MONSTER

Lue Monsterin elämänkerta Virtuaalihevosten Maailma 01/2014 -numerosta!

» » » Taustaa

Muistan sen yhtä selkeästi, kuin siitä olisi vain pari viikkoa. Nimittäin päivän, jolloin unni esitteli minulle uusimman hankintansa, Monsterin. Tätä kirjoittaessani siitä on kuitenkin jo kulunut yli vuosi reaaliajassa, mutta tämä hevonen teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Olihan ori hurja luonteeltaan ja mahdoton käsitellä, suorastaan vihastuttava. Mutta kuitenkin jollain kieroutuneella tapaa ihastuttava.

Mielettömän upearakenteinen ori keräsi parhaat mahdolliset voitot kotiin jo näyttelyiden varsaluokista, eikä siihen tarvittu kuin kahdet näyttelyt sen siirryttyä aikuisluokkiin, kun orilla jo oli kasassa tarvittavat sertit Muotovalion titteliin. Pian orin nimeä koristikin jo ihan virallisesti tämä hieno arvonimi, minkä se oli ulkonäöllään ansainnut. Miten unni onnistui sen näyttelyissä esittämään ilman että ori söi tyttöparan suihinsa, sitä minä vielä tänäkin päivänä ihmettelen. unnin ja Monsterin kilpaura singahti käyntiin kuin pyssyn suusta, ja pian hurjan vauhdikasta parivaljakkoa nähtiin kaikissa mahdollisissa kisoissa rohmuamassa voittoja ja sijoituksia. Parivaljakko valmentautui aktiivisesti ja unni kirjoitteli ahkerasti päiväkirjaa, enkä voinut muuta kuin ihastella päiväkirjamerkintöjen pituuksia ja sisältöjä. Kuinka kenelläkään voi olla niin paljon sanottavaa hevosestaan? Valitettavasti unnin sivukaupalla kirjoittamat tekstit katosivat, kun sivujen domain kaatui alkukesästä 2012. Osa saattanee löytyä netistä, etsinnät jatkuvat.

Ehkä minä hieman kadehdinkin unnia, sillä olihan Monsterin kaltainen hevonen yksi miljoonassa. Mutta sainhan minäkin osani ja iloni orista, sillä sen ensimmäinen varsa Lumos Lyne tuli tilausvarsana minulle ja seuraavat kolme varsaa olivat astutuksia minun tammoilleni. Vaikka saatoin vain ihastella oria etäältä ja kuunnella unnin tarinoita orista, olin kuitenkin mielissäni jo siitä, että omien hevosteni suvuissa näkyi suhteellisen paljon tätä oria. Seurailin takapiruna unnin ja Monsterinsa touhuja alkumetreistä aina siihen päivään asti, kun unni päätti myydä kaikki hevosensa. Järkytys tämän upean ja omistautuneen kasvattajan lopettamisaikeista oli suuri, mutta lupasin huolehtia suuresta osasta hänen hevosiaan ja antaa niille hyvän kodin. En usko että tulen koskaan olemaan yhtä ahkera omistaja kuin unni, mutta hyvää huolta tulen näistä kultakimpaleista kuitenkin pitämään.

Hevoslauman joukossa Soloon muutti myös Monster, jota niin kauan olin ihaillut. Nyt tämä hurjaluontoinen ori mellastaa ympäri Soloa, eikä kulu päivääkään jolloin en kiroaisi orin olemassaoloa. Mutta toisaalta, ei kulu päivääkään, jolloin en kiittäisi kohtaloa siitä, että tämä mielettömän kapasiteetikas ja hurjan upea ori on nyt minun.

Alla unnin tarina Monsterista ja hänen kirjoittamansa luonne, sillä hän jos joku tunsi tämän orin ja osasi kuvailla sitä monipuolisesti.

» » » Luonnekuvaus

Kukapa olisi arvannut, että vannoutunut hippimusiikkia kuunteleva, noh, hippi ihastuu Lady Gagaan. Ei tätä naamaa voi ottaa vakavissaan enää, kun kerron, että pidän Gagan musiikista. Tällainen onnettomuuden tapainen on päässyt kuitenkin käymään: tallissa pauhaa kaiken hippimusan ohella radioiden viimeisimmät bilebiisit kyseiseltä artistilta ja satulahuoneen hevosjulisteet ovat vaihtuneet vähäpukeisen laulajan kuviin. Ja tottahan toki näin vannoutuneen fanin tulee saada hieno Gaga-heppa! Matkustan Suomeen (kuka hullu matkustaa Suomeen hakemaan matkaansa oikeaa kapasiteettista estehevosta?!) ja nappaan mukaani ensimmäisen hevosen vastaan, jonka nimenä sattui olemaan Gagan yksi biisi, Monster. Hienon monsterin nappasinkin matkaan, komean värinen ja loistava hyppääjä. Luonne on pieni sivuseikka, Gaga-heppa on omistettava!

Ensimmäinen kerta, kun näin Monsterin, olin täysin lumoutunut. Koko elämänsä hevosten kanssa viettänyt ihminen tulee, ja rakastuu ensisilmäyksellä tähän hevoseen. Sen ylimielinen katse ja olemus, jolla se mittaili minua olisinko hänen arvoinen. Ilmeisesti en ollut, Monster tuijotti minua niin alentavasti, kuin sen turvan alla olisi ollut kilo sitä itseään. Jossain syvällä sen katseen pohjalla olin kuitenkin näkevinäni pienen poikarukan, joka tarvitsisi rakkautta ja sitä yhtä oikeaa ihmistä. Mutta kuitenkin, nämä asiat saivat minussa jonkinlaista päättäväisyyttä aikaan ja ennen kuin kerkesin edes tajuta, olin allekirjoittanut kauppakirjat. Siinä sitä sitten oltiin, minä ja Monster (ja huojentunut ex-omistaja, kun oli päässyt tästä orista eroon), ilman minkäänlaista tietoa miten tämä pari soveltuisi yhteen. Kotimatka Suomen mailta Iso- Britanniaan ei ollut kovin loistelias, ori vastusti kaikkea ja kaikkia. Olin jo ensimmäisen lauttamatkan aikana valmis ampumaan Monsterille napin otsaan, mutta jokin tässä suomalaisessa sisussa (tai tyhmyydessä) sai minut jatkamaan. Jos mikään muu ei tullut tutuksi Monsterissa, niin ainakin sen kaviot ja hampaat. Niitä se osaa käyttää oikein taidokkaasti, erehtymätön tähtäys ja niin päin pois.

Luonteeltaan Monster on erittäin ylimielinen, suuriegoinen, lähes hirveä. Sillä ei ole minkäänlaisia tapoja. Silti se kietoo minut pikkurillinsä ympärille, olen aivan myyty. Mikä tässä luonnevikaisessa hevosessa niin kiehtoo? Voisin tuijottaa sitä tuntitolkulla kyllästymättä, kaikessa kamaluudessaan Monster on elämäni hevonen. Ehkä meidän koko tuskalla ja kärsimyksellä kerätty luottamus ja yhteistyö ovat vieneet meidät niin lähelle toisiaan kuin hevonen ja ihminen voi päästä. Tai ne pienet lämpimät hetket, joita tapahtuu harvoin, mutta jotka ovat kultaakin kalliimpia. Kun Monster painaa raskaan päivän jälkeen pään syliin ja on aidosti lähellä. Tai sitten tämä luonnevikainen hevonen vain yksinkertaisesti muistuttaa omistajaansa, jonka vuoksi heidän tekemisensä menevät hyvin yksiin. Syitä on useita, ja vastoinkäymisiä on ollut vielä enemmän, jotka johtuvat erinäisistä syistä. Yksi suuri tekijä on varmasti Monsterin jo kuuluisa ego, sillä sitä todellakin löytyy. Ikinä ennen ei ole tullut vastaan näin suuriegoista hevosta, että välillä tuntuu, ettei edes samaan tilaan mahdu sen kanssa. Monster pitää itseään varmasti maailmankaikkeuden cooleimpana hevosena, eikä ulkonäössäkään tietenkään ole mitään vikaa.

Hoidettaessa Monster on suoraan sanottuna hirveä. Tästä kertoo jo paljon sen kaunis tervehdys karsinaan astuttaessa: takapuoli edellä valmiina potkaisemaan. Kun orin on saatu vaivalla käännettyä, on seuraava haastava tekijä sitten hampaiden välttely. Toisaalta ori kyllä käyttää hyväkseen kaikki mahdollisuudet livahtaa karsinasta, eikä luonnollisesti kukaan halua irtaimenaan juoksevaa, miehistä testosteronia puhkuvaa oria, josta ei voi luvata, etteikö se purisi tai potkisi. Oikeastaan päinvastoin, Monsterista puhuen voin luvata, että se vähintään yrittää molempia edellä mainittuja asioita. Oman (ja muiden) turvallisuuden vuoksi ori kannattaakin pistää suosiolla kiinni niin nopeasti kuin mahdollista. Karsinanovi voi olla rauhassa sepposen selällään niin, että itse pääsee syöksymään pahan paikan tullen nopeasti ulos. Kieltämättä ei kuulosta houkuttelevalta jäädä Monsterin kanssa lukittuun karsinaan kahden. Ori ei luonnollisesti pääse myöskään pyörimään ja liikkumaan niin helposti, jolloin potku- ja puruvaara jää hieman pienemmäksi. Kiinni sidottuna ori osaa käyttäytyä kaikesta sikamaisuudestaan huolimatta yllättävän hyvin!

Se antaa harjata kaikkialta suhteellisen hyvin, vaikka jalkojen harjailu saattaa saada sitä hieman nostelemaan jalkojaan. Myös pään harjaaminen ei ole Monsterin lempiasioihin lukeutuvia juttuja, mutta sen ori hyväksyy pitkin hampain myrtynyt ilme naamallaan. Toki eihän se kovin kutsuvan näköinen ole muutenkaan, luimistelevat korvat ja sillein. Joskus harvoin orin ilme saattaa näyttää harjatessa jopa hieman nauttivalta, mutta vain pienen hetken verran. Eihän nyt jo pelkän egon vuoksi voi näyttää tykkäävänsä tuollaisista "tyttöjen juttuista". Kaviot se antaa putsata melko hyvin, mutta usein Monster yrittää laittaa jalan liian aikaisin maahan - tähdäten tietenkin varpaita päin. Suitsiessa ori mitä luultavimmin heilauttaa päänsä kohti kattoa, jolloin pidemmillekin tulee vaikeuksia saada kuolaimia suuhun saati niskahihnaa korvien taakse. Se myös laittaa kieltä hyvin taidokkaasti hampaidensa väliin, jonka johdosta turpahihna saattaa jäädä hyvin helposti liian löysälle. Satula on Monsterin mielestä yksi inhottavimmista asioista ikinä, ja se usein yrittääkin purra niin satuloijaa kuin itse satulaa. Se saattaa myös hieman steppailla satulaa laittaessa, sekä tietenkin pullistella niin paljon kuin itse herra monsteri vain pystyy.

Monster on käsiteltäessä tapojensa mukainen. Ei kelpaa pesulla käynti, vesihän on niin inhottavaa, märkää ja puhdasta (jos en ole jo maininnut, tämä kullanvärinen poika pitää kovasti mutakylpyjen ottamisesta), joka ei tietenkään ole hyvä asia. Ori vastustelee ja kapinoi parhaan taitonsa mukaisesti, oikein komeasti steppailee paikoillaan. Jalkojen kylmäys ei myöskään sen mukavampaa, oikeastaan Monsterin mielestä se on vielä inhottavampaa! Vesi on märkää, puhdasta ja kaiken lisäksi kylmää vettä! Mikäs sen kamalampaa saattaisi olla? Monster ei ole myöskään kovin helppo kengittäessä. Se ei pidä siitä lainkaan, ja se pistää hanttiin hyvin vahvasti. Joskus sille on joutunut laittamaan jopa hieman rauhoittavaa, että kengittäminen onnistuisi edes jotenkin. Myös hampaiden raspaus on Monsterin mielestä hyvin inhottavaa, mutta sen suhteen sen on hieman vaikea pyristellä suu auki ja molemmilta puolilta sidottuina. Tällaisista toiminnoista raspaus onkin kaikkein helpoin operaatio, vaikka sana "helppo" on hieman suhteellinen käsite ainakin tämän orin kohdalta.

Taluttaessa Monsterille kannattaa laittaa orikuolain. Ihan vain varmuuden vuoksi, sillä jokainen osaa varmasti jo kuvitella kuinka "hyväkäytöksinen" se saattaa olla narun perässä. Ainakin Monsterilla on tapana kulkea hieman liian nopeasti, ohittaen taluttajaansa. Jos ori onnistuu siinä, on se sekunnin sadasosassa juossut jo karkuun. Toisin sanoen, Monsteria taluttaessa tulee huolehtia, että se pysyy tarpeeksi takana. Riimunnarusta kannattaa pitää tietenkin muutenkin hyvä huoli, sillä jos siitä päästät irti, ei tämä pikku monsteri jää odottelemaan sitä, että otat sen takaisin kiinni. Ja luonnollisesti ori kun on, se on myös hyvin kiinnostunut muista hevosista, etenkin tammoista. Suuren egonsa vuoksi sen tulee tietenkin esiintyä tammoille. Monster pöyhistelee ja kulkee rinta rottingilla, tepastellen ja hirnuen. Oria ohittaessa onkin sitten hieman toisenlainen show päällä. Kauhea puhina ja puhkuminen, näyttäen, että minä poika olen se johtaja ja vahvempi meistä. Jos matka on ollut esimerkiksi tarhoja päin, on taluttaja mitä luultavimmin hyvin kypsynyt tähän oriin, etenkin jos matkan varrella on sattunut juuri nämä edellä mainitut asiat.

Tarhassa, juuri kun orin on päästänyt irti (mahdollisimman nopeasti tietenkin), kannattaa juosta karkuun ja huolella. Monsterista ei näy nimittäin muuta kuin viuhahtava takapää, kun se jo juoksee ympäri tarhaa pierupukkilaukkaa. Sitä kannattaa väistää, ellei halua saada juurikin niitä hyvällä sihdillä varustettuja kavioita itseensä. Hetken kuluttua, kun kaikki päällimmäiset energiat ovat jo lähteneet, alkaa ori vähän tutkistella ympäristöään ja mahdollisia muita hevosia. Jos johtajapaikka on taattu, alkaa Monster piehtaroida hyvin rentoutuneena. Jos johtajanpaikasta on epäselvyyksiä, hoidetaan ne alta pois ja sitten päästään maaten. Tosiaan, Monster on laumansa ehdoton johtaja, eikä välien selvittelyyn mene yleensä kauaa aikaa. Onhan tämä ori olemukseltaankin jo sellainen, ettei sille kannata alkaa ryppyilemään. Monsterin kiinniottaminen on taas se toinen juttu. Hyvä ja varma keino on saada ori kiinni, jos sattuu kantamaan ruokaa mukana. Ori tulee silloin luokse (perso kun on, oikea sika) ja antaa lähes ensimmäisellä yrityksellä kiinni.

Jokainen on varmasti jo ihmetellyt, että miksi hitossa pidän tällaista sekopäistä oria tallissani? Eikö kaikkein helpointa olisi vain lyödä hevonen makkaroiksi ja nauttia sen seurasta vähemmän hermoja kuluttavalla tavalla? Olisihan se helpointa, mutta kukaan ei ole sanonut, että elämän tulisi olla helppoa. Onhan Monster hyvin haastava ja vaikea ratsastettava, kuten jokainen osasi varmasti olettaakin. Toisaalta, vaikka huonoimpina päivinä ori on suorastaan hirveä, sen hyvät päivät palkitsevat ja tekevät kaikesta vaivasta sen arvoista. Pikku monsterini osaa olla lähes enkeli välillä (tai sitten vain olen sokeutunut sen käytökselle, eikä se ole tavallisesta superkamalasta kuin pelkkä kamala). Huonoina päivinä Monster on hyvin epämiellyttävä ja huonosti käyttäytyvä. Sitä ei huvita lainkaan tehdä mitään työhön liittyvääkään, olla minkäänlaisessa kontaktissa ratsastajansa kanssa. Onneksi tämä mieliala ei ole täysin pysyvää. Hyvin panostetut alkuverryttelyt ja tiukka ratsastustyyli saattaa parantaa hieman orin työhalukkuutta, onhan sillä loppujen lopuksi kuitenkin hyvä keskittymiskyky, joka pitää vain saada herätettyä. Eivät nämä huonot päivät koskaan putkeen mene, vaikka vähän menisikin sinne päin, mutta parempi se on kuin ei mitään.

Hyvät päivät ovatkin sitten luku erikseen. Joskus vain sattuu osumaan hevosen ja ratsastajan ajatukset ja mieliala yhteen, jolloin kaikki sujuu kuin tanssi - ainakin melkein. Selkään noustessa ori on hyvin malttamaton ja pyörivä tapaus ja liikkeelle lähdetään viimeistään, kun ratsastaja on puoliksi selässä. Alkuverryttelyt menevät yleensä vähän niin ja näin, mutta kunhan Monster on lämmitelty ja kuulolla, alkaa se paras osuu. Suuren koon puolesta (sekä temppuilevan luonteensa) verryttely ja itse ratsastaminen vie paljon aikaa, ainakin sen kolmen vartin verran. Yleensä tämän jälkeen ori alkaa olla sen verran kuulolla, herkkänä ja keskittyneenä, että itse työskentely ja asioiden pyytäminen luonnistuu helpommin. Monster onkin loppujen lopuksi hyvin herkkä hevonen niin istunnalle kuin myös muille avuille, eikä se oikein siedä kovin kovia otteita. Nämä saavat orin temppuilemaan vain enemmän, jolloin yleensä lähtee kierre: ratsastaja pyytää enemmän, hevonen vastustelee vielä enemmän, jolloin ratsastaja käskyttää hevosparkaa enemmän. Selvä kaava, eikö? Kun kaikki palaset ovat loksahtaneet kohdalleen, loihtii Monster ilmoille mitä hienoimpia liikkeitä. Alku on aina vaikea oriin kanssa, mutta loppujen lopuksi se kyllä on kuten sanottua, kaiken vaivan, työn ja tuskan arvoista.

Monsterin askeleet ovat melko korkeat ja haastavat istua, joten ainakin vatsalihakset saavat töitä oikein urakalla. Sillä on hyvä yliastunta ja hyvä, pyöreä muoto. Monsterin käynti on hyvin letkeää ja rentoa, joka on hyvin eteenpäin vievä. Ravi on korkeaa ja pitkää, sekä hieman haastavampi istua, mutta kunhan ori hieman tarjoaa muotoa ja on pyöreämpi selästä, on siinä jo huomattavasti helpompi istua. Laukka on pitkää ja pyöreää, jota saa kuitenkin hyvin helposti säädeltyä. Pikku monsterini on myös hyvin eteenpäinpyrkivä ja reipas hevonen, joten se ei tarvitse esimerkiksi raippaa käytettäväksi. Itse asiassa raippaa ei Monsterilla käytetä koskaan, sillä jostain syystä se pelkää sitä hyvin paljon. Kannukset kannattaa kuitenkin olla mukana, vaikkei niitä käyttäisikään niin paljon kuin olisi mahdollista. Ori on myös hyvin notkea hevonen, joten se on erityisen näppärä hevonen esteille. Monster rakastaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joten se ei sovellu oikein kouluratsastuksen maailmaan. Sillä ei yksinkertaisesti riitä keskittymistä ja halua kulkea niin koottuna ja "nätisti", kun se oikeasti haluaisi vain vähän revitellä, joka on hieman enemmän mahdollista esteiden parissa.

Oletuksena seuraavaan tekstiin on se, että ori on ratsastaessa hyvällä tuulella. Huonolla tuulella oleva monsteri on sula mahdottomuus saada toimimaan juuri niin täydellisesti, kuin se toimii hyvällä tuulella. Monster on esteillä mieletön. Sillä on todella suuri kapasiteetti isoihinkin luokkiin, se pyöristää selkäänsä hyvin eikä edes kieltele kovin usein. Vauhti saattaa äityä kuitenkin valitettavan usein liiankin kovaksi, mutta kuten jo mainittu, ori on hyvin näppärä ja notkea hevonen, jolloin tiukatkin kaarteet suoritetaan leikiten nopeammassakin vauhdissa. Kaikki tämä loistokkuus ja taito esteiden parissa riippuvat kuitenkin yhdestä merkitsevästä asiasta - ratsastajasta. Ratsastajan tulee osata olla hyvin kevyenä ja vaivattomana kyydissä, eikä liian kovia otteita hyväksytä, ellei tietenkin ole jollain tapaa masokistinen ihminen, joka haluaa lentää tieten tahtoen selästä alas. Ratsastaja ei saa jäädä esimerkiksi repimään suusta tai puristamaan jaloilla liikaa, sillä muuten Monster ei koe vaivakseen hypätä edes pienempiäkään esteitä. Erikoisesteet menevät kuin vettä vain, sillä eihän minun hirviöni mitään tuollaisia pelkää. Monster on toisin sanoen oikein loistava ja antoisa kumppani esteradoille. Sen kanssa on miellyttävä työskennellä, kunhan vain on itse miellyttävä sille.

Luulisi, että maastoon lähdettäessä Monster olisi suorastaan innostuksesta täynnä, ja pysyisi hädin tuskin käsissä. Että maastoon lähteminen olisi suorastaan itsemurhaa, hullujen puuhaa. Katin kontit sanon minä, tokihan ori on alussa innoissaan, mutta yllättävän rauhallinen ja käsissä pysyvä. Maastossa vauhti on yleensä vain hiukan kovempaa kuin ihan kentällä, mikä ei juuri edes haittaa. Jarrut ovat yhtä tallessa kuin aina muulloinkin, ne vaan saattavat toimia hieman hitaammin. Maastoesteet ovat kuitenkin Monsterin mielestä se paras juttu ever, ja se hyppää niitä hyvin mielellään. Vauhti on maastoesteillä vielä hiukan kovempi, sekä hypyt ovat hurjan paljon korkeampia kuin tavallisesti, mutta ainakin oriista näkee, että se nauttii. Ratsastajan täytyy vain pysyä kyydissä, niin kaikki on hyvin! Ja koska kotitallimme maastot vievät myös uittopaikalle, pitäähän siitäkin kertoa, miten herra käyttäytyy. Monster on oikea vesipeto - se oikein vetää syvemmälle ja ui erittäin mielellään. Joskus se saattaa myös sukellella työntäen turpansa veteen ja pärskäyttäen vedet ilmoille. Usein Monster ei edes halua vedestä pois ja se olisi siellä varmasti niin pitkään, että se ei oikeasti enää jaksa. Siksipä sen käyttäytymistä ja olemusta tuleekin hieman seurailla, ettei ori väsähdä huonossa paikassa, niin ettei toinen jaksaisi esimerkiksi kunnolla uida rantaan asti.

Kilpailuissa Monster kannattaa pitää hieman rauhallisemmassa paikassa. Jo ihan sen takia, että se saattaa hyvin helposti stressata liian virikkeellistä ja erilaista ympäristöä, mutta myös sen takia, että lähistöllä saattaa olla iki-ihania tammoja ja oreja, joille on pakko näyttää kaapin paikka. Myös punainen rusetti häntään ei olisi pahitteeksi, sillä Monster saattaa käyttää turhan pienistä syistä erittäin tarkkoja kavioitaan. Alkuverryttelyihin kannattaa varata huolella aikaa, sillä orin keskittymiskyky saattaa herpaantua hyvinkin helposti kaikista uusista ympäristötekijöistä. Pitkät alkuverryttelyt vievät tietenkin oriin keskittymiskyvyn oikeaan suuntaan. Ja tokihan keskittynyt hevonen radalla on paljon mukavampi kuin se, että se ei keskity lainkaan. Itse H-hetkellä Monster edustaa todella hyvin. Jo muutenkin erittäin komea hevonen oikein pullistelee lihaksiaan ja näyttää todella komealta. Ja komeahan se onkin, sen hypyt ottavat vielä enemmän ilmavaraa kuin kotipuolella ja kaikki vaikuttaa sujuvan tavallista paremmin (vain, jos se kuuluisa keskittyminen on paikalla). Kuten jo sanottua, Monster on paras mahdollinen kumppani esteille, ja nyt lisättynä kisoihin. Sen kanssa voi olla turvallisin mielin kilpailemassa, kunhan tietyt perusasiat ovat kohdillaan. Monster antaa varmasti jokaisella kerralla jotain uutta!

Kyllä, kyllä minä voisin tätä oria rakastaa. Ja kyllä, rakastankin. Samperin pirullinen hevonen on kerta kaikkiaan vienyt sydämestäni suuren paikan. Kaikesta huolimatta Monster tulee aina olemaan minun pikku monsterini, ori joka tarvitsee vain hieman ymmärtämistä (ja raudanlujia hermoja). Pienet läheiset hetket ovat tosiaan kultaakin kalliimpia, ja auttavat jaksamaan kaikki vaikeudet ylitse. Luethan täältä pohdinnat siitä, miksi ori käyttäytyy näin kuin se käyttäytyy, kiitos.

» » » Sukutaulu

» » » Jälkeläiset
01. s. 11.11.11 fwb-t. Lumos Lyne KERJ-I, ERJ-I, EV-I (e. Earth Intruders)
02. s. 25.12.11 fwb-o. Citrus Sensation Solo (e. Limeberry Soda)
03. s. 17.01.12 fwb-t. Rabiosa 'If (e. Glesnar Alicia)
04. s. 07.02.12 fwb-t. Irish Apricot Solo (e. Mangomix Rooibos)
05. s. 10.02.12 fwb-t. Lemongrass Lychee Solo ERJ-I (e. Lemongrass Froster)
06. s. 20.11.12 fwb-t. Lux Aeterna (e. Deus ex Machina)
07. s. 27.11.12 hwb-t. Mádlna Frós (e. Noémi)
08. s. 01.12.12 fwb-o. J. Moriarty (e. Spandau)
09. s. 12.12.12 fwb-o. Hustle Real Hard (e. Dash the Prettyness)
10. s. 11.03.12 fwb-t. Suprant Moira (e. Ariana Bambie)
11. s. 09.01.13 fwb-t. Milwaukee K-12 (e. Myhtical Passion)
12. s. 13.07.13 fwb-o. Sneezemonster (e. Sneezenumb xx)
13. s. 20.08.13 fwb-t. Adanné Miss Monster (e. Drama Princess)
14. s. 05.11.13 fwb-o. Fenris Solo (e. Hit and Run)
15. s. 14.12.13 fwb-o. Zombie Party Solo KTK-II, ERJ-I, KRJ-I, YLA2 (e. Balestra)

"Monster astuu enään vain oman tallin tammoja. Monsterin jälkeläisten väri on useimmiten rautias, mutta se saattaa periyttää myös pienissä määrin ruunikkoa tai mustaa väriä. Usein jälkeläisille periytyviä ominaisuuksia on muun muassa haastava luonne, hyvä hyppytyyli ja näyttävät askellajit. Monsterin jälkeläiset ovat pääosin keskikokoisia puoliverisiä ja useimmiten jonkinlaisilla valkoisilla päämerkeillä ja sukilla varustettuja."

» » » Ikääntyminen

Ikääntyminen: 1 virt. vuosi = 80 irl. päivää!