Päiväkirjamerkinnät ja valmennukset

Päiväkirjamerkintöjä 10 kpl ja valmennuksia 2 kpl!

21.09.2011 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana wilberi
Tero osallistui yleislaatuarvostelussa piirrettyjen orien luokkaan, jonka tuomarina toimi Stina. Poika oli tilaisuudessa melko hermostunut, sillä sade kylmäsi koko tapahtuman ajan eikä aurinko näyttäytynyt kertaakaan. Tulosten saavuttua jäi vähän pettynyt maku, sillä pisteellä olisimme saaneet kakkostittelin. Rakenteesta 30/41, luonteesta 29/50, sukutaulusta 22/44 ja kilpailuista 28/40 pistettä. Yhteistulos siis 109 p., jolla irtosi YLA3.

05.06.2012 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Yogi
Kesäkuun ensimmäisenä päivänä istuskelin tietokoneeni ääressä kahvikupponen kädessäni ja katselin viimeisimpiä myyntiin tulleita hevosia. Yhtäkään mielenkiintoista suomalaista puoliveristä en nähnyt, mutta yhtäkkiä huomioni kiinnittyi myynnissä olevaan hannover oriin. Silmäni olivat popsahtaa päästäni kun tuijotin tuota tummanpunaruunikkoa komistusta, joka poseerasi kuvassa ylvään näköisenä. Vaikka tiesin ettei minun pitäisi, rupesin tutkimaan orin sukua. Se oli mielettömän hieno! Omalle rodulleni uskollisena en yleensä ostele muun rotuisia, mutta ennenkuin huomasinkaan, oli minulla jo luuri kädessäni ja näppäilin kuumeisesti orin omistajan numeron puhelimeeni. Pian puhelimeeni vastasi pirteän kuuloinen wilberi, jossakin päin Walesia. Juteltuamme hetken selvisi, että ori oli myynnissä oriaseman lopettamisen takia. Wilberi lupasi palailla asiaan ja soitella kun oli hieman vertaillut ostajahedokkaita. Eilen hän sitten soitti, kuudelta aamulla, ja ilmoitti että Panther olisi minun! Iltaan mennessä meillä olikin sitten jo kuljetukset valmiina ja paperit postissa. En malta odottaa että saan nähdä Teron livenä!

10.06.2012 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Yogi
Kävelin edestakaisin tallinpihaa, kuuma keskipäivän aurinko porotti niskaani. Vilkuilin kelloani hermostuneena, missä he oikein viipyivät? Hevoskuljetusauton oli määrä tulla jo aikaisin aamulla, mutta eipä heitä ollut vielä näkynyt. Mieleni kehitteli kaikenlaisia kauhukuvia mahdollisista onnettomuuksista tai sairauskohtauksista. Olin juuri kaivamassa puhelinta taskustani, kun huomasin valtavan pölypilven hiekkatiemme kauimmaisessa päässä. Pilven keskellä huristeli valtava musta hevoskuljetusauto, joka liasta huolimatta onnistui kiiltelemään auringon säteissä jotka puskivan pölyn läpi. Työnsin nopeasti puhelimen taskuuni ja lähdin vastaanottamaan uusinta tulokastamme. Kuljettaja tyrkkäsi nenäni alle nipun papereita joita ryhdyin kuumeisesti allekirjoittamaan, montako kertaa sen nimikirjoitus on näihin oikein rustattava?! Kun lopulta sain homman valmiiksi, oli kuljettaja jo lastannut Pantherin autosta ja ori seisoi rauhallisesti puomiin kiinnitettynä ja katseli uutta ympäristöään. Ihmettelin suuresti kuljettajan toimintaa, mutta en kerennyt sanomaan mitään ennenkuin auton perävalot jo katosivat hiekkapölyn keskelle. Käänsin katseeni oriin, joka kurkotti turvallaan minua kohti. "Tervetuloa uuteen kotiin Tero!", tokaisin ja lähdin kohti oria.

12.06.2012 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Yogi
Upea tummanpunaruunikko ori laidunsi nurmitarhassa. Sen karvapeite kiilteli auringossa, häntä huiski pois kärpäsiä. Ihastelin Pantheria, sen kiiltävää karvaa, lihaksia, upeaa rakennetta ja älykästä katsetta. Ori nosti päänsä nurmikosta ja käveli luokseni, aivan muina miehinä, kuin olisimme tunteneet jo vuosia. Ori tuli aivan lähelle, kosketti olkapäätäni turvallaan ja hörähti. Sydämeni oli sulaa siihen paikkaan. Varovaisesti ojensin kättäni oria kohti, silitin sen samettista turpaa. "Meistä tulee varmasti hyvä pari", kuiskasin orin korvaan. Tero nyökytteli päätään, kuin myötäillen sanomaani, enkä voinut olla naurahtamatta. Katselimme Teron kanssa hetken maisemaa kaikessa hiljaisuudessa, liikahtamatta. Lopulta minun oli aika lähteä jatkamaan hommiani. Silitin orin niskaa ja lupasin tulla pian taas moikkamaan.

13.09.2012 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Yogi
Tero kotiutui kuin ei olisi koskaan muualla asunutkaan ja ratsun hommat lähtivät kepeästi käyntiin. Yritin itse olla alkuun hieman varovainen orin kanssa ja aloitin kevyellä treenillä ja rennommalla viikko-ohjelmalla, mutta Tero oli sitä mieltä että mitä tässä nyt aikailemaan. Ori itse pisti reippaasti jalkaa toisen eteen jo ensimmäisistä treeneistä lähtien ja oli selvästi innoissaan uudesta ympäristöstään. Orin positiivinen ja ennakkoluuloton mieli tarttui minuunkin, ja ennen kuin huomasinkaan olimme jo osallistuneet ensimmäisiin kisoihimmekin. Nyt on aikaa kulunut jo sen verran, että meillä on huimat 40 Esteratsastusjaoksen alaista sijoitusta takanamme. Mihin se aika oikein hujahti, missä välissä kerkesimme saavuttamaan näin paljon yhdessä? Terolla on nyt sitten vanhat sijoituksensa mukaan lukien jo yli 80 sijoitusta kasassa. Meillä on kuitenkin vielä paljon saavutettavaa edessämme ja tavoitteita joita täyttää, vaikka takanamme jo onkin paljon aihetta olla ylpeitä itsestämme. Tero on ollut varsinainen yllättäjä kansainvälisillä radoilla, monelta oli jäänyt tällainen huipputason tykki tyystin huomaamatta. Lähiaikoina tulemme kisaamaan muun muassa Saksassa ja Englannissa, mutta kyllä silti joukkoon mahtuu ihan kotimaisiakin kisoja ja silloin on myös hyvä hetki hieman hengähtää kotitallissa.

31.01.2013 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Yogi
Yhteinen taipaleemme on ollut voitokas ja riemukas, kertakaikkisen mahtava. Yleensä kilpahevoseni jäädessä eläkkeelle totean että urallemme on mahtunut niin ylä- kuin alamäkiä ja että kovistakin ajoista on selvitty. Mutta ollakseni ihan rehellinen, laittamatta kuitenkaan yhtä ylitse muiden, on Teron ja minun kilpaura ollut nousujohteinen siitä päivästä lähtien kun se alkoi. Yhtä reippaan rempseää positiivista ylämäkeä, niin kamalan epätodelliselta kuin se kuulostaakin. Tero ei ole huonoa päivää nähnytkään, ennemminkin se on ollut ratsastajan päässä se vika jos on joku kisapäivä huonolta tuntunut. Tero on vain niin ylenpaattisen positiivinen ja joskus jopa ärsyttävän pirteä ja reipas ratsu, että siitä ei ainakaan omistajansa keksi huonoa sanaa. Menestyksellemme siis suurin kiitos Terolle, joka on tsempannut kaikissa tilanteissa ja pistänyt ykkösen silmään jopa yli viikon pituisilla kilpaviikoilla alusta aina finaaliin asti. Siinä vaiheessa kun ratsastaja on ollut kuukahtaa väsymyksestä, on Tero silti aina yhtä luotettavan tasaisesti puksuttanut eteenpäin. Kiitos rakkain Tero, oma Pantterini, yhteisestä urastamme! Eläkepäivät odottavat ansaitusti edessäpäin, mutta treeni jatkuu toki edelleen, joskin hieman erilaisessa muodossa. Tammaseuraakin taitaa olla luvassa hieman useammin.

25.02.2013 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Yogi
Keskipäivän aurinko heijasteli lumen pinnasta niin kirkkaana, että päätin laittaa aurinkolasit silmilleni kotoa lähtiessäni. Ilma oli kirpakka ja kuiva, lumi rahisi kenkieni alla astellessani autolleni. Tallille päästyäni kävin ensin toimistossa keittämässä kahvit, jonka jälkeen suuntasin oritalliin höyryävä kahvikupponen kädessäni. Karsinoissa useampi pää nousi innostuneena pystyyn ja talli täyttyi kimakasta huudosta. Oikeanpuoleisen karsinarivin keskivaiheilla minua tervehti kuitenkin rauhallinen katse ja pehmeä hörähdys. Tero mutusteli kaikessa rauhassa heiniään kun avasin sen karsinan oven ja heitin sen selkään toppaloimen, tämän jälkeen napsautin riimunnarun sen riimuun. Ori röhähteli tyytyväisen oloisena ja lähti mielellään lampsimaan kohti ulko-ovea perässäni, heinänkorret yhä roikkuen suunpielistä. Ulkona suuntasin kohti metsäpolkua, kahvikuppi yhä toisessa kädessäni ja ori toisessa kädessäni. Kirpeä pakkanen pisteli poskiani ja nipisteli sormissani, mutta kahvikuppi lämmitti mukavasti. Teimme Teron kanssa reilun puolen tunnin kävelylenkin tuttua reittiä, jonka aikana Tero käveli rauhallisesti vierelläni ja katseli korvat hörössä paksun lumen peittämää maisemaa. Takaisin tallissa vein Teron karsinaansa ja suuntasin toimistoon aloittelemaan päivän paperitöitä.

30.05.2013 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Yogi
Panther nyhtää nurmea oritallin vieressä olevassa tarhassa, jonka aitojen sisäpuolelle pitkät korret oikein kurkottelevat. Tyytyväisen oloisella vanhalla orilla karva kiiltää kauniisti ja harjakin on selvitetty ja pesty. Pantherista on nopeasti tullut yksi henkilökunnan suosikeista, nyt kun se viettää melkein kaiken aikansa kotitilalla kilpauransa päätyttyä. Onneksi kiltti ori ei hemmoitteluista mene pilalle, ainakaan vielä ei ole turhan pompottelevaksi osoittautunut. Pantherin kuudes varsa syntyi aikaisemmin tässä kuussa, kaunis tumman- tai mustanruunikko tammavarsa, joka sai nimekseen Jaguar Ley. Tamma olikin tervetullut lisäys Teron muuten niin oripainotteiseen jälkikasvuun, siro ja kaunis senkin edestä kuin orivarsat taas ovat olleet kovin maskuliinisia ja suurikasvuisia. Jälkeläisistä Deco Dimensional ja Aiedail ovat niittäneet menestystä kilparadoilla, jatkaen tiukasti isänsä kavionjäljissä. Kings F-rot vielä aloittelee kilpauraansa, mutta lupaavalta nuori ori kuitenkin vaikuttaa. Teron vanhimmat jälkeläiset, Charad's Löwin ja Allure Kira, ovat kuulemani mukaan kuolleet. Kilparadoilla ei kumpaakaan ole vuosikausiin näkynyt eikä niistä ole mitään merkintöjä, mutta varmasti en osaa valitettavasti sanoa kuinka niiden on käynyt. Nuoremmissa jälkeläisissä elää siis toivo suvun jatkumisesta ja Pantherin omasta mielestäni huippulaatuisen geenien periyttämisestä eteenpäin. Toivon että ori saisi vielä yhden jos toisenkin tamman vierailulle, sillä neljä elossa olevaa jälkeläistä on ihan mukava määrä mutta mielestäni ei kuitenkaan riittävä. Itsellenikin haluaisin jossakin vaiheessa jättää sukua jatkamaan pikkupantterin, toivottavasti kuitenkin yhtä hyväluontoisen kuin isänsä, eikä niinkään pantterimainen kuin isänsä nimi.

28.11.2013 Estevalmennus, kirjoittajana Sofia W.
Tero katseli vähän hämillisen näköisenä ympärilleen valmennukseen saapuessaan. Alkuhämmennys haaltui kuitenkin siinä samassa, kun aloit ohjeistaa oripoikaa erinäisiin verryttelytehtäviin. Annoin sinulle vetovastuun alkulämmittelyistä, kun taas itse annoin silmieni levätä ryhdikkään ja raamikkaan oriin upeassa olemuksessa. Viimein minunkin oli aika palata takaisin töiden pariin, joten kerroin meidän harjoittelevan tänään hieman tavanomaisuudesta poikkeavia esteitä. Tämä toimisi oivana vaihteluna tylsistymiseen taipuvaiselle ratsulle.

Kyseiset esteet olivat mitä räikeämmän värisiä, mikä sai Teron epäluuloiseksi. Ori kuitenkin suhtautui sinuun sen verran luottavaisesti, että suostui mukisematta hyppäämään jokaisen vaaditun esteen. Osa niistä ylittyi jopa hieman liioitellun suurella kaarella, ettei vain tarvitsisi edes hipaista noita epäilyttäviä virityksiä. Hieman yllättäen eniten hankaluuksia tuotti tuikitavallinen okseri - olkoonkin, että sen keskelle sijoitetut heinäpaalit tekivät maalilinjan epäselväksi. Kerta kerralta Tero sai varmuutta tämänkin hökötyksen ylittämiseen. Tynnyrit lankkuesteen edessä olivat alkuun sen verran kammottavia, että tältä esteeltä piti kieltäytyä kahteen kertaan, ennen kuin sitä uskalsi kunnolla edes lähestyä.

30.11.2013 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Yogi
Teron kanssa on elelty hissukseen jo parisen vuotta, ori on todellakin saanut nauttia eläkepäivistä. Rauhallisesta arkimeiningistä huolimatta ei treenaamista ole kuitenkaan unohdettu, se on vain muuttunut vähemmän tavoitteelliseksi. Tietenkin jos huomaan että joku homma ei suju, niin sitä treenataan sitten hieman ahkerammin joko minun tai jonkun ratsuttajan toimesta. Nyt marraskuun lopussa virtuaalisen esteratsastusmaailman suurin tapahtuma, ERJ Cup, pidettiin pitkästä aikaa Suomessa. Tämän kuullessani päätin että lähtisimme Teron kanssa kilpailuihin koettamaan onneamme, hyvin rennolla meiningillä ja leppoisin mielin siis kilpailuihin suuntasimme. Saimme muutaman kuukauden aikaa treenata hevonen hieman parempaan lihaskuntoon ja muokkasimme hieman ruokavaliotakin matkan varrella. Tänään aamulla sitten suuntasimme Keski-Suomeen Pirunkorpeen tähän suureen tapahtumaan. Osallistuimme 160cm -luokkaan, vaikka olinkin todella epävarma tästä päätöksestä, pärjäisimmekö enään tällä tasolla? Ori oli selvästi mielissään päästessään taas nauttimaan kisapaikan vilinästä ja säpinästä. Suorituksemme alkaessa vanha ukko päätti yllätyksekseni pistää ykkösen silmään, joten sainkin hieman pidätellä sitä alkuunsa. Pian pääsimme kuitenkin molemmat vauhdin makuun ja suoritimme radan mielestäni erinomaisesti, fiilikset olivat huipussaan. Odottavan aika oli kuitenkin pitkä, koska luokassamme oli 178 osallistujaa, aivan hurja määrä! Ratsastin pari muutakin hevosta samassa luokassa, mutta suoritukset jäivät keskivertoisiksi. Luokan vihdoin päätyttyä sain kuulla mielettömän hienot uutiset; olimme Teron kanssa sijoittuneet luokassamme aivan kärkipäähän, olimme sijalla yksitoista! Olin tuupertua siihen paikkaan, mutta luvassa oli vielä kunniakierrokset kahdeksantoista muun ratsukon kanssa. Tero oikein paistatteli kunniassaan ja pisti jalalla koreasti, pärski vielä iloisesti päälle. Takaisin kotiin päästyämme vietin pitkän aikaa Teron karsinassa oria lellitellen ja sille rakkauttani kuiskutellen.

01.12.2013 Estevalmennus, kirjoittajana Alison
Lämmittelyksi valmennukseen otimme hieman ravityöskentelyä alkuun uralla. Teron energiset askeleet takoivat kevyttä lumikerrosta kentällä, kun Yogi taivutteli oria uralla sisälle ja vuoroin myös hieman ulospäinkin. Orin energisyys paistoi räikeästi sen olemuksesta ja suhtautumisesta. Tein kentälle harjoituksen vuoksi pari yli metristä pystyestettä ja yhden kolmoissarjan, jotta ratsukko saisi kuroa "reaktionopeutta" ja ketteryyttä. Kun Tero oli hyvin taivutettu, toimi reippaasti istunnalla ja kuunteli apuja, aloitimme itse työskentelyn ensimmäisellä pystyesteellä. Orin lähestyminen esteelle oli hieman kiireellinen ja näin ollen hyppy jäi vielä vähän liian "levitetyksi". Kehotin siis ratsastajaa tukemaan oria enemmän ja valmistelemaan sen hyvin jo ennen estettä. Seuraava pystyeste ylittyi jo huomattavasti kootummin ja Yogi pysyi mainiosti hypyssä mukana. Parin hyvin suoritetun pystyesteen jälkeen siirryimme kolmoissarjalle, jota Tero jo hieman kauhisteli ja energisoi. Ratsastaja laukkasi hieman orilta vielä energiaa viimeistä skarppausta varten ja he lähtivätkin rauhallisesti kohti kolmoissarjaa. Ori asetti askeleet juuri täydellisesti esteiden välille! Ratsastaja oli juuri sanonut, ettei Teron kanssa ole sarjaa treenattu toviin - no toiselta se vaikutti.. Päätimme valmennuksen kokoaviin ja venyttäviin raviharjoitteisiin, jonka jälkeen ratsukko jäi vielä omiin loppuraveihin ja -käynteihin ja minä kasasin radan pois.

03.12.2013 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Yogi
Ensilumi oli satanut etelään muutamaa päivää aiemmin ja nyt maata peitti kevyt jääkerrot. Ruohonkorret olivat saaneet hopeisen vivahteen ja rahisivat mukavasti kenkieni alla. Poskia nipisteli pieni pakkanen, mutta ihan talveksi en tätä vielä kuitenkaan kuitsuisi. Edessäni ravasi kupeet kiiltäen ja lämmintä ilmaa höyryten komea puoliveriorini, Panther. Olimme tallin pihassa juoksutusympyrässä, Tero oli jo saanut alkuun juosta turhat höyryt pois ja nyt keskityimme tavutteluun. Juoksutusliinat pysyivät näppärästi sormissani, vaikka niitä jo palelsikin. Pyynnöstäni Tero pysähtyi, lähti liikkeelle, vaihtoi tempoa tai teki suunnanvaihdoksen. Terokin oli ollut kovin skarppina viime aikoina, se varmasti aavisti että jotakin jännittävää olisi luvassa. Jonkin aikaa takaperin olin päättänyt ilmoittaa Teron Esteratsastusjaoksen Laatuarvosteluun, joka pidettäisiin joulukuussa. Halusin että Tero olisi parhaimmillaan, jotta se palkittaisiin arvoisellaan palkinnolla. Olemme valmentautuneet ja treenanneet ahkerasti viime aikoina, lisäksi Tero on huippukunnossa marraskuisesta ERJ Cupista jota varten treenasimme pitkään. Täältä tullaan laatuarvostelu, vaviskaa tuomarit, maailman kiltein pusuhuuli on tulossa valloittamaan sydämenne!