virtuaalihevonen - a sim game horse

sh-t. Wilma&Wilhelmiina

Virallinen nimi: Wilma&Wilhelmiina, "Wilma" Rotu, sukupuoli: Suomenhevonen, tamma Säkäkorkeus, väri: 161cm, vaaleanrautias Syntymäaika, paikka: 03.06.2008, Suomi ☆ Rek. nro: VH05-018-7884

Omistaja: Yogi, VRL-00072 Kasvattaja: Teija Sulmanen, Suomi Ex-Omistaja: Decne, Siljan Suomalaiset Painotuslaji: Esteratsastus Koulutustaso: re 110cm, ko He B

☆ SLA-I palkinto saavutettu 15.11.2012 ☆
☆ ERJ-II palkinto saavutettu 30.05.2013 ☆
☆ 107 ERJ:n alaista sijoitusta ☆

☆ Tavoitteena ERJ-palkinnon korottaminen ☆

Luonnekuvaus

Wilma&Wilhelmiina jota tuttujen kesken Wilmaksi kutsutaan, on melko haastava hevonen. Sen kanssa saa työstää paljon maasta käsin-harjoituksia, ennen kuin se alkaa toimimaan toivotulla tavalla. Wilma on niitä hevosia, jotka kokeilevat jäätä tikulla, mutta samalla se on yllättävän lempeä. Lempeys ei kuitenkaan huonompina päivinä juurikaan loista esiin tästä hevosesta, silloin se saattaa ottaa nokkiinsa pienimmästäkin virheestä, ollen itse niin täydellinen. Yleensä tämä tamma kuitenkin sopii hieman varovaisemmankin hoidokiksi, vaikkakin hoitajan on oltava tomera ja sanottava ei tilanteen tullen.

Tarhassa Wilma on selvä pomo. Mikäli joku hevonen uhkaa sen asemaa, tamma kyllä antaa kuulua itsestään ja rivakkaan. Wilma on lähestulkoon aina se, joka alkaa haastamaan muita hevosia, ja näin ollen saakin kunnon tappelut aikaiseksi. Oikeastaan voisi sanoa tamman nauttivan muiden pomottelusta, sillä se oikein loistaa määrätessään muita arvojärjestyksessä ylimpänä. Niin kauan, kun muut eivät käy sen omasta mielestä hermoille on sopu tämän tyttösen kohdalla. Wilma ei ole mitenkään hankala hakea tarhasta, mutta siinä voi olla syksyisin kestämistä, kun tarpoo halki mutatarhan hakemaan neitiä. Tämä Wilma-neitihän tunnetusti seisoo tarhan peränurkassa iljettävän, löllön mutaisen sotatantereen takana. Kuitenkin, kun tarha on ylitetty ja saappaatkin on saatu mudasta irti, tarvitsee vain hakea tamma ja se antautuu mieluusti kiinni. Talutustilanteissa tamma käyttäytyy hyvin vaihtelevasti, riippuen millainen päivä sen kohdalle on sattunut. Hyvinä päivinä voi aivan leppoisasti antaa pitkän riimunarun ja Wilma seuraa kiltisti kuin koira. Huonompina päivinä se on täysi pomottelija, se rynnii, hyppii pystyyn, puree ja kaiken kukkuraksi sen uusimpiin tempauksiin on lukeutunut ympäri kääntyminen ja laukkaaminen karsinaan. Tässä tilanteessa ei ole ollut paljoa sanottavaa.

Wilma on siitä hyvin vaikea hevonen, että sen hoidettavuus riippuu kokonaan tamman päivästä, niinkuin moni muukin asia tämän tamman kanssa. Hyvinä päivinä se on kuin unelma, mutta toisinaan se ärsyyntyy vähemmästäkin, oikeastaan välillä ilman syytäkin. Useimmiten on hyvä sitoa tamma kunnolla kiinni, varmistetulla vetosolmulla, sillä Wilmalla ei kestä kauaakaan, kun se löytää tiensä kauralaarille ja siinä onkin töitä sieltä saamikseksi pois. Harjaustilanteessa se osaa olla niin asiallinen kuin asiatonkin. Mikäli Wilma saa määräiltyä, ei harjaamisesta tule yhtään mitään, kun tyttö riehuu kuin mielipuoli. Mikäli sille taas on asettanut selvät rajat ja sanonut välillä ei sen tempauksiin, seisoo se nätisti paikoillaan sanomatta sanaakaan. Wilmalla on kuitenkin myös toinen puoli, herkkä-Wilma, joka putkahtaa aina silloin tällöin kiukunpuuskina. Oli tammalla mikä päivä tahansa, kavioiden putsaamisessa se on aivan ihana. Se kun tuppaa vain seisomaan nätisti paikallaan ja nostaa jalkansa pyynnöstä. Varustus ei tuota tämän hevosen kohdalla ongelmia, Wilma kun tykkää lähteä hommiin, siis oikeasti tykkää. Tamman hoitotilanteesta varustukseen kuluu yksi kymmenesosa ajasta, kun taas kaikkeen muuhun meneekin sitten paljon aikaa. Kengitystilanteet eivät miellytä tätä tammaa, mutta se ymmärtää oman etunsa ja seisoo kuin naulattuna korvat luimussa, lähes aina. Toisinaan se saattaa esittää suurempaa kuin on, mutta on yleensä huomannut häviävänsä ammattitaitoiselle kengittäjälle. Eläinlääkäri onkin jo aivan toinen asia, sehän voi olla vaikka hevosensyöjä-hirviö, eikös? Eläinlääkärin käydessä, muuttuukin Wilma siis oikeaksi monsteriksi. Se yrittää tehdä kaikkensa, jottei elänlääkäri hoitaisi sitä. Wilma potkii, puree, eikä anna aina kiinni, vaan pyörii reipasta tahtia hysteerisenä karsinaansa ympäri. Sitä ei tiedä, mistä tämä hullutus on saanut alkunsa, mutta aina Wilma on kuitenkin saatu hoidettua, tavalla tai toisella.

Ratsastaessa Wilman laji on selvästi esteet. Se innostuu jo esteet nähdessään, se hyppää hyvällä tyylillä ja kaiken kukkuraksi muuten vain pitää siitä. Tokihan Wilma vääntyy myös kouluratsastuksen saloihin, mutta heikommin. Yleisesti tamma on kuitenkin ratsastaessa perus suomenjuntti, kuuntelee silloin kun sille sattuu sopimaan ja vauhtia löytyy yleensä liikaa silloin kun pitäisi keskittyä. Kouluratsastuksen puolella Wilma menee kevyesti eteen, mutta hidastavat avut eivät ole aina sen juttu, siitä kun olisi paljon mukavampaa vain kaasutella holtittomasti ratsastajan tehdessä hikipäissään sen selässä töitä. Koulukiemuratkin tuntuvat vain sekoittavan useimmiten tamman pään ja se näyttääkin usein hölmistyneeltä, kun siltä vaaditaan jotakin elämää suurempaa. Esteillä kuitenkin tästä koulupuolella hölmistyneestä tammasta muuttuu sillä sekunnilla suurenmoinen tähti, joka on kevyt ja varma menopeli. Wilma hyppää hyvällä tyylillä, sillä on oikeanlainen hyppykaari. Sillä on oikea asennekkin hommaan, kaikelle sanotaan kyllä tässä lajissa. Wilman kanssa esteillä voi tehdä kompromissejä, ja näin saada ratsastettua lyhyempiä teitä, tasapainoisempia laukkoja ja ennen kaikkea säästettyä aikaa. Voidaan siis todeta, että koulukentällä turhautunut tamma muotoutuu täydellisesti uuteen muotoon esteillä. Maastossakaan Wilma ei pahempia stressaille ja se onkin useimmiten varma hevonen jonon eteen. Se harvemmin tuijottelee mitään, eikä se ota turhaa stressiä omituisistakaan tilanteesta. Tokihan tamma on heti paljon säpsympi, mikäli ratsastajakin jännittää selässä, mutta mikäli siellä rentoutuu, voi aivan huoletta niin kävellä leppoisasti pitkin ohjin kuin kaasutella laukassakin.

Kilpailutilanteisiin lähtö ja kilpapaikalla suoriutuminen eivät tuota ongelmia tämän tamman kanssa. Wilma menee muitta mutkitta koppiin, kunhan ruokatarjoilu on kunnossa ja itsekin muistaa olla hoppulematta tässä tilanteessa. Kun sitten matka alkaa, voi huoletta istua autossa, sillä tämä hevonen kyllä hoitaa homman kotiin, eikä stressaile turhista. Se tietää, että jotain uutta on tapahtumassa ja sen seikkailunhalu vain nousee, kuten innostuskin. Kisapaikalla Wilma tuleekin jo innoissaan, mutta varmasti ulos kuljetusvaunusta. Hoitotilanteessa se on edukseen. Verryttely ja itse kisasuoritus sujuvat useimmiten yhtä hyvin kuin kotikentälläkin, sillä Wilma tietää tilaisuutensa tulleen, loistavana tähtenä nousten pinnalle. Juuri tämän kisapaikalla esiintyvän rauhallisuuden ansiosta, me olemmekin sijoittuneet niin hyvin estepuolella.

© Emmu

Sukutaulu ja -tutkimus

i. Tinasotilas sh - vaaleanrautias - 165cm	ii. Kenraali Ruut sh - rautias - 166cm	iii. Vääpeli Julli sh - ruunikko - 163cm
		iie. Kultalaulajan Mia sh - vaaleanrautias - 155cm
	ie. Welmiinan Rinsessa sh - vaaleanrautias - 160cm	iei. Paju Peikko sh - rautias - 158cm
		iee. Welmiina sh - punarautias - 150cm
e. Riitasointu II sh - ruunikko - 160cm	ei. Hermanni D sh - maksanrautias - 162cm	eii. Oikkee Herakles sh - musta - 162cm
		eie. Viimakuuro sh - ruunikko - 160cm
	ee. Pemen Riitasointu sh - ruunikko - 160cm	eei. Viisan Ajatus sh - ruunikko - 159cm
		eee. Neitomainen sh - tummanruunikko - 155cm

Isä Tinasotilas, tuttujen kesken "Tino", on kilpaillut aluetasolla kentässä ja koulussa, sekä kansallisella tasolla myös lyhyen aikaa esteitä. Kaikissa edellämainituissa lajeissa se onkin siis menestynyt kiitettävästi. Yksityisomistuksessa oleva Tino tiedetään rauhallisena ja maltillisena orina, joka on esiintynyt julkisuudessa aina edukseen. Vuosittaisista oriparaadin esiintymisistäänkin tämä ori muistetaan hyvästä käytöksestään kaiken sen hulinankin keskellä. Helposta käsiteltävyydestään huolimatta kyseinen ori on pippurinen tapaus kilparadoilla, sillä Tino astelee radalle aina voitto mielessään. Säkää Tinolta löytyy 165 senttiä, rakenteeltaan ori on hyvin massava ja lihaksekas. Väriltään se on vaaleanrautias, eli saman värinen kuin Wilmakin. Ori on jättänyt tähän mennessä viitisenkymmentä jälkeläistä.

Isänisä oli Kenraali Ruut, jo edesmennyt jalostusori. Kenraali Ruut teki kunnioitettavan uran raviradoilla, kuten moni sen jälkeläisistäkin. Osa jälkeläisistä menestyy kuitenkin ratsuna, eihän isäorin upeita liikkeitä käy kieltäminen. Ori jouduttiin lopettamaan radalla kun sen jalasta murtui kehäluu. Ori voitti uransa aikana yli 700 000 ve ja ori kuoli 10 vuotiaana. Sen viimeiset kaksi vuotta olivat voittoisimpia. Luonteeltaan Kenraali Ruut oli eloisa ja säpäkkä, orimaista voimaa ja tahtoa siltä löytyi. Väriltään ori oli rautias ja säkää siltä löytyi 166 senttiä.

Isänisänisä Vääpeli Julli oli myös ravuri, jonka voittosumma ei kuitenkaan ollut samaa luokkaa kun jälkeläistensä. Ori kilpaili aikansa, mutta siirtyi 8-vuotiaana jalostuskäyttöön. Orille riitti nimittäin kysyntää huonosta kilpaurasta huolimatta, sen verran merkittävä sen suvun isälinja oli. Luonteeltaan Julli oli melko pahamaineinen. Korkeutta Vääpeli Jullilla oli 163 senttiä ja rapiat päälle. Väriltään ori oli ruunikko.

Isänisänemä Kultalaulajan Mia toimi eläkkeelle asti osa-aikaisena tuntihevosena Kainuun seudulla. Nuorempana tamma aloitteli uraansa raviradoilla, mutta ei se kuitenkaan ollut tarpeeksi juoksijaluontoinen. Mia tunnettiinkin ratsastuskoulullaan melko laiskana hevosena, jota sai aina olla potkimassa liikkeelle. Mia oli 155 senttiä korkea ja väriltään se oli vaaleanrautias. Rakenteeltaan tamma oli melko raskas ravisukuiseksi.

Isäemä Welmiinan Rinsessa on erittäin hyvärakenteinen ja mukavaluontoinen ratsuhevostamma. Tunnetun suomenhevoskasvattajan ykköstamma keräsi hienoa menestystä näyttelyissä ja kantakirjattiinkin lopulta hyvin pistein. Tamma on jättänyt todella lupaavia ratsuhevosjälkeläisiä, joista moni onkin jo kerennyt kilpailemaan hyvällä menestyksellä. Tammalla itselläänkin kilpailtiin pari kautta kenttäradoilla, mutta se siirtyi kuitenkin melko pian omistajansa ajanpuutteen vuoksi siitostamman uralle. Säkäkorkeutta Rinsessalta löytyy 160 senttiä ja väriltään se on todella vaalea vaaleanrautias.

Isänemänisä Paju Peikko on poikkeuksellisen hyvin menestynyt valjakkohevonen. Energisen ja tulisen luonteen omaava Peikko teki nimensä tunnetuksi jo kolmen vuoden iässä, minkä jälkeen sen ura lähti todelliseen nousuun. Ori kilpailee vieläkin mielenvirkistykseksi pikkukisoissa, mutta on pääasiassa eläkkeellä huonojen jalkojensa takia. Väriltään Peikko on rautias ja sen säkäkorkeus on 158 senttimetriä.

Isänemänemä on siitostammana toimiva Welmiina. Welmiina kilpaili menestyksekkäästi kansallisilla esteradoilla kolmen vuoden ajan, toimiessaan hevosopiston kilparatsuna. Nykyisellä omistajallaan tamma on kunnostautunut näyttelykehissä, mutta kyllä sitä vielä pienemmissä estekisoissakin nähdään omistajan tyttären ratsastamana. Welmiina on pieni ja siro tamma, säkäkorkeudeltaan vain 150 senttiä ja väriltään punarautias.

Emä Riitasointu II, tuttujen kesken "Ritu", on arvostettu siitostamma. Ritu kilpaili kymmeneen ikävuoteen asti menestyksekkäästi ensin aluetason ja sitten kansallisen tason esteradoilla. Luonteeltaan Ritu on omistajansa mukaan erittäin hankala ja vaativa, ratsuna se ei kuulemma anna mitään anteeksi eikä koskaan ilmaiseksi. Tammalta kuitenkin löytyy osaamista ja esteillä pomppua vaikka muille jakaa! Ritu on palkittu jälkeläisarvostelussa hyvärakenteisista ja menestyneistä jälkeläisistään. Tamma kantakirjattiin kahdeksanvuotiaana hyvin pistein ja se on pärjännyt näyttelyissäkin mukavasti. Jälkeläisiä se on jättänyt kahteenkymmeneen ikävuoteen mennessä yhdeksän kappaletta. Valitettavasti suuri osa näistä on emänsä estetaitojen ohella perinyt myös sen hankalan luonteen. Tamma on 160 senttiä korkea ja väriltään se on ruunikko.

Emänisä Hermanni D on upea kansallisen tason kouluhevonen. Ori on kilpaillut Vaativaa A:ta voitokkaasti, erittäin hienolla sijoitusprosentilla. Hermanni on startannut myös esteillä, mutta päälajinaan sillä on kuitenkin kouluratsastus. Upea herra on jättänyt hienoja varsoja, joka ovat perineet paitsi orin suuret liikkeet myös sen kauniin värin. Ori on nimittäin maksanrautias suurin valkoisin merkein varustettuna. Luonteeltaan Hermanni on ystävällinen ja kuuliainen hevonen, jota on helppo käsitellä sukupuolestaan huolimatta. Säkäkorkeutta massavalta orilta löytyy 162 sentin verran.

Emänisänisä oli komea kouluori Oikkee Herakles. Herakles kilpaili kouluratsastuksessa enimmäkseen Helpon A:n ratoja, siirtyen Vaativaan B:hen juuri ennen kuolemaansa. Ori menehtyi kahdeksanvuotiaana tieliikenneonnettomuudessa, rekan osuessa hevoskuljetusvaunuun. Musta 162 sentin korkuinen Herakles ei ollut järin suosittu jalostusori, joten se jätti jälkeensä vain kolme jälkeläistä. Näistä yksi on kuitenkin pärjännyt todella hienosti urallaan.

Emänisänemä Viimakuuro toimi nuoresta lähtien esteratsuna kilparadoilla. Viima hyppäsi menestyneesti nuorten mestaruusluokkia ja menestyi hyvin estehevosten laatuarvostelussa. Nykyään eläkeläistamma toimii opetusratsuna estetallilla ja hyppää helppoja alueluokkia. Luonteeltaan tämä ruusukehai on määrätietoinen ja toisinaan hieman turhankin kovapäinen. Säkää tammalla on vajaat 160 senttiä ja väriltään se on ruunikko.

Emänemä Pemen Riitasointu on tunnettu kouluratsastuksen veteraani. Rita on periyttänyt hyvärakenteisia ja -liikkeisiä kouluratsuja, vaikka sen jälkeläiset ovatkin vielä melko nuoria. Vanhimmat jälkeläiset ovat menestyneet monipuolisesti niin koulu-, kenttä- kuin esteradoillakin. Ritan kanssa keskityttiin kilpailemiseen niin pitkään, että ensimmäisen jälkeläisensä se sai vasta 12-vuotiaana. Tamma kilpaili ennen Vaativaa B:tä, nykyään se on eläkkeellä ja harrasteratsuna. Luonteeltaan Rita on herkkä ja ratsuna huolellinen. Säkäkorkeutta ruunikolta tammalta löytyy 160 senttimetriä.

Emänemänisä oli Viisan Ajatus, joka nimensä mukaisesti muistetaan erittäin älykkäästä luonteestaan. Visa kuoli elokuussa 2008 vanhuuteen ollessaan 28 vuotias. Se eleli yksityisellä ratsastuskouluyrittäjällä Savossa, kilpaillen pikkuluokissa ratsastuksenopettajan kanssa. Harvinaisen lempeä ori esiintyi monesti erinäisissä hevostapahtumissa ja festivaaleilla. 159 sentin korkuinen ori oli väriltään ruunikko.

Emäemäemä oli kuvankaunis tamma Neitomainen. Siitostamma oli ravisukuinen, mutta koulutettu ratsuksi jo nuorena. Sen kanssa kilpailtiin ahkerasti monessa eri lajissa seuratasolla. Tamma ei koskaan kuitenkaan saavuttanut mainittavia palkintoja, mutta periytti sitäkin hyväluontoisempia varsoja. Säkää Neidolla oli 155 sentin verran ja väriltään se oli tummaruunikko. Neitomaisen jälkeläisistä menestyneimmät ovat koulupuolen ratsuja.

Jälkeläiset

s. 27.12.08 sh-t. Siljan Kassialma (i. Terminaattori)     KTK-III, 37 sijoitusta estekilpailuista, kuollut

s. 25.01.09 sh-t. Siljan Ryövärintytär (i. Ukon Poju)     kuollut

s. 06.06.12 sh-t. Joogin Aurinkomyrsky (i. Koijjari)     25 sijoitusta estekilpailuista

s. 08.08.12 sh-t. Joogin Savunsini (i. Kahlitun Savumerkki)     62 sijoitusta estekilpailuista

s. 12.09.12 sh-t. Joogin Taikatytär (i. Nefertarin Taika-Agressio)     4 sijoitusta estekilpailuista

s. 01.11.12 sh-o. Joogin Joikaaja (i. Koijjari)     5 sijoitusta estekilpailuista

s. 27.02.13 sh-t. Joogin Katarina (i. Koijjari)     ei vielä saavutuksia

s. 27.05.13 sh-t. Joogin Wiirikehrääjä (i. Ikuisuuskehrääjä)     ei vielä saavutuksia

Ikääntyminen

Ikääntyminen: 1 virt. vuosi = 100 irl. päivää!

Kilpailukalenteri

Sijoitukset ERJ:n alaisissa esteratsastuskilpailuissa: 107 sijoitusta, joista 18 voittoja.

30.09.2008 ERJ Gyao Arabians, 80cm; 3/47 12.09.2008 ERJ Siljan Suomenratsut, 100cm; 5/27 08.10.2008 ERJ Prize Team, 90cm; 3/39 12.10.2008 ERJ West Side Ranch, 110cm; 5/27 24.10.2008 ERJ BelRa, 110cm; 4/29 17.08.2009 ERJ Retroradio, 100cm; 6/100 17.08.2009 ERJ Retroradio, 100cm; 1/100 18.08.2009 ERJ Retroradio, 100cm; 1/100 18.08.2009 ERJ Retroradio, 100cm; 8/100 21.08.2009 ERJ Retroradio, 100cm; 1/100 21.08.2009 ERJ Retroradio, 100cm; 6/100 12.02.2012 ERJ Rhonwen, 100cm; 1/40 13.02.2012 ERJ Hiprakka, 110cm; 1/100 14.02.2012 ERJ Rhonwen, 100cm; 3/40 15.02.2012 ERJ Rhonwen, 100cm; 4/40 17.02.2012 ERJ Hiprakka, 110cm; 4/100 22.02.2012 ERJ Kuurakka, 110cm; 2/50 23.02.2012 ERJ Snipper, 110cm; 6/50 25.02.2012 ERJ Kuurakka, 110cm; 4/50 25.02.2012 ERJ Zurück, 110cm; 6/50 26.02.2012 ERJ Zurück, 110cm; 7/50 28.02.2012 ERJ Snipper, 110cm; 7/50 05.03.2012 ERJ Naquila, 100cm; 2/50 23.03.2012 ERJ Hurmeen Kisakeskus, 100cm; 2/60 29.03.2012 ERJ Ride Glub Gringsted, 100cm; 3/50 02.03.2012 ERJ Rhonwen, 100cm; 4/40 03.03.2012 ERJ Rhonwen, 100cm; 2/40 01.04.2012 ERJ Hurmeen Kisakeskus, 100cm; 4/40 03.04.2012 ERJ Hurmeen Kisakeskus, 100cm; 2/40 03.04.2012 ERJ Pyrr Warmbloods, 110cm; 6/50 03.04.2012 ERJ Kilpailukeskus Stewart, 110cm; 2/30 05.04.2012 ERJ B.B. Steeds, 100cm; 4/30 05.04.2012 ERJ Pyrr Warmbloods, 100cm; 1/50 05.04.2012 ERJ Pyrr Warmbloods, 110cm; 2/50 17.04.2012 ERJ DST, 100cm; 2/30 20.04.2012 ERJ DST, 100cm; 4/50 29.04.2012 ERJ Demo Yozora, 110cm; 5/51 30.04.2012 ERJ Rhonwen, 100cm; 1/40 30.04.2012 ERJ Demo Yozora, 110cm; 6/51 15.05.2012 ERJ Rhonwen, 100cm; 2/40 17.05.2012 ERJ Kadotetut Suomenhevoset, 110cm; 5/60 18.05.2012 ERJ Kadotetut Suomenhevoset, 100cm; 6/60 19.05.2012 ERJ Satulinna, 100cm; 1/40 19.05.2012 ERJ Satulinna, 110cm; 5/40 19.05.2012 ERJ Solo, 110cm; 4/30 21.05.2012 ERJ Kadotetut Suomenhevoset, 100cm; 3/60 04.06.2012 ERJ DST, 100cm; 4/40 06.06.2012 ERJ DST, 100cm; 4/30 07.06.2012 ERJ Hiprakka, 100cm; 4/40 08.06.2012 ERJ Rhonwen, 100cm; 5/40 09.06.2012 ERJ DST, 100cm; 1/30 09.06.2012 ERJ Hiprakka, 110cm; 3/40 11.06.2012 ERJ Rhonwen, 100cm; 2/40 12.06.2012 ERJ Hiprakka, 110cm; 6/40

15.06.2012 ERJ Wisdom Welsh, 100cm; 6/40 19.06.2012 ERJ Hurmeen Kisakeskus, 100cm; 1/30 21.06.2012 ERJ Suprant, 110cm; 1/40 21.06.2012 ERJ Hurmeen Kisakeskus, 100cm; 5/30 21.06.2012 ERJ Kilpailutalli Stemma, 110cm; 3/50 24.06.2012 ERJ Kilva JK, 110cm; 6/64 25.06.2012 ERJ Kilva JK, 100cm; 5/66 28.06.2012 ERJ Satulinna, 100cm; 1/30 01.07.2012 ERJ Hiprakka, 100cm; 6/50 14.07.2012 ERJ Yeneva, 100cm; 6/40 14.07.2012 ERJ Yeneva, 110cm; 2/40 17.07.2012 ERJ Ponitalli Rotvalli, 110cm; 3/40 18.07.2012 ERJ Ponitalli Rotvalli, 110cm; 1/40 20.07.2012 ERJ Takamaiden Sh:t, 110cm; 6/51 22.07.2012 ERJ Takamaiden Sh:t, 110cm; 3/51 24.07.2012 ERJ Marike, 100cm; 2/60 24.07.2012 ERJ Marike, 110cm; 1/60 25.07.2012 ERJ Marike, 100cm; 5/60 31.07.2012 ERJ Harjakko, 110cm; 5/40 01.08.2012 ERJ Graftham, 100cm; 2/60 03.08.2012 ERJ Graftham, 100cm; 7/60 05.08.2012 ERJ Bairdon, 110cm; 5/49 05.08.2012 ERJ Lightning, 100cm; 4/45 06.08.2012 ERJ Takkura, 110cm; 6/40 06.08.2012 ERJ Bairdon, 110cm; 5/46 07.08.2012 ERJ Hiprakka, 100cm; 1/40 08.08.2012 ERJ Hiprakka, 100cm; 4/40 08.08.2012 ERJ Rhonwen, 100cm; 6/40 09.08.2012 ERJ Hiprakka, 110cm; 3/40 10.08.2012 ERJ Hiprakka, 110cm; 3/40 10.08.2012 ERJ Rhonwen, 100cm; 5/40 11.08.2012 ERJ Hiidenpirtti, 100cm; 4/50 11.08.2012 ERJ Elgwir Arabians, 115cm; 7/68 12.08.2012 ERJ Hiprakka, 100cm; 2/40 13.08.2012 ERJ Hiidenpirtti, 100cm; 1/50 15.08.2012 ERJ Hiidenpirtti, 100cm; 1/50 22.08.2012 ERJ KK Energia, 110cm; 4/80 26.08.2012 ERJ Satulinna, 110cm; 4/30 26.08.2012 ERJ Maanavilja, 110cm; 3/30 27.08.2012 ERJ Koston Sh:t, 110cm; 2/60 28.08.2012 ERJ Maanavilja, 110cm; 4/30 28.08.2012 ERJ Koston Sh:t, 110cm; 2/60 28.08.2012 ERJ Satulinna, 100cm; 5/30 31.08.2012 ERJ Koston Sh:t, 110cm; 7/60 01.09.2012 ERJ Koston Sh:t, 110cm; 2/60 02.09.2012 ERJ Kings Riders, 100cm; 2/50 03.09.2012 ERJ Callanley, 110cm; 2/40 04.09.2012 ERJ Callanley, 100cm; 5/40 05.09.2012 ERJ Takamaiden Sh:t, 110cm; 1/50 05.09.2012 ERJ Heijastus, 110cm; 7/50 05.09.2012 ERJ Lai'e Welsh, 110cm; 3/40 05.09.2012 ERJ Islanninhevosalli Skógur, 110cm; 6/69 31.10.2012 ERJ DST, 110cm; 12/218 - ERJ Cup!

Sijoitukset VSR:n alaisissa ratsastuskilpailuissa: 4 sijoitusta, joista 1 voittoja.

31.07.2012 Koston Suomenhevoset, 100cm; 1/108 - VSR Cup! 31.07.2012 Koston Suomenhevoset, 110cm; 3/78 - VSR Cup!

31.08.2012 Koston Suomenhevoset, 110cm; 7/72 - VSR Cup! 30.09.2012 Koston Suomenhevoset, 110cm; 6/44 - VSR Cup!

Päiväkirjamerkinnät - 17 kpl

15.11.2012 Suomenhevosten Laatuarvostelu
11 + 19 + 20 + 24 + 20 = 94 p. / SLA-I
1. Kaunis tamma, kevyessä kunnossa (3p.)
2. Suurehko pää, hieman pysty lapa (3p.)
3. Hyvä rungon pituus (3p.)
4. Korkeajalkainen, seisoo huonosti joka vääristää jalka-asentoja (2p.)

21.01.2012 Päiväkirjamerkintä - kirjoittajana Yogi
Tarjosin Decnen myyntiin laittamalle Wilma&Wilhelmiina -suomenhevostammalle kotia luotani, esittäen hartaan toiveeni saada ostaa tämä kaunis tamma yksityishevosekseni. Eipä aikaakaan, kun sain kuulla ilouutisen - Wilma lähtisi matkaani Soloon asustamaan! Rupesinkin innosta puhkuen raivaamaan rouvalle tilaa suureen karsinaan jota olin pitänyt lähinnä tavaransäilytykseen tarkoitettuna rojuvarastona, sillä en todellakaan ollut kaavaillut ostavani uutta yksityistä ratsua itselleni. Pian karsina jo kiilteli puhtauttaan, melkeinpä huolestuttavan puhtoisena, mutta eiköhän se tamma tuonne kuitenkin pian kotioutuisi ja kohtahan muorin ihana tuoksu peittäisi alleen puhdistusaineiden kirpeät hajut. Satulahuoneessa sain hieman järjestellä ja siivoilla jotta Wilma saisi ihkaoman paikan tavaroilleen ja varusteilleen, mutta pian sekin homma oli hoidettu. Oli kuin Decne olisi osannut aavistaa mihin aikaan olisin valmis järjestelyjeni kanssa, sillä kohta hän jo huristeli tallin pihaan pieni harmaa traileri autonsa perässä, ja ennenkuin olin kerennyt edes häntä tervehtimään, hän oli jo jotenkin onnistunut lastaamaan hevosen pihalle. Ojentaessani kättäni hänelle tervehdyksenä, hän lätkäisi tamman riimun käteeni. "Minun on nyt aivan pakko kiiruhtaa, nämä loputkin myyntihevoset on toimitettava perille vielä tänään! Voimme jutella lisää sitten puhelimitse, tässä ovat Wilman varusteet." Niine sanoineen Decne jo tyrkkäsi syliini valtavan varustelaatikon jonka painon alla pinnistelin pysyäkseni pystyssä, ja satulan sekä muut kamppeet hän lösäytti asfaltille. Vielä viimeinen kädenheilautus, ja hän jo painoi kaasu pohjassa koivukujaa pitkin ja oli pian poissa näköpiiristäni. Mahdoin olla melkoinen näky siinä seistessäni, vieras hevonen narun päässä ja kamala kasa tavaraa sylissäni, sillä tallitytöt olivat haljeta naurusta. Pudotin loputkin tavarat maahan ja nostin katseeni uuteen tulokkaaseeni. Tamma mulkoili minua, toinen korva luimussa ja toinen tunnustellen hörössä. "Viedäänpäs sinut tutustumaan uuteen kotiisi." Lähtiessäni taluttamaan Wilmaa talli kohti, se pysyi visusti niin kaukana minusta kuin suinkin kykeni, luoden syytteleviä katseita minua kohti joka kerta kun yritin jutella sille. "Mitäköhän tuli tehtyä..", mietin hiljaa mielessäni.

29.01.2012 Päiväkirjamerkintä - kirjoittajana Yogi
Wilman kotiutuminen on sujunut kivuttomammin kuin mitä ounastelin ensitapaamisemme perusteella. Tamma tarvitsee selvästi oman aikana tottuakseen muutokseen ja me saamme todellakin tehdä töitä ansaitaksemme hänen korkeutensa luottamuksen, mutta askel kerrallaan. Eilen kävin ensimmäistä kertaa sitten koeratsastukseni Wilman selässä. Se kuumui selvästi sille vieraassa ja uudessa tilanteessa - vieras ratsastaja selässä ja outo paikka. Reippaan ja pomppuisen lämmittelyn jälkeen tamman korvatkin nousivat hörölle aikaisemman luimimisen sijaan, ja tahtikin rupesi tuntumaan hieman tasaisemmalta. Kun minusta rupesi vihdoinkin tuntumaan siltä, että tamma jopa kuunteli minua, siirryin sen kanssa hyppäämään muutamia pieniä esteitä. Siitähän se vasta innostuikin, ja annoin sen suoriutua omaan reippaaseen tahtiinsa ja lopetin hyppäämisen onnistuneeseen kokemukseen. Loppuverkat suoritimme yhä maneesissa, sillä maastoon en vielä uskaltaisi tämän aikapommin kanssa lähteä. Ratsastuksen jälkeen suihkuttelin tamman kevyesti ja häärin sen ympärillä hetken jotta se tottuisi läsnäolooni. Päiväruokinnan jälkeen jätin tamman omaan rauhaansa karsinaan, jossa se jo teki tuttavuutta Taina-tamman kanssa.

12.02.2012 Päiväkirjamerkintä - kirjoittajana Yogi
Tänään osallistuimme Wilman kanssa ensimmäisiin kisoihimme! Se oli samalla ensimmäinen yhteinen matkamme tallin ulkopuolelle, ja tajusin vasta lastatessani tammaa traileriin, että sitä olisi pitänyt totutella reissaamiseen kanssani ennen kisoja. Olihan siitä nimittäin aikaa, kun Wilma oli viimeksi tehnyt kisareissuja edellisen omistajansa kanssa. Joten arvata saattaa, että arvon rouva oli melko vauhkona saapuessamme kisapaikallemme, eikä asiaa auttanut lainkaan se että tavallisen tallihenkilökunnan sijaan minulla oli mukanani yksi kisahoitajistani, joihin tamma ei todellakaan ollut tottunut. Kirosin hiljaa mielessäni ja sätin itseäni virheistäni. Noh, eipä tässä muu auttaisi kuin yrittää saada tamma rauhoittumaan ja antaa kaikkensa suorituksessa. Onneksi meillä oli vain yksi luokka johon osallistuisimme tänään, nimittäin 100cm esteluokka, ja homma olisi nopeasti ohi. Lämmitellessäni Wilmaa se yritti syöksähdellä sinnetänne ja ryntäillä esteiden läpi. Päätin siis jättää lämmittelyradan kesken ja siirryin sivummalle treenaamaan perus koululiikkeitä tamman kanssa. Pian kova vääntäminen ja keskittymistä vaativat tehtävät saivat tamman rauhoittumaan ja se lakkasi jopa viskelemästä päätään, asettui kauniisti kuolaintuntumalle ja rupesi liikkumaan oikeinpäin. Olin juuri siirtymässä uudestaan lämmittelyesteille, kun nimemme jo kuulutettiinkin. Tässä sitä nyt mentiin! Rata sujui vastoin kaikkia odotuksia täydellisesti! Wilma jätti pelleilyt väliin ja suoritti esteen toisen perään kauniisti ja hallitusti. Suorituksemme jälkeen olin kuin puulla päähän lyöty, siis aivan äimänkäkenä. Olimme voittaneet luokan ja päihittäneet kaikki 39 muuta osallistujaa! Riemu sai otteen minusta ja rupesin hyppimään ja pomppimaan hysteerisenä. Huono idea! Wilma sai senpäiväiset sätkyt että se ei varmsti jäänyt keneltäkään näkemättä. Nolostuneena yritin puskea vauhkon hevoseni traileriin piiloon, ja kun olin onnistunut siinä, hyppäsin nopeasti rattiin ja kurvasin niin pian kuin suinkin pystyin pois kisapaikalta. Muistin sentään pysähtyä ja päästää kisahoitajanikin kyytiin. Huhhuh mikä reissu! Vielä kotipihaan ajaessanikin Wilma paukutti trailerin seiniä ja kiljui minkä pystyi. Ainakin selvittiin hengissä kotiin!

17.02.2012 Päiväkirjamerkintä - kirjoittajana Yogi
Tänään tallilla kävi kengittäjä hoitamassa suokkien jalat kuntoon. Wilma oli ensin ihmeissään tästä vieraasta miehestä, sillä eihän tammaa oltu meillä aikaisemmin kengitetty. Pienen tuhahtelun ja mulkoilun jälkeen jalka nousi kuitenkin aika nätisti, ja Petri sai hoitaa hommansa. Ensin otettiin vanhat kengät pois, sitten vuoltiin kaviot ja sen jälkeen iskettiin uudet kengät jalkaan. Kyllä Wilmallakin taisi olla mukavampi uusissa kengissään, kaviotkin olivat päässeet venähtämään hieman turhan pitkiksi. Toimenpiteen päätteeksi Petri erehtyi taputtamaan Wilmaa takalistolle hieman turhan voimakkaasti, sillä tamman jalka heilahti ja kavio välkähti, mutta osui onneksi vain boksin seinään. Petri naurahti, että tulipahan kenkien pitävyys ainakin testattua. Huhhuh..

17.03.2012 Päiväkirjamerkintä - kirjoittajana Yogi
Viikko sitten meille muutti kolmas suomenhevostamma, Assi. Wilman ja Tainan yhteiselo on ollut melko hurjaa, sillä johtajatamma Wilma on antanut Tainalle kyytiä tämän tästä. Huomasimme kuitenkin heti, että kolmannen tamman saapuminen tähän pienlaumaan rauhoitti tilannetta huomattavasti. Kolmen tamman laumassa vallitsee nyt kohtalainen tasapaino, ja tammatkin tuntuvat tyytyväisiltä tilanteeseen. Taina ystävystyi heti lempeän Assin kanssa, jonka jälkeen olemme saaneet nähdä vauhdikkaita hippaleikkejä ja leikkimielisiä riehumisia. Olen tyytyväinen nyt, kun tiedän että tammalaumassa vallitsee rauha.

03.04.2012 Päiväkirjamerkintä - kirjoittajana Yogi
Saavutimme tänään eräänlaisen merkkipaalun yhteisessä taivalluksessamme, nimittäin kahdennenkymmenennen sijoituksemme. Ja nämä kaksikymmentä sijoitusta me olemme keränneet alle kahdessa kuukaudessa, mikä on mielestäni aika mukava saavutus. Kisaaminen tulee jatkumaan melkolailla saman kaavan mukaan, mutta jossakin vaiheessa olisi aika ruveta valkkaamaan sitä sulhoa Wilman varsaa varten. Olen istunut jo tuntitolkulla koneen ääressä selailemassa evm-sukuisia estesuokkipoikia, mutta niitä tuntuu olevan kamalan vähän! Varmasti 90% on koulupainotteisia, 8% yleispainotteisia vahvempana lajinaan kouluratsastus ja loput 2% estepainotteisia. Kyllä on estehevosia rakastavalla rankkaa suomenhevosten ihmeellisessä maailmassa, mutta kyllä me vielä "sen oikean" löydämme, huoli pois! Omasta oristani Nefertarin Taika-Agressiosta on määrä teettää ainakin yksi astutus Wilman kanssa, mutta tämä pienkasvattaja kaipaa villejä ja salaperäisiä, minulle tuntemattomia hevosia tulevien kasvattien sukuihin. Ehkä jopa innostun joskus hamassa tulevaisuudessa tuomaan lisää evm-sukuisia, jotta saadaan hieman vauhditettua tätä hommaa ja luotua sellaisia hevosia joista juuri minä pidän. ;D

10.04.2012 Päiväkirjamerkintä - kirjoittajana Yogi
Tänään juoksutin Wilmaa maneesissa. Ensin harjasin ja puunasin sen, sillä eihän nyt treeneihin likaisena mennä. Talutettuani sen maneesiin, puin sille juoksutusvaljaat ja kiinnitin liinat valjaisiin. Juoksuttelin tammaa kumpaankin kierrokseen ensin ravissa ja sitten laukassa. Kun tamma oli vertynyt, vaadin siltä parempaa liikettä ja taivuttelin tammaa sisäänpäin. Kun olin tyytyväinen Wilman suoritukseen, annoin sen kävelä loppukäynnit.

25.05.2012 Päiväkirjamerkintä - kirjoittajana Yogi
Päivitin pitkästä aikaa Wilman sijoitukset sivuille ja tajusin omaksi hämmennyksekseni kuinka paljon niitä olikaan kertynyt! Nyt tammalla on kasassa 55 ERJ:n alaista estesijoitusta, jotka tuntuvat tulleen kuin itsestään. Olen todella mieltynyt Wilman hyppytyyliin, tässä putessa todellakin on potentiaalia! Olemme kilpailleet 100-110 sentin ratoja, mutta uskon että tamma hyppäisi kyllä korkeampiakin. Taidamme kuitenkin toistaiseksi pelata varman päälle ja pysyä noissa tasoissa, ettei innostuksissamme pilata hyvällä mallilla olevaa kilpauraa. Wilma on viihtynyt todella hyvin kahden muun suokkitammani, Tainan ja Assin seurassa kesälaitsalla. Tammakolmikon elämä pienlaumassaan laitumella on yhtä leikkiä, hurjia takaa-ajoja ja välillä erimielisyyksiäkin. Joskus ne malttavat rauhoittuakin hetkeksi.

06.06.2012 Päiväkirjamerkintä - kirjoittajana Yogi
Wilma varsoi tänään aamulla kauniin pienen tammavarsan. Tarpoessani kumisaappaissani kasteisen heinikon halki kohti paikkaa jossa Wilma seisoskeli, välittämättä kutsuistani, ymmärsin että kaikki ei ollut kohdallaan. Kylmä kesäaamu tuntui iholla, mutta minulla oli niin huoli tammasta, etten ollut edes takkia ottanut mukaani. Saapuessani Wilman luokse, näin varsan makaavan heinikossa. Wilma pälyili minua hieman epäileväisesti, mutta ei tehnyt elettäkään estääkseen pääsyäni varsan luokse. Tarkistin että kaikki oli kunnossa, ja asetuin sivummalle odottamaan että varsa nousisi ylös. Ei aikaakaan, kun pikkuneiti jo hoiperteli seisomaan huterille koivilleen, tavoitellen emänsä nisää. Ihastelin parivaljakkoa vielä hyvän tovin, kunnes aamun auringon lämmittäessä laidunta, lähdin takaisin tallille. Iltapäivällä palasin takaisin laitumelle kameran kanssa. Touhukas pikkutamma ja emänsä saatiinkin ikuistettua oikein hienoihin otoksiin, jotka laittaisin myöhemmin myynti-ilmoitukseen.

25.06.2012 Päiväkirjamerkintä - kirjoittajana Yogi
Tänään Wilman varsa, joka ristittiin Aurinkomyrskyksi, vieroitettiin emästään. Varsa on kasvanut ja vahvistunut hurjaa vauhtia nuoren hevosen mittoihin. Aurinkomyrskyksi tamma nimettiin kipakan luonteensa takia, tältä varsalta ei energia tai tahdonvoima ota loppuakseen. Pikkuneiti viihtyy niin hyvin muiden nuorten kanssa, että vieroitus on varmasti toimiva ratkaisu. Tammalle on jo löydetty ostaja, nimittäin Huvituksen suomenhevostalli. Aurinkomyrsky muuttaa sinne lähiaikoina, ja Sorel onkin jo käynyt ihastelemassa varsaa useaan otteeseen. Aurinkomyrsky on perinyt emänsä värin, se on nimittäin rautias ja oikein näppärä estehevosen rakenne sillä myös on. Kun varsa on vieroitettu kokonaan, jatkamme Wilman kanssa kisailuja. Olemme jo aloittaneet treenaamisen, ja Wilmalta löytyy puhtia karistaa mammakilot lanteiltaan. Yritämme tulevana kilpakautena kerätä Wilman viimeiset tarvittavat sijoitukset kasaan, jonka jälkeen se siirtyy kilpaeläkkeelle.

06.07.2012 Päiväkirjamerkintä - kirjoittajana Yogi
Suokkilaumani senkuin kasvaa kasvamistaan. Nyt meiltä löytyy viisi tammaa, olemme nimittäin saaneet lisävahvistuksena Muru-nimisen aikuisen tamman ja Assi varsoi alkukesästä Taiga-nimisen varsan. Tasapainoinen ja ystävällinen Muru sopii kuin nakutettu tammalaumaan, jossa on ollut oikein hyvä henki viimeiset kuukaudet. Wilma tuhahtelee muiden touhuille ja näyttää kaviota jos muut sitä häiriköivät liikaa. Nyt kesällä tammat ovat saaneet viettää enemmän aikaa yhdessä, sillä kaikki vapaapäivät vietetään laitsalla toisten seurassa. Nuori Taiga viihdyttää aikuisia tammoja leikeillään.

10.07.2012 Päiväkirjamerkintä - kirjoittajana Yogi
Saimme tänään erityisen vieraan tallille, nimittäin serkkuni tyttären Petran. Kahdeksanvuotias Petra on käynyt ratsastuskoululla ratsastamassa jo kolmen vuoden ajan, joten nyt olisi jo aikakin ottaa tyttö mukaan maastoilemaan. Laitoin itse Wilman kuntoon ja autoin sen jälkeen Petraa Tainan kanssa. Tyttö sai harjata tamman ja pudistaa sen kaviot, jonka jälkeen autoin satulan nostamisessa selkään ja suitsimisessa. Kun hevoset olivat valmiita, talutimme ne pihalle. Siellä Petra nousi Tainan selkään tukin päältä ja minä hyppäsin Wilman selkään. Teimme oikein mukavan kolmen vartin maastolenkin tallin tiluksilla, reittinämme metsä, pelto ja järvenreuna. Petra uskaltautui jopa laukkaamaan yhdellä laukkapätkällä, mutta muuten pysyttelimme käynnissä tai ravissa. Retken päätteeksi tyttö sai auttaa molempien tammojen hoidossa. Lopuksi sekoitimme ruoat yhdessä ja tarjoilimme ne tammoille hienosta suorituksesta.

05.09.2012 Päiväkirjamerkintä - kirjoittajana Yogi
Wilma otti tänään osaa viimeisiin esteratsastuskisoihinsa. Sijoituimme mukavasti ja tamma oli hyvällä tuulella alusta loppuun. Yhtäkään pudotusta ei tullut. Aivan kuin se olisi itsekin tiennyt, että tässä päivässä oli jotakin erityistä. Kilpailusuorituksen jälkeen tarjoilin herkkuja tammalle ja fiilistelin sitä hetkeä. Kotimatkalle lähtiessämme Wilma oli hieman haluton menemään traileriin, mutta asettui sinne lopulta tyynesti. Kotona riipustin Wilman ruusukkeen sen palkintokaappiin, joka pursuili toinen toistaan hienompia pokaaleja ja ruusukkeita. On meillä ollut mielettömän hieno kilpaura yhdessä! Tallissa pesin ja harjasin vielä Wilman, jonka jälkeen tarjoilin sille iltaruoat. Jäin vielä talliin kiillottelemaan ja puunaamaan Wilman varusteita hetkeksi.

31.10.2012 Päiväkirjamerkintä - kirjoittajana Yogi
Joudun perumaan pyhät sanani, osallistuimme Wilman kanssa vielä yksiin estekisoihin tänään! Kyseessä oli nimittäin ERJ:n Cup kilpailut, ja koska olin jokatapauksessa sinne lähdössä, päätin ottaa Wilman mukaan vielä yhdelle reissulle. Kuinka ollakaan, Wilma pokkasi ruusukkeen kotiin luokastaan, vaikka osallistujia oli yli 200 kappaletta! Kisoissa törmäsimme lisäksi moniin tuttuihin ja Wilman ihailijoihin, jotka ihmettelivät tamman yllätyspaluuta kilparadoille. Noh, tällä kertaa se oli oikeasti viimeinen kilpailumme!

03.11.2012 Päiväkirjamerkintä - kirjoittajana Yogi
Hain tänään Wilman mukaani pienelle maastoretkelle. Ajattelin että tamma innostuisi ensilumesta, joka oli maillemme satanut. Enkä ollut väärässä, tammamuori kirmasi kuin pieni varsa metsäreissullamme. Päätin kiertää järven Wilman kanssa, ja siinä hurahtikin tunti mukavasti. Otimme vielä mukavan laukkapätkän pellon poikki, pienten lumihiutaleiden leijaillessa alas taivaalata. Tallissa Wilma sai lämpimän pesun ja ruoat.

05.11.2012 Päiväkirjamerkintä - kirjoittajana Yogi
Päätin tänään ilmoittaa Wilman tähänastisen elämänsä suurimaan koitokseen, nimittäin Suomenhevosten Laatuarvosteluun! Uskoisin että tamma olisi vihdoinkin valmis, ainakin minulla on toivo korkealla sen suhteen. Tilaisuus pidetään tämän kuun puolessa välissä. Tulemme aloittamaan valmistelut heti, tuleehan tamman olla edustuskunnossa tilaisuudessa. Käväisin tallissa kertomassa Wilmallekin ilouutiset, mutta tamma vain jauhoi heiniään ja katsoi minua kummissaan. Eipä taida neiti paljoa tällaisista kissanristiäisistä perustaa.

09.11.2012 Päiväkirjamerkintä - kirjoittajana Yogi
Serkkutyttöni Petra oli taas vierailulla meillä, sillä olin luvannut serkulleni ottaa tytön meille yökylään viikonlopuksi. Tyttö oli lukenut jostakin hevoslehdestä hevosten harjan ja hännän letittämisestä, joten sinnikäs anelu tuotti tulosta ja lupasin näyttää miten se tehdään. "Uhriksemme" valitsin Wilman, koska sillä on suhteellisen helppohoitoinen ja pehmeä harja. Tamma tunki turpaansa kaltereiden välistä ja hörisi innokkaasti, kun astelimme tallin käytävällä kohti sen boksia. Pian se kuitenki huomasi letitystarvikkeet ja kammat, perääntyen kauhistuneena boksin takaseinää vasten. 'Voi ei..', tamma tuntui selkeästi ajattelevan, pälyillessään minua korvat puoliksi luimussa. Rouva osasi kuitenkin olla oikein siivosti, kun kiinnitin sen riimunnarulla boksin kaltereihin, jottei Petran tarvitsisi pelätä jäävänsä tamman jalkoihin. Kun olin näyttänyt tytölle miten homma toimii, tämä sai itse harjata ja letittää tamman harjaa. Pian se sujuikin oikein hienosti, joten annoin Petran puuhastella sillä aikaa kun itse siivosin tyhjillään olevia karsinoita. Tyttö teki oikein pikkutarkkaa työtä, joten siinä meni niin kauan, että olin saanut kaikki karsinat siivottua ja tallikäytävän lakaistua. Kun palasin hakemasta kahta muuta tammaa sisälle, Petra ilmoitti että saisin tulla katsomaan. Ja olipa Wilmalla nyt hieno kampaus! Kehuin tyttöä ja kehotin tätä ottamaan valokuviakin Wilman hienosti letistä. Petra sai myös auttaa minua hevosten iltaruokinnoissa, mutta suurin osa herkuista taisi sujahtaa Wilman kippoon. Täytyypä muistaa viedä Wilma kunnolliselle lenkille huomenna, sen verran ylimääräisiä herkkuja se sai.

Valmennukset - 5 kpl

Estevalmennus 10. kesäkuuta 2009 - valmentajana Fenella
Saavuitte Wilman kanssa maneesiin ja aloitimme työskentelyn ravipuomeilla. Olit lämmitellyt tamman hyvin kentällä joten ei tarvinnut sen suurempia alkaa vääntämään sisällä. Wilma näytti olevan vähän unessa ja jalat kopisivat puomeihin sen ravatessa. Napautit kuitenkin Wilmaa raipalla ja sekin alkoi sujua ilman kopinoita. Pystytin ravipuomien jälkeen 60cm korkean pystyesteen ja se meni hienosti. Nostin esteen 80cm ja pystytin sarjaan toisen 90cm korkean esteen. Ensimmäisen esteen lähestyminen meni aina nappiin, mutta toiselle esteelle rytmi sekosi pariin otteeseen ja sitä seurasi kielto. Sait kuitenkin rytmin pysymään samana koko matkan ja toinenkin este meni juuri oikein. Hyppäsimme vielä kolmoissarjaa 90cm, 100cm ja 110cm korkeilla esteillä ja ne menivät jo paljon sulavammin. Ensimmäisellä kerralla Wilma vähän epäröi mutta hyppäsi silti esteet urheasti ja vielä puhtaasti.

Estevalmennus 6. toukokuuta 2012 - valmentajana Acca / Eukonlepytys
Wilma oli mukavan pirtsakka neitokainen. Se innostui heti kun äkkäsi esteet kentältä. Reipas tahti pysyi läpi tunnin, vaikka aluksi olikin vähän jäykkä ulkokädelle. Asetukset ja voltit saivat Wilman taipumaan ja kulku eteni lopulta hyvin pehmeästi. Siirtyessämme ensimmäisiin esteisiin ja kavaletteihin oletti Wilma varmaankin esteiden olevan vähän suurempia. Ensimmäisellä kerralla loikattiin koreasti molempien kavalettien yli. Seuraavalla kierroksella ohjasin sinut ensin voltille ja sitten hyyyvin rauhassa kavaleteille. Nyt homma sujui odotetusti ja Wilmakin oli paremmin taas kuulolla. Esteiden noustua 50 ja 60 senttimetriin ei ollut enää niinkään väliä vaikka ilmavaraa jäikin. Kun ei olla kisatilanteessa voi Wilman kanssa ottaa hieman rauhallisemmin ja tehdä suuria teitä, jotta saa vauhtia vähän hallintaan. Muuten oikein hyvä ja tasainen ratsukko.

Estevalmennus 12. kesäkuuta 2012 - valmentajana Tessa Sandström (Yogi)
Astelin ulos tallikahvilasta ja yritin paikantaa kakkoskentän. Se olikin yllättävän helppo löytää, sillä näin Yogin jo lämmittelemän tamaansa siellä. Astellessani kentän keskelle huomasin että lämmittelyt olivat hyvässä vaiheessa, ja annoin Yogille tehtäväksi tehdä ensin avotaivutuksia ja sitten sulkutaivutuksia, jonka jälkeen haluaisin nähdä vielä pohkeenväistöä ja lämmittely lopetettaisiin parilla volttikierroksella. Tässä vaiheessa Yogin tamma Wilma oli mukavasti taipuisa, jotenka pääsisimme aloittamaan itse harjoituksen.

Harjoittelisimme tänään esteille lähestymistä hankalista kulmista ja tiukkoja ratsastusteitä esteiden välillä. Pystytyn radan nopeasti sillä välin kun Yogi lämmitteli 80cm pystyesteellä. Aloitimme radan hyppäämisen ensin kahdella ja sitten neljällä esteellä, ja kun nämä sujuivat jo paremmin ja Yogi oli skaprimpana ensimmäisten epäonnistumisten kautta, annoin ratsukolle luvan viedä radan loppuun. Jouduin neuvomaan Yogia ennakoimisen kanssa ja käskin tätä myös kääntämään hevosen seuraavalle esteelle jo edellisen esteen kohdalla, jos seuraava mutka oli erityisen tiukka. Vaihtoehtona olivat pidemmät tiet, mutta tämä taas menettäisi aikaa radalla. Kun rata oli ratsastettu läpi pari kertaa ilman pudotuksia, otimme sen vielä kaksi kertaa aikaa vastaan. Vauhdikkaan treenin jälkeen annoin Yogille luvan jäähdytellä tammaansa, sillä aikaa kun minä seisoin kentän laidalla ja annoin palautetta kuluneesta tunnista.

Estevalmennus 28. elokuuta 2012 - valmentajana Anneli Kiururanta (Yogi)
Istuin maneesissa katsomon aidalla, katselin ratsukon lämmittelyjä. Yogi suoritti tunnollisesti antamiani lämmittelytehtäviä tammansa Wilman kanssa, kieli keskellä suuta. Hyvä lämmittely oli kaiken A ja O, sitä en voinut tarpeeksi painottaa. Kun olin tyytyväinen lämmittelyihin, oli aika siirtyä esteille. Olin nähnyt tämän ratsukon hyppäävän aiemmin, enkä ollut ihan tyytyväinen tamman yritteliäisyyteen. Se hyppäsi yleensä sen verran kuin oli tarpeen, muttei yrittänyt yhtään enempää. Kaviot kolisivat usein puomeihin, vaikka puomit eivät välttämättä pudonneet. Mutta tähän menoon kaivattaisiin ehdottomasti lisää reippautta ja yrittämistä, haluaisin nähdä tamman antavan aina vähän enemmän kuin esteen ylittämiseen tarvittaisiin!

Harjoittelimme kolmella pystyllä ensin rauhassa ja sitten yhä nopenevalla tempolla. Joka kerta kun kavio osui puomiin, vihelsin pilliini ja kaadoin puomin jota pidin pystyssä kentän laidalla. Tamma reagoi oletetusti, eli rupesi yhdistämään vihellyksen virheeseen ja käyttäytyi selkeästi hermostuneemmin jos vihellys sattui kohdalle. Yogikin oli hyvin skarppina ja ratsasti tammaansa huolellisesti, varaa virheisiin ei ollut. Kehotin Yogia pitämään tammansa hereillä koko radan, mitään automaattiestekoneita emme halunneet nähdä. Jokainen este oli suoritettava antamalla juuri sille esteelle kaikkensa. Kun olin tyytyväinen ja parivaljakko selkeästi yritti parhaansa, annoin heille luvan suorittaa kokonaisen radan jonka olin koonnut. Meno oli erittäin kaunista katseltavaa, tamma ylitti esteet hyvällä ilmavaralla ja pysyi hienosti skarppina.

Estevalmennus 03. lokakuuta 2012 - valmentajana Peter Wiik (Yogi)
Lämmittelin Wilmaa maneesissa, odottaessa tilaamani valmentajan saapumista. Kohta paikalle astelikin pitkä ja hoikka mies, jota pysähdyin tervehtimään. Peter rupesi kokoamaan esteitä, ja antoi minulle ja Wilmalle tehtäväksi lämmitellä kaikissa askellajeissa ja ravissa hän halusi nähdä temponvaihteluita. Tämän jälkeen mies käski meidät voltille neljän puomin ylle, jotka oli asetettu ristiksi. Wilma hieman yllättyi tästä ja kompuroi ensimmäiset pari askelta, mutta keskittyi sen jälkeen paremmin ja nosteli jalkojaan huolellisemmin. Lämppäsimme vielä hetken matalalla ristikolla, kunnes Peter pyysi meitä keskyttämään. Oli aika siirtyä itse esteharjoituksiin.

Peter oli tuonut mukanaan kassillisen 'pelottimia', eli silkkipaperia, värikkäitä muovipusseja, serpenttiininauhaa, pyöriviä pieniä tuuliviirejä ja ties mitä muuta. Nämä hän oli kiinnittänyt kaikkiin radan esteisiin, puhumattakaan värikkäistä ämpäreistä joita oli levitelty ratsastettavan tien ulkopuolelle esteiden tuntumaan. Katsoin hermostuneena rataa, ja mietin, että mitäköhän Wilma tästä tuumaisi. Peter huomasi hermostuneisuuteni, ja huomautti että juuri tällä tavoin saisin hevosenikin hermostumaan. Skarppasin siis ja siirsin ajatukseni muualle pelottimista, yritin keskittyä oleelliseen. Saimme Wilman kanssa luvan hypätä rataa niin pitkälle kuin pääsisimme. Tie tyssäsikin kolmannelle esteelle, jonka molemmin puolin oli sinistä pressua kasassa. Peter huomautti minulle omasta mielenhallinnastani, ja käski olla päättäväinen. Hevosta tulisi ratsastaa eteenpäin, ja antaa vielä voimakkaat avut juuri ennen hyppyä. Kokeilimme uudestaan, ja pääsimme tällä kertaa radan läpi. Matkaan mahtui kuitenkin pari sivuhyppelyä ja muutaman meinattu kielto, jotka kuitenkin onnistuin sivuttamaan. Useamman kierroksen jälkeen, olimme Wilman kanssa molemmat rohkeampia. Lopuksi rata sujui oikein hyvin ja Peter oli tyytyväinen. Saimme kotiläksyksi asettaa jokin omituinen esine kaikkien kotona harjoittelemiemme esteiden kohdalle, vaikkapa harava nojaamaan esteeseen. Näin Wilma tottuisi paremmin omituisuuksiin, eikä se vaikuttaisi ratsastukseemme kilpatilanteissa.

Tekijänoikeudet