Irtohypytys 11.12.2015, kirjoittanut Miltsu

Tänään pääsin auttamaan Tuiskulan tallille Felissaa irtohypyttämään suomenhevosori Killeä. Felissan tuodessa uteliaasti hörisevän punarautiaan maneesiin, olin myyty. Miten kivan näköinen tuo hevonen olikaan! Estekujalla olevien esteiden puomit olivat aluksi maassa, Felissan taluttaessa orin niiden ylitse kerran. Sen jälkeen nostin puomit kannattimilleen ja seurasin kuinka Felissa lähetti upeasti ravaavan orin kujaan. Kille hyppäsikin ensimmäisen esteen innoissaan, mutta sitten se pysähtyi katsomaan taakse jäänyttä Felissaa, kuin ihmetellen minne tuo jäi. Felissa haki orin kujasta ja minä otin kauraämpärin kouraani, mennen kujan päähän.

Uudellä yrityksellä Kille epäröi yhä hieman, mutta saatuaan ensimmäistä kertaa kujan päässä hieman kauraa, ori hoksasi jutun juonen. Sen jälkeen punarautias hyppäsi esteet erittäin hienosti, vaikka nostin estekorkeutta aina hieman lisää Felissan pitäessä oria. Lopuksi esteet olivat Killen maksimi ratakorkeudella ja kun ori suoriutui niistäkin hyvin, päätimme lopettaa. Jäin itse korjaamaan estekujaa pois, kun Felissa talutti orin loppukäynnit ja vei sen talliin.

Rataestevalmennus 29.11.2015, kirjoittanut kasvattaja

Kille oli kehittynyt hurjasti sitten viime näkemän, jolloin ori harjoitteli vielä ratsastuksen alkeita ja oli muutenkin vielä melko kehittymätön ja hontelo pikkupoika. Nyt ori oli saanut lisää kokoa ja lihaa luidensa ympärille, mikä näkyi parempana ryhtinä ja ylipäätään liikkumisena. Aloitimme ratsukon estevalmennuksen puomiharjoituksilla, joiden tehtävänä oli herätellä oria. Kille liikkui hieman laiskasti parilla ensimmäisellä kierroksella, mutta felissa laittoi tähän tuttuun tapaan vauhtia hätyytellen oria parempaan muotoon. Pian hevonen liikkuikin hyvässä tempossa ja innokkaasti eteenpäin astellen tarkasti asettamieni puomien yli kuunnellen samalla ratsastajaa korva tarkkana. Kaarevilla urilla se kulki aluksi muodottomasti, mutta asettui lopulta hyvin niskastaan. Pikaisten välikäyntien aikana Kille sai venytellä kaulaansa kunnolla, ja niiden jälkeen siirryimme jo hieman isompien esteiden pariin.

Päivän varsinainen harjoitus oli sarjaesteet ja esteiden väliin jäävät askelmäärät. Aluksi pyysin felissaa ohjaamaan hevosen esteille normaalissa tahdissa, jolloin esteiden väliin tulisi jäädä Killen kokoisella hevosella noin viisi laukka-askelta. Ori oli tarkka niin lähestymisien kuin myös itse hyppyjen kanssa, eikä tämä hätiköinyt myöskään esteiltä laskeutuessaan. Kaikin puolin harjoitus sujui hyvin ja hevonen oli innokas mutta samalla rento ratsastaa. Seuraavilla kerroilla pidensin ja lyhensin esteiden väliä hieman, mutta käskin felissan kuitenkin mahduttaa niiden väliin samat viisi askelta. Ensimmäisellä yrittämällä ori ei saanut pidennettyä askeltaan riittävästi felissan kovasta panoksesta huolimatta, ja hutiloidun lähestymisen takia myös hyppy oli hieman epävarma. Pyysin felissaa lisäämään tempoa jo hyvissä ajoin ennen ensimmäistä estettä, eikä vasta sen jälkeen esteiden välissä. Toisella yrityksellä ratsukon meno näytti jo paljon paremmalta, ja lyhyemmällä askelvälillä ratsukko sai onnistuneen suorituksen jo ensimmäisellä kerralla Killen liikkuessa hyvin kootussa laukassa askellustaan lyhentäen.

Show Days 1.-2.7.2015 @Springhill Racing Center kirjoittanut felissa

Killen kesä on kulunut tähän mennessä kenttäratsastuskilpailuissa ja vähän laitumellakin. Tänään teimme sitten jotain erilaista ja olimme Springhill Racing Centerissä järjestetyssä suuressa kaksipäiväisessä näyttelyssä. Luokkia löytyi niin hevosille kuin poneillekin ja tuomaroimassa oli Springhillin omistajan Miimun lisäksi Werry ja June.

Tuomarit kommentoivat oria näin: Kille omistaa todella hyvät ja voimakkaat lihakset sekä rungon. Ori tuntui kuitenkin esittelyssä hieman hermostuneelta, ehkä johtui vain siitä, koska olin sille täysin vieras ihminen? Mutta Killellä on potentiaalia kisaradoille, sen todistavat hyvät sijoitukset. Myös sukutaulu näyttää hyvältä ja olihan siellä yksi jälkeläinenkin! Kille sijoittui luokassaan kolmanneksi ja sai palkinnoksi upean pronssinvärisen pokaalin ja 400 virtuaalieuroa.

Harjoitusestekilpailut 10.05.2015 Sjöbackassa, kirjoittanut felissa

Kovan treenin ansiosta uskaltauduimme tänään Killen kanssa ensimmäisiin estekilpailuihimme. Kilpailut järjestettiin Sjöbackassa ja ne olivat avoinna vain nuorille hevosille ja aloitteleville ratsastajille. Hyppäsimme viimeisessä luokassa, jossa estekorkeus oli 80 senttiä. Sijoittauduimme luokassa kuudensiksi harmillisen pudotuksen vuoksi, mutta kaiken kaikkiaan rata sujui mielestäni odotuksiin nähden hyvin. Kilpailuissa oli tyyliarvostelu ja tuomarilta sai myös sanallisen arvioin, joka Killen kohdalla kuului näin:

”Kille kuunteli parhaansa mukaan ratsastajaansa ja meni tottelevaisesti yli kaikista esteistä. Loppua kohden nuori ori hieman väsähti ja matkantekoon tuli mukaan pientä säheltämistä. Felissa istui esteiden välissä hieman enemmän satulaan ja sai kaahotusyritykset kuriin ja Killen pysymään ratsastajan valitsemalla tiellä. Ori hyppäsi mukavalla, sulavalla tyylillä, vaikka yksi puomi pääsikin tipahtamaan radan aikana.”

Todella kiva, että Killen hyppytekniikka huomioitiin positiivisesti täälläkin. Sitä on irtohypytystilaisuudessa itse asiassa muutama puoliverikasvattajakin hämmästynyt. Nyt kuitenkin ennen suurempiin luokkiin siirtymistä jatkamme kunnonkohotusta pitkillä maastolenkeillä ja jatkamme valmentautumista kontrollin suhteen. Metsätiet ja ylämäkitreenit odottavat jo ja ori saa vähän sulatella kaikkea oppimaansa uutta. Täytyy myös keskittyä siihen, että ratsastaja on se, joka päättää siitä mikä on suunta ja mikä tempo. Tietysti näin nuoren orin kohdalla täytyy vielä sallia pieni häslääminen niin kauan kuin se ei ole vaarallista. Täytyy kyllä sanoa, että yhteistyö Killen kanssa on alkanut todella hienosti ja olen erittäin tyytyväinen oriin.

Päiväkirjamerkintä 24.03.2015, kirjoittanut felissa

Pierren omistaman tamman Nuokkuliljan tiineyttä on seurattu myös meidän suunasta todella aktiivisesti. Tamma astutettiin viime keväänä meidän Sankarilla, tavoitteena monipuolinen ratsu lähes lajiin kuin lajiin. Vihdoin maaliskuisena perjantaiaamuna Pierre soitti hävyttömän aikaisin, kun en ollut aamutalliin edes ehtinyt vielä heräämään. Niin aikaisin, että siitä puhelusta olisi moni suuttunut, ellei odottaisi hyviä uutisia. Kovasti odotettu tähtipäinen orivarsa oli saapunut maailmaan. Ajoimme saman tien viikonloppuna Pohjois-Pohjanmaalle katsomaan tulevaa kilpahevostani, jonka isä on meidän Sankari. Aran oloinen orivarsa oli eläinlääkärin toimesta todettu terveeksi ja jalka-asennot näyttivät todella hyviltä. Ylpeänä varsastaan huolehtiva emäkin voi hyvin. Mikä ilon ja onnen päivä tämä olikaan sekä Kadotettujen Suomenhevosten ja Tuiskulan tallin väelle, kuin myös koko suomenhevosjalostukselle. Tästä orista nimittäin kuullaan vielä, sen lupaan.