Päiväkirjamerkinnät ja valmennukset

Päiväkirjamerkintöjä 5 kpl ja valmennuksia 0 kpl!

12.12.2012 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Yogi
Valkeat suuret lumihiutaleet leijailivat taivaalta, sulaakseen pois koskettaessaan maanpintaa. Seisoin tallin parkkipaikalla ja odotin malttamattomana hevoskuljetusautoa. Viimeisin ostokseni oli tuotu Saksasta laivalla Helsinkiin, jossa ori oli joutunut odottelemaan kaksi päivää paperitöistä johtuen. Vihdoinkin ori oli päässyt tännepäin matkalla olleen hevoskuljetusauton kyytiin, joten heidän pitäisi olla perillä millä hetkellä hyvänsä. Vihdoinkin pehmeän lumisen maiseman rikkoi musta hevoskuljetusauto ajovaloineen ja odotukseni palkittiin.

Auton pysäköityä pihalle hoidimme kuljettajan kanssa paperihommat kuntoon, jonka jälkeen hän lastasi ruunikon ja todella sporttisen mallisen hollanninpuoliveriorin autosta. Marquering hirnui kimakasti koko prosessin ajan ja tömisteli kavioillaan hermostuneesti. Orin oma varustelaatikko nostettiin parkkipaikan päätyyn, se saisi odottaa kunnes saisin orin talliin. Hyvästelin kuljettajan ja lähdin taluttamaan steppailevaa ja kiljuvaa oria kohti tallia. Sen kanssa sai olla aika napakka, jotta pääsimme turvallisesti perille asti. Onneksi minulla oli turvakärjelliset kengät ja hanskat kädessä, muuten olisi voinut tehdä vähän kipeää. Kun ori oli turvallisesti omassa karsinassaan, suljin karsinanoven ja lähdin noutamaan sen varusteita.

19.12.2012 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Yogi
Suuri ruunikko ilmestys, Marquering, on nyt asunut The Y Teamissa useamman viikon. Ori on rauhoittunut huomattavasti sitten tulopäivänsä ja on nyt ihan eri hevonen. Sen kanssa puuhastelu sujuu mallikkaasti ja se on fiksu käsiteltävä, eikä enää tee sen suurempaa numeroa itsestään. Ensimmäisen päivän esiintyminen taisi olla silkkaa hermoilua ja kasaantunutta energiaa, ottaen huomioon kuinka pitkä matka sillä on takanaan. Päästin sen heti tulopäivää seuraavana päivänä ulos pihattoon, jossa se sai hieman päästellä ylimääräisiä energioitaan. Ori innostui myös tekemään tuttavuutta naapuripihaton kavereiden kanssa ja kutsui näitä leikkiin. Vaikuttaa siltä että meillä on yksi sosiaalinen kaveri lisää tallissa. Minulla oli hieman vaikeuksia saada se kiinni tarhailun jälkeen, sillä ori väisti tietenkin täysin vierasta ihmistä. Illan tullen nälkä ajoi kuitenkin pojan kotiin ja silloin se antoi ihan hyvin ottaa itsensä kiinni, sillä tallissa odottava iltapala varmasti jo lämmitti sen mieltä sopivasti.

Viime päivinä olen käynyt hieman taluttelemassa oria tallipihalla ja lähimaastossa, tietenkin orikuolain suussa, ihan vain varmuuden vuoksi. Marquering vaikuttaa kiinnostuneelta uudesta ympäristöstään, mutta välttelee edelleenkin turhan läheistä ihmiskontaktia. Agressiivinen se ei kuitenkaan ole, vaan rauhallinen joskin melko passiivinen. Talutettaessa se kunnioittaa ihmisen omaa tilaa pitämällä sopivasti etäisyyttä. Välillä sitä saa hieman hoputtaa kun se jää haahuilemaan ja tuijottelemaan jotakin jännittävää. Tallissa käsittely on aika samantyyppistä, sillä karsinassa ori ei tule päälle vaan viihtyy omissa ajatuksissaan hoitotoimenpiteiden aikana. Katsotaan kuitenkin muuttuuko käytös kun ihmiset ja ympäristö käyvät sille tutuiksi.

02.01.2013 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Yogi
Uusi vuosi ja uudet kujeet, niinhän sitä sanotaan. Meillä Marqueringkin on hieman piristynyt ja työnteko on voitu vihdoinkin aloittaa kunnolla. Olemme antaneet orille lempinimenkin, kutsumme sitä nykyään Marcoksi. Olemme aloittaneet ratsastuksen varovaisesti, edeten rauhallisesti ja tunnustellen. Marcolla on kuitenkin pitkä historia kilparatsuna ja se on tunnetusti erittäin herkkä ratsu, joten en halua vahingossa pilata yhteistyötämme heti alkumetreillä. Selästä käsin Marco on myös huomattavasti kuumempi kuin maastakäsin, joten sitä saa pidätellä vaikka onkin ratsastettava kevyellä kädellä. Emme vielä ole aloittaneet hyppäämistä, vaan keskitymme nyt siihen että oppisimme tuntemaan toisemme ja toimimaan yhdessä.

Onneksi en ole pelkästään omien taitojeni varassa, vaan nuorten hevosten kouluttaja Salli toisesta tallistani Solosta on tullut tänne yksityistallilleni auttelemaan Marcon kanssa. Salli on myös itse ratsastanut Marcoa useat kerrat, jotta osaisi sitten paremmin ohjata minun ja Marcon työskentelyä valmentaessaan meitä. Salli onkin jo pitänyt meille muutamat hyvin intensiiviset koulutreenit, joiden jälkeen sekä minä että hevonen olimme aivan puhki poikki. Nyt kun olemme hieman oppineet tuntemaan toisiamme, voin jo miettiä esteille siirtymistä. Juttelimme Sallin kanssa viimeksi eilen, että tammikuun loppupuolella voisimme aloittaa hyppäämisen. En malttaisi odottaa, sillä olen nähnyt tämän orin kansainvälisillä kilparadoilla ja televisiossa, enkä voi uskoa todeksi että minä pääsen hyppäämään sen kaltaisella huippuhevosella!

Marco ei ole ollut Suomessa vielä kauaa, mutta nyt jo olen saanut useamman yhteydenoton tammanomistajilta koskien orin jalostuskäyttöä. Vielä en ole osannut vastata missä vaiheessa oria tarjoaisin jalostukseen, katsotaan nyt että ensin päästään edes kisoihin yhdessä.

07.03.2013 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Yogi
Tänään aamulla olin ajellut Taavilan Suomenhevosten tilalle vetäen maasturini perässä hevoskärryä, jossa viimeisen päälle puunattu ja puhtautta kiiltelevä ruunikko hollantilaisorini matkusti. Fiilikseni olivat olleet loistavat, sillä yhteinen taipaleemme oli lähtenyt varsin mallikkaasti käyntiin. Oma aikansa siihen oli mennyt että pääsimme kisaamaan yhdessä, sillä toisiimme totuttelu oli vienyt sen verran kauan että olimme jättäneet ensimmäisen kisakauden välistä ja keskittyneet treeniin. Nyt tällä kaudella olimme vihdoinkin valmiit ja olimme jo kiertäneet kymmenen kilpailua yhdessä. Odottaminen ja valmistautuminen oli todellakin ollut sen arvoista, sillä tuloksemmekin jo puhuivat puolestaan. Kymmenestä kilpailusta olimme sijoittuneet jokaisessa ja kolmesti voittaneet luokkamme ja kahdesti sijoittuneet hopeasijoille. Tänään osallistuimme 160cm rataesteluokkaan ja voittoputkemme sen kuin jatkui, sillä iltapäivällä meidät julistettiin vaativimman esteluokan voittajiksi. Illalla ajelimme takaisin kotiin, erittäin onnellinen omistaja ratissa ja tyytyväisenä huokaileva ori trailerissa.

24.09.2013 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Yogi
Tänään Marcosta on jälleen tullut isä! Oma holsteintammani Bringing Up Barbie, joka asustaa täällä samassa yksityistallissani Marcon kanssa, varsoi aamuyöstä kauniin ruunikon tammavarsan. Olin ollut hieman huolissani tammasta, sillä sen laskettu aika oli jo kaksi viikkoa sitten eikä se ollut näyttänyt merkkiäkään siitä että varsominen lähestyisi. Näin jo kauhukuvia siitä miten varsa kasvaisi liian isoksi ja kun synnytys lopulta käynnistyisi, ei se mahtuisi enään yhtenä kappaleena ulos ja siinä menisivät sekä tamma että varsa virheämmille laitumille. Näin oli käynyt kerran aikaisemmin yhdelle tammalleni, enkä halunnut niin käyvän uudestaan. Eläinlääkäri oli luvannut tulla viikonloppuna tutkimaan tilannetta, mutta Barbi taisi kuulla huoleni, sillä eilen illalla se oli sitten lopulta näyttänyt merkit siitä että varsominen tapahtuisi pian.

Aamulla kerroin Marcolle ilouutiset hakiessani sitä tarhasta, jossa se oli viettänyt lämpimän loppukesän yön. Ori hörisi ja puhisi puheilleni, melkein kuin se ymmärtäisi. Karsinaan päästyämme se kuitenkin syöksyi heti ruokansa kimppuun ja unohti selvästi puheeni perheenlisäyksestä. Katselin huvittuneena oria sen ahmiessa aamupalaansa ja mietin kuinka pitkälle olimmekaan yhdessä päässeet. Kilparadoilla olimme saavuttaneet yhdessä huimaa menestystä monta kisakautta, edeten aluekisoista kansallisiin ja siitä eteenpäin maailmanluokan kisoihin, joista olin Marcon alkujaan bongannutkin. Vuodet kuluivat hujauksessa ja yhtäkkiä tajusin, että olimme saavuttaneet kaiken sen mitä olimme tavoitelleetkin.

Kuusi yhteistä vuotta kilparadoilla ja Marco olisi varmasti jatkanut kanssani loputtomiin esteradoilla vaikka meillä ei enää olisi ollut suuria tavoitteita, niin paljon se nauttii työnteosta. Viime kisakauden lopussa kuitenkin päätin, että nyt oli aika luopua rataesteistä. Toki olemme käyneet pyörähtämässä parissa suuremmassa arvokisassa kuten ERJ Cupeissa senkin jälkeen, mutta nyt meillä puhaltavat uudet tuulet. Olemme nimittäin ryhtyneet treenaamaan kenttäkisoja varten. Tämä ei ollut osa suunnitelmaani, mutta Marcolla on vielä monta hyvää vuotta edessään ja tajusin että varmajalkainen, taitava sekä innokas ratsuni sopisi täydellisesti kenttäratsastukseen. Jos hyvin käy ja treeni etenee odotetusti, tulemme kokeilemaan taitojamme tämän uuden jännittävän lajin kisoissa lähitulevaisuudessa!