☆ HistoriaIsokokoinen tähtipäinen Halla syntyi Mantsuun maaliskuussa ollen emänsä Väkkärän ensimmäinen varsa. Kasvattajan mukaan varsa on hiukan hölmö eikä kuulemma mistään ketterimmästä päästä pitkine honteloine jalkoineen. Halla on perinyt isältään kilttiä ja mutkatonta luonnetta, mikä tasapainottaa sopivasti emän tuuliviirin lailla vaihtuvaa mielialaa. Varsasta sovittiin Miljan kanssa kaupat hyvin nopeasti sen synnyttyä ja me jäimme Kastehelmessä odottelemaan sen kasvua ja vieroitusta. Eihän se kerinnyt kauaa myynnissä olemaankaan, kun ihastuin sen sukuun ja lempeään katseeseen ja soittelin Miljalle samantien. Tulevaisuuden suunnitelmiin Hallan kanssa kuuluu varsalaatikset, kantakirjaus sekä kilpailu-ura ainakin kouluratsastuksen merkeissä. ☆ LuonnekuvausRautiasta väritystä myöten hyvin tavanomainen perusputte, kas siinä meidän Hallamme. Eikä se tavanomainen perusputte ole missään nimessä vähättelyä, ennemminkin supisuomalaisen vaatimaton, joskin arvostuksella annettu, luonnehdinta. Tamma ei ehkä häikäise liikkeillään tai karismallaan, ei ole kapasiteetikkain missään lajissa, mutta tasaisen hyvä ja varma se on vähän kaikessa, mitä ikinä sen kanssa keksiikään kokeilla. Omistajan päähänpistot kokeilla naistensatulaa, hakea joulukuusi lähimetsästä hevosvoimin, ilmoittautua vikellyskurssille tai pamauttaa pikaruokalan autokaistalle hevosvoimin tuntuvat lähinnä huvittavan Hallaa, joka tosin lähtee hyvällä asenteella mukaan jokaiseen päähänpistoon. Mikään liikeihme Halla ei ole. Askeleessa saisi olla vähän enemmän pituutta, korkeutta, niin sanotusti jousta, mutta ainakin askel on suora ja väljä ilman jatkuvaa kantojen kopsimista tai kinttujen yhteen hinkkaamista. Halla etenee tasaisen varmasti, ei turhia kiihdyttele tai jää matelemaan. Askelissa on vähän säätövaraakin, jos on oikein taitava, mutta kyllä sen (koulurata)kunnollisen keskiravin esittäminen on välillä vähän työlään tuntuista, vaikka hevonen tekeekin parhaansa. Apuihin raudikko vastaa tarkasti ja täsmällisesti, se kantaa itsensä hyvin käyttäen myös takaosaansa, ei luistele helpoimman kautta vaan tekee hyvinkin vastuuntuntoisesti kaiken niin pilkun päälle oikein kuin vain osaa. Eikä Halla silti ole mikään nipottava tiukkapipo, vaan sillä tuntuu oikeasti olevan hauskaa, vaikka samaa kulmaa tai pohkeenväistöä hiottaisiin koko treenin ajan. Hypätessäkin on hauskaa! Teknisesti tamma osuu niin täsmälleen keskivertoseiskan suorittajaan, ettei ole tosikaan. Se ei ole nopein tai ketterin hevonen, joten vaikka kapasiteettia saisikin hilattua pykälän ylemmäs ratojen teknistyminen aiheuttaisi lähes varmasti kannattimiltaan tipahtelevia puomeja. Tasaisuus on Hallan valttikortti myös esteillä; omalla tasollaan se tekee siistejä perusratoja, tietää mistä ponnistaa, ei arastele tai pelkää jännittäviä johteita tai pysähdy syömään koristekukkasia. Maastoesteillä tämä varmuus on jo aivan timanttista, suorastaan rauhoittavaa; Halla joko vie tumpelonkin ratsastajan kunnialla esteiden ylitse, tai ymmärtää kieltää tai juosta esteen ohitse. Viisas, viisas tamma. Tallikäytösnumeroksi kirjataan täysi kymppi. Hallan kaltaiset helpot hevoset ovat niitä, jotka kulkevat arjessa mukana vähän omalla painollaan, kun ei niiden kanssa tarvitse koskaan keskustella mistään. Raspaukset, madotukset, klippaukset, kengitykset sun muut sujuvat samalla tyytyväisellä helppoudella kuin aamuheinien syöminen. Raudikko ei koskaan käyttäydy huonosti, vaan on aina vaatimattoman, joskin aurinkoisen oloinen, hienokäytöksinen hevonen. Joka tallityöntekijän, lapsen, vierailijan, ammattilaisten, ihan kaikkien, suosikkihevonen. Kun se on niin hyvä käsitellä, kiltti ja pehmeä, sellainen hupsu joka tervehtii tulijoita höristen sekä puhaltelee lämmintä ilmaa hiuksiin ja kämmeniin. Sellainen, jota lapsikin taluttaa, kun hevonen kulkee varoen vierellä. Se luottotamma, jonka kanssa voisi samaan aikaan taluttaa useampaakin hevosta, kun Halla laittaa kaikki käytöshäiriöt ruotuun jo ennen kuin esitys alkaakaan. Hallalla on yllättävän suuri auktoriteetti muiden hevosten keskuudessa, se on oman porukkansa kiistaton pomo. Lempeä ja reilu, mutta ehdottomasti pomo. Eikä matkustaminenkaan ole tammalle mikään juttu. Se on niitä viilipyttymäisen rauhallisia hevosia, jotka joskus otetaan mukaan ihan vain seuraneidiksi, rauhoittamaan muita hevosia pelkällä läsnäolollaan. Kilpailutilanteissakaan perusputtemme hermot eivät petä, vaan se käyttäytyy koko kisapäivän erinomaisesti tehden vieraassa ympäristössä töitä samalla vastuuntuntoisella ilolla kuin kotonakin. Ei ehkä mikään karismaattinen, voitontahtoinen tr00 Kilparatsu, mutta joskus se perusputte on oikea Luottoratsu, mikä on itse asiassa ihan tarpeeksi jos ei jopa enemmänkin. © Lissu T. ☆ Sukutaulu & jälkeläiset
☆ Kilpailukalenteri
☆ Varusteet© Equestrian PRO, Kreivittären Varusteliike & Sokka Luxuries ☆ Päiväkirja05.09.2021 Kouluratsastuskilpailut Rihtniemessä, kirjoittanut omistaja Päivän toinen ja viimeinen luokka oli 5-6 vuotiaille suunnattu Helppo B, johon itse osallistuin Coltin kanssa ja Cecilia Hallan kanssa. En ehtinyt seurata heitä verryttelyssä juurikaan, koska kaikki keskittyminen meni Coltin ratsastamiseen, mutta nopeasti vilkaistuna Halla vaikutti omalta miellyttävältä itseltään ja vaikkei Cecilia ole sitä kauheasti ratsastanut, sujui heidän yhteistyönsä mutktitta. Prosentteja tytöt saivat upeat 70,385%, joka toi heille kolmannen sijoituksen ja ruusukkeen! Tuomari kommentoi suoritusta näin: "Hevonen suoritti kuuliaisesti koko radan, pysähdykset voisi ratsastaa tarkemmin." Olen aina sanonut, että on kehittävää ratsastaa mahdollisimman paljon erilaisia hevosia ja ehkä Ceciliakin alkaa tällaisten tulosten myötä uskoa sen. Hänen omat hevosensa Kamu ja Käpy kun ovat hieman eri puusta veistettyjä kuin Halla. 04.09.2021 Kouluvalmennus, valmentaja Kira Kirkkolehto Päivän ensimmäinen valmennuspari koostui kahdesta nuoresta suomenhevosesta ratsastajineen. Pienempi hevosista, Rudi -niminen ori kantoi selässään leveästi hymyilevää Veeraa ja isomman Hallan selässä istui Felicia. Kira halusi aloittaa valmennuksen siirtymisten parissa ja niin myös tehtiin. Molemmat ratsukot siirtyivät kaviouralta keskiympyrälle, jossa Kira halusi ratsastajien ratsastavan ympyrälle neljä pysähdystä. Tarkoituksena olisi saada hevoset reagoimaan nopeasti niin pidättäviin kuin myös eteenpäin pyytäviin apuihin. Felician tamma liikkui alusta asti hyvin suoraviivaisesti eteenpäin, se teki asiat just niinkuin Felicia pyysi, joskin pienellä viiveellä. "Muistathan vaatia siltä alusta asti reaktiot nyt eikä kolmen askeleen päästä. Jos annat sille nyt periksi niin ei se ainakaan parane myöhemmin", Kira muistutti Feliciaa. Kira painotti tehtävässä paljon sitä, että hevoset tuli ratsastaa avuille niin herkiksi, että ne reagoisivat pieniinkin apuihin heti. Uusissa paikoissa tietysti vähän jännitti, varsinkin kokemattomampia hevosia, mutta se ei ollut tarpeeksi hyvä syy luistaa työnteosta. Rudi olisi halunnut mennä reippaammin ja Kira totesi Veeralle, että hevosen pään asennolla ei ollut tässä vaiheessa mitään merkitystä. Jos se nyppi ohjaa niin antaa nyppiä ilman, että ratsastaja lähtee vetämään vastaan. Pian ratsastettavaa uraa muutettiin neliöksi ja nyt Kira halusi ratsastajien ratsastavan puolikkaan neliön ravia ja puolikkaan käyntiä, kiinnittäen edelleen huomiota siihen, että hevoset reagoisivat apuihin nopeasti ja että ne liikkuivat suorina. Hallalle suoruus ei tuottanut edelleenkään ongelmaa, vaan tamma ratsastajansa kanssa näyttivät suoriutuvan tehtävästä kuin kokeneempikin ratsukko. Veera näytti saaneen innokkaan Rudin paremmalle tuntumalle, ja varsinkin ravipätkät se suoritti upeasti. Käyntisiirtymissä ori hieman vastusteli, mutta rauhoittui lopulta liikkumaan käynnissäkin rennon rauhallisesti. Valmennuksen edetessä ratsukot saivat lyhyen hengähdystauon ennen kuin jatkettiin laukkatehtävien parissa. Kira halusi ratsukot muutaman metrin uran sisäpuolelle pitkillä sivuilla. Lyhyen sivun keskellä nostettiin laukka ja jatkettiin myötälaukassa aina seuraavan pitkän sivun loppuun. Rudi ja Veera suoriutuivat tästä tehtävästä oikein hyvin, näytti siltä että laukka oli Rudin paras askellaji ja se liikkui siinä Kiran mukaan ikäisekseen erittäin hyvässä tasapainossa, vaikka kentän aidoista ei ollutkaan tukea ja turvaa. Felicialle sen sijaan laukkatehtävässä kompastuskiveksi muodostui laukassa kulman ratsastaminen, Halla kun olisi vähän väliä ollut oikomassa kulmaa. Kiran neuvoilla Halla saatiin kuitenkin reagoimaan ulko-ohjaan ja sisäpohkeeseen halutulla tavalla ja niin Hallakin suoriutui tehtävästä pian virheittä. Onnistumisen tunteeseen oli hyvä lopettaa valmennus ja vielä ratsastajien poistuessa kentältä Kira kehui heitä vuolaasti kaikista onnistumisista ja totesi, että näistä kahdesta suomenhevosesta kuultaisiin vielä tulevaisuudessa. 08.05.2021, kirjoittanut omistaja 03.04.2021, kirjoittanut omistaja Halla lastautui hevosrekkaan sujuvasti ja kun Mantsun porukka oli hyvästelty, matka kohti mannerta ja Varsinais-Suomea sai alkaa! |
ulkoasun © VRL-05175 ☆ virtuaalihevonen ☆ kuvien © Mandelbacke