Solo

» » » Luonnekuvaus
Osiris v. Bryort, jota tuttavallisemmin kutsutaan Asariksi, on erittäin hyvätapainen vanhempi herra, jonka käytöksestä ei meinaa löytää moitteen sijaa. Paljolti luonteenpiirteitä on periytynyt herran kimolta isältä. Tietysti jokaisella on pienet paheensa, mutta nämähän vain tuovat ulottuvuutta luonteeseen. Asar saapui tallille varsin nuorena, juuri kilpa-uraansa aloittelevana, mutta erittäin lupaavana poikana, joka jo ensimmäisinä päivinään kotiutui todella hyvin muiden hevosten joukkoon. Ihmisten silmissä taas herra ei alkuun ollut mikään klassinen "kaikki sydämet valloittava" tapaus, vaan talliporukka koki että se oli erittäin hyvännäköinen ja lupaava hevosen alku, mutta ehkä hieman sisäänpäin kääntynyt ja vaikeasti lähestyttävä. Me muutamat jotka jaksoimme tavoitella orin luottamusta ja tutustua siihen kunnolla, saimme taas kokea sen ylitsevuotavan kohteliaisuuden ja luonteen kauneuden. Rauhaa rakastava ori ei ole ensimmäisenä siellä missä tapahtuu, mutta kunhan siihen kunnolla tutustuu, niin huomaa, ettei ori olekaan oikeastaan yhtään sen oudompi kuin muut. Vain hieman perus pollea ujompi.

Asar tapasi olla varsin helposti koheltava herra ja suurehkon kokonsa takia, ori ei ole ihan se maailman huomaamattomin tapaus. Alkuaikoina ori astui kömpelösti useamman kerran hoitajiensa varpaille ja kun hoitaja reagoi kivusta kiljaisten, niin jestas, ori oli kuin pelästynyt jänönen ja hyvä ettei kattoon hypännyt. Ja kyllä sitä hävetti ja meitä nauratti. Mutta näinä päivinä kehonsa ja koipensa paremmin hallitseva miekkonen varoo visusti astumasta kenenkään varpaille. Se yrittää tehdä itsestään mahdollisimman olemattoman kun ihminen tulee karsinaan, on melkein kuin se vetäisi vatsansakin sisään mahtuakseen mahdollisimman pieneen tilaan. Oikeastaan voisi sanoa, että ori käyttäytyy vähän hölmönlaisesti, vaikka siltä kyllä järkeä päästä löytyy ja paljonkin. Tallissa ori tarkkailee tapahtumia sivusta, mutta ei tee numeroa itsestään. Jos sille vieraat ihmiset yrittävät lähestyä sitä, se tervehtii näitä pelkällä epäluuloisella tuijotuksella ja tekee selväksi että sitä on turha tulla lääppimään. Asar ei ole monen ihmisen hevonen ja luottaa vain niihin joiden kanssa on tekemisissä paljon. Mutta voi sitä iloa millä poika tervehtiikään tuttaviaan.

Eli kuten jo mainitsin, hoidettaessa iso ori yrittää olla mahdollisimman vähän hoitajansa tiellä, vaikka tietysti on enemmän tiellä kuin pois tieltä. Uteliaaksikin voisi Asaria kaikesta huolimatta kutsua. Kävelylenkit tai muut yhteiset toimet ovat rauhoittavia, eikä Asarilla ole laisinkaan niistä kiire pois. Ori kyllä vaatii paljon liikuntaa, sillä jos se on seissyt yhdenkin päivän karsinassa normaaliruokinnalla, alkaa hermostuminen näkyä. Tämän vuoksi Asar on melko useasti ulkona kävelyllä hoitajansa kanssa, varsinkin jos sille ei ole sillä hetkellä tarhaa vapaana. Raamikkaan orin hoitaminen näyttää helpolta, jota se myös onkin. Varustaessa ei tule ongelmaa satulan laittamisen kanssa, suitsetkin sujahtavat remmeineen päähän kuin vettä vain. Asarilla ei edes ole tapana laskea tai nostella päätään, kuten useimmilla tämän tallin hevosilla. Myös kavioiden siistiminen käy helposti, kuten harjaaminenkin kaikilla mahdollisilla harjoilla. Vaikkei orilla ole yleensä taipumusta olla kovinkaan likainen edes tarhailujen jälkeen, sillä mudassa mönkimisen sijasta miekkoselle on mieleen rauhassa tarkkailla ympäristönsä tapahtumia.

Ratsuna Asar on aina ollut unelmahevoseni. Se kuuntelee ratsastajaa ja on herkän oloinen. Joskus harvoin orin perusteellinen ratsuttaminen saattaa vaatia voimankäyttöä, varsinkin pidempien lomien jälkeen jolloin ori tuppaa laiskistumaan, mutta yleensä pienemmätkin avut menevät helposti perille. Ratsastajan tulee olla herralle tuttu, sillä Asar jännittyy helposti vieraiden ihmisten alla eikä mikään sen jälkeen enää tunnu onnistuvan. Parhaiten homma toimii jos minä esittelen uuden ratsastajan orille, sillä ori tuntuu ajattelevan että jos minä luotan tähän ihmiseen, voi hänkin hieman rentoutua. Kouluratsastus ei aivan ole orin päälaji, mutta sitäkin se pystyy menemään erittäin näyttävästi, ratana Helppoa A:ta. Laukanvaihdot vaativammista kouluradoista erilleen poimittuna onnistuvat myös varsin nopeassa tahdissa, kuten myös laukan pienentäminen ja lisääminen. Pesunkestävää kouluratsua herrasta ei kuitenkaan saisi tekemälläkään, sillä se tuntuu asennoituvan kouluratsastukseen lähinnä pakollisena harjoitteluna.

Toisin kuin kouluratsastuksen tapauksessa, Asarille esteiden ylittäminen on intohimo ja jotakin joka saa tämän rauhallisen ja pidättäytyväisen herran syttymään. Liekö kiitos mahtavan estesuvun ja geenien, vaiko ihan vain orin oman mieltymyksen ja hyppyilon, sitä emme tiedä. Ori hyppää mielellään sekä korkeampia että matalampia esteitä todella ilmavasti ja pyöreästi, sillä se ei laiskistu pienilläkään esteillä kuten jotkut hevoseni. Olen kuullut tuomareilta Asarin hyppytekniikan olevan varsin omintakeinen. Näin lähemmästä näkökulmasta katsottuna, voisi kuitenkin sanoa että orin hyppytapoja on varsin helppo muuttaa kullekin esteelle sopivaksi. Asarilla ei nimittäin ole tarvetta päästä tietyllä tavalla lähestymään estettä, ja yleensä se antaa lähestymisen hallinnan täysin ratsastajan haltuun, mikä on kuin ori sanoisi "Luotan sinuun ja uskon että tiedät mitä teet, kerro mitä minun on tehtävä ja annan kaikkeni". Jos ratsastaja kuitenkin jää jälkeen tai menettää orin hallinnan kovassa vauhdissa, osaa Asar ottaa ohjat omaan kavioonsa ja hypätä parhaaksi näkemällään tavalla, ettei sentään mentäisi esteestä läpi jota taas Asarin vahva kilpailuhenkisyys ei laisinkaan sallisi.

Kilpailutilanteessa ori on paljon energisempi kuin kotona. Hyvällä tavalla siis, eikä sentään pura energiaansa huonolla käytöksellä vaan säästää energiapaukut rataa varten. Ratsastajan alla se on entistäkin vastaanottavaisempi ja herkempi. Herralla ei ole tarvetta tutustua kaikkiin muihin hevosiin, mitä nyt saa rauhassa olla omien tuttujen ihmistensä ja tallin hevosten keskellä. Tämä tietysti riippuu kilpailupaikan ilmapiiristä, kansallisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa on varmaan rauhallisempi tunnelma kuin aluekilpailuissa, jossa on yleensä enemmän osallistujiakin. Asarille sopii ensimmäiseksi mainittu, eli rauhallinen tunnelma, jotta ori saa keskittyä itsekin tulevaan suoritukseen ja olla rauhassa ilman suurempia hälinöitä. Verryttelyssä kannattaa verrytellä ori kunnolla, jotta yhteistyö sujuu mutkattomasti suorituksen aikana.

Osiris v. Bryort on laadukas BR-Teamin suomalainen puoliverikasvatti. Heti kun varsaa tarjottiin myyntiin, oli siitä aivan pakko tehdä tarjous sen upean suvun ja kapasiteetin sekä menestyksen takia. Emän puolelta Asar on useamman polven suomalaisten puoliveristen jalostuksen huipentuma, mutta isän puolelta löytyy enemmän trakehnerverta joka lieneekin osasyy orin uskomattomiin urheilusuorituksiin kilparadoilla!

Isänsä Chapassio oli erittäin kuuluisa ja hyvämaineinen jalostusori. Se on vaikuttanut suuresti sekä trakehner- että fwb jalostuksessa ja jättänyt toinen toistaan hienompia jälkeläisiä vuosina 2005-2007. Tämä papurikontäpläinen kimo ori, jolta löytyi säkäkorkeutta 172 cm verran, menestyi niin näyttelyissä kuin kilpailuissakin. Herra palkittiin VIR MVA Ch -arvonimellä ja myös esikantakirjattiin, mutta varsinaiseen kantakirjaan asti se ei ikinä kerennyt. Jälkeläislaatuarvostelussa se palkittiin B-palkinnolla hienosta jalostustyöstä. Lisäksi se ilmoitettiin ERJ:n laatuarvostelutilaisuuteen vuonna 2006, mutta tulokset ovat valitettavasti tällä hetkellä kadoksissa jossain keskeneräisen VRL:n tiedostoissa. Chapassio menestyi hienosti esteratsastuskisoissa keräten 22 ERJ:n alaista sijoitusta ja sijoittui myös jonkin verran KERJ:n alaisissa kenttäkisoissa. Tämä saksalaissyntyinen ori oli luonteeltaan kiltti ja järkevä, joskin aika-ajoin orimaisen näyttäytymishaluinen. Ratsuna se oli kevyt ja herkkä ja hyppäsi kauniilla ja ilmavalla tekniikalla. Ori jätti jälkeensä jopa 18 jälkeläistä, joista moni on menestynyt erittäin hyvin.

Isänisä Impression Selda oli kotimaassaan Elit palkinnolla jälkeläistensä perusteella palkittu menestynyt jalostusori joka tunnettiin mahtavasta luonteestaan jota se periytti vahvasti jälkeläisilleen myös hankalaluonteisista tammoista. Ori kilpaili vaativilla esteradoilla erittäin pitkään ja keräsi kunnioitusta hyvin säilyneenä kilparatsuna jolla riitti virtaa vanhoillakin päivillä. Tämä hevonen on jättänyt jälkeläistensä joukkoon lukuisia maineikkaita jalostushevosia sekä lahjakkaita suoritushevosia ja onkin varsin haluttu ori sukutauluihin trakehnerjalostuksessa.

Isänemä Chantana ZE, korkean hyppykapasiteetin omaava tamma, polveutuu Ranskan trakehnerjalostuksesta ja näin ollen tuo hieman erilaista verta suomenpuoliverijalostukseen. Nuorena siitostamman uransa aloittanut tamma nauttii nykyisin eläkepäivistään omistajansa luona, huolehtien jo useamman polven jälkikasvustaan tyytyväisenä isoäitinä. Kilpaurallaan tamma tuli tunnetuksi voimakkaasta luonteestaan ja siitä kuinka päättäväisesti se kerta toisensa jälkeen purjehti esteratojen läpi ja hyökkäsi esteitä kohti kuin tiikeri konsanaan. Nyttemmin jo kovasti rauhoittunut tamma kaipaa kuitenkin kovasti esteille, joten sen kanssa treenataan yhä pienillä esteillä mummojumppana.

Emä Supegrior oli useamman polven estepainotteisten suomalaisten puoliveristen jalostuksen tulosta. Tamma katosi pitkäksi aikaa netistä omistajansa myötä, mutta tuskinpa moni olisi voinut unohtaa tätä upeaa rautiasta 165 cm korkuista tammaa. Supegrior hyppäsi erittäin kauniilla ja varmalla tekniikalla, vahvuutenaan erittäin nopeat uusintaradat. Neidillä kilpailtiin lyhyen aikaa mutta menestyksekkäästi esteratsastuskisoissa joista se keräsi 11 ERJ:n alaista sijoitusta. Supegrior tunnettiin luotettavana ja miellyttävän tammana jossa oli kuitenkin myös potkua tyylikkäisiin suorituksiin. Jalostuskäytössä tamma oli hyvin rajoitetusti ja se jätti kaksi upeaa orijälkeläistä, joista Asar on kuitenkin ainokainen joka on päätynyt jalostuskäyttöön tätä hienoa linjaa jatkamaan. Supegrior onkin siis harvinainen ja hieno nimi suvussa.

Emänisä Bushham Dunger GT on kansainvälisestikin menestynyt fwb-esteratsu, joka kilpaili elämänsä aikana todella paljon. Oriilta löytyy grand prix tason menestystä sekä kansallisista että kansainvälisistä kilpailuista. Oriin loistavasta kilpailukyvystä ja suorituskapasiteetista kertoo vielä sekin, että se kilpaili vielä 20 vuotiaanakin korkeilla esteluokilla. Statistiikka 159: 58 - 17 - 9 - 26 kertoo myös osaltaan jotain menestyksestä. Supegrior jäi oriin viimeiseksi jälkeläiseksi.

Emänemä Hwotary v.d Onsk on nykyisemmin Tanskassa puoliverijalostuksessa vaikuttava kantakirjapalkinnon tamma, jonka kilpasuoritukset eivät aivan yltäneet Bushham Dunger GT:n tasolle, mutteivät suinkaan olleet huonoja. Sijoitusprosentiksi saatiin 17% josta voittoprosentti vain 6%. Jalostuskäytössä tamma on kuitenkin tullut tunnetuksi sekä Suomessa että Tanskassa, ja se tunnetaan mm. jälkeläistensä suuresta hyppykapasiteetista ja varsin hyvästä tyylistä hypätä.
© Sukuselvitys: Yogi (& osittain noah.)

VIR MVA Ch. OSIRIS V. BRYORT