Päiväkirjamerkinnät ja valmennukset

Päiväkirjamerkintöjä 5 kpl ja valmennuksia 1 kpl!

30.08.2012 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana edellinen omistaja Jayde
En kerta kaikkiaan voinut vastustaa kiusausta. Kun Yogi esitteli minulle hänen uusia hannoverejaan ylpeänä, minä riehaannuin kokonaan. "Saiskohan näistä varsan", tokaisin hengästyneesti, ahneesti hevosia tiiraillen. Yogi ymmärrettävästi häkeltyi minun yllättäen muuttuneen äänensävyni vuoksi, mutta hän sai tokaistua epävarman "kyllän" ilmoille. Tämä yksi sana riitti - lompakkoni keveni huomattavasti kertaheitolla. Hannoverien keräily ei kenties ole mitään kaikista halvinta puuhaa, mutta shoppailun ilo voittaa kyllä rahalliset menetykset. Harvinaisia sukulinjoja laadukkaista vanhemmista, se on koko ajatuksen ydin; Yogilta ostamani Aiedail vastaa täysin ostoperiaatteitani. Päätinkin nopeasti kahmaista orivarsan itselleni, muiden hevoshamstraajien nenien edestä.

30.09.2012 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana edellinen omistaja Jayde
En koskaan uskonut joutuvani tähän soppaan, mutta niin minä vain spontaanisti ostin Yogilta itselleni uuden hannoverin. Tämä ostos ei kuitenkaan kuulunut kokouksen "to-do"-listalle lainkaan, joten toisin sanotusti nappasin Aiedailin itselleni ilman siunausta. Onhan minulla toki tallinomistajana lupa ostaa vaikka kymmenen norsua ja viisitoista mölyapinaa niin halutessani, mutta silti kannattaa pitää tallihenkilöstö tyytyväisenä. Ketkä muut edes suostuisivat paiskimaan ylitöitä heidän surkealla palkallaan?

Yritin saada orin nopeasti Madagaskariin, mutta toisin kävi - Aiedail toljotti vain silmät selällään kuljetusvaunua, välillä peruuttaen kauhun vallassa. Meidän piti saada lasti nopeasti ruumaan, joten omat hermoni alkoivat jo mennä. Tämä ei kenties ollut se viisain valinta, sillä Aiedail kavahti pystyyn minun nykiessä narun päässä. Silmävalkuaiset vain vilkkuivat orin päässä yrittäessäni saada hevosta rauhoittumaan. Aluksi meinasin kiroilla oikein kunnolla, mutta sitten rauhoituin. Nuori ori oli vain stressaantunut, eikä se tiennyt lainkaan mitä tulisi tapahtumaan. Liekö edes koskaan ollut paikassa, jossa on näin paljon ihmisiä? Kun minä olin hetken taputellut Aiedailin kaulaa, suostui orikin pienen empimisen jälkeen astumaan hitaasti ramppia pitkin ylös.

Lentokoneessa istuessani en voinut olla miettimättä tulevaa ostostani. Ajatukseni olivat jo harhailleet tuliseipäillä riehuvista alamaisistani uuteen hevoseeni. Aiedail oli osoittanut herkän luonteensa, tämä hevonen tulisi varmasti olemaan potentiaalinen estetähti. Hymyillen katsoin ikkunasta ulos, upeaa pilvimuodostelmaa hajamielisesti ihaillen.

01.01.2013 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana edellinen omistaja Jayde
Niin me olimme jälleen kerran lentokoneessa matkalla kohti uutta. Madagaskar oli aika jättää taakse, sillä edessäpäin oli uusi koti - Uusi-Seelanti. Syynä ei ollut mikään alkuasukkaiden vallankumous saati sitten kartanon haamujen hirvitys, minä yksinkertaisesti halusin jonnekin jossa hevosten treenaus olisi helpompaa ja inhimillisempää. Kyllä minä silti jäin ikävöimään Madagaskaria. Hevoseni olivat usein olleet kilpailuissa mukana, mutta kyllä nekin olivat omalta osaltaan kiintyneet kotimantuihinsa. Eivät ne kenties aistineet tulevaa, mutta taatusti ne olettivat pääsevänsä takaisin tutuille laitumilleen heti viikon sisällä.

Lentokoneen noustessa ilmaan päätös oli kuitenkin lopullinen. Kontissa oli tällä kertaa mukana vain muutamia oreja, yksi niistä oli vastahankkimani Aiedail. Ori oli ollut minulla vasta hetken, ja jo nyt se pääsisi kirmailemaan vihertävillä niityillä viidakon sijaan. Mikään kokenut matkustaja Ani ei kuitenkaan ole, sillä ori on lähinnä vain kasvanut kokoa ja massaa saapumisensa jälkeen. Reissuun lähtö olikin Anille melkoinen shokki, vaikka saimmekin sen lopulta ruumaan kohtalaisen helposti.

Perillä ollessamme päätin heti mennä rakkaiden nelijalkaisteni luokse. Orit olivat kohtuullisen rauhallisia, mutta nuori Ani stressasi hälinää. Minä jäin taputtelemaan hikistä hevostani, jonka silmät pyörivät puolelta toiselle. Vasta kun paikalle tuli lastin purkava kone, minä astuin syrjään. Kovasti Ani jaksoikin kolistella kopissaan, mutta takaisin maan kamaralla ollessaan ori sitten hieman tasaantui. Äkkiä siirsimme hevoset kahteen kuljetusautoon, sitten ajoimme kohti uutta kartanoa toiveikkaina.

Raikas merituuli pyyhkäisi vasten kasvojamme avatessamme auton oven. Komea vaalea kartano toivotti tervetulleeksi niin meidät kuin hevosemme, enkä voinut olla hymyilemättä onnesta. Kauniit valkoiset laitumet verhoilivat maisemaa, kuten myös houkuttelevan näköiset metsät. Nopeasti päätinkin ottaa hevoset ulos autosta ja viedä ne uusiin karsinoihinsa. Talutin itse Anin sen hohdokkaaseen karsinaansa, jota hevonen nuuhki perusteellisesti. Kun ori sai heinää turpansa eteen, Ani pärskähti kerran ja rupesi syömään rouskuttaen.

07.04.2013 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana edellinen omistaja Jayde
Anista on kuoriutunut oikein hieno ori. Se hontelo varsa on nyt siro mutta samalla jäntevä hevonen, jonka elämäntehtävä on selvästi esteiden hyppiminen. Ei Ani mikään helppo tapaus ole silti ollenkaan, huomasin sen tänään meidän ensimmäisessä yhteisessä kilpailussamme.

Radalla Ani tuntui energiseltä. Todella energiseltä. Pidätteet eivät meneet aivan täysin läpi, jouduin käytännössä hokemaan jokaisessa välissä "pruuuuutt---", ori kun juoksi pois alta hippulat vinkuen. Häntä tötteröllä laukkaava Ani oli kieltämättä suloinen omalla tavallaan, mutta päällimmäisenä tunteena oli lähinnä tukahtunut avunpyyntö orin kirmaillessa radalla. Oli suorastaan ihme, että selvitimme sarjan puhtaasti!

Uusinnassa olin valmiiksi jo jännittynyt. Ani vielä arkoi yleisöä, eikä oikein tiennyt miten päin sen olisi pitänyt olla. Minun stressaamiseni sai orin laukkaamaan kuola räiskyen paikoillaan. Yritin epätoivoisesti saadan hevosen aisoihin, mutta kellon kilahdus pilasi kaiken. Ani syöksyi eteen, minun vain ohjatessa suunnan. Yhdellä valtavalla ponnistuksella ori loikkasi ensimmäisen esteen yli, kauhean kaukaa. Jalustimeni irtosi jalasta, mutta en voinut keskeyttää. Jatkoin rataa yleisön huudahduksesta huolimatta.

Luulin jo sen menneen jotenkin siedettävästi, kunnes näin viimeisen esteen yllättäen edessäni. Aivan väärä kulma, en saisi Ania koskaan käännettyä! Ori yritti kaikkensa, mutta sen takajalat lipesivät alta. Silti Ani yritti päästä pystyn yli puhtaasti, mutta turhaan - puomi vain paukahti poikki, säpäleiden lennellessä ilmassa. Kyllä ori sentään sai itsensä kammettua maaliviivan yli, minun roikkuessa toisella kyljellä lähinnä järkyttyneenä. Hitaasti liu'uin alas satulasta, taluttaen Anin kohti tarkistuspistettä. Näin vain sumeasti ympärilläni möykkäävään yleisön, sillä päälimmäisenä oli huoli orin kunnosta. Pirteältä Ani sentään näytti, vaikka näinkin stressaantuneen pilkahduksen sen silmissä. Orin jalat näyttivät onneksi olevan kunnossa muutamaa pintanaarmua lukuun ottamatta. Tämän päivän rata on meille varmasti muistutuksena tulevaisuutta varten!

26.07.2013 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana edellinen omistaja Jayde
Aiedailin päivittämättömyys loppui eilen, kun etsin orille sen sijoitukset ja aloin kirjoittaa luonnetta. En ole kauheasti Aniin kiinnittänyt huomiota, mutta nyt se aikakausi loppui. Orin sivut kokivat kunnon muutokset kuvien vaihtumiseen asti. Anista tuli nyt hieman hontelo orinkoltiainen, mutta persoonallinen tapaus sentään.

Tänään operaatio "missä päivitykset per--" sai jatkoa, kun kirjoitin luonteen loppuun ja hommasin orille lisää tekstejä. Ani sai nyt yhden (vauhdikkaan) valmennuksen sivuilleen, kuten myös kolme päiväkirjamerkintää sekä tämän vielä keskeneräisen neljännen. Lähetin myös kasvattajalle kuulumisia sähköpostin muodossa, pitihän minun nyt jonnekin kehua Anin mainiota menestystä. Ainoastaan varsarintamalla on valitettavan hidasta, mitä nyt olen uusi astutuksia suunnittelut pääkopassani. Näiden suunnitelmien olisi tarkoitus piakkoin ilmestyä myös bittimuotoon asti, kunhan vaan Cirionin ulkomuoto saadaan hiottua kondikseen.

Anin tavoitteena ei virallisesti ole laatuarvostelu tänä vuonna, mutta suuri veikkaukseni on, että hyvässä varsatilanteessa ori lähtee kokeilemaan onneaan. Ei tosin laatuarvostelu ole onnesta kiinni - Anille pitää vielä raapustella muutamia tekstejä, mutta en usko sen olevan ongelma millään lailla.

25.07.2013 Estevalmennus, valmentajana Ramona
Tunnin aiheena oli tänään laukan säätely. Sinun tehtäväsi oli ratsastaa Ani niin kuulolle, että saisit siltä irti kaikki mahdolliset kokoamiset ja lisäämiset. Verryttelyssä laitoinkin sinut ratsastamaan vuoroin pohkeesta eteen ja istunnasta taakse, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Ani oli tunnin aluksi erittäin menohaluinen, etkä meinannut saada sitä täysin kuulolle. Käskin sinun rentouttaa jalkaasi, sillä muuten jäit turhan jännittyneeksi istumaan. Kun saimme sinun istuntasi kuntoon, siirryimme puomeille ja kavaleteille. Sinun piti ratsastaa tietty väli kolmella laukka-askeleella ja toinen samanpituinen väli kahdella, joten jouduit himmailemaan paljon. Ani keskittyi hetken aikaa, mutta sitten kun apusi olivat ristiriitaiset, ori tylsistyi. Laitoinkin sinut ratsastamaan vuoroin vasemmalle ja vuoroin oikealle linjalle. Toinen näistä estesarjoista oli lyhyemmin välein, joten jouduit jälleen kokoamaan ja vuoroin pidentämään laukkaa. Kun pääsit ideasta jyvälle, tehtävä sujui jo paljon paremmin. Ani laukkasi tahdikkaasti yli, joten nostin puomit ihan kunnon esteiksi. Edelleen sait muutella laukkaa kunnolla, lisäsin myös ratsastettaville teille lisää esteitä tietyn askelvälin hakemiseksi. Itse ratsastit nyt melkein erinomaisesti, tosin toisinaan jäit liian hitaaksi esteiden jälkeen. Kun sait reaktionopeutta lisää, onnistuit myös paremmin pidättämään Ania heti. Unenomainen hitaus aiheutti ongelmia.