trak-o. Lacroix

Isä Zycklon II on musta, 173cm korkea korkea trakehnerori joka syntyi ja eli ensimmäiset vuotensa kasvattajansa luona Belgiassa, mutta joka sittemmin ostettiin Suomeen kilparatsuksi. Kilpailuissa ori ei kumminkaan ole valitettavasti kerennyt vielä käymään, aluetason pikkukisoja lukuun ottamatta, joten Zycklon II ei ole ainakaan vielä järin tunnettu yksilö rotunsa piireissä. Kumminkin tältä herralta löytyy kapasiteettia hyvinkin korkeisiin luokkiin esteratsastuksen saralla, joten ei olisi mikään ihme jos orista tultaisiin vielä kuulemaan paljonkin tulevaisuudessa esteratsupiireissä. Jälkeläisten tarkka määrä ei valitettavasti ole tiedossa orin ollessa vasta jalostusuransa alkupuolella, mutta eiköhän niidenkin todellinen määrä mahda selvitä tilastojen päivittyessä ajan tasalle.

Isänisä Moliére oli musta, 172cm korkea, esteratsastuspainotteinen trakehnerori, jonka kilpailumenestys oli hyvin vaihtelevaa riippuen täysin siitä millä tuulella herra milloinkin oli. Tämän orin luonnetta oli nimittäin helpoin kuvailla kaikille kysyjille sanalla "tuuliviiri". Joskus oli siis erittäin hyviä päiviä, jolloin kaikki onnistui oppikirjan sääntöjen mukaan, kun taas joskus ei mikään tuntunut onnistuvan. Kumminkin Moliére onnistui keräämään tarpeeksi sijoituksia nimiinsä, ansaitakseen esteratsastusjaoksen laatuarvostelun kolmannen palkinnon. Ori sai elämänsä aikana yhteensä kymmenen jälkeläistä jatkamaan sukuansa.

Isänisänisä Novaree oli ruunikko, 168cm korkea trakehnerori, joka pärjäsi hankalasta ja orimaisesta luonteestaan huolimatta äärimmäisen hyvin painotuslajissaan esteratsastuksessa. Sijoituksia tuntui tulevan lähes jokaisesta kisasta joihin Novaree otti osaa ja voittojenkaan määrä ei jäänyt mitenkään pieneksi tämän orin osalta. Minkäänlaisiin laatuarvosteluihin tai kantakirjauksiin Novareeta ei kumminkaan ikinä viety, vaikka palkinto olisikin ollut lähes varma. Jälkeläisiä orille syntyi kumminkin yhteensä kahdeksan kappaletta.

Isänisänemä Miss Mosquito oli musta, 171cm korkea, erittäin kaunis trakehnertamma, joka kilpaili satunnaisesti este- ja kenttäkisoissa, mutta joka kumminkin painottui pääasiassa näyttelyissä kiertämiseen. Näyttelypainotus olikin tälle tammalle mitä parhain painotus, sillä sieltä tuli menestystä todella paljon, toisin kuin lajikilpailuista. 8-vuotiaana Miss Mosquito käytettiin myös kantakirjaustilaisuudessa, josta tuli kotiinviemisiksi ensimäinen palkinto täysillä pisteillä.

Isänemä Zelda oli punarautias, 169cm korkea trakehnertamma, joka syntyi ruotsalaisessa siittolassa. Tamma muutti kuitenkin jo vuoden ikäisenä Belgiaan erään tunnetun trakehnerkasvattajan omistukseen. Uuden omistajansa kanssa Zelda kilpaili nimiinsä erittäin menestyksekkään uran esteratsastuksessa ja tammaa myös kyseltiin jalostukseen jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Kun Zelda saatiin kantakirjattua toisella palkinnolla 11-vuoden iässä, siirtyi tamma kokonaan jalostuskäyttöön. Jälkeläisiä tämä hieno esteratsu saikin elämänsä aikana yhteensä kuusi kappaletta.

Isänemänisä Denver JK oli kimo, 166cm korkea, esteratsastuspainotteinen trakehnerori, jonka kanssa keskityttiin enemmän näyttelyissä kiertämiseen kuin esteiden hyppäämiseen, orin painotuksesta huolimatta. Näyttelyistä tulikin kerättyä erinomaisia tuloksia, sillä Denver JK oli todella komea ja rodunomainen yksilö. Vaikka estetuloksia olikin vain muutama, kyseltiin oria kumminkin paljon trakehnerjalostukseen. Jälkeläisiä tämä komistus kerkesi hankkimaan 30-vuotta kestäneen elämänsä aikana yhteensä neljäkymmentä kappaletta. Orin jälkeläiset vaikuttavat edelleen eri puolilla Eurooppaa.

Isänemänemä Zoradine oli punarautias, 169cm korkea trakehnertamma, joka painottui elämänsä aikana täysin esteratsastukseen. Tamma pärjäsikin kyseisessä lajissa erittäin hyvin ja senpä vuoksi tämä neiti palkittiinkin esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa ensimmäisellä palkinnolla. Ulkomuodoltaan Zoradine ei kumminkaan ollut järin kaunis tai millään tavoin sopusuhtainen. Senpä vuoksi tamma ei ollut kovinkaan kysytty trakehnerjalostukseen, vaikka potentiaalia oli muuten hyväksi jalostushevoseksi estepiireihin. Jälkeläisiä tamma saikin elämänsä aikana vain yhden kappaleen.

Emä Laccarella oli tummanruunikko, 167cm korkea trakehnertamma, joka ylsi kouluratsastuksessa erittäin vaativiinkin luokkiin liikkeittensä ja taitojensa puolesta. Valitettavasti varsinaista kilpailumenestystä ei tälle tammalle kerääntynyt muutamia kilpailuja enempää sen 23-vuotta kestäneen elämän aikana. Kotikentällä neiti sen sijaan loisti! Laccarella oli ulkonäöltään erittäin kaunis ja rodunomainen ja senpä vuoksi onkin sääli, ettei jälkeläisiäkään kerennyt kertyä kahta kappaletta enempää. Vähäisistä saavutuksista huolimatta Laccarellaa jäätiin kumminkin kaipaamaan ja moni toivoikin, että tammaa oltaisiin viety enemmän näytille sen elinaikana.

Emänisä Red oli tummanpunarautias, 166cm korkea, yleispainotteinen trakehnerori, joka kilpaili hyvinkin useissa koulu- ja esteratsastuskisoissa niissä menestystä keräten. Tämä ori olikin siis lähes kilpauransa alkuajoilta saakka erittäin tunnettu ratsu molemmissa ratsastuspiireissä ja senpä vuoksi jälkeläisiä alettiin kysellä jo ennen kuin niitä oltiin edes mietitty Redin omistajan toimesta. Ori siirtyi kumminkin jalostuskäyttöön vasta 14-vuotiaana, saavutettuaan kantakirjauksesta toisen palkinnon ja kouluratsastusjaoksen laatuarvostelusta ensimmäisen palkinnon. Siitä huolimatta jälkeläisiä kerkesi orille kertymään yhteensä kolmekymmentä kappaletta.

Emänisänisä D.B. Golden Gear oli 169cm korkea, punarautias trakehnerori, joka kilpaili hyvin menestyksekkään uran nimiinsä esteratsastuksessa. Valitettavasti orin menestyksekäs ura jäi hyvin lyhyeksi Golden Gearin loukkaantuessa vakavasti eräässä liikenneonnettomuudessa ja näin ollen siirtyessä kokonaan jalostushevoseksi. Kantakirjaustilaisuuteen, saatikka esteratsastusjaoksen laatuarvosteluun herraa ikinä viety, mutta siitä huolimatta D.B. Golden Gear oli kysytty jalostusori. Onneksi orin omistaja piti kumminkin järjen päässä, eikä antanut oria ihan huonoille tammoille ja jälkeläisiä syntyikin hillityt kuusi kappaletta.

Emänisänemä Rodeorella oli 164cm korkea, musta trakehnertamma, jonka painotuslaji oli esteratsastus. Vaikka kyseinen laji olikin tamman painotuslaji, ei Jasmine silti pärjännyt siinä omistajansa odotusten mukaiseksi. Tämän vuoksi tamma vaihtoikin omistajaa ensimäisen kerran jo 6-vuotiaana, niin sanotusti kelvottomana esteratsuna. Uuden omistajan käsissä Rodeorellasta kuoriutuikin varsinainen esteratojen kuningatar ja sijoituksia sekä voittoja alkoi kerääntymään kiitettävää tahtia. Tamma olikin kilpailumenestyksensä takia hyvin kysytty esteratsujalostukseen ja jälkeläisiä syntyikin yhteensä neljä kappaletta, jotka kaikki varattiin jo ennen niiden syntymää.

Emänemä Lotus GER oli 168cm korkea, ruunikko trakehnertamma, jolla ei oikeastaan ollut ikinä varsinaista painotuslajia, vaan jonka kanssa kisattiin sekalaisesti koulu- sekä estekisoissa. Tamma menestyi molemmissa lajeissa ihan kiitettävästi ja ikinä ei oikein muodostunut varsinaista ykköslajia, jossa Lotus GER olisi ollut selkeästi parempi. Juuri tuon vuoksi tammaa kyseltiinkin tasaisesti sekä este-, että kouluratsujen jalostukseen, mutta jostain syystä Lotuksen omistaja tahtoi käyttää tammaansa enemmän kouluratsujalostukseen. Varsoja tammoja saikin elämänsä aikana yhteensä viisi kappaletta, joista ainoastaan yhdestä tuli estepainotteinen.

Emänemänisä Boy oli 165cm korkea, tummanruunikko trakehnerori, joka painottui täysin esteratsastukseen. Orilla oli suhteellisen kipakka ja haastava luonne - ainakaan vauhtia siltä ei puuttunut kisakentillä, mutta se ei ollut ainakaan haitaksi menestystä kerätessä. Nopeasta vauhdistaan huolimatta Boy onnistui lähes aina suorittamaan esteradat täysin ilman virhepisteitä tai huomautuksia. Oria kyseltiinkin ahkerasti esteratsujalostukseen ja orin omistaja olikin suhteellisen ahne varsa- ja astutusmaksujen perään. Niinpä jälkeläisiä syntyikin huimat viisikymmentäyksi kappaletta.

Emänemänemä Lesmeral oli 167cm korkea, vaaleanrautias, esteratsastuspainotteinen trakehnertamma, jonka kanssa kilpailtiin hillityissä määrin esteratsastuskilpailuita niissä ihan kohtuullisesti menestyen. Vaikka menestys ei ollutkaan päätä huimaavaa, tuli sijoituksia ja voittoja tasaiseen tahtiin ja niinpä Lesmeralin omistaja päättikin kokeilla onneaan esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa. Tuo reissu kannatti äärimmäisen hyvin, sillä tamma palkittiin toisella palkinnolla ja ensimmäisestä palkinnosta jäi puuttumaan ainoastaan kaksi pistettä. Jälkeläisiä tämä neiti kerkesi saamaan kolme kappaletta, ennen kuin menehtyi luonnollisesti vanhuuteen 25 vuoden iässä.