Solo

DeWaal Solo, vaatimattomammin Vallu, on charmikas herrasmies. Sen upea luonne on epäilemättä valtaosin perintöä vanhemmiltaan, jotka edustavat esteratsujen aatelistoa. Ori on Solon omia kasvatteja ja onkin siten ollut erityisen hyvässä asemassa. Olemme nimittäin tunteneet Vallun sen ensimmäisistä hengenvedoista lähtien ja onnistuneet luomaan vahvan luottamussiteen orin ja itsemme välille. Vaikka Vallu onkin aina ollut oikein miellyttävä käsiteltäessä, on sen hallitseminen satulasta käsin ollut aina hieman haastavaa, simppelisti pojan hurjan vauhdikkuuden takia. Mutta jokaisellahan on omat luurankonsa kaapissa.

Hoidettavana ja muutoinkin käsitellessä Vallu käyttäytyy nätisti ja ottaa hoitajansa huomioon. Orin herrasmiesmäisen käytöksen ei kuitenkaan saa antaa johtaa liikaa harhaan. Vallu on nimittäin kaiken hyvän ohella myös todella utelias, ja lähteekin mielellään vaikka seuraamaan hoitajaansa ulos karsinasta, jos sitä ei olla pistetty mihinkään kiinni. Kiinnitettynä ori pysyy kyllä kuuliaisesti paikoillaan, vaikka hoitaja olisi poissa pidempäänkin. Vallua harjatessa ei tarvitse miettiä, että miltä puolelta hevosta kiertää toiselle puolelle. Ori ei nimittäin lotkauta korvaansakaan, ei edes vaikka hoitaja päättäisi kiertää sen takaa. On kuitenkin huomaavaista - omien varpaidensakin puolesta - liu'uttaa kättään orin lapoja pitkin sieltä mennessään, sillä Vallu saattaa erehtyä väistämään väärään suuntaan.

Kengitykset, eläinlääkärintarkastukset sekä muut harvemmin suoritettavat toimenpiteet ovat aina sujuneet hyvin orin kanssa. Satuloidessa ja suitsiessa Vallu terästäytyy, mikäli se on harjatessa antanut itsensä rentoutua kunnolla. Ori ei kuitenkaan ala hyöriä, vaan antaa ylellisen empaattisesti varustaa itsensä helpoimman kautta. Vallu saattaa kiihdytellä hieman karsinasta lähdettäessä, mutta muutoin se ei ole rynnimiseen intoutuvaa tyyppiä. Ori kokee parhaaksi antaa taluttajan määrätä tahdin ja suunnan. Tammojenkaan seurassa Vallu ei ole kuin hieman täpinöissään, sillä onhan se kilpailupaikoilla tottunut hameväenedustajien läsnäoloon täyspäiväisesti.

Ratsuna Vallussa syttyy eräänlainen kipinä, joka nokeaa hieman sen hyvätapaisuutta. Ori muuttuu haastavammaksi hallita ja se pitää ratsastaa alusta asti hyvin, jotta kuumumisen ja käsistä lähtemisen vaara olisi mahdollisimman pieni. Meluisa tai muuten häiritsevä ympäristö ja kentän keskelle pystytetyt esteet ovat erityisesti niitä asioita, jotka saavat orin täpinöihinsä. Siitä päästäänkin siihen, että Vallu on huippuluokan esteratsu. Orin ollessa vielä nuori miehenalku, me jo luulimme ettei siitä koskaan tulisi yhtä hurjaa hyppääjää kuin vanhemmistaan. Se nimittäin kilpaili pitkään paljon matalammissa luokissa, mutta vanhemmalla iällä ori onkin osoittanut olevansa sukunsa arvoinen ja olemme edenneet aina GP tason luokkiin.

Taitava ratsastaja saa orin kohdistamaan kaiken energiansa ja keskittymiskykynsä annettuihin tehtäviin. Ja mikäli tässä onnistutaan, yleisö saa henkäillä ihastuksesta ja olla autuaan tietämätön Vallun herrasmiehen luonteessa olevasta säröstä. Vallun vaikuttavien esiintymisten takana on hyppäämisen lisäksi myös lukematon määrä kouluratsastus-treenejä. Orin kanssa ollaan puurrettu paljon, jotta se on saatu niin vetreäksi ja taipuisaksi, kuin se on. Vallulta onnistuvat Vaativa B -tasoiset suoritukset, vaikkakin ratsastajan täytyy rutistaa orista kaikki mehut irti, jotta se malttaa keskittyä kunnolla suorittaakseen takaosankäännöksiä tai pohkeenväistöjä. Sen verran häslä Vallu osaa olla.

Kisoissa ja näyttelyissä Vallu on aluksi hieman hämillään ja levoton, hakien turvaa itselleen tutuista ihmisistä. Ori ei koe mitenkään tarpeelliseksi kiinnittää muiden huomiota itseensä saapuessaan. Totuttuaan kilpailupaikan sykkeeseen se on kuitenkin täysin oma itsensä. Vallu pysyy kuitenkin hyvän maun rajoissa ja tyytyy vain luimimaan toisille oreille. Tammoille se hörisee hieman keimaillen. Vallu on vieraassa ympäristössä jo valmiiksi paljon enemmän ratsastajansa armoilla, joten sen käsissä pitäminen ja huomion kiinnittäminen tehtäviin ei ole järin haastavaa. Lämmittelyn sujuessa hyvin, ori menee yleensä nätisti suorituksenkin aikana. Näyttelyissä Vallu käyttää hyväkseen lyömätöntä charmiaan ja käyttäytyy hyvin, jos sen muistaa pitää kyllin kaukana muista oreista. Kuljetukset sujuvat Vallun kanssa kaikin puolin rutiininomaisesti.

Laitumella ja tarhassa Vallu on aina niiden pipipäiden joukossa, jotka kinastelevat johtoasemasta. Näin ollen oria ei voi laittaa ihan kaikkien hevosten kanssa samaan paikkaan ulkoilemaan. Vallu tulee parhaiten toimeen vanhempien orien kanssa, jotka eivät niinkään piittaa skitsoilevasta nuorukaisesta. Vallun vieminen laitumille ja hakeminen pois tuskin tuottavat vaikeuksia. Paitsi silloin, kun se on ollut kauemmin laitumella ja päässyt vapauden makuun. Orin taluttaminen on yllättävän helppoa, jopa niissä tilanteissa joissa joudumme ohittamaan hyväntuoksuisia vastakkaisen sukupuolen edustajia tai pöriseviä traktoreita. Vallu saattaa innostuksissaan hieman irtaantua maasta ja tanssahdella eteenpäin, mutta käsistä ei tämä mopo kuitenkaan lähde.

DeWaal Solo polveutuu hienosta 2-polvisesta suvusta jossa yhdistyvät trakehner- sekä suomenpuoliveristen verilinjat. Suku on täynnä toinen toistaan upeampia estehevosia, ja erityishuomion ansaitsevat orin menestyneet vanhemmat!

Vallun isä Osiris v. Bryort, tuttujen kesken Asar, on upea BR Teamin kasvatti. Tältä rautiaalta orilta löytyy säkäkorkeutta 169 cm verran ja ulkonäköä vaikka muille jakaa. Näyttelyissä menestynyt ja VIR MVA Ch -arvonimen ansainnut ori ei kuitenkaan ole vain näyttävä ilmestys, vaan myöskin äärimmäisen osaava ja taitava ratsu. Jo eläkkeelle siirtynyt ori kilpaili menestyksekkäästi esteradoilla vuosia, keräten hienot 89 ERJ:n alaista kilpasijoitusta. Lisäksi ori osallistui seitsemän vuoden iässä Showjumper Presentation tapahtumaan, jossa se palkittiin SJP-II palkinnolla ja sai hienon lausunnon tuomareilta; "Upean menestyksen kerännyt ori. Hevonen esiintyi hyvin imartelevasti ja edukseen." Asar osallistui vanhemmalla iällä myös YLA:n tilaisuuteen ja palkittiin YLA2 palkinnolla. ERL:ssä se palkittiin III-palkinnolla. Suomalaisten puoliveristen laatuarvostelussa ori sen sijaan näytti kyntensä, kahmaisten kotiin tilaisuuden korkeimmat pisteet ja I-palkinnon! Luonteeltaan moitteeton ja hyvätapainen herra on kuitenkin aavistuksen pidättäytyväinen uusia ihmisiä kohtaan, mutta jos sen luottamuksen onnistuu voittamaan se on mitä rakastettavin nallekarhu. Ratsuna ori on herkkä, eteenpäinpyrkivä ja nöyrä. Esteet se ylittää varmasti ja ratsastajaansa luottaen, valtavalla ja ilmavalla tekniikalla. Tämä upea estekenttien rusettihai on jättänyt tähän mennessä viisi jälkeläistä, joisa odotettaneen kasvavan isänsä kaltaisia estetykkejä.

Isänisä Chapassio oli erittäin kuuluisa ja hyvämaineinen jalostusori. Se on vaikuttanut suuresti sekä trakehner- että fwb jalostuksessa ja jättänyt toinen toistaan hienompia jälkeläisiä vuosina 2005-2007. Tämä papurikontäpläinen kimo ori, jolta löytyi säkäkorkeutta 172 cm verran, menestyi niin näyttelyissä kuin kilpailuissakin. Herra palkittiin VIR MVA Ch -arvonimellä ja myös esikantakirjattiin, mutta varsinaiseen kantakirjaan asti se ei ikinä kerennyt. Se osallistui Jälkeläislaatuarvostelun tilaisuuteen ja palkittiin kunnioitettavalla B-palkinnolla hienosta jalostustyöstä. Lisäksi se ilmoitettiin ERJ:n laatuarvostelutilaisuuteen vuonna 2006, mutta tulokset ovat valitettavasti tällä hetkellä kadoksissa jossain keskeneräisen VRL:n tiedostoissa. Chapassio menestyi hienosti esteratsastuskisoissa keräten 22 ERJ:n alaista sijoitusta ja sijoittui myös jonkin verran KERJ:n alaisissa kenttäkisoissa. Tämä saksalaissyntyinen ori oli luonteeltaan kiltti ja järkevä, joskin aika-ajoin orimaisen näyttäytymishaluinen. Ratsuna se oli kevyt ja herkkä ja hyppäsi kauniilla ja ilmavalla tekniikalla. Ori jätti jälkeensä jopa 18 jälkeläistä, joista moni on menestynyt erittäin hyvin.

Isänemä Supegrior on useamman polven estepainotteisen suomenpuoliverijalostuksen tulosta. Tamma katosi pitkäksi aikaa netistä omistajansa myötä, mutta tuskinpa moni olisi voinut unohtaa tätä upeaa rautiasta 165 cm korkuista tammaa. Tamma muuttikin hieman kypsemmän iän saavutettuaan Soloon asustelemaan ja kilpailemaan, ja kilpailikin menestyksekkäästi yli 50 ERJ:n alaista sijoitusta uuden omistajansa alla. Supegrior on osoittautunut paitsi lahjakkaaksi kilparatsuksi, myös korvaamattomaksi jalostustammaksi. Tamman jälkeläiset ovat menestyneet loistavasti tahoillaan, jatkaen tämän upean periyttäjän geenejä tuleville jälkipolville.

Vallun emä Comina Chapie, tuttujen kesken Comina, on 166 cm korkuinen punarautias estetamma. Neidillä on reippaanrohkea, vai pitäisikö sanoa joskus jopa uhkarohkea, luonne. Se tapaa olla myös hieman kujeileva, mutta se tuokin ulottuvuutta tamman muuten mukavaan luonteeseen. Ratsuna Comina on eteenpäinpyrkivä ja energinen, joskin hieman malttamaton. Tamma hyppää mielellään ja näyttävästi eikä ujostele näyttää henkeäsalpaavia liikkeitäänkään. Tamma hyppää ratana virheettömästi 160 cm esteitä mutta hyvänä päivänä tämä pienehkö tamma hyppää jopa 170 cm esteitä hämmästyttävällä tekniikalla. Comina on jo lopettelemassa kisauraansa, ja kyllähän nyt tällaisten suoritusten jälkeen saakin nauttia eläkepäivistään täysin ansaitusti! Tamma on kerännyt huimat 101 ERJ:n alaista sijoitusta! Jälkeläisiä tamma on jättänyt toistaiseksi kolme kappaletta, ja näistä Vallu on sen esikoinen.

Emänisä Double 0 Seven, tuttujen kesken Bondi, on nyttemmin jo ollut vuosia kuopattuna, mutta tämä upea Saksasta suoraan kasvattajaltaan tuotu ori muistetaan taitavana estehevosena. Orilla oli mukava ja järkevä luonne, vaikkakin sillä oli paha tapa kuumua melkeinpä liikaakin maastoesteillä. Rataestekisoissa tämä ori keräsi useita kymmeniä sijoituksia korkeilta esteradoilta, sillä rataesteillä se piti pään kylmänä ja omasi kivenkovat hermot esiintymisen suhteen, mikään ei olisi saanut sitä hermostumaan radalla, päinvastoin se nautti esiintymisestä yleisön edessä. Ori näytti myös erittäin näyttäviä liikkeitään mielellään ja hyvällä yhteistyöllä ratsastajansa kanssa, löytyihän sen suvusta hyvien estehevosten lisäksi myös hienoja kouluratojen taitureita. Orin kisaura päättyi sen kärsiessä pahoista kulumista etujaloissa, ja päätettiinkin pian päästää kärsimyksistään. Hienon ja menestyksekkään elämänsä varrella ori jätti kahdeksan jälkeläistä.

Emänemä Chocolate Love, tuttujen kesken Cindy, on rautias 162 cm korkuinen näyttävä tamma. Cindy on estepainotteinen ja sillä onkin jo mukavasti sijoituksia ERJ:n alaisissa kisoissa, nimittäin 37 kpl. Tammalla on melkoinen historia, tulihan se nykyiselle omistajalleen varsinaisena ongelmatapauksena. Nyttemmin asiat sujuvat paljon paremmin, mutta tamma on edelleen erittäin luonteikas ja jopa hankala käsitellä, mutta esteradoilla Cindy loistaa ja unohtaa kiukuttelut. Mutta onneksi tämä emänisän suvusta tuleva huonoluonteisuus ei ole periytynyt tamman jälkeläisille.

VIR MVA Ch. DEWAAL SOLO