Päiväkirjamerkinnät ja valmennukset

Päiväkirjamerkintöjä 3 kpl ja valmennuksia 0 kpl!

20.12.2011 Päiväkirjamerkintä - "Joululahja etukäteen", kirjoittajana Jayde
"Mehän kasvatamme puoliverisiä", Ed sanoi minulle. "Kyllä, niin me ainakin yritämme", totesin. "Miksi sitten olet ostamassa itsellesi täysiveristä?" Ed kysyi johdatellen. "Oletko kokeilemassa uusia ulottuvuuksia?" Minä naurahdin miehen happamalle ilmeelle. "Ei, en ole. Ihan esteille se tulee", tokaisin. "Sehän on kenttäratsu", Ed sanoi kulmakarvojaan kohottaen. "Mikset ostaisi kunnon esteratsua?" Katsoin hetken miehen riitaahaastavaa ilmettä, sitten hymyilin. "Olen sen jo ostanut ja se tulee ihan kohta tänne."

Kimo ori peruutti Edin pitäessä riimunnarusta kiinni. Orin silmävalkuaiset erottuivat hyvin sen korskahdellessa Madagaskarin kuumassa tropiikissa. "Miksi sille on tungettu noin paksu loimi päälle?" kysyin kuljettajalta. Pseudonymin kaula valui hikeä. "Lentokoneessa ja Isossa-Britannissa oli kylmä, en ole kerinnyt poistamaan loimea automatkan aikana", mies sanoi. "Et vain uskaltanut", minä sanoin tuhahtaen. Päättäväisesti menin kimon orini luokse, riisuin siltä loimen ja taputin hevosta ohimennen. Psyko pärskähti tyytyväisenä ja ravisti itseään, sitten se kaarsi kaulaansa ja lähti ravaamaan Edin ympäri. "Virtaa siinä ainakin on", totesin tyytyväisenä Edille joka mökötti.

Kun mies oli saanut Pseudonymin talliin, Ed kääntyi puoleeni kiukkuisesti. "En tiedä miten kuvittelet vieläkään että tästä on esteratsuksi, sehän on ihan selkeästi jonkinlainen villi kenttäratsu. " Minä en voinut olla hymyilemättä jälleen. "Tämä ori tässä on tehnyt huonoa työtä kenttäkisoissa. Se hyppää hyvin, mutta kouluosuus menee penkin alle ja lisäksi se on varovainen jaloistaan. Kyllä se pärjää."

28.01.2012 Päiväkirjamerkintä - "Väistämätön painovoiman laki", kirjoittajana Jayde
Osallistuimme meillä kotona järjestettäviin estekilpailuihin. Vaikka minun mielestäni luokka meni aivan penkin alle, voitimme silti jotenkin kummasti. Olen alla olevan kertomuksen raapustanut luokan jälkeen.

"Mulkoilin epäluuloisesti ratsuani Psykoa. Ori näytti tyypilliseltä täysiveriseltä steppaillessaan pitkin esteviidakkoa. Se selvästi halusi vain laukata kovaa ja korkealta.. Minä tosin yskin vieläkin viime kierrosten hiekkoja pois keuhkoistani, eikä luottoni ratsuihin ollut kovinkaan suuri. Psyko vaikutti vielä tavallista virkeämmältä, joten en voinut muuta kuin ratsastaa sitä erittäin kootusti. Ori kapinoi välillä pukittelemalla, välillä takajaloillaan pomppien kuin mikäkin kenguru. Naksautin turhautuneena kielelläni ja pyörin ympyrää etsien tuomaria. Voihan simpura, miksi ne ovat aina hukassa??

Pienen järkyttyneen tantan nähdessäni nyökkäsin, suorastaan radalle syöksyen. Psyko naukkaili kuolainta, mutta en antanut periksi. Tiiviillä tuntumalla sain sen rauhoittumaan hieman kootumpaan muotoon, joten pääsimme tällä kertaa jopa ensimmäisen esteen yli ongelmitta. Psyko tosin tuntui vain keräävän kierroksia este esteeltä. Viimeinen este lähestyi huimaa tahtia, minun pitäessä satulasta kiinni kuin hullu puurosta. Psyko tuntui kuitenkin räjähtävän suorastaan! Se loikkasi kaksi askelta liian kaukaa, liidellen pitkin ilmaa pärskähdellen. Näin kuitenkin heti, ettei moinen loikka tulisi onnistumaan. Psykon jalat takertuivat puomeihin sen rämähtäessä nenilleen maahan. Minä vedin kuperkeikkaa pitkin nurmea, kuullen takanani uhkaavaa kolinaa. Kolmen epäonnistumisen jälkeen nostin katseeni ylös, vain nähdäkseni kuinka Psyko nelistää karkuun avonaisesta portista.."

20.03.2012 Päiväkirjamerkintä - "Kaltereiden takana", kirjoittajana Jayde
Psyko on itse äänessä tällä kertaa.

Jälleen ne lähtevät. Kuuluu vain kolinaa ja huutoja. Miksi minä en pääse mukaan? Hermostuneesti pyörin karsinaani ympäri, kutsuen ihmisiä luokseni. Kun omistajani menee ohi, hän vain silittää minua. Haaveilevasti jään katsomaan perään, sitten kivahdan ja potkaisen ovea. Eikö täällä saa enää huomiota lainkaan?

Minua kohti kävelee tallissa usein nähty Duncan, mutta en voi rentoutua. Tuo mies ei ole kilpailureissuilla mukana, se on aina vain täällä. Vaikka saan osakseni taputuksia ja silityksiä, sysään Duncanin kädet syrjään. Mies peittää näkymän kuljetusautoon, jonka ramppi laskettiin äsken alas. Kun sitten ohitseni käveli Titaani, aloitan möykän uudelleen. Kolistelen kaltereita ja potkin ovia, yritän kaikin tavoin päästä ulos. Kun Duncan tai omistajani ei reagoi, yritän vaihtaa taktiikka. Hörähtelen ohi menevälle Kaffelle, sitten hirnun Repelle. Muut orit eivät tuntuneet huomaavan minua lainkaan, Repe taisi sentään hörähtää takaisin mennessään kohti ramppia. Helppo se on siinä puhista, se ei jää kaltereiden taakse jumiin, mietin.

Lopulta auto lähti ja talliin palaa hiljaisuus. Kuuluu vain heinien rouskutusta ja muiden hevosten pärskähtelyä. Minä itse käyn katselemassa ikkunasta jos siellä näkyisi jotain, mutta hiljaiselta näyttää. Alistuneesti käännyn takaisin ovelle, Duncanin silittäessä minua nyt uudelleen. Tällä kertaa jääm vain tylsistyneenä paikoilleni miehen rapsuttaessa minua leuan alta. Kun sitten saan riimun päähäni ja suunnistamme kohti laidunta, piristyn vähän. Kenties tämä nyt alkaisi sujua paremmin.