virtuaalihevonen - a sim game horse

sh-o. Koijjari

Virallinen nimi: Koijjari Rotu, sukupuoli: Suomenhevonen, ori Säkäkorkeus, väri: 154cm, musta Syntymäaika, paikka: 24.12.2010, Suomi ☆ Rek. nro: VH11-018-1545

Omistaja: Yogi, VRL-00072 Ex-Omistaja: evan, VRL-03745 Kasvattaja: Tauno Vepsälä Painotuslaji: Este- ja kenttäratsastus Koulutustaso: re 120cm / CIC1

☆ VIR MVA Ch arvonimi myönnetty 18.02.2013 ☆
☆ KTK-II palkinto myönnetty 05.03.2013 ☆

☆ ERJ-I palkinto saavutettu 31.03.2015 ☆
☆ KERJ-I palkinto saavutettu 15.04.2014 ☆
☆ SLA-I palkinto saavutettu 15.09.2013 ☆
☆ YLA2 palkinto saavutettu 20.03.2014 ☆

☆ 104 ERJ:n alaista sijoitusta ☆
☆ 51 KERJ:n alaista sijoitusta ☆
☆ 3x MVA-SERT näyttelyistä ☆

Luonnekuvaus

Koijjari, Kapu, Jästipää, Vauhtihirmu... Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin myös tällä komistuksella. Koijjari on yleisesti ottaen rehti ja reipas suomenhevonen, mutta ori kun on niin haastettakin löytyy. Karsinassa ori on hieman levoton ja pyöriskelee, mutta kunhan hoitaja vain on topakka niin asettuu Kapukin nopeasti. Ratsastaessa herralta löytyy virtaa enemmän kuin laki sallii, mutta silti se on ratsuna osaava ja omaa korkean työmoraalin. Ihan aloittelijoille ori ei kuitenkaa sovellu ratsuksi vauhdikkuutensa vuoksi, mutta hieman kokeneemman ratsastajan voi Kapun selkään päästää, sillä se kyllä korjaa ratsastajan virheet tiettyyn pisteeseen saakka. Koijjari toimii niin sileällä, esteillä ja maastossakin moitteettomasti, ja onkin todellinen joka lajin hevonen.

Hoidettaessa Koijjari on hieman levoton ja ei aina tajua ottaa huomioon ihmistä. Kunnon topakka ja päättäväinen hoitaja saa kuitenkin, kaivettua esiin mallikelpoisen herrasmiehen. Pesupaikalla Kapu on todellinen höselö ja ei millään malttaisi odotella että hoitaja saa hommansa tehtyä, vaan on innoissaan puhkumassa ja puhisemassa vedestä sekä läträämässä kokoajan. Hoitaja saa siis olla tarkkana ellei halua kastua läpimäräksi. Kavioiden puhdistamisen kanssa ei ole suurempia ongelmia, vaan Koijjari nostaa kavionsa oikein kuuliaisesti ja malttaa pitää niitä ylhäällä sen aikaa että ne on puhdistettu. Varustamisen kanssa ei ole suurempia ongelmia. Kapu on oikein yhteistyökykyinen, eikä nostele päätään kun suitsia laitetaan taikka väistele satuloidessa. Pientä pullistelua tietenkin esiintyy, mutta kunhan vähän taputtaa mahaa niin pullistelu loppuu ja herra antaa kiristää satulavyön. Taluttaessa ihminen saa olla varuillaan, sillä tammojen läheisyydessä orista tulee oikea pölvästi ja sen pitää tietysti olla heti machoilemassa. Herra yrittää rynniä hoitajasta ohitse, hirnuu ja pörhistelee, mutta kaikkien onneksi tämänkin tapauksen saa palautettua maan pinnalle, kunhan vain nykäisee riimunnarusta ja vähän ärähtää. Kapu käveleekin loppumatkan hevosiksi eikä keksi sen kummempia pöljäilyjä.

Ratsastaessa Koijjari on innoissaan menossa jo ennen kuin ratsastaja on edes kunnolla istunut satulaan. Pari ronskimpaa pidätystä kyllä auttaa, jolloin herra jaksaa seistä sen aikaa paikoillaan että ratsastaja saa säädettyä jalustimet. Alkukäynnit yleensä menevät siihen, että ratsastaja saa rauhoitella Kapua, jotta se lopettaisi turhan säheltämisen ja keskittyisi ratsastajaan. Taitava ratsastaja saa kuitenkin orin kuuntelemaan, jolloin siitä paljastuu oikein taitava vaikkakin vauhdikas ratsu. Kouluratsuna Koijjari on oikein taitava ja meneekin mielellään koulua, kunhan samaa asiaa ei vain jankata liian pitkään, jolloin ori alkaa osoittamaan kyllästymisen merkkejä. Sileällä ori on myöskin hieman rauhallisempi eikä sähellä tai ole menossa kokoaikaa, vaan jaksaa keskittyäkin ratsastajan antamiin apuihin. Esteillä Kapusta löytyy paljon enemmän vauhtia ja sitä saa olla esteiden välissä pidättämässä ihan kunnolla, jotta se ei vain rynnisi esteistä läpi. Ori kuitenkin kuuntelee itsevarmaa ratsastajaa hyvin, joten pidätteet menevät läpi ja vauhti hidastuukin jonkin verran. Koijjarin kanssa saa kuitenkin olla tarkkana ettei se ime itseään liian lähelle estettä, jolloin pudotuksia valitettavasti tulee. Kunhan ratsastaja pitää hyvän tuntuman, niin herra hyppää siitä mistä ratsastaja haluaa eikä kaasuttele turhia.

Maastoratsuna ori on oikein mainio, sillä se on melkeinpä pomminvarma eikä säiky varmastikaan yhtään mitään ja vauhtiakin löytyy, välillä liikaakin. Koijjari olisi mielellään painamassa tuhatta ja sataa, mutta kuuntelee kuitenkin ratsastajan pidätteitä edes vähän, vaikka ei mielellään hidastaisikaan. Maastoesteillä herra tuntuu räjähtävän ja lähtevän kuin kuuraketti. Vauhtia löytyy todella paljon ja välillä ratsastajaa viedään, kun Kapu päättää että nyt mennään sitä vauhtia mitä hän haluaa. Ratsastajan kuitenkin kannattaa vain pitää takamus tiukasti satulassa ja tehdä kunnolla ronskeja pidätteitä, niin alkaa orikin kuunnella eikä vain rynnistä eteenpäin tajuamatta mistään mitään. Toisinaan saattaa kuitenkin tehdä terää antaa orin vain viedä ja päästellä höyryjä, huimapäinen ratsastajakin saa tästä paljon iloa ja vauhdin huumaa.

Kilpailuissa Koijjari on täysin samanlainen kuin missä tahansa muuallakin. Muille hevosille höristään hieman ja oltaisiin mielellään menossa tekemään tuttavuutta. Kuitenkin oma tuttu ja turvallinen omistaja tai hoitaja on kuitenkin se rakkain, jonka lähellä pitää kokoajan pysyä. Verryttelyssä sähelletään niinkuin aina, mutta kunhan ratsastaja on topakka niin toimii Kapukin hyvin. Radalla sitten ollaan aluksi vähän ihmeissään katsojista ja tuomareista, mutta herra tottuu niihin nopeasti ja käyttäytyy kuten kotonakin. Matkat kilpapaikalle ja sieltä takaisin sujuvat hyvin, sillä Koijjari on jo kokenut trailerimatkustaja. Toisinaan orin traileriin saamiseksi tarvitaan pieni houkutin, kuten porkkana, mutta kun ori on visusti trailerissa niin siellä se myös pysyy kunnes saa luvan peruuttaa ulos. Pitkien kilpajaksojen välissä Kapu saa yleensä palkinnoksi laiduntamista tai tarhailua, josta se todellakin nauttii. Vauhdimies jaksaa painatella tarhassa aamusta iltaan, mutta ei kuitenkaan tule aidoista läpi. Kapun voi hyvinkin tarhata ruunan tai vanhemman tamman kanssa, sen verran kohtelias se kuitenkin on. Ori on myös oppinut että vanhojen tammojen kanssa ei kannata yrittää mitään vilkunkipeliä, ne kyllä osaavat antaa takaisin samalla mitalla. Muiden orien seurassa Kapu osaa olla, sillä se on kasvanut orilaumassa, mutta koska toisen orin mielentiloja on vaikea lukea etukäteen, on ne parempi kuitenkin tarhata erikseen.

Sukutaulu ja -tutkimus

i. Ludwig sh - punarautias - 156cm	ii. Sulevi sh - tummanrautias - 153cm	iii. Aatolf sh - tummanruunikko - 155cm
		iie. Esmeralda sh - vaaleanrautias - 153cm
	ie. Ella-Mari sh - punarautias - 158cm	iei. Aaretti sh - punarautias - 160cm
		iee. Reetta-Lotta sh - punarautias - 156cm
e. Elvira sh - musta - 153cm	ei. Ekku sh - punarautias - 155cm	eii. Elias sh - punarautias - 157cm
		eie. Tyyne sh - maksanrautias - 155cm
	ee. Hilja sh - musta - 156cm	eei. Anselmi sh - musta - 153cm
		eee. Emilia sh - tummanruunikko - 158cm

Isä Ludwig on punarautias, 156cm korkea suomenhevosori joka on painottunut sekä este-, että kenttäratsastukseen, vaikkakin se on nykyisin jo jalostuseläkkeellä. Tämän orin omistaja halusi nimittäin ratsunsa saavuttavan kaiken mahdollisen, ennen kuin alkoi tarjoamaan sitä jalostukseen. Niinpä Ludwigilla on nimillään todella suuri kasa sijoituksia molemmista lajeista. Se on myös palkittu kantakirjaustilaisuudessa toisella palkinnolla ja sekä este- että kenttäratsastusjaoksen laatuarvosteluissa kolmansilla palkinnoilla. Jälkeläisiä tällä yllättävän kiltillä ja miellyttämisenhaluisella orilla on tällä hetkellä yhteensä kaksikymmentä kappaletta, ja ainakin kuulopuheiden perusteella lisääkin on tulossa, jos omistaja löytää vielä tammoja jotka kelpuuttaa orilleen.

Isänisä Sulevi oli tummanrautias, 153cm korkea suomenhevosori jonka painotuslaji oli kenttäratsastus. Tämä herra sopikin oman lajinsa harrastukseen erittäin hyvin, sillä se oli luonteeltaan äärimmäisen peloton ja suhteellisen kilttikin oriksi. Sulevi keräsikin menestystä itselleen todella pitkän sijoituslistan, sekä kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelun ensimmäisen palkinnon avulla. Orin jälkeläisillekin oli kysyntää erittäin paljon ja lähes kaikki kaksikymmentäviisi jälkeläistä varattiinkin jo ennen niiden syntymää.

Isänisänisä Aatolf oli tummanruunikko, 155cm korkea, esteratsastuspainotteinen suomenhevosori, joka ei pärjännyt ikinä kovinkaan korkeilla esteillä, mutta 80cm korkuisilla esteillä sitäkin paremmin. Ori keräsi sijoituksia ja voittoja todella paljon nimilleen elämänsä aikana, vaikka kukaan ei uskonut Aatolfin pärjäävän ilkikurisen ja hankalan luonteensa vuoksi, jolle ei pärjännyt kukaan muu kuin sen omistaja. Kaikki voivat kumminkin huokaista helpotuksesta, sillä tämän herran huono luonne ei kumminkaan periytynyt yhdellekään sen viidestätoista varsasta. Niinpä Aatolf sai kiukutella ihan vapaasti, ilman että huonotuulisuus olisi siirtynyt sukupolvelta toiselle.

Isänisänemä Esmeralda oli vaaleanrautias, 153cm korkea, kenttäratsastus painotteinen suomenhevostamma, joka oli erittäin peloton tapaus eikä siis suoraan sanottuna pelännyt ikinä mitään eteen tulevaa. Tamma omasi myös harvinaisen hyvän pomppuvoiman ja senpä vuoksi Esmeralda pystyi suoriutumaan korkeistakin esteistä ilman minkäänlaisia ongelmia. Tamma palkittiinkin menestyksensä ansiosta kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelussa toisella palkinnolla. Rodunomaisen ulkonäkönsä ansiosta neiti sijoittui myös hyvin usein suomenhevosten rotunäyttelyissä.

Isänemä Ella-Mari oli punarautias, 158cm korkea suomenhevostamma joka painottui täysin esteratsastukseen ja vieläpä todella hyvin kapasiteetin omaavana ratsuna. Tämän tamman hyppyvoima ja taidot jaksoivatkin hämmästyttää aina vain uudelleen ja uudelleen, eikä siis ollutkaan montaan ihmistä esteratsastuspiireissä, joka ei tätä suomenhevosta olisi tuntenut ainakin nimeltä. Ella-Mari periyttikin jälkeläisilleenkin hyppytaitojaan ja siksi sen varsatkin ovat olleet todella kysyttyjä esteratsujalostukseen. Varsoja tämä tamma kerkesikin saamaan yhteensä kuusi kappaletta, ennen kuin menehtyi luonnollisesti vanhuuteen 28-vuoden iässä.

Isänemänisä Aaretti oli 160cm korkea, punarautias suomenhevosori, joka oli kyllä tunnettu aikanaan, mutta josta ei valitettavasti jäänyt ihan kauheasti faktatietoa jälkipolville kerrottavaksi. Kuulopuheiden mukaan Aaretti oli kumminkin hieman hankala luonteeltaan ja sille pärjäsi lähestulkoon ainoastaan sen omistaja, siksipä orilla eivät kisanneetkaan ulkopuoliset. Faktatietona voidaan kumminkin sanoa sen verran, että ori sai elämänsä aikana yhteensä kolmekymmentäkaksi jälkeläistä, joista lähes kaikki perivät isänsä punarautiaan värityksen.

Isänemänemä Reetta-Lotta oli 156cm korkea, punarautias suomenhevostamma jonka painotuslajina toimi esteratsastus, vaikka tamma ei ikinä kyseisessä lajissa ollutkaan parhaimmistoa. Tamman omistaja oli kumminkin ihan tyytyväinen ratsunsa menestykseen, vaikka mitään suurta Reetta-Lotta ei ikinä saavuttanutkaan. Suurin saavutus tällä tammalla oli kantakirjaustilaisuudessa saatu kolmas palkinto, ja sekin vain muutaman pisteen yli kolmannen palkinnon. Kysyntää jalostukseen löytyi tästä huolimatta, sillä Reetta-Lotta omisti mitä lempeimmän ja kilteimmän luonteen. Varsoja syntyikin yhteensä neljä kappaletta, jotka kaikki perivät emänsä hyvän luonteen.

Emä Elvira oli musta, 153cm korkea suomenhevostamma jonka kanssa kisattiin sekä este- että kenttäratsastuksessa suhteellisen hyvällä menestyksellä. Hieman paremmin tamma pärjäsi ehkä esteratsastuksessa, mutta muuten menestystä tuli suhteellisen tasaisesti ja senpä vuoksi omistaja ilmoittikin aina painotuslajia kysyttäessä molemmat lajit. Elvira kerettiin myös kantakirjaamaan toisella palkinnolla, mutta muuten arvonimet jäivät saamatta vaikka sellaisia oli tarkoitus hankkia, sillä tamma jouduttiin lopettamaan vain 13-vuoden iässä loukkaannuttuaan eräissä kenttäkisoissa tapaturmaisesti. Onneksi Elviralle jäi kumminkin sukua jatkamaan yksi jälkeläinen, joka pitää kyllä omalla menestyksellään huolen ettei Elvira pääse unohtumaan.

Emänisä Ekku oli punarautias, 155cm korkea suomenhevosori joka painottui vain ja ainoastaan esteratsastukseen. Orilla kisattiinkin myös kansainvälisellä tasolla, vaikka suurin osa kilpailuista käytiinkin orin kotimaassa Suomessa. Ekun menestyksekäs esteura jatkui aina siihen saakka kunnes se siirtyi 15-vuotiaana kisäeläkkeelle ja muutti erääseen pieneen ratsastuskouluun opetushevoseksi, edistyneiden ratsastajien tunneille. Kantakirjauksiin tai laatuarvosteluihin tätä herraa ei ikinä viety, koska sen omistaja oli sitä mieltä ettei arvonimiä tarvita ollenkaan.

Emänisänisä Elias oli punarautias, 157cm korkea suomenhevosori joka toimi omistajansa kisaratsuna esteratsastuskisoissa. Tämä ori keräsi nimiinsä aivan erinomaisen menestyksen ja moni olikin Eliaksen omistajalle salaa kateellinen. Tämä kun omisti niin menestyneen kisaratsun, joka omasi vielä oriksi yllättävän kiltin luonteen ja äärimmäisen rodunomaisen ulkonäön. Tämä herra palkittiinkin elämänsä aikana kantakirjaustilaisuudessa ensimmäisellä palkinnolla täysillä pisteillä, sekä esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa toisella palkinnolla. Jälkeläisiä Elias kerkesi saamaan elämänsä aikana yhteensä viisikymmentäkaksi kappaletta, joista onneksi kaikki eivät saaneet jälkeläisiä, jottei Eliaksen nimi olisi jäänyt liian yleiseksi suomenhevosten suvuissa.

Emänisänemä Tyyne oli maksanrautias, 155cm korkea suomenhevostamma jonka painotuslajina toimi esteratsastus, vaikkakin hieman kyseenalaisella menestyksellä. Tämä neiti ei nimittäin sijoittunut läheskään kaikissa kisoissa joihin otti osaa, vaan oli pikemminkin yleisempää että Tyyne oli joukon häntäpäässä. Kumminkin tamman mitä kaunein ja rodunomaisin ulkonäkö korvasi huonon menestyksen ja senpä vuoksi Tyynellä riitti kysyntää jalostukseen, vaikka painotuslaji olikin ehkä hieman väärin valittu. Jälkeläisiä tamma kerkesikin saamaan elämänsä aikana yhteensä neljä kappaletta, ennen kuin menehtyi luonnollisesti vanhuuteen 25-vuotiaana.

Emänemä Hilja oli musta, 156cm korkea suomenhevostamma jonka kirkkaan ruskeita silmiä ihastelivat kaikki sen tavanneet. Hilja omasi myöskin täysin nimeensä sopivan hiljaisen ja erittäin miellyttämisenhaluisen luonteen, jonka vuoksi tammalla pystyi kisaamaan sen painotuslajissa kenttäratsastuksessa kuka tahansa, joka omisti tarpeeksi ratsastuslahjoja. 27 vuotta pitkän elämänsä aikana Hilja kerkesi saavuttamaan kaikenlaista, mutta tärkein saavutus oli ehdottomasti kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelusta tullut ensimäinen palkinto.

Emänemänisä Anselmi oli musta, 153cm korkea suomenhevosori, joka toimi kenttäratsastuspainotteisena kisahevosena kansaivälisellä tasolla. Tätä oria siis nähtiin hyvin harvoin sen kotimaassa Suomessa kilpailemassa, mutta ulkomailla erittäin moni kenttäratsastaja ihasteli tätä heille lähes tuntemattoman rodun edustajaa. Anselmista kyseltiinkin risteytysjälkeläisiä kenttäratsastukseen, mutta onneksi sen omistaja ei suostunut moiseen ja niinpä kaikki orin kuusitoista jälkeläistä edustivatkin puhdasrotuisia suomenhevosia.

Emänemänemä Emilia oli tummanruunikko, 158cm korkea suomenhevostamma, jonka painotuslajina toimi kenttäratsastus ja vieläpä suhteellisen vaativalla koulutustasolla. Emilia olisi aivan varmasti pärjännyt vaativammissakin luokissa, mutta suomenhevosille asetettujen rajojen vuoksi tammaa ei haastavammissa luokissa nähty. Voittoprosentti pysyi tällä neidillä kumminkin erittäin korkeana koko sen kisauran ajan, juurikin suuren kapasiteetin vuoksi. Emilia palkittiinkin elämänsä aikana kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelussa ensimmäisellä palkinnolla sekä koko tilaisuuden parhailla pisteillä. Varsoja tämä neiti kerkesi saamaan elämänsä aikana yhteensä kolme kappaletta, joista kaikki painottuivat kenttäratsastukseen.

© lumienkuli

Jälkeläiset

s. 18.12.11 sh-o. Leonartis (e. Tuulianneva)     24 ERJ:n alaista sijoitusta

s. 06.06.12 sh-t. Joogin Aurinkomyrsky (e. Wilma&Wilhelmiina)     44 ERJ:n alaista sijoitusta

s. 23.07.12 sh-t. Takamaiden Kianna (e. Ametistin Jääneito)     7 ERJ:n alaista sijoitusta

s. 01.11.12 sh-o. Joogin Joikaaja (e. Wilma&Wilhelmiina)     KTK-III, 7 ERJ:n alaista sijoitusta

s. 01.02.13 sh-o. Joogin Elämännälkä (e. Hepulin Amalia)     KTK-II, KERJ-I, YLA3, SV-I, 37 KERJ:n / 23 ERJ:n alaista sijoitusta

s. 27.02.13 sh-t. Joogin Katarina (e. Wilma&Wilhelmiina)     22 ERJ:n alaista sijoitusta

s. 03.06.13 sh-t. Joogin Ainokainen (e. Ainomieli)     SV-I, 7 ERJ:n / 19 KERJ:n alaista sijoitusta

s. 28.07.13 sh-t. Riiviöiden Korpraali (e. Kapteeni Karo)     KTK-II, 27 ERJ:n / 12 KERJ:n alaista sijoitusta

s. 10.10.13 sh-o. Joogin Pohjantuli (e. Pohjolan Tuuli-Kuiskaus)     100 ERJ:n / 49 KERJ:n alaista sijoitusta

s. 01.01.14 sh-o. Moon Kaappari (e. Helmiina)     KTK-III, ERJ-II, 51 ERJ:n alaista sijoitusta

Ikääntyminen

Ikääntyminen: 1 virt. vuosi = 100 irl. päivää!

Kilpailukalenteri

Sijoitukset ERJ:n alaisissa esteratsastuskilpailuissa: 104 sijoitusta, joista 16 voittoja.

28.01.2012 ERJ kutsu 120cm 1/50 29.01.2012 ERJ kutsu 120cm 5/50 01.02.2012 ERJ kutsu 120cm 2/40 01.02.2012 ERJ kutsu 120cm 6/50 01.02.2012 ERJ kutsu 120cm 6/50 02.02.2012 ERJ kutsu 120cm 3/50 03.02.2012 ERJ kutsu 120cm 3/40 04.02.2012 ERJ kutsu 120cm 6/40 05.02.2012 ERJ kutsu 120cm 3/40 16.02.2012 ERJ kutsu 120cm 1/100 11.03.2012 ERJ kutsu 120cm 3/50 13.03.2012 ERJ kutsu 120cm 5/50 25.05.2012 ERJ kutsu 100cm 6/40 28.05.2012 ERJ kutsu 100cm 1/40 29.05.2012 ERJ kutsu 100cm 2/40 08.06.2012 ERJ kutsu 100cm 3/40 08.06.2012 ERJ kutsu 100cm 1/40 11.06.2012 ERJ kutsu 100cm 5/40 11.06.2012 ERJ kutsu 110cm 4/40 12.06.2012 ERJ kutsu 100cm 1/40 12.06.2012 ERJ kutsu 100cm 4/40 18.06.2012 ERJ kutsu 110cm 1/40 22.06.2012 ERJ kutsu 110cm 2/40 23.06.2012 ERJ kutsu 110cm 6/64 24.06.2012 ERJ kutsu 100cm 5/66 30.06.2012 ERJ kutsu 110cm 17/176 - ERJ Cup! 01.07.2012 ERJ kutsu 100cm 2/50 01.07.2012 ERJ kutsu 100cm 6/60 05.07.2012 ERJ kutsu 100cm 4/70 06.07.2012 ERJ kutsu 100cm 1/40 17.07.2012 ERJ kutsu 110cm 6/40 19.07.2012 ERJ kutsu 110cm 5/40 22.07.2012 ERJ kutsu 110cm 5/51 26.07.2012 ERJ kutsu 100cm 2/60 01.08.2012 ERJ kutsu 110cm 1/40 02.08.2012 ERJ kutsu 100cm 5/60 03.08.2012 ERJ kutsu 110cm 3/46 04.08.2012 ERJ kutsu 110cm 6/49 05.08.2012 ERJ kutsu 100cm 6/60 06.08.2012 ERJ kutsu 110cm 5/40 10.08.2012 ERJ kutsu 100cm 4/40 10.08.2012 ERJ kutsu 100cm 4/40 12.08.2012 ERJ kutsu 100cm 6/40 23.08.2012 ERJ kutsu 110cm 2/80 25.08.2012 ERJ kutsu 110cm 3/30 26.08.2012 ERJ kutsu 110cm 5/30 29.08.2012 ERJ kutsu 100cm 3/80 29.08.2012 ERJ kutsu 110cm 2/60 30.08.2012 ERJ kutsu 110cm 5/60 30.08.2012 ERJ kutsu 110cm 4/60 31.08.2012 ERJ kutsu 110cm 5/60 31.08.2012 ERJ kutsu 110cm 8/80

01.09.2012 ERJ kutsu 110cm 6/60 04.09.2012 ERJ kutsu 110cm 3/50 04.09.2012 ERJ kutsu 110cm 5/50 06.09.2012 ERJ kutsu 110cm 4/40 07.09.2012 ERJ kutsu 110cm 4/50 07.09.2012 ERJ kutsu 100cm 5/90 09.09.2012 ERJ kutsu 100cm 4/90 10.09.2012 ERJ kutsu 100cm 2/30 15.09.2012 ERJ kutsu 100cm 1/50 30.09.2012 ERJ kutsu 100cm 3/50 05.10.2012 ERJ kutsu 110cm 2/60 08.10.2012 ERJ kutsu 110cm 4/40 08.10.2012 ERJ kutsu 100cm 5/50 09.10.2012 ERJ kutsu 100cm 4/30 10.10.2012 ERJ kutsu 110cm 4/40 10.10.2012 ERJ kutsu 100cm 4/40 12.10.2012 ERJ kutsu 110cm 6/40 14.10.2012 ERJ kutsu 100cm 4/40 14.10.2012 ERJ kutsu 110cm 3/70 15.10.2012 ERJ kutsu 100cm 2/40 15.10.2012 ERJ kutsu 100cm 3/40 15.10.2012 ERJ kutsu 100cm 6/40 16.10.2012 ERJ kutsu 100cm 6/40 18.10.2012 ERJ kutsu 100cm 3/40 20.10.2012 ERJ kutsu 110cm 5/40 22.10.2012 ERJ kutsu 100cm 5/30 22.10.2012 ERJ kutsu 110cm 2/30 25.10.2012 ERJ kutsu 110cm 5/40 27.10.2012 ERJ kutsu 110cm 2/30 31.10.2012 ERJ kutsu 110cm 4/47 04.11.2012 ERJ kutsu 110cm 4/40 04.11.2012 ERJ kutsu 100cm 1/28 05.11.2012 ERJ kutsu 100cm 4/40 06.11.2012 ERJ kutsu 110cm 5/40 07.11.2012 ERJ kutsu 110cm 3/40 08.11.2012 ERJ kutsu 110cm 2/40 08.11.2012 ERJ kutsu 110cm 3/40 10.11.2012 ERJ kutsu 100cm 2/30 10.11.2012 ERJ kutsu 100cm 1/40 10.11.2012 ERJ kutsu 100cm 1/30 11.11.2012 ERJ kutsu 100cm 6/40 12.11.2012 ERJ kutsu 110cm 4/50 15.11.2012 ERJ kutsu 110cm 1/40 20.11.2012 ERJ kutsu 110cm 1/40 22.11.2012 ERJ kutsu 110cm 4/40 22.11.2012 ERJ kutsu 110cm 4/40 23.11.2012 ERJ kutsu 100cm 1/40 25.11.2012 ERJ kutsu 80cm 2/30 27.11.2012 ERJ kutsu 110cm 2/40 06.12.2012 ERJ kutsu 110cm 3/40 07.12.2012 ERJ kutsu 110cm 3/40 08.12.2012 ERJ kutsu 110cm 1/40

Sijoitukset KERJ:n alaisissa kenttäratsastuskilpailuissa: 51 sijoitusta, joista 8 voittoja.

15.01.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 4/55 - KERJ Cup! 20.01.2012 KERJ kutsu CCI/CIC1 1/50 21.01.2012 KERJ kutsu CCI/CIC1 7/50 02.06.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 5/40 15.06.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 6/45 21.06.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 1/15 22.06.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 2/15 18.07.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 3/40 19.07.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 3/40 22.07.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 5/40 23.07.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 2/40 10.08.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 5/50 04.09.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 5/40 04.09.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 4/35 05.09.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 2/40 11.09.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 6/50 12.09.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 7/50 15.09.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 5/50 16.09.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 5/31 30.09.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 5/30 01.10.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 3/60 04.10.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 5/50 14.10.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 4/30 14.10.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 4/36 17.10.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 3/40 20.10.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 3/30

30.10.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 2/30 04.11.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 3/24 12.11.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 1/30 18.11.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 2/36 20.11.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 1/37 22.11.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 4/37 22.11.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 3/30 29.11.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 3/45 30.11.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 1/67 - KERJ Cup! 05.12.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 6/43 10.12.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 7/50 14.12.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 5/38 15.12.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 6/50 16.12.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 5/30 16.12.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 2/38 16.12.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 1/20 17.12.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 1/50 17.12.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 2/23 18.12.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 4/30 19.12.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 2/30 23.12.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 5/38 25.12.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 4/40 27.12.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 1/38 31.12.2012 KERJ kutsu CCI/CIC2 3/38 22.03.2013 KERJ kutsu CIC1 7/50

Sijoitukset VSR:n alaisissa ratsastuskilpailuissa: 5 sijoitusta, joista 1 voitto.

28.02.2013 VSR kutsu He A 8/82 - VSR Cup! 31.03.2013 VSR kutsu Va B 4/72 - VSR Cup! 31.07.2013 VSR kutsu 100cm 1/81 - VSR Cup! 31.07.2013 VSR kutsu Va B 4/95 - VSR Cup! 30.09.2013 VSR kutsu Noviisi yhdistetty parivaljakoille 4/17 - VSR Cup!

Tulokset NJ:n alaisissa näyttelyistä: 3x MVA-SERT.

11.10.2012 NJ Viehättävä Suomenhevosorit BIS3, LKV1, MVA-SERT, JS (Peppi S.) 27.12.2012 NJ Virtuaaliset Suomenratsut Suomen(pien)hevoset, R-suunta BIS2, LKV1, MVA-SERT, JS (Shonna S.) 30.01.2013 NJ Eton Stud Suomenhevoset LKV2, MVA-SERT (siirtyy BIS5:ltä), JS (Shonna S.) 15.06.2013 VSR Virtuaaliset Suomenratsut Aikuiset orit 8/44 - II palk.

Päiväkirjamerkinnät - 12 kpl

05.03.2013 - Suomenhevosten Kantakirja
19 + 19 + 19 + 19 = 76p / KTK-II
"Komea ryhdikäs ori, sopusuhtainen runko, melko pitkä kaula, hieman vento selkä, laskeva lautanen, vennot vuohiset."

15.09.2013 - Suomenhevosten Laatuarvostelu
14 + 19 + 21 + 24 + 20 = 98p / SLA-I
1. Erittäin hyvät tyypit ja skp-leima (5p.)
2. Massiivinen alaskiinnittynyt kaula (3p.)
3. Melko tiivis runko, hieman vento selkä (3p.)
4. Melko hyvä-asentoiset jalat, vennot vuohiset (3p.)

20.03.2014 - Yleislaatuarvostelu
34 (18+16) - 30 (18+12) - 17 - 10 - 4 = 95p / YLA2
"Yleisilmeeltään laiha, toivoisin orilta enemmän lihasta ja ryhdikästä esiintymistä. Harmittavasti jäi yhden pisteen päähän ykköspalkinnosta!"

10. marraskuuta 2011, kirjoittajana edellinen omistaja evan
"Myynnissä upea suomenhevosori!
Myydään jouluaattona neljävuotiaaksi kääntyvä suomenhevosori. Luonteeltaan reipas ja rehti suomalainen, hoidettaessa kiltihkö mutta haastetta kuitenkin löytyy. Ratsastaessa reipas ja vaatii kokeneen ratsastajan. Kapasiteettiä heA/120cm/110cm, lajiin kuin lajiin!"

Myynti-ilmoitus vaikutti lupaavalta, joten soitin ilmoituksessa näkyvään numeroon. Sovimme ajankohdan milloin tulen koeratsastamaan orin. Ihastuin Koijjariin heti ensisilmäyksellä värin, luonteen ja sukutaulun perusteella. Helvetin upeahan se oli jo silloin kun näin sen ensimmäisen kerran vajaa nelivuotiaana, ikää oli tarkalleen kolme ja puoli vuotta. Hoidin Koijjarin itse kasvattajan kertoessa vieressä herrasta enempi. Koijjari oli kasvattajan mukaan vähän niinkuin pakko myynnissä kun tallista loppui tila ja samoista vanhemmista oli tammikuussa syntymässä tammavarsa, joka sopi kasvattajan tarkoituksiin paremmin. Noh, ei muuta kuin maneesiin ja koeratsastukselle. Jo alkulämmittyjen aikana olin tehnyt ostopäätökseni, sillä ori lumosi minut energisyydellään, mutta samalla se kuitenkin oli niin kuuliainen ja osaava ikäisekseen. Ratsastuksen jälkeen hoidin orin ja sen jälkeen nimet papereihin. Koijjari jäisi asumaan kasvattajansa luokse kunnes löytäisin sopivan tallipaikan.

27. marraskuuta 2011, kirjoittajana edellinen omistaja evan
Olen alustavasti katsellut Koijjarille kotitallia, mutta en ole vielä löytänyt sopivaa. Ajattelin että viimeistään ensikuun puolessa välissä ilmottautuisimme ensimmäisiin kisoihimme, mutta saa nyt nähdä. Olen käynyt ratsastamassa Kapua Taunon luona lähes päivittäin ja niinä päivinä mitä en ole kerennyt itse käymään niin Tauno tai joku tallityöntekijöistä on ratsastanut Koijjarin. Herra on kehittynyt huimasti eteenpäin eikä ole läheskään niin rauhaton mitä alussa, vaikkakin kyllä sitä vauhtia vieläkin löytyy. Onhan ori vielä nuorikin, joten ei siltä voi vaatia vielä aikuisen hevosen käytöstapoja. Aloitammekin kisailun vasta kunhan meitä ollaan pariin otteeseen käyty valmentamassa, sillä en uskalla vielä kuitenkaan kisaradoille lähteä kun ei olla valmentauduttu.

01. joulukuuta 2011, kirjoittajana edellinen omistaja evan
Tänään kävimme naapurimaassa Stall Katinassa koulukilpailuissa, luokkina Helppo C:1 2000 ja Helppo B:0 2000. Paikan päälle menimme jo edellisenä iltana jotta Koijjari tottuisi tiloihin, olihan herra ihmeissään kaikkien puoliveristen keskellä kun ikinä elämässään ollut nähnyt muita kuin suomenhevosia. Herra onneksi kotiutui nopeasti ja pisti matkan jälkeen lähes samantien levolle. Aamulla sitten kilpailut alkoivat yhdeksältä ja starttisemme heti ensimmäisenä. Helpon C:n verkassa Kapu oli uskomaton, meni todella nätisti ja kuunteli upeasti eikä ollut ollenkaan ylienerginen, tämä näkyi myös suorituksessamme sillä sijoituimme upeasti toiseksi kahdestatoista ratsukosta prosentein 75.301! Olin orista todella ylpeä. Katselimme vielä muiden suoritukset ja kävimme palkintojen jaossa mistä suoraan verryttelyyn sillä starttasimme taas ensimmäisenä. Kapu oli jo väsynyt edellisestä suorituksesta ja sen huomasi eikä B mennyt läheskään niin hyvin kuin aikasempi luokkamme. Olin silti oriin tyytyväinen vaikka se väsyikin radalla ihan kokonaan, sijoituimmme kuitenkin 10. sijalle prosenteilla 67.384. Ensimmäiset kisamme siis sujuivat paremmin kuin oletin ja alammekin nyt kisaamaan helppo B ja helppo A luokkia. Kotona sitten ruoka maistui ja oli kiva päästä takaisin tuttuun kotitalliin. Uuden kotitallin metsästys jatkuu edelleen, mutta eiköhän sekin jostain piakkoin löydy, ainakin toivon näin.

04. joulukuuta 2011, kirjoittajana edellinen omistaja evan
Emme me kauaa Katinasta malttaneet pysyä poissa, sillä eilen taas matkasimme sinne takaisin koulukilpailuihin, tällä kertaa luokkina Helppo B KN Special ja Helppo A:2 2003. Tavaksemme on selkeästi jäänyt, että ensimmäisessä luokassa sijoitumme ja toisessa sitten menee vähän huonommin. Koijjari oli Specialin verkassa hyvin kankea eikä olisi millään taipunut, mutta odottappas kun päästiin radalle! Ori suorastaan loisti ja liikkui niin upeasti että huh huh, voin sanoa että olen nuorikostani todella ylpeä! Sijoitumme Specialissa 3. sijalle prosenteilla 73.678. Ratsukkoja luokassa oli 12 kappaletta. Helpon A:n alkaessa ori jostakin syystä väsähti taas, vaikka kunniakierros jätettiin välistä. Kapu oli todella vetämätön, mutta liikkui kuitenkin hyvin joten en sitten viitsinyt alkaa perumaan luokkaa enää. Radalle mentiin väsyneenä, joten tuloskin oli sen mukainen 7. sija ja prosentteja 66.545. Olin kuitenkin tyytyväinen sillä pyysin eläinlääkäriä vilkaisemaan mussukkaani suorituksen jälkeen ja paljastui että herralla oli noussut kuume ja hieman flunssaakin näytti puskevan, herra oli sairastunut mitä ilmeisimmin edellisenä yönä. Olin hieman kummissani sillä aamulla ori oli täysin normaali eikä vaikuttanut ollenkaan kipeältä. Saimme kuitenkin antibiootit, joten uskalsimme lähteä matkaamaan kotiin. Useampia pysähdyksiä matkalla vain, kaikkien onneksi matka sujui hyvin ja väsynyt Koijjari pääsikin illalla omaan karsinaansa nukkumaan. Nyt sitten kilpailuista onkin viikon loma antibiootin vuoksi.

10. joulukuuta 2011, kirjoittajana edellinen omistaja evan
Muutimme tänään uuteen kotitalliimme Heijastukseen, joka on oikein sopiva asuinpaikka meille. Kapu kotiutui samantien erittäin hyvin, ja Taunokin oli mielissään kun viimein pääsimme kokonaan omillemme emmekä enää asuttaneet hänen nurkkiaan. Koijjari saisin samantien tarhailukavereikseen kaksi vanhempaa oria jotka varmasti opettavat nuorikolleni tapoja, herrathan ovat siis eestiläisori Hali ja suomenhevosori Eppu. Olen erittäin tyytyväinen uudesta kodistamme, ja orin kuumekin on laskenut mutta olemme vielä huomisen lääkekuurilla ja sitten voimmekin jatkaa kilpauraamme aktiivisesti. Olen ilmottautunut muutamiin KRJ:n alaisiin kisoihin ja yrittänyt etsiskellä meille sopivia luokkia estekisoista. Meitä ollaan myös pari kertaa käyty valmentamassa ja olemmekin saaneet kehuja yhteistyöstämme. Kapukin on viime aikoina alkanut luottamaan minuun enemmän, joten ratsastus on nykyään paljon miellyttävämpää. Tavoitteenamme olisi että ensi vuoden joulukuussa olisimme kohtalaisen laatuarvostelu valmiita ja pääsisimme edes Yleislaatuarvostelussa pyörähtämään. Tottakai tavoitteena on myöskin KRJ:n ja ERJ:n laatuarvostelu, kantakirjaus ja Suomenhevosten laatuarvostelu. Näyttelyissäkin pyrimme käymään jos vaikka saisimme VIR MVA Ch-arvonimen jossain vaiheessa. Ensimmäiset jälkeläiset Kapulle hankitaan varmaankin maalis-toukokuussa, mutta sekin riippuu ihan miten kilpaileminen nyt lähtee käyntiin.

27. tammikuuta 2012, kirjoittajana edellinen omistaja evan
Olemme kilpaileet Koijjarin kanssa ahkerasti ja sijoittuneetkin muutaman kerran. Olen oikein ylpeä herrasta, sillä se on todellakin ylittänyt odotukseni. Herran ensimmäinen jälkeläinen syntyi 18. joulukuuta, ja onkin kisaillut esteillä ja menestynyt oikein hienosti. Nyt sitten pidämme hieman taukoa astutuspuuhista ja keskitymme vain kilpailemiseen, varmaan touko-kesäkuussa tarjoan oria seuraavan kerran jalostukseen. Pyrimme kuitenkin sitä ennen nappaamaan useamman sijoituksen, jotta herralle sitten löytyy kivoja tammoja varmasti. Itselläni tulen ehdottomasti pitämään yhden varsan tästä rakkaasta hevosestani, on Kapu sen verran hieno!

20. toukokuuta 2012, kirjoittajana Yogi
Reilu kuukausi sitten huomasin myynnissä olleen mustan suomenhevosorin, Koijjarin. Sovin nopeasti tapaamisen orin omistajan, evanin kanssa, jotta pääsisin pikimmiten tutustumaan tähän ilmoituksen komistukseen. Paikan päällä Koijjari ei kuitenkaan tehnyt minuun suurta vaikutusta, se oli kärttyisen oloinen ja käyttäytyi arvaamattomasti. evan kertoi että orilla oli vain huono päivä, sillä se ei ollut päässyt ulos tarhaan muiden hevosten kanssa. evan antoi minulle mukaan kopion orin sukutaulusta ja listan sen saavutuksista, joita täytyy kyllä orin kunniaksi kertoa olleen paljon. Ori oli täydessä kilpakunnossa ja menestystä oli tullut jo ihan kiitettävästi. Lähdin kotiin pohdiskelemaan asiaa ja miettimään kauppoja. Viikkoa myöhemmin sovin koeratsastuksesta Koijjarin kanssa, olihan minun kokeiltava sitä! Tällä kertaa ori oli jo vähän reippaamman ja rehdimmän oloinen. Ratsastus meni hienosti, joskin sain pidätellä oria oikein kunnolla. Mielestäni oli hyvä, että vauhtia piisasi. Kunhan yhteistyö alkaisi sujumaan, olisi tuo vauhdikkuus helpompi kanalisoida reippaaseen suorittamiseen ja hyviin aikoihin radalla. Siltä seisomalta päätin lyödä kättä päälle evanin kanssa, halusin tämän orin talliini! Tänään sain kauppakirjat postissa, ori saapuisi ihan näinä päivinä!

23. toukokuuta 2012, kirjoittajana Yogi
Alkukesän aurinko kuumotti niskaani, kun talikoin yhtä tarhoista puhtaaksi. Hommassa oli tullut niin lämmin, että olin heittänyt suuren osan vaatteistani aidan yli nurmikolle. Siinähän minä sitten huhkin täydessä työn touhussa, kun kuulin auton kaartavan pihaan. Hikisenä, saappaat sonnassa ja hyvin vähissä vaatteissa lähdin tarpomaan innoissani tallinpihaa kohti. Maasturista noussut vanhempi mies katsoi minua hieman kummissaan, mutta nyökkäsi tervedykseksi. Mies kävi avaamassa trailerin luukun ja talutti korskahtelevan orin ulos pihalle. Kiitin miestä ja nappasin itselleni Koijjarin riimunnarun. Ori peruutti poispäin minusta ja hirnahteli kimeästi, kurkottaen päätään korkealle jotta se näkisi mahdollisimman pitkälle. Ori oli selvästi kummissaan uudesta paikasta, sillä eihän tämä ollut mikään kisapaikka. Pyysin vielä miestä lastaamaan orin tavarat tallin nurkalle ja lähdin taluttamaan tanssahtelevaa oria kohti juuri putsaamaani tarhaa. Pelkäsin hieman varpaitteni puolesta, sillä loikkiva ori voisi hetkenä minä hyvänsä iskeä koko painonsa vain kumisaappaiden suojaamille jaloilleni. Pääsimme kuitenkin tarhalle asti ongelmitta ja vapautin Koijjarin uuteen tarhaansa.

11. elokuuta 2012, kirjoittajana Yogi
Upean mustan orin Koijjarin ja minun yhteinen taipaleemme on jo pitkällä. Olemme kilpailleet yhdessä menestyksekkäästi ja monen monta kertaa jättäneet kanssakilpailijamme nielemään pölyä, kun herra K on pistänyt viitosvaihteen päälle radalla. Vauhtia suorituksistamme ei siis koskaan ole puuttunut, päinvastoin! Olemme kilpailleet yhdessä jo 30 Esteratsastusjaoksen alaisen sijoituksen verran, minkä lisäksi Koijjarilla oli kymmenisen sijoitusta jo ennen minulle saapumistaan. Koijjari on siis melkoisen vetävä mies, varmasti kohta jo tammanomistajienkin mieleen. Tammavieraita Koijjarilla onkin jo itse asiassa ollut kaksi kappaletta, molemmat aivan yhteiselomme alkuhetkillä. Näistä yhdistelmistä syntyi kaksi kaunista tammavarsaa, joista ensimmäinen on oma kasvattini. Tammavarsa Joogin Aurinkomyrsky muuttaa Sorelin omistukseen heti vieroituksen jälkeen. Koijjarin kanssa jatkamme kilpailemista, sillä mitä sitä nyt toppuuttelemaan, kun meillä molemmilla on niin hyvä draivi päällä. Olemme myös kilpailleet kenttäratsastuksessa jonkin verran, joskin estekilpailut vievät suurimman osan ajastamme. Koijjari on kuitenkin mainio menopeli myös kenttäratsastuksessa ja uskon, että tulemme aktivoitumaan silläkin saralla enemmän. Olen myös miettinyt vieväni Koijjarin näyttelyihin joku kaunis päivä, niin saavat muutkin ihastella hänen koko komeuttaan.

2. marraskuuta 2012, kirjoittajana Yogi
Eilinen oli jännittävä päivä täällä Joogin Suomalaisten tiluksilla, sillä meille syntyi varsa. Olin vasta matkalla tallille kun kännykkäni jo rupesi hälyttämään ärsyttävän kimeällä soittoäänellä sadetakkini taskussa. Tasapainottelin aamukahvini ja muut tavarani toisen käden varaan, kun metsästin yhä ärsyttävämmäksi käyvää kännykkää taskustani. Hetken jopa mietin etten vastaisi vaan viskaisisin puhelimen mutalätäkön pohjalle, mutta onneksi vastasin! Yksi tallitytöistä soitti ja kuiskutteli innoissaan luuriin, että nyt Wilma meinaa varsoa! Juoksin rapalätäköiden poikki loppumatkan tallille ja suoraan tammatalliin, jossa minut tavoitti lämmin heinän tuoksu ja huohottavan tamman äänet. Varsominen sujui hienosti ja varsa syntyi varttia vailla 11 aamulla. Pieni orivarsa päästeli jo iltapäivällä kimakoita pieniä huudahduksia, joille nauraa hykertelimme huvittuneina. Illalla kävin hakemassa Koijjarin ratsastettavaksi ja kerroin sille tietenkin heti sen viimeisimmästä jälkeläisestä. Koijjari nyökytteli vakavan oloisena kuunnellessaan höpinöitäni ja pukkasi minua kevyesti kylkeen kun onnittelin sitä kauniista varsasta. "Hassu hevonen", pohdin hiljaa mielessäni ja hymyilin noustessani tallipihalla orin selkään.

25. marraskuuta 2012, kirjoittajana Yogi
Taputin Koijjarin hikistä ja lämmintä niskaa innoissani kun meidän sijoituksemme ilmoitettiin. Puhkuin intoa ja iloa kun ohjasin Koijjarin takaisin kentälle vastaanottamaan ruusuketta. Ori tuntui aistivan mielentilani sillä senkin askeleet saivat uutta pontta väsymyksestä huolimatta, ja herra pisti menemään korkein ja näyttävin askelin. Tuomari kehui herran tyyliä ja nauroi hyväntahtoisesti, mutta kunniakierroksella minulla oli jo melkein ongelmia pitää ori hanskassa, sen verta vauhti yltyi yltymistään. Nauroin kuitenkin ääneen, sillä tämä oli niin tyypillistä Koijjarimaisuutta. Tänään oli erityinen päivä, sillä tämä oli meidän sadas sijoituksemme! S-A-T-A sijoitusta!! Yksi-nolla-nolla, voitteko uskoa? Yhtäkkiä kyyneleet puskivat väkisin silmiini, vaikka yritin räpytellä niitä pois. Tämä maaginen luku tarkoitti nimittäin sitä, että Koijjarin ja minun yhteinen kilpauramme esteradoilla olisi nyt sitten tässä. Ainakin melkein, sillä olin ilmoittanut meidät vielä muutamiin kisoihin, joihin tietenkin osallistuisimme vielä. Radalta poistuttuamme halasin pitkään Koijjarin kaulaa, pyyhin sen karvaan onnen- ja surunkyyneleeni. Koijjari tuntui yhtäkkiä rauhoittuneen kovasti, se seisoi ihan hiljaa, ihan kuin se ymmärtäisi. Onneksi meillä olisi vielä paljon kenttäratoja edessämme, joten ei tämä tietenkään tähän loppuisi vaikka päälaji vaihtuikin.

5. maaliskuuta 2013, kirjoittajana Yogi
"Tänään oli todella hyvä päivä!", hihkuin Koijjarille taluttaessani sitä sen traileriin. Koijjari oli niin väsynyt ettei se jaksanut edes yrittää vastustella vaan laahusti koppiin, tyytyväisenä siitä että saisi vihdoinkin levätä. Koko päivä sitä oltiin lääpitty, tuupittu, seisotettu tuomareiden edessä, seisotettu kameroiden edessä, juoksutettu, ratsastettu, komenneltu. Silti se oli jaksanut pysyä positiivisena, sillä se tuntui ottavan tämän homman aika tosissaan, parhaansa se oli ainakin antanut. Hymyilin vielä hevosen pyllylle sulkiessani kopin luukun, olin todella ylpeä pojastani. Olimme tänään osallistuneet suomenhevosten kantakirjatilaisuuteen. Koijjari oli lopulta saanut todella hienot pisteet ja kantakirjattu II-palkinnolle! Tuomaristolta saimme kotiinviemisiksi palkinnon ohella arvostelun jossa luki; "Komea ryhdikäs ori, sopusuhtainen runko, melko pitkä kaula, hieman vento selkä, laskeva lautanen, vennot vuohiset". Tämä oli hyvää jatkoa muutenkin loistokkaalle menestysputkellemme Koijjarin rakenteen suhteen. Herralle myönnettiin helmikuussa Virtuaalisen Muotovalio Championin titteli, palkintona hienosta näyttelymenestyksestä. Joten kaipa se on nyt todistettu, että herra on oikeasti ihan hemmetin hyvännäköinen eikä vain omistajansa mielestä!

Valmennukset - 8 kpl

Estevalmennus 02. joulukuuta 2011, valmentajana wortel
Alkuverkassa Koijjari oli hätäinen ja näytti enemmän eläintarhan kirahvilta kuin estehevoselta. Kun Evan sai avut läpi ja orin kuuntelemaan, alkoi Koijjarilta löytymään ryhtiä. Alkuun tehtävänä oli laukkaympyrät molempiin päätyihin, ympyröiden keskellä ollessa neljä puomia. Koijjarilla oli vauhtia ja Evan sai oria taas pidätellä ahkerasti. Kun Koijjari oli saanut suurimmat höyryt päästettyä pihalle, alkoi se hieman rauhoittua. Kasasin pari estettä pitkälle sivulle ja käskin ratsukon tulla ne rauhallisessa, mutta tarmokkaassa laukassa. Esteiden väliin tuli viisi laukka-askelta, joka oli sopiva väli Koijjarille. Nostin esteitä hieman ja käskin nyt tulla esteet kuudella laukka-askeleella. Tämä oli selkeästi vaikeampi tehtävä Koijjarille, jolla oli menohaluja. Tehtävän sai tulla pariin kertaan uudestaan, kunnes ori tajusi ettei voi rynnätä esteiden läpi ja saatiinhan se kuusi laukka-askelta sieltä! Taas nousivat esteet ja nyt tehtäväksi vaihtui väli neljällä laukalla. Tämä oli ratsukolle huomattavasti helpompi juttu, nyt piti olla tarkkana, ettei ori tule liian lähelle estettä ja tiputa. Lopulta esteet saavuttivat 120cm ja Koijjarilta alkoi sujumaan hyvin eri laukka-askelmäärien vaihtelu esteiden välissä. Olin erittäin tyytyväinen ratsukkoon ja jätin heidät tekemään loppuverkan itsekseen.

Kouluvalmennus 09. joulukuuta 2011, valmentajana Eba
Aloitimme alkuverryttelyjen jälkeen. Koijjari tanssahteli jo innokkaasti ja Evan joutui tekemään kovahkoja pidätteitä, että ori rauhoittuisi. Harjoittelisimme tänään vastalaukkaa, pohkeenväistöä ja - riippuen Koijjarin jaksamisesta - takaosan käännöksiä. Ratsukko aloitti tutusta ja turvallisesta pohkeenväistöstä. Koijjari tarvitsi aikalailla pidätteitä ennen kuin se hiljensi sopivaan vauhtiin. Evan ohjasti sen keskihalkaisijalle, mistä pitäisi väistää takaisin uralle. Koijjari koitti ensin päästä helpolla - se askelsi lapa edellä suoraan, ei suinkaan ristiaskelia, mutta Evan sai sen kuriin. Pian ori oli jo suorana ja meni siistiä pohkeenväistöä. Myös toiseen suuntaan pohkeenväistö onnistui hyvin ilman ongelmia, joten siirryimme takaosankäännöksiin. Koijjari oli hyväksynyt jo mentävän vauhdin ja totteli paremmin. Se kulki nätisti muodossa ja käytti takaosaansa hyvin. Takaosankäännöksetkin näyttivät olevan tuttua hommaa - Evanin pyynnöstä ori väisti takaosaansa oikein hyvin. Muutaman toistokerran jälkeen homma sujui oikein sutjakasti ja loistavasti. Koijjaristahan oli kuoriutunutupea kouluratsu, joka kuunteli ratsastajansa apuja tarkkaavaisesti. Vastalaukka oli jo hiemanvaikeampi Koijjarille, mutta se lähti Evanin pyynnöstä koittamaan sitäkin. Ori koitti nostaa koko ajan oikeata laukkaa, mutta pitkien yritysten jälkeen se onnistui nostamaan vastalaukan.Evan kehui ratsuaan välittömästi, mutta jo muutaman askeleen päästä laukka vaihtui oikeaan.Muutaman lisäyrityksen - ja muutaman onnistumisen - jälkeen jätin heidät loppuverkkaamaan itse.

Estevalmennus 27. joulukuuta 2011, valmentajana VRL-10804
Harjoittelimme ratsukon kanssa pientä rataa. Esteet olivat 90cm-110cm väliltä. Ensimmäisenä oli neljä maapuomia, jotka olivat n. 1,8m etäisyydellä toisistaan. Ne oli tarkoitus tulla ravissa. Maapuomilta siirryttiin kavaletille yhä ravaten ja sitten jatkettiin metrin korkuisten esteiden sarjalle. Esteiden välissä oli noin kolme neljä metriä. Viimeisenä oli vielä toinen sarja, jossa esteet olivat 100 ja 110cm. Annoin evanille luvan lähteä radalle, kun ratsukko oli verryttellyt. Kapu korskahteli ja oli hyvin innoissaan. Evan nosti siirsi raviin ja he lähestyivät maapuomeja. Harmiksi Kapu oli niin innoissaan, että siirsi laukan ja joutui hypähtelemään välien käydessä liian pieniksi. Evan vei Kapun voltille ja siirsi raviin. Kehotin tekemään puolipidätteitä ja keventämään. Tämä auttoi ja pian maapuomeilta lähestyttiin kavalettia, jonka ratsukko selvitti ongelmitta. Evan istui alas ja nosti laukan. Vuorossa oli sarja. Kapu oli nostanut päänsä korkealla ja veti pienen spurtin ennen sarjaa, joten väli meinasi jäädä pieneksi. Ongelmitta kuitenkin selvittiin myös viimeisellä sarjalla, jonka jälkeen Kapun oli pakko heittää takapäätä ilmaan voitonriemuisena. Evan taputti oriaan kiitokseksi.

Kouluvalmennus 05. tammikuuta 2012, valmentajana Ida M.
Alkuverryttelyssä Koijjari näytti vähän hätäiseltä, joten pyysin evania ratsastamaan paljon käyntiin siirtymisiä ja pysähdyksiä kaarevien urien lomassa. Kun ori rupesi kuuntelemaan näin, pyysin tekemään samaa laukassa. Alkuverryttelyyn kuului paljon voltteja ja kiemurauria, jotta Koijjari saataisiin hyvin avuille. Itse päivän harjoituksena oli sulkutaivutukset, joiden avulla Koijjarin kanssa saataisiin hiottua kootumpaa muotoa ja herkkyyttä avuille. Ensimmäisillä kerroilla ori ei aivan ymmärtänyt mitä tehtävältä haetaan, vaan se kiihdytti tahtia ja luisti takapäänsä takaisin uralle. Pyysinkin evania tekemään taivutuksen alussa ison pidätteen ratsastajan napaa kohti, mikä usein auttaa kokemattomampia hevosia ymmärtämään tehtävän. Käynnissä tehtävä alkoi pikkuhiljaa sujua molempiin suuntiin, joten aloitte tulla samaa ravissa. Nyt kun Koijjari hallitsi asian käynnissä, se esitti hienoa sulkutaivutusta myös ravissa. Valmennuksen loppupuolella teitte laukassa vähän hevosen jumppaamista, jossa ainoastaan kaulaa taivutettiin uran sisäpuolelle niin paljon kuin vain pystyi. Tämän tehtävän myötä Koijjari hakeutui automaattisesti eteen-alas, jolloin saitte aloittaa loppuverryttelyn.

Estevalmennus 06. tammikuuta 2012, valmentajana Ida M.
Estevalmennuksen alussa saitte verrytellä itsenäisesti kaikissa askellajeissa molempiin suuntiin samalla kun rakensin päivän tehtävää. Verryttelyn lomassa aloitimme puomityöskentelyn, johon täytyi tulla sisään ravipuomeille kootummassa ravissa, tehdä pysähdys ja lisätymmässä ravissa seuraaville ravipuomeille. Kun tämä sujui hyvin, muutin puomit laukkaväleille ja tulitte samaa laukassa. Koijjari näytti kiihtyvän turhan paljon etenkin kootummassa laukassa, ja pyysin evania ratsastamaan oria hieman vähemmällä paineella, jolloin molempien olisi helpompi rentoutua ja siirtymiset sujuisivat paremmin. Esterata oli melko tekninen, ja siksi Koijjarin tulikin olla kokoajan kuulolla lyhyessä laukassa. Alussa ori kuitenkin kiihdytti liikaa tahtiaan etenkin suhteutettujen linjojen välissä, jolloin oli pakko yrittää jarruttaa seuraavalle esteelle, ponnistuspaikka osui juureen ja hypystä tuli selätön. Neuvoinkin evania ratsastamaan enemmän koottua laukkaa, jolloin käden voi rentouttaa pari askelta ennen estettä ja ponnistuspaikka osuu helpommin kohdilleen. Vielä muutaman toiston jälkeen Koijjari näytti nöyrtyvän ja lopetti turhan kiihdyttelyn, jolloin rata olikin siisti ja päätimme lopettaa näin hyvään suoritukseen.

Kouluvalmennus 08. tammikuuta 2012, valmentajana criselda
Tapasin evanin ja Koijjarin kentällä lämmittelemässä. Suomenhevonen näytti muuttuvan taipuisaksi puoliveriseksi. Aloitimme lävistäjältä. Koijjari ja evan asettuivat lävistäjälle ja tervehtivät minua. Nyökkäsin hyväksyvästi ja nopeaan ja temmoltaan erinomaiseen keskikäyntiin. "Kokoa!" komensin terävästi kun huomasin Koijjarin vain laahustavan eteenpäin. Evan kokosi ohjat ja komensi orin kokoamaan itsensä. Parissa minuutissa meno näytti jo paljon näyttävämmältä. Ratsukko siirtyi sulavasti lisättyyn käyntiin. "Lisätty ravi vasempaan kierrokseen!" huusin kentän laidalta. Kuullessaan sanan 'ravi' Koijjari nopeutti askeltaan, ja ennen kuin evan koskikaan sen kylkiin, se jo rikkoi raville. Ratsastaja hidasti itse Koijjarin takaisin käyntiin, ja vaati siltä siistin kymmenen askelen lisätyn käynnin ennen kuin antoi sen nostaa ravin. Pyynnöstäni ratsukko nosti laukan. Ensin ristilaukan, jolloin evan laski sen heti raviin. Lopulta oikea vastalaukkakin löytyi. Jätin ratsukon jäähdyttelemään onnistuneen takaosakäännöksen jälkeen.

Estevalmennus 09. tammikuuta 2012, valmentajana criselda
Olin pystyttänyt maneesiin hankalahkon esteradan, jossa estekorkeus vaihteli metrin ja 120cm välillä. Koijjari ja evan ratsastivat ravia kentän päädyssä, kun työnsin viimeisen puomin pitimiinsä. Kutsuin ratsukon luokseni ja selvitin radan evanille. Hän nyökkäsi ja ohjasi Koijjarin pääty-ympyrälle ravissa. Kun he ajautuivat kohti rataa, hän nosti kevyennäköisen laukan. "Askel, askel, askel...." laskin tahtia päässäni. Koijjari ponnisti oikeassa kohtaa, ja liisi esteen yli. Evan teki turhan jyrkän kaarroksen vasempaan, ja sai Koijjarin menettämään tasapainonsa. Muutamalla rämpivällä laukka-askelella he kuitenkin selvisivät seuraavalle esteelle, jossa ori kolautti puomiin. Se kiikkui hetken muttei pudonnut. Nyökkäsin hyväksyvästi ja kiittelin ratsukkoa joka lähti jäähdyttelemään radan jälkeen.

Kouluvalmennus 26. tammikuuta 2012, valmentajana Lilla
Puolentoista tunnin valmennus oli alkamaisillaan ja heti alkukäynneissä panostettiin aktiiviseen mutta silti rentoon käyntiin pitkin ohjin. Juttelin ratsastajan kanssa niitä näitä ja ori mennä köpötti nätisti rentoa ja aktiivista käyntiä. Käyntien jälkeen pyysin ottamaan ohjia käsiin ja aloittamaan ensin käynnissä volteilla ja loivilla kiemuroilla. Vähitellen lisäiltiin ravia ja tehtiin niin ravissa kuin käynnissä töitä. Ravissa voltit korvattiin ympyröillä. Lisäksi pyysin välillä ylitaivuttamaan voltilla ympärilläni käynnissä niin sisään kuin ulos, jotta saatiin hyvin irroteltua molempiin suuntiin ja hieman kaulaakin venyteltyä. Jatkon kannalta taivuttelu oli melko merkittävä, sillä molempiin suuntiin hyvin taipuva hevonen on helppo suoristaa ja seuraavat kuviotkin vaativat taivuttamista. Aloiteltiin kunnon tekeminen pitkällä sivulla loivilla kaarteilla, joita tehtiinkin kaksi yhdelle sivulle. Ravissa aloiteltiin aluksi ihan letkeästi ja ei niin vakavasti, eikä haitannut jos ei saanutkaan ihan kahta mahtumaan. Vähitellen homman sujuessa otettiin mukaan lyhyelle sivulle laukannosto ja seuraavalle pitkälle sivulle rentoa laukkaa ja taas lyhyellä sivulla siirtyminen raviin ja homma uusiksi. Tätä tehtiin molempiin suuntiin jonkin aikaa ja homman sujuessa siirryttiin laukkatyöskentelyyn. Laukassa myös tehtiin taipumista vaativia asioita: 3-kaarinen kiemuraura, jossa kaaren vaihtuessa tuli aluksi käynnin kautta laukanvaihto ja jatkossa suoraan laukanvaihto. Koijjari vähän otti kipinää laukkatyöskentelystä, mutta se ei pääasiallisesti haitannut yhtään. Jatkossa kannattaa varmasti aloittaa heti jo vaativammasta tehtävästä, jotta ori joutuu todella keskittymään olennaiseen. Vaihdoissa on pientä hiomista, sillä vaihto poikittuu hieman liikaa, joka voi hyvinkin johtua ratsastajan vinoudesta, vaikeammasta suunnasta, avuista. Aika ei kuitenkaan riittänyt kunnolla tämän korjaamiseen, joten suosittelin kokeilemaan mm kulmasta heit lähdettäessä muutama askel suoraan ja siitä vaihto, jolloin se ori ei kerkeä ennakoida ja on erittäin hyvin ratsastetun kulman jälkeen. Loppuravien kanssa autoin letkeyden ja rauhallisuuden kanssa. Koijjari otti pidemmät ohjat vähän liian vapauttavana eleenä ja kiidytteli välillä vähän liiakseen - ei siinä periaatteessa mitään vikaa ole että löytyy vauhtia, mutta se ei sopinut ihan tähän tilanteeseen. Evanin käskin keventään hitaammin ja rauhoittamaan ääniavulla, ei ohjalla.

Tekijänoikeudet