ERJ CUP 04/15 tarinaluokan tekstit: ----------------------------------------------------------------------------- ----------------------------------------------------------------------------- Naxu (VRL-12320) - Moon Booris VH14-018-0854 (110cm) Olin todella tyytyväinen päästessäni omaan tarhaani. Olimme olleet taas tallin tammojen kanssa kisareissulla eivätkä edes parhaat kaverini Ralle ja Nacho päässeet pitämään minulle seuraa. Nyt olimme kuitenkin kotona. Ravasin tarhassa kierroksen ja asetuin seisomaan portin viereen. Samassa viereisessä tarhassa oleileva Ralle hörähti minulle ja pyysi kertomaan kisapäivästä. No, minähän ajattelin olla kertomatta erikoisesta päivästämme, mutta Nachonkin painostuksesta aloin selvittää päivän kulkua. Olimme lähteneet aikaisin aamulla kohti kisapaikkaamme. Pitkän ajan kuluttua ja monituisten heinänkorsien pureskeluiden jälkeen pysähdyimme viimein. Meidät kaikki otettiin jaloittelemaan tallipihalle. Pistin heti merkille sen, kuinka ovelan näköinen ratsastajani Naxu oli ollut. Hänellä oli punainen huivi ja keltaiset, aivan kuvottavan väriset ratsastushousut. Varustamiseen asti kaikki sujui hyvin. Minulla oli jo satulakin selässä, kunnes Naxu tuli viereeni jonkun astian kanssa. Astiassa oli mustaa mönjää. Sitten hän sanoi jotain, jota en olisi voinut uskoa. "Otappa Booris mämmiä niin jaksat paremmin!" Jopa minä tiesin, mitä mämmi on. Naxu oli joskus puhunut siitä, kun hän oli jutellut jonkun suomalaisen turistin kanssa. Katsoin Naxua epäluuloisesti enkä työntänyt päätäni astiaan. Sen sijaan Naxu työnsi mustaa ainetta suuhuni lusikalla. Jo tässä vaiheessa olin aivan varma, että Naxu oli juonut jotain alkoholipitoista. No, jouduin sitten syömään sitä, vaikka pahaa se olikin. Syötyäni kaiken Naxu laittoi minulle normaalisti suitset päähän ja lähti verkkailemaan minua. Verkassa kaikki sujui ihan hyvin eikä mitään kummallista tapahtunut. Yhdessä vaiheessa tuomari kuulutti, että kaikille luokkaan osallistujille olisi luvassa pääsiäismunat, mutta ne olisivat tietenkin ihmisille. Onneksi, koska olin saanut ihmisten tempauksista jo tarpeekseni yhdelle päivälle. Verryttelyiden jälkeen menimme odottelemaan vuoroamme ulos. Kävelimme ihan rauhallisesti, kun Naxu päätti maastoutua oikein komealla kuperkeikalla tai oikeastaan voltilla. Säikähdin tätä kamalasti, koska eihän hänen pitänyt käynnistä tippua. Lähtövuoromme oli pian, joten Naxu ratsautui nopeasti ja lähdimme ravailemaan ympyrää. Pian meitä kuultutettiin ja siirryimme radalle. Tervehdittyään tuomaria Naxu pamautti jalkansa kylkiini ja lähdin ravaamaan. Ratsastajani nosti laukan ja lähdimme kohti ensimmäistä estettä. Rata sujui ihan hyvin, vaikka jouduinkin tekemään monta ihmepelastusta Naxun kanssa. Hän horjui selässä tosi paljon eikä ollut yhtään oma itsensä. Radan jälkeen olin aika tyytyväinen päästessäni hänestä eroon. suorastaan huokaisin helpotuksesta, kun kisahoitajani Nipsu talutteli minua trailerialueella. Hetken päästä hän otti minulta varusteet pois, laittoi loimen selkään ja kylmät jalkoihin. Olo oli aika rentoutunut ja rauhallinen Naxun tuloon asti. Hän hoiperteli luokseni ja halasi nopeasti. Nainen haisi jännältä, ihan kuin joltain umpivanhalta heinältä. En pitänyt hänestä juuri sillä hetkellä yhtään. Myöhemmin kaikki porukastamme olivat kilpailleet ja palkinnot oli jaettu. Olin itseki pyörähtänyt siellä, mutta en ollut ajatellut mitään palkintoja, vaan yrittänyt sietää Naxua. Lopulta olimme kaikki autossa ja lähdimme ajelemaan kotia kohti. Matkalla pysähdyimme monta kertaa huoltoasemilla ja kerran isommalla pysähdyspaikalla. Siellä meitä taluteltiin muutamia askeleita ulkona. Paikalla oli myös sinivalkoinen auto, jonka kyljessä oli jotain tekstiä. Autosta oli tullut kaksi miestä, jotka puhuttelivat Naxua. Hetken päästä meidät lastattiin autoon ja jatkoimme matkaa. Muutamaa hetkeä myöhemmin olimme kotona. Meidät päästettiin vapaiksi tallipihalle ja ohjattiin talliin. Minut pestiin kauttaaltaan ja kuivailtiin hyvin. Sen jälkeen pääsin takaisin tuttuun tarhaan. ----------------------------------------------------------------------------- ----------------------------------------------------------------------------- Oresama (VLR-02753) - Ghost RR (150cm) "Iskä! Iskä!" hirnuin malttamattomana jo kun Tallimestari-niminen ihmisystäväni käveli kanssani kohti tarhoja, "iskä, siellä oli ihan mahtavaa!" "No Ghost hyvä, muista käytöstavat! On kohteliasta odottaa paikallaan, kunnes ihminen päästää sinut vapaaksi", iskä hörähti lempeästi. Isä oli minusta ylpeä, kun odotin hiljaa ihmisen päästävän minut vapaaksi preerialle, tai siis aitaukseen, näin sen heti korvien asennosta. Taisi ajatella, että olen oikea kilpahevonen! Niin kuin olenkin, muistin, ja ravasin ylpeänä häntä pystyssä iskän luokse. "Siellä oli kasveja esteiden vierellä! Ja päällä! Kuvittele! Enkä syönyt niitä yhtään, niin kuin neuvoit! Ja siellä oli muitakin nuoria, ja yksi tamma oli vasta vuoden vanha, mutta se ei hypännyt yhtään, vaan oli vain pihassa aitauksessa, eikä sanonut hei, vaikka minä huusin, ja siellä oli koira-" "Ghost!" isä pärskähti ja nosti päänsä ylös, "et kai hirnunut siellä täyttä kurkkua? Se on aika moukkamaista, vain kylmäveriset ovat sellaisia mämmikouria, etteivät pysty säilyttämään arvokasta vaikutelmaa!" "Anteeksi, mutta kun siellä oli niin paljon kaikkea!" Isä huski hännällään pää ylhäällä ja näytti ankaralta, mutta näin, miten hän lientyi lopulta. "No? Millaisia esteitä siellä oli?" "Punaisia ja valkoisia. Ja vähän vihreitä harjoituskentällä", vastasin heti. "Voi sinua, Ghost. Niin nuori vielä... Tarkoitin, että millaisen radan hyppäsit?" "No sellaisen kuin sinä eilen, kun harjoittelit sen uuden ihmisen kanssa. Paitsi että siinä oli kasveja myös!" Olisin halunnut kertoa isälle vielä linnuista, joita ui ojassa ja joiden äänet kuulin koko ajan ja joilla saattaa olla tänä keväänä munia, ja siitä, miten Tallimestari laittoi minulle loimen niin huonosti, että kutitti. Ja pienikokoisesta naaraspuolisesta ihmisestä, joka otti minusta kuvan, kun hyppäsin. Isä näytti kuitenkin mietteliäältä, joten olin hiljaa. Isä aina suuttuu, jos sille hirnuu päin turpaa, kun sen aivot heittävät kuperkeikkaa sen pohtiessa jotain oikein ankarasti. "Tuliko ruusuketta? Pokaalia? Mitään, mitä voin osoittaa muille oreille ja sanoa, että minun poikani ensimmäiset suuret kisat menivät mahtavasti?" "Eeei..." hirnahdin välttelevästi korvat luimussa. Käänsin pääni sivulle ja kuopaisin kainosti maata. "Olitko kuitenkin kymmenen parhaan joukossa?" isä varmisti. "Eeen", hörähdin yhä välttelevästi. Toivoin, ettei tätä keskustelua olisi tarvinnut käydä, mutta ovela isi huomaa aina kaiken, mitä yritän piilotella. "No? Mitä tapahtui? Pudottiko tuuli puomeja? Et kai kompastunut?" isä hörisi huolestuneena ja nuuhki minua tarkistaakseen, olinko ehjä. "Oikeastaan, iskä, kun se pieni tamma siellä haassa näytti niin surulliselta, niin minä taisin vähän niin kuin saada arvosanaksi hylätyn. Kun se ei vastannut, kun hirnuin sille, niin ajattelin mennä katsomaan. Ja kun siellä otettiin valokuviakin! Iskä! Valokuvia! Salamalla!!" Iskä suttui, sen näki. Se kuopaisi mahtipontisesti maata, pudisteli päätään ja pärski sanatonta harmiaan. Ihmettelin ääneen, eikö isä muka ollut tehnyt mitään kummaa epähuomiossa ensimmäisissä isoissa kisoissaan, ja mitä väliä sillä oikeastaan oli, yhdellä kisalla. "Kuules Ghost! Tuollaisilla sijoituksilla on erittäin paljon väliä! Tiedätkö, mikä on jalostusori? Se on ori, joka saa enemmän herkkuja ja parempaa ruokaa kuin muut, ja jota ihmiset puunaavat ja hoivaavat tarkasti joka ainoana päivänä, ihan niin kuin minua! Ja jalostusoriksi pääsee vain voittamalla isoja kisoja! Käyttäytymällä kuin ammattilainen! Haluatko muka päätyä rahvaanomaiseksi harrastehevoseksi, niin kuin se ikäisesi suomenhevonen? Harrastehevosen elämä on kamalaa! Ei saa pehmeintä lointa ylleen, ei uudenkarheaa satulaa, ja ratsastajanakin toimii toistaitoinen ihminen, joka ei uskalla hypätä kuin puolen metrin esteitä! Ja poika, en mokannut ensimmäistä ERJ-Cup -luokkaani, vaan voitin sen, niin kuin aidon, hienostuneen puoliverisen kuuluu!" Olin onnellinen, kun Tallimestari tuli portille huhuilemaan minua. Isän vihainen hirnunta kuulosti melkein karjunnalta. Onneksi isä asuu eri tallissa. Kävelin rauhallisesti mutta erittäin innokkaasti portille, niin kuin isä oli opettanut, vaikka teki mieli laukata. Seuraavalla kerralla keskityn ihan varmasti kunnolla, niin minusta tulee jalostusori ja saan pehmeän loimen, uuden satulan ja parasta ruokaa! ----------------------------------------------------------------------------- ----------------------------------------------------------------------------- Ireth (VRL-03777) - Taikakuun Rapatessa Roiskuu VH15-018-0370 (100cm) Roope asteli masentuneena tarhaan, löntysteli heinäkasalle ja alkoi hajamielisesti mussuttaa heinää, maistamatta mitään. Tämä tietenkin huolestutti Roopen parasta ystävää, joka sitten tulikin kysymään, mikä oli huonosti. "Epäonnistuin ihan tyystin", vastasi Roope ja huokaisi syvään. "Olin omistajan kanssa estekisoissa tänään, oli oikein paljon osallistujia, kuulemma sellainen cup-kilpailu oikein ja minä epäonnistuin", ori jatkoi avautumistaan. "Mitä tapahtui?" siltä kysyttiin, eihän Roope ikinä epäonnistunut, se kun yritti aina parhaansa ja usein vielä enemmänkin - mitä ihmettä oli sattunut? "Jännitti ihan hirveästi kun kaikki katsoivat niin tarkkaa ja omistajakin oli ihan outo, niin en oikein ollut tilanteen tasalla radalla. Kompastuin jo ekalla esteellä ja puomi putosi ja siitä alamäki vasta alkoi, hyvä etten kuperkeikkaa tehnyt", ori kertoi ja huokaili syvään jatkuvasti, se oli selvästi hyvin pettynyt itseensä. "Omistajakin oli ihan punainen kuin tomaatti kun rata loppui ja kysyi, missä mämmissä oikein tarvoin kun en meinannut jaloillani pysyä!" Roope parkaisi ennen kuin käänsi takapuolensa muille, antaen päänsä vajota entistä alemmas. "Ei se haittaa, sellaista sattuu", muut lohduttivat maansa myynyttä oria, jota ei olisi takuulla ilahduttanut edes kananmunaan kompastuva kissa, joten Roopen tarhakaverit päättivät olla ovelia ja tehdä omistajalle kepposen, kun hän tuli hakemaan poppoota sisälle. Roope ei ollut mistään tietoinen, mutta kun se näki muiden viilettävän pitkin pihaa, alkoi sekin kiinnostua ympäristöstään ja huomasi, että tarhan portti oli auki ja omistaja juoksi muun lauman perässä käsillään huitoen. Silloin myös ylitunnollinen Roope näki tilaisuutensa koittaneen ja lähti livohkaan, saaden omistajan huutamaan ja huitomaan vielä enemmän. "Eikö olekin piristävää!" muut huusivat kauempaa ennen kuin Roope sai ne kiinni, unohtaen täysin kisoissa tapahtuneen fiaskon. ----------------------------------------------------------------------------- ----------------------------------------------------------------------------- Ireth (VRL-03777) - Mielensäpahoittaja VH15-018-0493 (90cm) "Kyllä minä niin mieleni pahoitin!" Möö puhisi ja tamppasi maata kiukustuneena. "Mukamas isot estekisat, pyhpah, ei punaista mattoa, ei mämmitarjoulua, ei edes kuperkeikkoja tekeviä klovneja! En minä tiedä mikä munapää tuo omistajakin on, kun tuollaisiin ihme kekkereihin mut raahaa. Mutta saipahan sitten maistaa lääkettään", ori jatkoi paasaamistaan kaikkien sen tarhakavereiden ja vierustarhojenkin hevosten kuunnellessa kiinnostuneena mihin tämä tarina johtaisi - ori kun on tunnettu lennokkaista tarinoistaan. "Olin mukamas ihan innoissani menossa radalle ja sain huijattua omistajaa kunnolla, se luuli että nyt tulee hyvä suoritus, mutta olinkin ovela... kiihdytin ennen ensimmäistä estettä ihan hirveästi ja pysähdyin ennen estettä, haha! Ireth lensi kuin leppäkeihäs esteen toiselle puolelle, joten otin sitten ilon irti ja päätin lähteä ihan itsekseni pienelle kunniakierrokselle." Tarina sai aikaan kunnon naurunremakan muissa, joskin pari herkkäsieluisempaa yksilöä hieman paheksuivat Möön toimintaa, tai ainakin esittivät kovasti - kummallisesti kummankin suupieli kyllä nyki, kun ori kuvaili miltä ratsastaja oli näyttänyt noustessaan esteen takana jaloilleen. ----------------------------------------------------------------------------- ----------------------------------------------------------------------------- Ireth (VRL-03777) - Viisikon Nuttu Nurin VH15-018-0201 (60cm) "Huihuihui! Ette ikinä arvaa missä mä olin!" Niilo kysyi ovelasti tarhakavereiltaan. Kaikenlaisia veikkauksia tulikin; eläinlääkäriä, treffejä, maastoreissua, mutta kukaan ei arvannut, että Niilo oli ollut SUUREN SUURISSA estekisoissa. "Eei", Niilo hymisteli veikkauksille ja jatkoi: "Minä olin estekisoissa! Mutta ne oli kyllä kummalliset kisat. Radalla oli punaisia, pääsiäismunan näköisiä esteitä ja siellä piti tehdä myös kuperkeikkoja!" "Uskoisko tuota?" kysyi Puuska, 21-vuotias kisakonkari ja kohotteli (olemattomia) kulmakarvojaan. "Joo-o, ihan totta!" pikku-Niilo vakuutteli ja lisäsi vettä myllyyn kertomalla, että palkintona oli ollut mämmiä! Tästä seurasikin paljon keskustelua ja ihmettelyä, mitä ihmettä kukaan nyt mämmipalkinnolla tekisi? Lopulta Niilon olikin sitten pakko myöntää, että hän oli ehkä hieman värittänyt tarinaa. "No tuota... ei siellä nyt niiiiin jänniä esteitä ollut... korkeuskin oli vain 60 senttiä..." Niilo myönsi ja hieman nolosteli. Se kun olisi niin kovasti halunnut käydä edes joskus isoissa kisoissa, isojen poikien luokassa! "Nohnoh, älähän nyt", Puuska lohdutti ja kertoi, ettei esteiden korkeudella ollut väliä, vaan sillä, paljonko osallistujia oli ollut ja miten rata oli mennyt. Tästä Niilo piristyikin ja se pystyi ylpeänä sanomaan, että oli voittanut koko luokan - Niilon ihan ensimmäinen voitto! Tarhakaverit onnittelivat ylpeää kisaajaa innoissaan ja hetken kuluttua juttu kääntyi muidenkin kisamenestykseen, eikä Niilo tällä kertaa tuntenut itseään niin pieneksi kuin yleensä. ----------------------------------------------------------------------------- ----------------------------------------------------------------------------- Ireth (VRL-03777) - Villahaan Syyshymy VH15-018-0375 (100cm) Hymy asteli tarhaan hymyillekin kuin Naantalin aurinko - kuten aina. Se hyräili Munamiehen kappaletta Pomppufiilis ja pomppi itsekin sinne, tänne ja tuonne, ollen suorastaan riehakas. "Varo ettet tee kohta kuperkeikkaa!" naurahti Sparta, Hymyn paras kaveri. "Enhän minä", hihkaisi Hymy ja hymyili ovelasti, "mutta tiedätkös missä minä tänään olin?" "Estekisoissa, johan sen näkee sinusta", totesi viereisen tarhan eläkeläisherra Konna, entinen kisakonkari. "Kyllä! Ja vaikka nyt olikin pääsiäinen, ei omistaja tällä kertaa koittanut tarjota mämmiä aamiaiseksi", Hymy jatkoi ja irvisti. Sillä oli aivan liian tuoreessa muistissa edellinen pääsiäinen, jolloin omistaja oli lukenut, että mämmi on terveellistä ja lisää suorituskykyä - ja oli päättänyt antaa ennen kisoja kaikille hevosille aimo annoksen moista sotkua. "Estekisoissa!" kuului huudahdus vielä kolmannestakin tarhasta, "Oliko siellä punaisia esteitä? Entä keltaisia?" kyseli pikku-Chino, vasta 2-vuotias orinalku uteliaana, se kun on valjakkohevonen, eikä koskaan pääsisi estekisoihin. ----------------------------------------------------------------------------- -----------------------------------------------------------------------------