Päiväkirjamerkinnät ja valmennukset

Päiväkirjamerkintöjä 8 kpl ja valmennuksia 2 kpl!

26.05.2013 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Yogi
Yleensä en kiinnitä sen kummoisempaa huomiota trakehnereiden myynti-ilmoituksiin, korkeintaan käyn ihastelemassa hienoja yksilöitä ja jatkan matkaa. Tällä kertaa jokin kuitenkin kiinnitti huomioni ihan uudella tavalla, kun huomasin corbinin ilmoituksen kahdesta myytävästä trakehnerista. Toinen myytvä oli Saksassa syntynyt kimo lempeäkatseinen tamma ja toinen oli Englannissa syntynyt musta pahansisuinen ori. Jokin tässä parivaljakossa jäi kummittelemaan mieleni perukoille, enkä vielä illallakaan saanut näitä kahta mielestäni. Kummankin kanssa oltiin jo kilpailtu jonkin verran ja molemmilla oli muutama jälkeläinen entuudestaan. Nämä myytäisiin nyt kilparadoille uraa jatkamaan ja myöhemmin jalostukäyttöön, sillä kummallakin oli mielenkiintoiset kansainväliset sukulinjat. Paria päivää myöhemmin löysin itseni tekemästä ostotarjousta näistä kahdesta, kuitenkaan tietämättä mitä niillä loppujen lopuksi tekisin. Ajattelin että majoittaisin ne yksityisteni joukkoon The Y Teamiin ja katsottaisiin mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Yllätyksekseni corbin päätti heti, että sekä Lacroix että Balestra saisivat lähteä minun matkaani! Olen odottanut innolla että parivaljakko saapuisi tilallemme ja tänään se vihdoinkin tapahtui. Trailerista asteli matchoileva ja kovaääninen Lacroix ja hiljainen ystävällinen Balestra.

01.06.2013 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Yogi
Astelin ripeää tahtia toimistolta tarhoille, kesäisen sateen ropistessa kasvoilleni. Jossakin pilvien takana aurinko kuitenkin paistoi, sillä läheisen metsikön puut kylpivät hailakassa auringonvalossa. Varmasti jossakin on nyt sateenkaari, mietin hymyillen itsekseni. Tarhassa musta ori ravasi aidanviertä edes takaisin, pää korkealla. Lähestyessäni porttia se päästi ilmoille kimakan kiljaisun ja laukkasi tarhan kauimmaiseen päähän. "Vai että sellainen päivä tänään..", sanoin ääneen ja lausuin vielä muutaman kirosanan päälle. Noin varttia myöhemmin astelin vihdoinkin ulos tarhan portista hevonen mukanani, minä yltäpäältä mudassa. Lacroix steppaili tyytyväisenä hörähdellen (lue: minun mukaan naureskellen) vierelläni tallille päin. Matkalla ori onnistuu vielä vetämään minut nurin kertaalleen, pelästyessään tallipihan toisella puolella olevan hoitajan sateenvarjoa. Vihdoinkin pääsemme talliin suojaan sateelta ja mudalta. Talutan orin suoraa tietä pesukarsinaan ja suihkuttelen sen puhtaaksi mustasta liejusta. Ori itse ei ole moksiskaan tästä toimenpiteestä, jatkaa vain kiljahteluaan ilmoittaakseen kavereille että täällä sitä taas ollaan. Hymähdän orin hölmöilylle ja ajattelen, että kyllä se siitä vielä rauhoittuu.

15.06.2013 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Yogi
Lacroix on rauhoittunut hieman sitten meille saapumisena. Ori on ainakin kotiutunut hyvin, sitä ei käy kiistäminen. Mutta kyllä se on jo perusluonteeltaan sellainen intopinkeä pojankoltiainen, jolla ei keskittymiskyky ole mitään huippuluokkaa. Pahantahtoinen se ei missään nimessä ole, mutta toisinaan sen kanssa on silti hieman hankala tulla toimeen, koska se on todella kovaluonteinen. Sinä sanot yhtä ja se päättää tehdä toista. Tuntuu että sen kanssa on vain yritettävä löytää joku yhteinen sävel, sillä tappeleminen ei auta, ori voittaa nimittäin aina. Lacroix on suurten kilparatojen kasvatti ja kovakätisten hevosmiesten käsittelemä, joten se kohtelee ihmistä samalla voimalla ja odottaa sitä takaisin. Joskus se jää seisomaan hölmistyneenä ja ihmeissään, kun minä en rupeakaan sen kanssa tappelemaan, vaan jätän orin siihen paikkaan ja lähden pois. Balestra, tamma joka sen kanssa meille saapui, on aivan toista luokkaa. Se on lempeä ja pehmeä, aina myötämielinen. Välillä en voi ymmärtää että nämä kaksi tulivat samasta paikasta meille. Mutta kyllä me olemme Lacroixin kanssa edistyneet myös, ei tämä vain yhtä vastatuulta ole ollut. Olen juoksuttanut oria kentällä ja tehnyt maastakäsin harjoituksia sen kanssa. Ratsastuksen kansssa odottelemme vielä hetken, sillä ori on yrityksistä huolimatta vielä ollut liian jännittynyt siihen, emmekä tietenkään halua lähteä liikkeelle väärällä jalalla ratsastuksen suhteen. Sitten kun aika on sopiva, rupeamme taas treenaamaan. Nyt ori saa nauttia kesälomasta.

03.07.2013 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Yogi
Tänään meillä oli Lakun kanssa ensimmäiset kunnon estetreenit! Olemme pikkuhiljaa päässeet taas treenaamisen makuun ja Lakukin on ollut hieman helpompi käsitellä. Emme ole hypänneet kuin pieniä ristikoita ja matalia pystyjä, mutta tänään otimme sitten menetettyä takaisin. Solon oma valmentaja ja hevoskouluttaja Annika oli mukana tsemppaamassa meitä ja antamassa ohjeita. Laku oli todella innoissaan siitä että se pääsi hyppäämään, välillä jopa hieman liian innoissaan. Aika-ajoin annoin orin laukata uralla turhia energioita pois, jotta ori pystyisi taas keskittymään esteisiin hetken ajan. Lopetimme treenit onnistuneeseen rataan ja jäähdyttelin Lakun hyvin, ennen kuin vein sen talliin. Tallissa huuhtelin hikisen hevosen ja annoin sille vähän nameja, kiitokseksi yhteistyöstä. Rapsuttelin oria siinä ja kerroin sille mitä minä olen suunnitellut meidän varalle tulevaisuudessa. Laku mussutti namejaan ja nyökytteli, aivan kuin ymmärtäisi mistä puhun. Aikani siinä höpöteltyäni lähdin hyvillä mielin viemään tammoja ulos iltatarhausta varten.

27.07.2013 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Yogi
Meillä on alkanut sujua oikein mukavasti Lakun kanssa! Edistystä on tapahtunut niin radalla kuin kotirintamallakin, Lakusta on kuoriutumassa juuri sellainen suoriutuja kuin olin kuvitellutkin sen olevan. Luulen että se stressasi kamalasti muutosta ja sopeutuminen vei aikaa, siksi treenit eivät meinanneet alkuun sujua ollenkaan. Ei se edelleenkään helppo ratsastettava ole, ei läheskään, mutta sen keskittymiskyky on jo parempi ja taitoahan sillä on vaikka muille jakaa. Silloin kun ori viitsii ja jaksaa keskittyä, ovat sen hypyt tarkkoja ja kauniita. Orilla on luonnostaan erittäin hyvä tekniikka, se hyppää korkealta ja varmasti. Yleisin ongelma sen ollessa intopinkeänä on se, että se ei kuuntele eikä näe, vaan joko juoksee suoraan esteen läpi, hyppää aivan liian myöhään tai ei suostu kääntymään haluamalleni reitille. Näitä asioita kuitenkin harjoittelemme koko ajan, yrittäen löytää parhaan mahdollisen yhteisen tyylin. Joskus turhaudun kamalan paljon siihen, että ori ei viitsi, vaikka kaikki tiedämme että se osaa. Mutta sen kanssa on nyt vain elettävä ja otettava päivä kerrallaan, ei se suuttuminen siinä mitään auta. Uskon myös vakaasti siihen, että kun ori saa hieman lisää ikää, paranee myös sen keskittymiskyky. Odotan jo innon- ja kauhunsekaisin tuntein, että pääsisimme osallistumaan ensimmäisiin kisoihimme.

24.09.2013 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Yogi
Tänään oli vuorossa jo kymmenennet yhteiset kisamme Lakun kanssa! Aiemmista kisoista oli tuotu kotiinviemisiksi kaksi sijoitusta, mutta ihan luokan kärjessä emme ole olleet niissäkään. Nämä tämänpäiväiset kisat olivat siitä erikoiset, että ne järjestettiin täällä Solossa, eli ihan kotikentällä. Osallistuimme Lakun kanssa tänään vain yhteen luokkaan, sillä minulla oli niin monta muutakin ratsastettavaa. Luokkamme oli 150cm rata ja se oli järjestyksessä päivän ensimmäinen luokka, heti aamulla yhdeksältä. Laku oli paljon rennompi kuin edellisissä kisoissamme, liekö syynä juurikin se, että oltiin kotitallilla. Se kyllä stressasi selvästi sitä, että sen oma piha oli täynnä vieraita hevosia ja hevoskärryjä, mutta tyytyi vain kiljumaan kaula pitkällä väille tunkeilijoille. Kun oli meidän vuoromme mennä radalle, oli Laku yllättävän rento. Itse hieman jännitin, koska pelkäsin minkälaisen nöyryytyksen Laku minulle järjestäisi ihan kotiradalla. Kun pääsimme hyppäämään minäkin kuitenkin unohdin huoleni ja rata meni todella mukavasti! Radan päätteeksi tosin Laku kaahotti kovaa vauhtia väärään suuntaan kun meidän piti poistua kentältä, mutta pienen suostuttelun jälkeen sain sen käännettyä oikeaan suuntaan ja poistuimme kentältä naurunpyrähdysten saattelemana. Olin todella ylpeä orista, kun tulokset julkaistiin ja olimme sijoittuneet toiselle sijalle! Tästä on mukava jatkaa yhteistä uraamme, toivottavasti tiemme vie vain ylöspäin.

05.01.2014 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Yogi
Tänään saavutimme 100. sijoituksemme Lakun kanssa! Meillä on ollut pitkä ja mielenkiintoinen yhteinen kilpataival, jonka päättymisestä olen kyllä rehellisesti sanottuna ihan iloinen. Mielenkiintoisella tarkoitan sitä, että uramme on ollut yhtä vuoristorataa ja useammin kuin usein olen halunnut lyödä hanskat tiskiin. Lacroix on hieman rauhoittunut iän myötä ja suorituksemme ovat parantuneet huimasti, mutta se ei ole säästänyt minua orin kiukutteluilta ja sinkoiluilta kesken radan. Vaikka olemmekin voittaneet ja sijoittuneet hurjan monta kertaa, meidät on myös diskattu kisoista useammin kuin uskallan myöntää. Laku on temperamenttinen ja tulinen kaveri, joka olisi tarvinnut itselleen vahvemman ja kärsivällisemmän ratsastajan. Olen todella ylpeä näistä saavutuksistamme, mutta kun jo sanoin, jätän kilparadat helpottuneena. Kotona ori on paljon mukavampi ratsu ja rauhallisempi kaikissa tilanteissa, ja tulemme ehdottomasti jatkamaan treenaamista, joskin hieman rauhallisempaan tahtiin kuin ennen. Tallissa ja narun päässä Laku on kuitenkin kiva ja fiksu kaveri, jonka kanssa jaksaa höpistä pidempiäkin aikoja. Tänään tulemmekin juhlimaan illalla saavutustamme Lakun kanssa tallissa, sillä orille on iltapalan jälkeen tarjolla rapsutuksia ja hunajaporkkanoita.

01.03.2013 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Yogi
Laku nauttii eläkeläishevosen makoisista päivistä ja onkin sopeutunut mukavasti uuteen rennompaan aikatauluunsa. Eläkeläisen arkeen kuuluvat hieronta kerran viikossa, päivittäinen ulkoilu joko tarhassa ja toisinaan kävelylenkki hoitajan kanssa, sekä kolme-neljä kertaa viikossa treenit. Perinteisen este- ja koulutreenaamisen ohella olemme ottaneet lisäksi mukaan ajon, joka on osoittautunut oikein mukavaksi vapaa-ajanlajiksi Lakulle. Orilla meni hetki totutella kärryihin, mutta nyt ori menee jo tuhatta ja sataa metsätiellä. Sen into tähän uuteen juttuun on kyllä aika hellyyttävää - olisi pitänyt kokeilla jo silloin kilpa-aikanamme, jospa olisi saanut näin ne turhat pahat energiat pois. Orin ruokavaliossakin on tullut pieniä muutoksia, sillä edellisellä ruokavaliollaan ori olisi varmasti lihonut nopeasti kun treenitaso ei enään ole sama. Onhan Lakun näytettävä hyvältä, sillä olemme kuitenkin menossa näytille Esteratsastusjaoksen laatuarvosteluun mahdollisimman pian. Toivon että pääsisimme mukaan jo tässä kuussa, mutta katsotaan nyt kuinka käy. Sitten kun Laku on käynyt laatuarvostelussa, olisi sille määrä saada muutama jälkeläinen lisää. Näin hienon orin ei soisi jäävän vaille käyttöä, sillä onhan Lakulla paljonkin tarjottavaa tuleville jälkipolville. Toivotaan vain, että sen luonne ei liiaksi periytyisi mukuloille. Aion itsellenikin jättää Lakusta varsan, mutta vielä ei sopivaa, selväpäistä ja rauhallista, tammaa ole löytynyt.

10.08.2013 Estevalmennus, valmentajana Kirk W. (Yogi)
Olin parhaillani kahden viikon vierailulla Suomessa, Yogin kutsumana. Ensimmäisen viikon valmensin muutamaa ratsukkoa Solossa ja kävimme katsomassa nähtävyyksiä sekä talleja. Nyt toisella viikolla valmentaisin useampaa hevosta, niin Yogin omia Solossa asuvia kuin tämän yksityisiäkin hevosia. Myös muutama Yogin tuttava oli käynyt täällä valmentautumassa. Tänään valmentaisin ensimmäistä kertaa mustaa trakehner oria Lacroixia. Yogi oli kertonut että ori on luonteeltaan kuuma ja kovasuinen, sekä äärettömän itsepäinen. Onneksi minua oli varoitettu, sillä treeneistämme tuli varsin vauhdikkaat.

13.08.2013 Estevalmennus, valmentajana Kirk W. (Yogi)
Kahden viikon reissuni Suomessa lähestyi loppuaan, mutta vielä minulla oli muutama valmennettava Solossa. Yogi oli ollut hyvä emäntä, joskin tämän touhukkuus ja jatkuva pölötys kävivät toisinaan hermoilleni. Tänään valmennusvuorossa olisi taas Lacroix, jonka muistan viimekerralta voimakastahtoisena orina, jonka kanssa saisi pysyä tiukkana.

Yogin lämmitellessä oria itsenäisesti minä purin edellisen valmennettavan radan ja kokosin uuden, paljon haastevamman radan. Tässä radassa oli tiukkoja käännöksiä ja ahtaita teitä, askeleet oli sovitettava juuri eikä melkein. Kun Lacroix oli lämmitelty ja Yogikin heitti lämpimän takkinsa katsomon reunalle, oli aika aloittaa varsinaiset treenit. Harjoitusesteiksi otettiin pari pystyä, mutta pääsimme nopeasti tositoimiin, sillä Lacroixilla ei kärsivällisyys nyt kestänyt pikkuesteisiin, se halusi selvästi päästä hyppäämään kunnolla. Kokoamani rata koostui kolmesta yksittäisestä pystystä, sianselästä, muurista ja kolmen esteen sarjasta. Annoin Yogille luvan hypätä rata itsenäisesti läpi ensin. Huomasin heti, että Yogilla oli vaikeuksia mustan orin ohjaamisen kanssa - ori painoi kuolaimelle ja veti kuin jyrä suoraa linjaa ja hyppäsi eteen osuvat esteet, sen sijaan että Yogi olisi saanut sen ratsastettua sen reitin jonka olin ohjeistanut. Käskin Yogin voltille yhteen kulmaan ja pyysin että tämä ratsastaisi orin ravissa pehmeäksi ja taivuttelisi sen kunnolla kumpaankin kierrokseen. Ori rauhoittui hieman tästä yllättävästä suunnitelmanmuutoksesta ja pian saimme taas jatkaa. Käskin Yogia ennakoimaan paremmin ja muistutin että katse seuraavalle esteelle on jo otettava edellisen yllä, niin keho automaattisesti ohjaisi oria oikeaan suuntaan. Vaati monta hikistä ja tuskaista kierrosta, ennen kuin homma alkoi sujua. Tunnin loppua kohden Yogi ja Lacroix ratsastivat radan jo näyttävästi, mutta pyysin Yogia vielä säästämään kulmissa ja ratsastamaan entistä lyhyemmät tiet seuraavalle esteelle, jotta ori joutuisi tekemään tiukempia käännöksiä. Yogi läähätti ja orin karva kiilteli hiestä, kun tunti saatiin päätökseensä ja saatoin vihdoinkin olla tyytyväinen parivaljakon suoritukseen. Suuntasin toimistoon kahville, kun Yogi jäi jäähdyttelemään ratsuaan maneesiin.