CARDINAL SIN PB

» » » Luonnekuvaus & Historiikki

Oli alkusyksy ja markkinapalstat perinteisesti täynnä toinen toistaan upeampia kesävarsoja. Oli siellä joukossa lupaavia nuoriakin, mutta itselläni oli kädet niin täynnä omien nuorikkojeni kanssa, että päätin visusti pysyä kaukana kaikista myynti-ilmoituksista. Melko hyvin pysyinkin tässä päätöksessä, mutta sitten eteeni tupsahti maailman kamalin ja kiukkuisin nuori ori, Cardinal Sin PB. En voinut nuorten hevosten estetapahtumassa kuin ihmetellä tuon ikäisiään suuremman orin hurjaa asennetta ja kipinöiviä silmiä. Terve ja järjissään oleva aikuinen ihminen pysyttelisi mahdollisimman kaukana tuollaisesta maanvaivasta ja kommentoisi tietäväisenä kasvattajan taitoja, mutta mitäs minä tein? Minä ostin sen.

Jossain syvällä sisimmässäni kuvittelin, että Cardinal Sin -nimisen orin hirvittävän ulkokuoren alla piili rakkaudenkipeä ja väärinymmärretty eläin, joka olisi pelastettavissa omalta itseltään. Olihan minulla tähän asti ollut vain hyviä kokemuksia kahden muun Skurvashilaiseni kanssa, enkä hetkeäkään epäillyt kasvattajan osuutta orin ihmeelliseen asenteeseen. Myöhemmin olenkin todennut, että kasvattajalla ei tässä ollut osaa eikä arpaa, tämä ori oli vain yksinkertaisesti saapunut tähän maailmaan jostakin helvetin tulien lähitienoilta. Siinä kun kaksi muuta Skurvashilaistani toimivat kuin ajatus estekoulutuksena aikana, ei tämä pieni monsteri halunnut nähdä eikä kuulla mitään esteistä. Monta kertaa mietin, että mitä ihmettä minä teen estehevosella, jota ei pyhä henkikään saisi esteiden lähettyville?

Osuvasti nimetty herra Cardinal Sin ristittiin meillä lopulta Pomoksi. Ihan yksinkertaisesti siitä häpeällisestä syystä, että tämä ori vei ja minä vikisin. Orilla ei ollut murustakaan kunnioitusta minua tai muita olentoja kohtaan, se kohtasi jokaisen vastaantulijan voittamattoman soturin armottomin elkein. Orin ollessa kolmen vuoden ikäinen ja edelleenkin jäljessä koulutuksestaan, päätin että nyt minulle riitti. Päästin orin yksinään yhdelle laitumistamme kun lumet olivat osittain sulaneet ja poistin koko otuksen mielestäni. Seuraa sille ei voinut laittaa, sillä nuori ori söisi kaverit mennen tullen. Tallimestari kävi säännöllisesti tarkistamassa että laitumella oli kaikki kunnossa ja vettä sekä lisärehuja riittämiin, mutta muuten ori sai olla vapaalla heinällä.

Syksyn tullen oli aika palata arkeen, mutta kesän loma hirvityksestä oli tehnyt tehtävänsä ja olin valmis kohtaamaan haasteet silmästä silmään. Noutaessani oria laitumelta, odotin tuntien mittaista taistelua. Kaikkien suureksi yllätykseksi, Pomo tuli kuitenkin minua vastaan portille. Hämmennyin tästä niin, että minut palautti maan pinnalle vasta orin hampaiden vahva puraisu käsivarrestani. Kiroillen pujotin orin päähän riimun ja raahasin sen perässäni trailerille. Lastaaminen ei onneksi tämän äijän kanssa ole koskaan ollut ongelma, ja tälläkin kertaa se syöksähti tyytyväisenä traileriinsa. Hetken ajan tunsin sääliä oria kohtaan - olikohan se luullut että olimme hylänneet sen?

Seuraavina viikkoina aloitimme kaiken alusta, mutta nyt asiat sujuivat huomattavasti paremmin. Jokin oli muuttanut orin ajatusmaailmaa kesän aikana, sillä nyt se otti enemmän kontaktia ja näytti itse viihtyvän hommissa hieman paremmin. En minä väitä että se olisi helppoa ollut ja ettei Pomo olisi ihan silkkaa v-mäisyyttään pistänyt hanttiin kaikessa mahdollisessa, mutta nyt se ensimmäistä kertaa elämässään oppi. En edes muista montako kertaa tulin sen selästä pää edellä alas ja montako murtumaa minulle tuli syksyn ja kevään välillä, mutta vihdoin työ rupesi tuottamaan tulosta. Huomasin Pomosta, että kaiken keljuilunsa ja uhoamisensa lomassa, se oli oppinut kaiken minkä sille olin opettanut.

Helmikuun toisella viikolla ylitimme yhdessä ensimmäisen esteemme. Tunne oli niin huumaava, että en edes välittänyt siitä että seuraavassa hetkessä ori oli heittänyt minut päin maneesin seinää. Tässä vaiheessa olin jo hyväksynyt haasteen ja orin kouluttamisesta oli tullut minulle pakkomielle, tervejärkisyyden tuolla puolen. Montako kertaa minun käskettiin myydä tai palauttaa ori, ja montako kertaa lähdin siltä seisomalta treenaamaan oria hullun kiilto silmissäni? Jatkoimme sitkeästi samaan malliin - minä painostaen ja ori vastustellen. Ensimmäisen esteen ylitettyämme treenaamisemme sai kuitenkin aivan uuden suunnan, nimittäin ylöspäin!

Cardinal Sin on kaikesta huolimatta estehevonen henkeen ja vereen, vaikka meiltä menikin monta vuotta päästä siihen pisteeseen jossa oikeasti olisimme tekemisissä esteiden kanssa. Tänä päivänä, orin ollessa kokenut kilpakenttien tyrannikuningas, ei monikaan asia ole muuttunut. Ori on edelleen yhtä hankala kuin ennenkin ja kaikesta saa riidan aikaan tämän orin kanssa. Esteet ovat kuitenkin kääntäneet tämän orin pään osittain, sillä mitä suurempi este, sen paremmin ori käyttäytyy. Kouluverkat ovat edelleenkin työtä ja tuskaa, mutta välttämätön paha. Yhtä helposti Pomo ei onneksi minua kuitenkaan saa selästään alas, sillä olen oppinut ennustamaan sen liikkeet.

Kilparadoilla ori on melkein kuin mikä tahansa hevonen - se syöksyy intoa puhuen ja itsevarmana esteeltä toiselle, ylittäen esteen esteen perään. Se hyppää luontevalla taidolla, jota minä en ole sille pystynyt opettamaan, se määrää itse hypyn tyylin ja tavan. Yhteisten vuosiemme aikana olemme kuitenkin löytäneet jonkinlaisen yhteistyön kukkasen - minä määrään tiet ja ori hypyt. Suurien esteiden asiantunija Pomo osaa loistavasti arvioida ponnistuskohdan ja venyttää suuren kehonsa esteiden yli, hipaisemattakaan puomeja. Minun tehtäväkseni jää suoristaa ori esteen jälkeen ja ohjata se seuraavalle, parasta mahdollista tietä. Pituusesteet ja vauhti ovat Pomon vahvuudet ja valttikortit, mitkä usein myös ratkaisevat pelin viimeisellä kierroksella.

Kilpapaikalla lämmittelyt ovat kaikesta huolimatta edelleenkin yhtä punat poskille nostattavia kuin aina ennenkin, sillä Pomo todellakin osaa nolata minut muiden harrastajien edessä. Orin riepoteltua ja vietyä minua kuin halpaa makkaraa, ei muilla ratsatajilla voi olla paljoakaan kunnioitusta minua kohtaan jäljellä. Mutta ainakin saamme lämmitellä rauhassa, sillä muut kiertävät meidät kaukaa. Parhaimmillaan ori ei meinaa päästää minua edes selkään, vaan pyörii ja hyörii kun minä pompin yksi jalka jalustimessa sen perässä. Olemmekin vuosien kokemuksesta viisastuneena ruvenneet varaamaan Pomon kisoihin mukaan tuplamiehityksen, jotta orin kanssa ei tarvitsisi hetkeäkään olla oman onnensa nojassa ja aina löytyisi auttava käsi.

Orin hoitaminen kisakuntoon suoritetaan aina jos mahdollista kotona. Maasta ori on astetta helpompi käsitellä eikä läheskään yhtä raivostuttava kuin selästä käsin, mutta silti siinä riittää hommaa. Harjaaminen on paras suorittaa reippaasti ja jättää turhat hienostelut sikseen. Harjan letittäminen on kuitenkin pahin haaste ja siihen tarvitaankin vähintään neljä käsiparia. Pesupaikalla ori on varmasti rauhallisimmillaan, sillä siitä se osaa nauttia, edes sen pienen hetken. Kaviot taaseen nousevat jos ovat noustakseen, tämä riippuu aivan orin senhetkisestä ketutustilasta. Pomon varustaminen on helppoa kunhan sen hoitaa nopeasti. Suurin haaste orin hoitamisessa ja käsittelyssä lienee se, että sillä ei tunnu olevan minkäänlaista ymmärrystä ihmisen omasta tilasta.

Vapaa-ajallaan ori on hyvä tarhata suureen tarhaan, jossa se saa päästellä turhia höyryjä. Tarhaan orille ei valitettavasti voi laittaa kaveria, sillä Pomon otteet saattavat käydä turhankin rajuiksi. Läheiseen tarhaan voi kuitenkin päästää huutelukaverin sille. Tarhaan päästyään ori päästelee menemään päättömästi pari tuntia ennen kuin rauhoittuu, mutta koskaan se ei pysy täysin aloillaan. Tämän jälkeen ori ravailee tai laukkailee, esittäen erittäin kauniita askellajeja. Kerta toisensa jälkeen, orin liikkuessa suurin ja laajin askelin kehoaan kauniisti kannatellen, mietin että miksi se ei voi esiintyä noin hyvin koulutreeneissä? Orin kehonhallinta ja liikkeet ovat siis priimaluokkaa, mutta eivät suuremman yleisön katseltaviksi, sillä ratsastajan kanssa meno on valovuosien päässä tästä.

» » » Sukutaulu ja sukuselvitys

» » » Jälkeläiset
s. 03.10.2013 fwb-t. Oceania Oasis Solo (e. Vivid Venom Solo)
s. 25.12.2013 fwb-o. Uncle Shame Solo (e. Löwin Buena)
s. 05.06.2014 fwb-t. Ultimate Password (e. Brated Time RHK)
s. 02.01.2015 fwb-o. Mayor Misdeed Solo (e. Dear Delilah Solo)
s. 02.02.2015 fwb-o. Superior Sinner Solo (e. Ultra Sinister Solo)

» » » Ikääntyminen

Ikääntyminen: 1 virt. vuosi = 50 irl. päivää!