NEFERTARI'S EVELUTIONER

» Nefertari's Evelutioner » Suomalainen puoliverinen, ori » Syntynyt 10.08.2006 » Säkäkorkeus 169 cm » Koulu- tai kenttäpainotteinen » Ko Int I. - Me 120 cm » Kasvattaja: Yogi, Nourbese Nefertari » Omistaja: Yogi » Rek. nro: VH02-031-9694

© Klosterhof Medingen

» » » Historia
Viikkoja ennen tavattuani tämän upean orin, ajattelin ostaa uuden fwb-orin, joka toisi uutta verta jalostukseen ja mahdollisuudet kilpailuissa suuriin luokkiin. Olin melko tiukka kriteerien kanssa: ori täytyi olla suomalainen puoliverinen, täytyi olla 4-vuotias, piti olla valmis starttaamaan kilpailuissa, jos ori oli estepainoitteinen re täytyi olla vähintään 140 cm, jos taas koulupainoitteinen ko väh. Va B. Suvussa ei saanut olla nimiä R.M. Final Destination, KWB Smash Me tai Domiro (hienoja oreja kaikki joita arvostan suuresti, mutta tarvitsin uutta verta talliini). Tietenkään näillä kriteereillä ei montaa hevosta löytynyt, tai jos oli, niin yksikään ei miellyttänyt joko nimen tai suvun kanssa. Ei ollut yhtäkään täydellistä kokonaisuutta. Sitten tuli Nefertari's Evelutioner.
Tiesin katsoneeni jo pitkään Nefertin hevosia ja muita mahdollisia puoliverikasvattajia, muttei yhtäkään myynnissä olevaa varsaa tai aikuista hevosta ollut. Enkä tilausvarsaa sillä hetkellä missään nimessä halunnut, koska silloin orini Henry, Cassiniz ja Accord olivat aivan liian nuori aloittaakseen edes koulutuksen ja Calficer oli ainoa aikuinen hevonen. Sille piti saada toinen aikuinen. Nuorukaisten ikääntymistä en halunnut vaihtaa, koska halusin käydä kaikki vaiheet läpi ja mahdollisuuden osallistua nj:n näyttelyiden varsaluokkiin. Meinasin jo yhdessä vaiheessa luovuttaa, kunnes näin hevostalli.net:ssä ilmoituksen myynnissä olevasta fwb-orista. Huvin vuoksi päätin käydä kurkkaamassa, koska muutakaan tekemistä ei siinä vaiheessa ollut. Hetken epäilin kun katsoin nopeasti hevosen tietoja ja ikääkin oli valitettavan vähä. Tällä hevosella ei voi vielä startata kisoissa, ajattelin ja meinasin lähteä jo pois. Oli kiire, joten en sen kummemmin enään hevosta ajatellut. Olin siis katsonut vain syntymäajan ja koulutuksen (ko KN Special, re 120 cm), en yhtään muuta. Myöhemmin päivällä sama ilmoitus tuli eteen, enkä ensin tajunnut sen olevan sama hevonen. Ilmoituksessa kehuttiin todella paljon sukua ja päätin katsoa tarkemmin, koska yhtään sen parempia hevosia ei oltu minulle tarjottu. Vasta nyt tajusin kuinka upean orin olin torjunut aikaisemmin. Suku tosiaan oli juuri sitä mitä sanottu ja paljon kehuttu: upea ja melkein täydellinen kilpailu- ja jalostusorille. Nimi oli mielestäni (ja on vieläkin) täysi kymppi. Juuri tämän tyylisen hevosen kanssa halusin kilpailla: nimi piti olla suhteellisen pitkä, kasvattajanimi kokonainen sana (ei siis liitteenä) ja hevosen nimi vieraskielinen ja epätavallinen. Ja molemmat nimet vieraskielisiä. Itse en juurikaan pidä suomi-muu kieli yhdistelmistä, joissa kasvattajanimi on mahdollisesti suomeksi ja virallinen nimi englanniksi tai toisin päin. Mutta jokaisella on oma makunsa. Ilmoituksen ori alkoi tässä vaiheessa tuntua jo melko hienolta pakkaukselta, mutta vieläkin ikä häiritsi. Tiesin, että koulutusta voidaan aina nostaa ja varsinkin kun tämä hevonen omaa suurta potentiaalia tulevaisuudelle. Ostotarjouksia alkoi tulla ja oli aika päättä. Ottaakko vaiko jättää? Päätin kokeilla onneani ja laitoin ostotarjouksen. Se ei ollut kovin kummoinen, verrattuna muiden antamiin kilpailunäyttöihin ym., mutta lupasin tekeväni orista suuren. Lupasin viedä orin kantakirjaan, kilpailemaan aktiivisesti krj:n kilpailuissa ja käydä nj:n näyttelyissä. Ja ne todella haluan pitää! Seuraavana päivänä tuli sähköpostia ja ilmoitettiin, että ori olisi minun jos kiinnostaa. Aluksi tietenkin pidin asiaa vitsinä, mutta sitten valkeni ja riemu valtasi mielen. Tämä ori oli nyt minun omistuksissani ja tästä meidän yhteinen tie alkoi.

» » » Luonne
Nefertari's Evelutioner: huoleton ori, jolle jokainen päivä on uusi seikkailu ja aina yllätyksiä täynnä. Tämä tumma ori pitää huolen siitä, ettei yksikään päivä lopu ilman kommelluksia. Perusluonteeltaan yllättävän arvaamaton, muttei pahalla tavalla. Se on ikuinen nuori, täynnä seikkailumieltä, haasteellinen, mutta ennen kaikkea 110% kiltti. Se ei satuttaisi kärpästäkään eikä koskaan ole käyttäytynyt huonosti, mistä saa todellakin olla ylpeä! Se on huumorintajuinen eikä pelkää, häpeä tai ujoile mitään. Tämä ori on meidän jalokivi, ylpeyden aihe aina kun tulee puheeksi millaisia eri orit ovat luonteeltaan ja käyttäytymiseltään. Orilla on aina pilkettä silmäkulmassa ja se juuri saa jokaisen tunnin tuntumaan kuin unelmalta sen kanssa. Evolutioner erottuu selvästi muiden orien joukosta, eikä pelkää olla oma itsensä. Hevosen ulkonäkö ei ehkä ole toivotuin ja siitä saattaa tulla paljon kritiikkiä, mutta ulkomuoto ei ole mielestäni se tärkein asia hevosessa! Tärkein asia on sisempänä.

Hoitaessa Eppu on aktiivinen muttei mitenkään hyökkäävä hoitajaansa kohtaan. Se pitää toisille seuraa ja toivottaa kaikki aina tervetulleeksi viettämään aikaa sen kanssa, vaikka seisoisi vain orin vieressä tekemättä mitään. Eppu on mielestäni täydellinen hevonen jokaisessa asiassa ja varsinkin kun itse olen saanut tilaisuuden tutustua siihen, huomaan kuinka paljon se todella välittää niistä jotka osoittavat rakkautta sitä kohtaan. Oltiin sitten sen omassa karsinassa, käytävällä, kisapaikalla tai ulkona sitä hoitamassa, se antaa kaiken huomionsa sinulle. Eppu tietenkin palvoo ja rakastaa tyttöjä (siis tammoja), mutta niille on aina oma aikansa. Se on kiltti hoitaa, eikä se tee mitään tyhmyyksiä tai juokse karkuun heti kun näkee satulan tai muuta vastaavaa, mitä yleensä hevosilta saattaa odottaa. Voisi sanoa, että ori on erittäin sosiaalinen. Se ei ole sellainen, kuin yleensä tuntemani hevoset: se ei pullistele satulavyötä kiristäessä, se ei nosta päätänsä yrittäen vältellä kuolainten laittoa suuhun, se ei rynni karkuun nähdessään polkupyörän menevän ohi, eikä se ole koskaan irvistänyt muille ihmisille tai hevosille. Eppu seisoo käytävällä kiltisti vaikka ilman minkään näköistä kiinnitys systeemejä ja se on alkanut seuraamaan kuin koira minua. Totta kai sen käytävällä ollessaan on pakko morjenstaa karsinassa oleville lajitovereille, jos sellainen sattuu vieressä olemaan. Tai jos kaverit on kauempana, niin kyllä se reipas hirnahdus kuuluu asiaan. En tiedä mitä kaikkea ori on oppinut entisen omistajansa kanssa, mutta jotain on tapahtunut, sillä näin hieno hevonen ei voi olla muuten totta!

Ratsastaessa Eppuliini (rakkaalla lapsella on monta nimeä, eikö?) on tarmokas ja vahva. Sillä on potentiaalia rajattomasti, varsinkin kouluratsastuksessa, mutta voisi ihan yhtä hyvin kuvittelevan orin estekentillä. On aina mukava tietää, että on valinnanvaraa, varsinkin kun hevonen on yhtä kiinnostunut ja omistautunut molemmille lajeille. Kenttäratsastukseen en usko Epun koskaan sopivan. Sillä ei ole sitä kenttäratsun kuumuutta ja geenejä, jotka tekisivät siitä yhtä hyvin jokaisessa kolmessa lajissa. Sen kiinnostus luultavasti lopahtaisi hyvin nopeasti, koska sen pitää koko ajan olla tarkkana ja selviytyä hyvin vaikeista tehtävistä jotka eivät vältämättä liity mitenkään toisiinsa (kenttä - koulu). Tahtoa sillä kyllä on, ja kuntokin koko ajan vain kasvaa, mutta mielestäni kouluratsastus on lähellä sen ja omaa sydäntäni. Joskus tuntuu, että Eppu jännittää enemmän valmentajan tai muun yleisön kanssa, kuin että treenaisimme kahdestaan. Aluksi varsinki ori on varsinainen hermokimppu. Se ei kuitenkaan pelkää tehdä töitä, vaan suorastaan janoaa sitä, mutta jokin siinä aina on. Onhan se edistynyt huimasti siitä kerrasta kun ensimmäisen kerran nousin orin selkään, mutta aina on parantamisen varaa. Ihan aina. Epulle on aivan sama missä ratsastetaan oli se sitten maneesissa helteessä tai ulkona kaatosateessa, se haluaa hoitaa hommat parhaimpansa mukaan ja ottaa aina riskejä mahdollisuuksien mukaan. Mielestäni Epulla on monta hyvää koulu- ja esteratsun ominaisuutta: se on nöyrä, valmis ottamaan riskejä, taitava oppija, hieno asenne asioihin, hyvä opettaja, positiivinen ja löytyy pilkettä silmäkulmassa, niin kuin olenkin jo aikaisemmin maininnut. Se ei ole laiska, se ei ole mikään hikipinko. Se on tahdikas ja sillä on hyvä rytmi jokaisessa askellajissa. Hevosella on hyvä ryhti, se on pehmeä suustaan ja lähellä ratsastajaa.

Kouluratsastuksessa, eli Epun päälajissa ja tällä hetkellä ainoassa lajissa se on oikea kultakimpale. Lihasten voimistuessa ja hyvän valmennuksen myötä uskoisin, että jonain päivänä voisimme olla jopa grand prix radoilla. Nyt kuitenkin keskitymme hiomaan taitojamme ja oppimaan koko ajan uutta (siis myös ratsastaja ;D). Epulla on loistava rytmitaju, paljon parempi kuin minulla, joten sen kanssa on ilo mennä kür -luokkia. Treeneissä Eppu kulkee sulavasti ja pitää hyvin tempoa yllä, vaikka sitä saakin joskus muistuttaa mihin suuntaan ollaan menossa. Ori raukka on joskus niin keskittynyt miellyttämään ratsastajaansa ettei joskus muista kumpaan suuntaan pitää mennä kun yrittää väistättää oikealla pohkeella.. :D Eppu on hyvin kuuliainen ratsuna ja osaa kommunikoida taitavasti ratsastajan kanssa. Se kuuntelee hienosti ratsastajaa hänen istunnollaan ja joskus pelkän ajatuksenkin kautta ori tietää milloin esim. pysähtyä. Raippaa orilla en ole koskaan itse varsinaisesti tarvinnut, mutta pidän sitä aina mukanani. Tämän hevosen kanssa on ilo tehdä töitä!

Esteratsastuksessa sallin aina silloin tällöin sen toisen Evolutionerin päästä valloilleen: se ikinuori, täynnä energiaa oleva joskus täysin ilmaan mitään kontrollia oleva hevonen. Parisen kertaa viikossa treenaamme Epun kanssa esteitä pitäen orin virkeänä ja säilyttämään mielenkiintonsa molempia lajia kohtaan. Hevosen innostuksen aina huomaa sen saapuessa estekentille ja se nauttii hyppäämisestä. Ratoina emme aijo mennä yli 120 cm luokkia tai ainakaan niin kauaa kun ori toimii kouluhevosena. Yksittäisinä esteinä olemme kokeilleet hypätä 135 cm pystyesteitä, mutta niiden tullessa liian hankaliksi ori hämmentyy ja haluaa jättää hyppäämisen kokonaan. Silloin se pelkää, eikä halua edes kokeilla. Irtohypytyksenä Eppu on hypännyt sarjoina 130 cm ja yksittäisinä ihan jopa 140 senttiä. Tiedän, että orissa piilee se estehevosen voima ja innokkuus minkä se on varmasti perinyt emältään, mutta vielä en ole saanut sitä orilta esiin. Vielä ei ole ollut se oikea aika, mutta ehkä sitten jonain päivänä. Ja tällä hetkellä tärkeintä on vain saada ori pitämään esteiden hyppimisestä ja tietää, että sillä voi mennä muitakin lajeja, kunhan menee sen säännöillä ja rajoituksilla. Ori saattaa joskus tuntea enemmän vapauden tunnetta menessämme esteitä ja sen huomaa kun se tekee valtavanmoisia pukkeja laukoissa. Se ei pelkää ja aristele mitään tiettyjä esteitä, että ihan jopa vesiesteet ja matot se on hypännyt kunnolla. Vähiten se ehkä tykkää hypätä muureja ja eniten sarjoja.

Kilpailuissa Eppu on tietenkin utelias, mutta yllättävän rauhallinen. Tammoista se ei muuten piittaa ellei ne ole kiimassa ja silloinkin Eppu päättää kohteliaasti höristä perään parisen kertaa. Mitään oi-beibi-mä-haluun-sut-nyt episodeja orin kanssa ei ole tullut. :D Oma ihminen on edelleenkin tärkeysjärjestyksessä # 1. Lämmittelyssä Eppu alussa hermoilee ja tuskastelee muiden hevosten joukossa. Itse olen huomannut orin tarvitsevan paljon tilaa ratsastaessaan ja saa ahtaissa paikoissa paniikin. Silloin se pimahtaa täysin ja ajattelee vain yhtä asiaa: pakko päästä täältä pois hinnalla millä hyvänsä. Siksi olemme saapuneet kilpailupaikkoihin varsin aikasin, jotta alussa saamme tarvitseman tilamme ja orin lämmetessä sen kanssa on paljon helpompi työskennellä, vaikka hevosia sitten tulisikin samalle kentälle vähän enemmän kuin kotona yleensä. Kilpailusuorituksessa (koulukilpailuissa, koska esteillä emme ole vielä startanneet) Eppu keskittyy täysin ja sulkee mielestään kaikki muut asiat. Sen ennen pelkäämät ja kammoksuttaneet kukkakoristeet ja tuomaristo pyyhkiytyvät mielestä ja on siltä seisomalta ratsastajan kanssa yhtä. Se on sitten ihan eri asia millainen yleisö on. Jos katsomossa on yksikin väärän värinen paita ori flippaa täysin ja sanoo hyvästit suoritukselleen. Se on joskus myös kieltäytynyt täysin menemästä eteenpäin jos aitojen sisällä sattui olemaan pienikin vesilätäkkö. Veden yli voi kotona hypätä, ja mennä päältäkin, mutta kilpailuissa ei voi mennä edes kahta metriä lähemmäksi..? Kotona herra kyllä suostuu menemään vaikka läpi jään ja harmaan kiven. o.O' Mutta onhan se annettava anteeksi, kun muuten on niin täydellinen hevonen kyseessä.

Mitä muuta Epusta voi sanoa? Taluttaessa se kulkee pää melko ylhäällä, ylpeän näköisenä, kun yleensä hevoset kävelevät pää aika alhaalla. Ehkä imagokysymys tässäkin tapauksessa. Eppu on helppo lastata ja se uskaltaa hyvin kulkea yksinkin pitkiä matkoja, vaikka sitä itse yritän aina välttää. Meille tullessaan Eppu matkusti useita tunteja trailerissa ja perillä päästyään se ei ollut moksiskaan. Ei mitään stressiin tai väsymykseen viittaavia oireita. Ja olihan hevonen todella nuori Kamiltoniin saapuessa, ei edes ratsun ikäinen. Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa meillä ei ole havaittu mitään ongelmia ja Eppu pystyy yllättävän kauan seisomaan kärsivällisesti paikoillaan. Paljon pidempään kuin yksikään muu hevosistani (ja niitä on tällä hetkellä yhteensä kahdeksan).

Evelutioner on elämäni valon lähde. Se on oikea taistelija, mutta niin kiltti. Joka aamu kun tulee talliin kuulee ja näkee heti ensimmäisenä Epun pään kurkistelemasta karsinasta ja tervehtien matalaäänisellä hörinällä. Sen kanssa on ilo ja kunnia tehdä töitä huonoinakin päivinä. Se osaa yllättää positiivisesti ja on hurmannut jokaisen tähän asti, joka on saanut tilaisuuden tutustua siihen. Se ei aina helpolla anna luottamustaan, mutta sitten kun sen on ansainnut, tuntuu kuin mikään muu koko maailmassa ei enään merkitsisi mitään. Hevosen ulkonäkö ei ehkä kaikkia miellytä, mutta mielestäni se olisi täydellinen jalostukseen jo pelkän luonteensa ansiosta! Aivan upea hevonen ja kehotan kaikkia tutustumaan siihen, jos edes pikkasenkin löytyy mielenkiintoa. :D Tämä on ori jolla ei ole iso, vaan valtava sydän!

» » » Sukutaulu

Emä KL Alert la Paris on suloinen FWB-tamma korkeudeltaan 164 cm. Sillä on virtuaalimaailmassa sukua reilut kaksi polvea, ja sen isänisä on kuin onkin kuuluisa VIR MVA Champion-arvonimillä palkittu FNS Matthew. Suvusta löytyy myös puhtaita täysiverisiä, ja sen huomaa jossain määrin myös Allin sulavissa liikkeissä. Alli kilpaili lyhyen aikaa mutta menestyksekkäästi keräten 26 ERJ:n alaista sijoitusta ja 7 KRJ:n alaista sijoitusta.

» » » KRJ:n alaiset sijoitukset (9 sijoitusta)
28.11.2006 KRJ, kutsu, Prix St. Georges, 08/49
28.11.2006 KRJ, kutsu, Vaativa A (kür), 57/60
27.11.2006 KRJ, kutsu, Vaativa A, 30/41
27.11.2006 KRJ, kutsu, Vaativa A, 14/40
17.11.2006 KRJ, kutsu, Intermediaire I, 35/37
17.11.2006 KRJ, kutsu, Intermediaire I, 35/46 (57.040%)
14.11.2006 KRJ, kutsu, Intermediaire I, 13/30
12.11.2006 KRJ, kutsu, Intermediaire I, 05/39 (65.193%)
06.11.2006 KRJ, kutsu, Intermediaire I, 21/37 (59.104%)<