ERJ CUP 04/14, Tarinaluokan tekstit ---------------------------- Latu (VRL-01436) - Firelily Iivari tuijotti puhelimen luuria epäuskoisena. Tässä oli pakko olla joku juoni, kuka nyt lähtisi vakavissaan yhdistämään munajahtia estekisoihin...? Joku aivan tasan tarkkaan yrittää nyt höynäyttää häntä ja saada nolattua koko ratsukon sillä että Iivari tähyilisi olemattomia pääsiäismunia esteiden seasta. Hän olisi kyllä muutenkin varsin hemaiseva näky siitepölyallergian suoman nuhan ja turvotuksen ansiosta, mutta edes joku ylpeys sitä oli nyt säästettävä. Olisihan se näin pääsiäisen kunniaksi kiva lisä jos kisoihin olisi oikeasti ympätty munanetsintää, mutta jotenkin Iivaria epäilytti: miksei kisakutsussa oltu ilmoitettu edes rivien välistä mistään tällaisesta? Tai kai nyt kansliassa oltaisiin edes voitu asiasta mainita, ja olisiko oikea munajahti muka näin salamyhkäistä? Eivätkö kaikkien kilpailijoiden pitäisi silloin tietää siitä, miksi siis kuiskia? Nämä ja sadat muut ajatukset pörräsivät Iivarin päässä verryttelyä sotkien, ja kun nuoren miehen oli lopulta aika astella pääsiäisteemaiselle radalle oli kuin tuon kypärän alla olisi muhinut painekattila. Kaikesta huolimatta sana "yllätyspalkinto" kutkutti hänen mieltään... Aurinko porotti harvinaisen lämpimässä kevätsäässä ja sulatti pikkuhiljaa aivojakin pehmeämmiksi, tai ainakin siltä Iivarista tuntui. Kuvitteliko hän vain vai valuiko hänen otsalohkonsa oikeasti juuri sieraimia pitkin ulos? Iivari pyyhkäisi kädellä nenäänsä, valkoinen hansikas tuhraantui punaiseksi. Aivot pysyivät paikoillaan mutta komean nenäverenvuodon jatkuva niistäminen ja ryystäminen oli antanut. Iivari mutisi kironsa paidan kaulukseen samalla kun kello kilahti: syteen tai saveen! Lilyn kaviot rummuttivat pöllyävää hiekkaa veripisaroiden kirjoessa kengättömiä kavionjälkiä. Iivari ratsasti kirjaimellisestikin verenmaku suussaan, ainoana ajatuksenaan seuraava este, ja sitä seuraava, ja sitä seuraava... Kukaan ei tuntunut huomaavan ratsastajan ongelmaa ennen kuin veri tursui jo leualta valkoiselle paidalle: samalla hetkellä kun lipunnostaja huitoi toimitsijoille alkoi värikkäät valopallot tanssimaan kissanpolkkaa Iivarin silmissä, hänen otteensa herpaantui ohjista ja Lily meni hämilleen jäätyään äkkiseltään yksin. Hätäratkaisuna tamma sinkaisi kuutosesteellä sivuun hervottoman ratsastajan jatkaessa matkaansa kohti pystyesteen juurta. Iivari kierähti pehmeällä kuperkeikalla hiekkaan väistäen nippanappa tolpan, jääden retkottamaan puoliksi kukkalaatikon päälle harvinaisen epämukavassa asennossa. Miehellä itsellään ei ollut tästä kuitenkaan harmainta aavistustakaan, sillä juuri sillä hetkellä hän oli autuaassa offline-tilassa. Iivari havahtui askelien ääniin ja kaikuina kantautuvaan puheeseen. Hän avasi silmänsä ja koitti tarkentaa katsettaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Veri pursui nyt jo toisestakin sieraimesta, päätä särki, hän oli laskeutunut vatsa edellä jonkun kovan päälle ja olo oli mitä sekavin. "Joo, hengissä ollaan ja ottakaa Lily kiinni, joo, joo" vastasi tämä lentäjän poika kysymyksiin samalla kun joku tarrasi toisesta kainalosta kiinni ja toinen toisesta. Ja mitä Iivari haparoivalla katseellaan näkikään... Hän oli onnistunut kierimään istutusten sekaan piilotetun muovimunan päälle! Örähtäen mies kyykkäsi takaisin alas - ja oli pyörtyä uudestaan - napatakseen yhden strassikoristeisista Fabergén pääsiäismunan jäljennoksistä käteensä. "Kai tämä lasketaan löytämiseksi?" Iivari kysyi verta sylkien. Sijoitusta ei tullut, mutta Iivarin istuessa ensiapupisteessä tupot sieraimissa ja vesilasi kourassa tuli toimitsija ojentamaan hänelle ihan oikean suklaamunan pääsiäistoivotusten saattelemana. No, ihan tyhjin käsin ei sentäs tarvinnut kotiin lähteä. "Hy'ää bääsiäisdä!" toivotettiin nasaaliäänellä takaisin. ---------------------------- Maltsu VRL-12684 - DD's Exception to the Rule Seuraavaksi Maltsu ratsullaan DD's Exception to the Rule! Miksi tämä lause saa aina sydämmen lyömään tuhatta ja sataa? En siis nyt tarkoita tätä kuulutusta, vaan nimeä "Exception to the Rule". Eetu kun on, mitä on. Ori saa sätkyn pienimmästäkin, ja on muutenkin haastava. Kaiken lisäksi, jos värikkäät pääsiäismunat uhkailisivat esteiden päältä, luvassa olisi täystuho. Joka tapauksessa, nyt oli meidän vuoromme. Irrotin pohkeeni Eetun kyljistä, mistä ori tiesi saavansa lähteä. Pidin ohjat joustavalla tuntumalla, pyrin olemaan rauhallinen jotta Eetukin olisi. Ensimmäinen este. Napautin raipalla orin lautasta juuri ponnistuksessa, yli. Voi ei ! Raipan nahkaläpykkä tipahti. Toivottavasti Eetu vain ei saisi sätkyä... Mahtavaa, ori ei edes huomannut! Seuraava kohde oli sarja. Pidätin ohjista, minkä Eetu onneksi ymmärsi hyvin. Sitten näin jotain. Ensimmäisen esteen päällä oli jotain värikästä. Epäilemättä pääsiäis muna. Se oli tolpan päällä, ja ehdin vielä suunnittelemaan hyökkäystä, jolla pääsisin puhtaasti yli sekä saisin munan. Tähtäsin mahdollisimman reunaan, vedin jalkaterän kiinni jotten kaataisi tolppaa. Pidin ohjat tuntumalla ja siirsin ne oikeaan käteeni. Raipasta ei olisi tällä kertaa apua, Eetu menee yli jos menee. Kaiken lisäksi riskeerasin vasemman käteni murtumiselle. Kurkotin, ori lähestyi estettä ja selvästi ihmetteli mitä olen tekemässä. Se ponnisti, hyppäsi, onneksi hieman kaukaa, sain enemmän tilaa munan nappaamiseen. Värikäs pallero lähestyi kättäni, nappasin siitä kiinni, ja sim sala pim. Sujautin munan taskuuni ja keskityin lähestyviin esteisiin. Näin seuraavan munan jo käännöksessä. Mutta se oli maassa. Jopas tämä nyt tehtiin vaikeaksi. Käytin kekseliäisyyttäni ja käänsin raipan "keihääksi", kurottauduin alemmas. Tämä ei tulisi onnistumaan. Oikea jalkani lähti jalustimesta ! Pidin kiinni Eetun harjasta, ojensin raippaa ja pamautin sen maahan silmät kiinni toivoen että osuin munaan. Nostin raipan kärjen ja kappas, siinähän se törrötti. Nappasin sen äkkiä ja laitoin kisatakkini taskuun, mutten ehtinyt järjestäytyä Eetun selkään, kun näin jo seuraavan munan. Se oli myös maassa, mutta toisella puolella ! Heilahdin nopeasti orin vasemmalle kyljelle, josta se sai sätkyn. Ehdin keihästää kolmannen munan ennen kuin Eetu veti pukin. Heilahdin sen kaulalle, mutta sain ujutettua munan taskuuni. Ne alkoivat jo täyttyä, joten toivottavasti tuo oli viimeinen. Ratsastin hieman horjuen kohti toisiksi viimeistä estettä, joka oli suuri okseri. Jumantsuikka ! Sen yläpuolella oikeasti roikkui värikäs, suklaapallero, jota pääsiäismunaksi kutsutaan. Päätin luottaa Eetuun, ja ojensin raippani suoraksi, en halunnut saada sulavaa suklaata silmieni väliin. Törkkäsin raipan suklaamunan läpi, ja naru, josta se roikkui lähti mukaan. Tungin koko hela hoidon taskuuni, ja keskityin viimeiseen esteeseen. Eetu hyppäsi sen melkein tasajalkaa, joten lensin sen kaulalle molemmat jalat irti jalustimista. Sinnittelin, mutta valuin orin kaulaa pitkin aina vain alemmas. Maaliviiva häämötti jo, pitäisi vain pystyä roikkumaan selässä sinne asti. Kaiken lisäksi Eetu sai heilumisestani kohtauksen ja lähti nelistämään, onneksi sentään kohti maaliviivaa. Olin aina vain lähempänä maata, kunnes muks! Tipahdin takamukselleni ja Eetu vain laukkasi päätä pahkaa sinne sun tänne. Nousin ylös ja pyyhin hiekat housuistani. Olinko ylittänyt maaliviivan? Katsoin taakseni, ja siinähän se maalitolppa seisoi. Tein sen ! Pääsimme maaliin, ja sain munatkin kerättyä ! -Ja näin saamme maaliin Maltsun ja Exception to the Rulen. Radalle oli piilotettu munia, kuinka monta sait napattua? Näytin tuomarikoppiin neljää sormea ja yritin huutaa neljä. -Neljä? Onnittelut, saat tulla hakemaan palkintosi tuomarikopista. Olin niin onnellinen että unohdin Eetun jo hetkeksi. Joku talutti orin luokseni, kiitin häntä ja pyysin viemään orin talliin. Kävelin ulos kentältä ja kohti tuomarikoppia, jonka edessä yksi heistä jo seisoikin. Hänellä oli kori, joka oli peitetty värikkäällä ruutuliinalla. -Kiitos, sanoin hänelle ja otin korin. Mutta mitä? Katsoin liinan alle, ja siellä se oli ! Ilmielävänä ! Sen ympärillä oli suklaamunia, ja pikku töpöhännässä vaaleanpunainen rusetti. Väriltään pörröpallo oli keltainen ja vihreä, ja se oli selvästikkin seurallinen. Se oli epäilemättä se itse, Pääsiäispupu ! ---------------------------- narri (VRL-06046) - Harhakuvajainen VH13-018-1069 Vai pääsiäismunan metsästystä. Alkuun pohdiskelin, ettei minulla ole sellaisiin hullutuksiin aikaa - Kummolla suoritus kun on sellainen juttu, ettei siinä yleensä ehdi paljoa muuta mietiskellä. Olin muutenkin unohtanut koko asian siihen mennessä, kun pääsimme kisapaikalle. Kummo oli perusteelliseen tapaansa ollut treeneissä yksi sikapossu, eikä meillä ollut Lissun kanssa kovin kaksista odotusta suorituksesta. Kummo on Kummo, eikä sen kanssa kannata turhia odotella. En silti voinut olla vilkuilematta radalla, löytäisinkö pääsiäismunia piilotettuna kukkapuskaan. En kuitenkaan nähnyt mitään pääsiäismuniin viittaavaakaan joten siinä neljännen esteen kohdalla Kummon perseillessä lähestymisen kanssa luovutin ja totesin koko jutun olleen aprillipilaa. Pitäisi siis vain keskittyä ratsastamaan loppu rata kunnolla ja toivoa, ettei tammani keksisi kesken radan vaikka istahtaa esteen eteen tai jotain muuta yhtä hassunhauskaa. Yllättävää kyllä pääsimme viimeiselle esteelle asti, mutta siellä se sitten tapahtui. Pääsiäismuna paljastuikin internetvitsiksi, sillä viimeisen esteen johteet olivat Rick Astleynn näköiset ja kolme laukka-askelta ennen estettä kajareista kajautettiin soimaan "Never gonna give you up" - ja minä räjähdän nauruun ja tipun hevosen kaulalle. Minulla ei ole harmainta aavistusta, miten viimeinen este selvitettiin, kun pyyhin naurunkyyneleitä silmistäni ja yritin epätoivoisesti roikkua Kummon selässä, vaikka se varmasti näytti todella avuttomalta. Ja me kun oletimme, että järjestäjillä on vain harvinaisen huono musiikkimaku puhtaan radan biisin valinnassa. ---------------------------- wishmaster (VRL-02889) - Wister Fleet Fox VH14-044-0119 Saapuessani kilpailupaikalle keräsin katseita runsaasti. En ymmärtänyt mikä vika oli mukamas pääsiäistipun värisissä ratsastushousuissani, rairuohon vihreässä paidassani saati värikkäillä höyhenillä varustetussa kypärässäni. Tänäänhän oli tarkoitus osallistua leikkimieliseen ratsastusluokkaan, jossa piti kaiken pukeutumisen päälle löytää vielä pääsiäismunia radan varrelta! Kisahoitajani varusteli järkäleen kokoista tummaa kisaratsuani trailerin kupeessa, kun minä marssin toimistoon ilmoittautumaan. Astuessani toimistoon sisään, sekunnin verran koko huoneessa oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla ja kaikki jähmettyivät. Tämän jälkeen kuulin muutaman tirskahduksen ja sain osakseni lisää kummastuneita katseita. "Olenko ensimmäinen pääsiäisluokkaan osallistuva?" kysäisin hyväntuulisesti sihteeriltä, joka ryki epäilyttävästi hihaansa. "Kyllä. Kyllä sinä olet," hän sopersi rykimisensä välistä, joka muistutti paikoin jo naurunpurskahduksia. Kurtistin hieman kulmiani, mutta maksoin kiltisti osallistumismaksun ja painelin numerolappuseni kanssa takaisin trailerille. Hevoseni oli jo valmis verryttelyyn, mutta itse olin vielä tärkeintä välinettäni vailla ja huikkasinkin kisahoitajalleni: "Tuopa se haavi minulle tuohon verryttelyalueelle, kunhan ensin löydät sen!" Niine hyvineni painelin verryttelyalueelle ja tein siirtymiä sekä muutamia harjoitteluhyppyjä. Pian kisahoitajani kiiruhti alueen laidalle huiskien puuvartisen kalastushaavin kanssa. Silmäni olivat tippua päästä ja karjaisin kurkkuni pohjasta: "Mitä minä tuolla muka teen?! Sinun piti ottaa se teleskooppivartinen haavi! Luuletko tosiaan, että yletän tämän pilvenpiirtäjän selästä mihinkään tuollaisen räppänän kanssa?" Haavin tuonut tyttö valahti aivan kalpeaksi ja näytti lähinnä alistuvalta koiranpennulta. Loikkasin nopeasti hevoseni selästä alas ja kiiruhdin kohti häntä mutisten kaikki tietämäni kirosanat jonossa. Tallista löysimme tallimestarin, jonka juttusille pääsin ja kysäisin olisiko jossain tallessa vanhaa luudan tai talikon vartta. Hölmistyneenä ja sanaakaan suustaan saamatta tallimestari osoitti sormellaan satulahuonetta, jonka nurkasta löysinkin vanhan metallisen talikon varren. Viereisellä hyllyllä oli myös ilmastointiteippiä, jolla liitin talikon varren sekä puuvartisen haavini kiinni toisiinsa. "No nyt kelpaa!" tokaisin haltioissani hyvästä keksinnöstäni. Palasin takaisin verryttelyalueelle ja juuri kun ehdin nousta takaisin hevosen selkään, minut kuulutettiinkin radalle. Tunsin, kuinka adrenaliini alkoi virrata kehossani ja innostuin, kun pitkin radan reunuksia ja estetolppien päällä oli kasoittain pääiäismunia! Kannustin hevoseni reippaaseen laukkaan ja lähdin ratsastamaan rataa. Tiet venähtivät hieman pitkiksi minun kaarrellessani pääsiäismunien perässä ja huitoessani haavillani kuin viimeistä päivää. Yleisöstä kuului valtavaa mylvintää ja olin erittäin ylpeä suorituksestani päästessäni maaliin - haavissani komeili kymmenkunta eriväristä pääsiäismunaa! Vietyäni hevosen takaisin trailerille hoitajan käsiin, matkasin haavini kanssa toimistolle, jossa esittelin saaliini ja kyselin yllätyspalkinnon perään. Enää toimiston väki ei pystynyt pidättelemään nauruaan, vaan koko pieni toimisto raikui naurusta niin, että katto oli varmasti vähällä lähteä taivaan tuuliin. Katsoin suu auki edessäni nauravia ihmisiä, jotka naurunsa seasta saivat soperrettua pääsiäismunien olleen vain koristeita näin pääsiäisen tienoilla. Koko munan metsästys olikin ollut vain aprillipilaa ja minä olin ainoana mennyt tähän lankaan. Posket punoittaen juoksin autolleni, viskaisin kypäräni takapenkille ja kaasutin hiekka pöllyten parkkialueelta kotiin päin. "Nyt on edessä sitten muutaman kuukauden kilpailutauko. Kylläpä nolottaa," huokaisin vielä uskolliselle kisahoitajalleni. ---------------------------- Susi (VRL-00465) - UK Epeli VH13-018-0788 Olin kuunnellut kisatoimiston tädin juoruilua pääsiäismunista melko epäuskoisena. Hieman kahden vaiheilla mietin, että jättäisinkö välistä koko homman ja keskittyisin rataan, mutta arvokas erikoispalkinto houkutteli kovasti... En vielä radalle mennessäkään ollut tehnyt päätöstä asian suhteen, mutta kaula pitkällä kurkin jo maneesin ovelta radalle yrittäen nähdä munia. Sitten näin aivan maneesin toisessa päässä, jotain keltaista pilkotti esteiden seasta. Komensin ratsuni Eepin laukkaan ja pujottelimme melkoista kyytiä esteiden välistä toiselle puolelle maneesia. Maneesin päässä suorastaan heittäydyin Eepin selästä alas (tai siltä se ainakin tuntui) ja nappasin munan käteeni. Tyhmä virne naamallani pidin munaa korkealla kädessäni ja iloitsin sen löytymisestä aplodeja odottaen. Koko katsomo katsoi minua haudanvakavana ja juuri sen näköisenä, että odottavat valkotakkisia paikalle. Hiljaisuus oli murskaava. Pitkältä ja piinaavalta tuntuneen hiljaisuuden aikana minulle alkoi pikkuhiljaa valjeta, että kyseessä taisi todellakin olla aprillipila. Tässä vaiheessa huomasin, että maneesissa oli yllättävän paljon munia. Tuomari sai vihdoin suunsa auki. Meidät kuulutettiin radalta ulos ja kehotettiin olemaan jatkossa kajoamatta koristeisiin. Tartuin Eepiä ohjista, se niin kiltisti oli seisonut rinnallani karkaamatta mihinkään, ja talutin sen häpeillen ulos ihmettelevien katseiden polttaessa niskaamme. Munan kuitenkin pidin itselläni. ---------------------------- Pierre (VRL-10531) - Jäksteri VH13-018-0582 Pääsiäinen kulman takaa kolkuttaa Hevonen ratsastajineen radalla jolkuttaa Hevonen intoa puhkuu Ja ratsastaja voitontahtoa uhkuu Pääsiäismunat nyt piilotettu on Tuomari pahaa-aavistamaton Munajahtiin tiemme käy Mutta saalista ei vain näy Ratsastajan katse maata viistää ja samalla esteitä tähystää Saalis löytämättä jäi Nyt suunta kotiin päin ---------------------------- Tierra (VRL-02841) - Idiot, ha? VH11-027-0155 Idiootti tuntui hyvälle lämmittelyssä kun hyppäsimme esteitä. Se puhkui intoa, mutta oli erittäin herkkänä ja kuunteli tarkkaan ohjeita. Itse en keskittynyt juurikaan. Mietin pääni puhki vihjettä jonka nainen ilmoittautumisia jättäessä oli kertonut. Mistä ihmeen munista se oikein puhui. Olin seurannut rataa tarkasti jo aiempien luokkien aikana ja varsinkin kun pääsimme kävelemään sitä läpi, mutta mitään ratkaisevaa ei ollut löytynyt. Radalla oli kyllä runsaasti kukkapuskia ja koristekasveja, mutta niissä ei näkynyt mitään. Huomasin muidenkin tonkivan kukkia ja potkivan maata esteiden edessä ja seurailin siksi tarkkaan heitäkin. Lähdimme radalle vauhdilla. Idiootti hyppäsi hienosti vaikka hieman epäröiden kun itse tuijottelin vielä esteitä ja koristeita. Ensimmäiset esteet ylittyivät puhtaasti. Kolmannella esteellä Idiootti ponnisti hieman sivusta tiukan kaarroksen jälkeen ja jalustimeni luiskahti jalasta. Horjahdin sen vuoksi hieman oikealle ja tarrasin ponin harjasta kiinni. Huomasin sivusilmällä hopean välähdyksen estettä pitävän tolpan päästä! Ohjasin ponin neljännelle esteelle kun samalla aivoni työskentelivät kiivaasti, kuinka pääsen hakemaan tolpan päähän upotetun munan! Jätänkö suorituksen kesken vai haenko sen radan jälkeen, mitä ihmettä tekisin! Muistelin radan pikakelauksella päässäni ja huomasin että toiseksi viimeiselle esteelle tultiin tuon esteen vierestä. Onnistuisinko nappaamaan munan siinä? Olemme Idiootin kanssa kilpailleet myös gymkhanaa joten kaikki akrobatia on tuttua ja poni oli erittäin vastaanottavaisen oloinen. Ratsastin huolella lopun radan läpi, mutten edes muista osuimmeko puomeihin tai tippuivatko esteet. Kolmanneksi viimeinen este lähestyi. Idiootti hyppäsi sen puhtaasti. Nyt tarkkana! Ratsastin orin ihan esteen viereen josta munan huomasin ja juuri ennen estettä hidastin sen laukasta lähes pysähdyksiin. Hyppäsin satulan päälle, sieppasin munan ja istuin takaisin satulaan kannustaen ponin välittömästi laukkaan viimeiselle esteelle. Matkaa oli vain muutaman laukka-askelen verran ja sain juuri ja juuri jalustimet jalkaan kun jo hyppäsimme. Esteen päällä kaikki oli kuin hidastuksesta, kun yritin kerätä ohjat kunnolla, saada jalat kunnolla jalustimiin, myödätä hyppyä ja muna luiskahti käsistä! Viimeinen este oli vain parin askelen päässä ja annoin ponin hypätä sen ennen kuin käännyin katsomaan munaa. Se oli särkynyt maahan osuessaan tolpan metalliseen jalkaan ja tuomari näytti että jättää se sinne. Voi harmi, me löysimme sen ja sitten onnistun rikkomaan munan! Jäimme odottamaan tuomariston päätöstä ja luokan loppuja tuloksia. Idiootti suoritti kaiken hienosti ja lähdin antamaan sille sen ansaitsemat herkut ja harjauksen. ---------------------------- Omppu (VRL-12675) - Metsäpirtin Forrest VH13-024-0118 Nyt kävi hyvä munkki! Onnistuin kuulemaan, että radalle on piilotettu pääsiäismunia. Siispä heti radalle päästyäni aloin tiirata, missä niitä olisi. Suorastaan kyllä petyin, vai olisiko pitänyt iloita. Munathan olivat ihan näkyvillä paikoilla estetolppien päällä! Tai ehkä oli tarkoituskin, tuoda haastetta mukaan nääs. Itsevarmana tervehdin tuomaria ja lähtömerkin saatuani hoputin ratsuni matkaan. Ensimmäiselle esteelle mennessäni aloin miettiä taktiikkaa, jolla saisin pääsiäismunat mukaani. Valmennuksista oli nyt hyötyä, sillä osasin olla hypyssä ilman käsiä. Kun Fir ponnisti, irtotin toisen käteni ja nappasin munan tolpan päältä. Tungin sen nopeasti taskuun ja jatkoin matkaa. En nähnyt katsojien hämmentyneitä ilmeitä heidän katsellessaan suoritustani. Kolmas muna ei mahtuisi taskuun, sen ymmärsin lähestyessäni estettä. Ratkaisuni ottaa se satulan etukaaren alle ei ollut järkevä, mutta väliäkös tuolla. Viimeinen este häämötti. Valmistauduin hyppyyn, levitin käteni sivulle.... ja jes, sain sen kiinni! Takaani kuului kummaa kolinaa ja pauketta. Ponini säikähti ja hyppäsi sivulle. Minä jäin roikkumaan sen ohjiin ja jotenkin päädyin roikkumaan ratsuni kaulalle. Rata kuitenkin hyväksyttiin ja olin oikein tyytyväinen. Palkintojenjakoon mennessäni kysyin tuomarilta, että mitä saan siitä pääsiäismunien löydöstä. - Niin mistä? Ei, ei täällä sellaisia jaeta, tuomari sanoi ja jatkoi mikrofoniin puhumista. Olin siis nolannut itseni turhaan! Katsoin munien pohjaan ja siellä luki: "Ratakoriste, Solo". Päätin hävetä lopun ikääni palauttaessani koristeita vaivihkaa tuomarintornille. Myöhemmin postissa tuli kuitenkin kirje, jonka sisällä luki: "Palkinto omalaatuisimmasta ratsastuksesa ratsukolle Omppu ja Metsäpirtin Forrest". Kirjepaperin mukana oli pieni stipendi ja kuva minusta roikkumassa Forrestin kaulalla pääsiäismuna kädessäni, ja takanani näkyi kaatunut estetolppa. Sehän se ryminä siis oli, mutisin itselleni kiinnittäessäni stipendiä hymysuin huoneeni seinälle. ---------------------------- Susi (VRL-00465) - UK Kauhuriina VH13-018-0790 Hurina tuntui olevan tavalliseen tapaansa täpinöissään kun tajusi pääsevänsä radalle. Esteistä kuumuvan tamman steppailu vei huomioni aikalailla täysin siihen asti, kunnes pääsimme aloittamaan radan. Radalla tämän ruutitynnyrin kanssa pärjää oikein hienosti, kunhan vain muistaa ohjata oikeaan suuntaan. Jossain vaiheessa huomasin silmäkulmastani, kun jotain räikeän keltaista vilahti ohitsemme. Ihan kuin estetolpan päällä olisi ollut jotain. Hetken päästä käännyimme sarjaesteelle ja samalla huomasin, että erään estetolpan päällä oli pääsiäismuna ja samassa muistin kisatoimiston tädin horinat erikoispalkinnosta. Sillä hetkellä päätin, että rata saa jäädä, me jahtaamme parempia palkintoja nyt! Sarjan jälkeen käänsin Hurinan kohti okseria, jonka ensimmäisen tolpan päällä muna oli. Ikävä kyllä Hurinalla ei ollut aikomustakaan pysähtyä, vaan se ryntäsi suoraan esteelle ja ponkaisi sen yli. Hieman hassun ja valmistelemattoman hypyn jälkeen käänsin tamman taas takaisin kohti okseria ja ajattelin pysäyttää sen esteen viereen. Mitä vielä, Hurinalla oli täysi vauhti päällä ja viiletimme okserin ohi läheiselle pystylle ja siitä yli. "Ei herranjestas tätä hevosta, jarrut hukassa taas", mutisin itsekseni ja sitten kuulinkin, että meidät on hylätty väärän radan ratsastamisesta. Yritin vielä kerran korjata tilannetta, hylkäyksestä huolimatta, ja lähestyin munia. Tässä vaiheessa Hurina tuli siihen tulokseen, että okseria on mahdoton hypätä, sillä lähestyimme sitä sivusta. Sen sijaan, että tamma olisi pysähtynyt kuten pyysin, se tekikin viime metreillä sivuloikan ja itse lensin komeassa kaaressa esteen sekaan. Ponkaisin pystyyn kaikkien puomien ja tolppien seasta ja huomasin munan maassa. Nappasin sen käteeni ja kuulin jälleen kuulutuksen, "Erikoispalkintoon vaaditaan hyväksytty suoritus radalta". Jahas, no se siitä sitten. Katsoin villihevosen lailla ympäri maneesia kirmaavaa ratsuani ja mietin hetken aikaa, josko vain jättäisin sen tänne ja lähtisin yksin kotiin. ---------------------------- Naxu VRL-12320 - Comman Ghost BB Ratsastin Ghostilla esteradalle. Tamma pomppi sinne sun tänne eikä suostunut seisomaan. Tervehdin tuomaria käynnissä. Siirsin raviin. Näin pääsiäismunan ensimmäisen esteen alla. Muna oli pieni. Nostin Ghostilla laukan ja ohjasin sen voltille. Sain lähtömerkin, joten voltin jälkeen suunnistin lähtöviivan ylitse kohti ensimmäistä estettä. Pysäytin Ghostin esteen eteen. Laskeuduin selästä ja työnsin munan taskuuni. Ponkaisin nopeasti tammani selkään. Kaarsin pois esteeltä. Pienen kierroksen jälkeen ohjasin ekalle esteelle. Menimme yli. Yritin tähyillä toiselle esteelle. En nähnyt pääsiäismunaa. Ghost loikkasi taas hienosti yli. Kolmannelle esteelle tullessamme katseeni kiinnittyi pääsiäsmunaan, joka odotti hakijaansa katsomon ensimmäisellä penkkirivillä. Kolmannelta esteeltä käänsin tammani katsomoon. Nopeasti loikkasin alas Ghostin selästä. Sysäsin ohjat jollekkin kameran kanssa heiluvalle pikkutytölle. Loikkasin kuin kissa hakemaan pääsiäismunaa. Tungin sen myös taskuuni. Ghostin mielestä ei ollut kivaa, että koko ajan sen piti sietää ratsastjaa, joka pomppi selkään ja sitten tuli taas alas. Sieppasin ohjat tytön kädestä. Sanoin nopeasti "kiitos" ja pian olinkin jo menossa nelosesteelle. Ei pääsiäismunaa. Ratsastin nopeasti. Ghost jäi jumittamaan esteelle, mutta kun karjaisin kovaa "Ghost, liikettä", lähti tamma kuin tykinkuula. Viitosesteen tolpan päällä oli pääsiäismuna. Ratsastin tahallani ohi esteestä. Otin pääsiäismunan ja tulin uudestaan esteelle. selvsimme ongelmitta. Myös kuudes este oli helppo. Seitsemäs ja kahdeksas este olivat haastavia, koska esteille ei saanut kunnollista suoraa linjaa. Kahdeksannen esteen jälkeen tulin maaliin. Menin jäähdyttelemään Ghostia. Myöhemmin oli palkintojen jako. Pääsiäismuna-luokan osallistujat kerääntyivät keskelle maneesia ensimmäisinä. Tuomari kertoi, ettei kukaan ollut löytänyt kaikkia pääsiäismunia. Munia oli ollut yhteensä 4. Ensimmäisen esteen alla, katsomossa, viitosesteen tolpan päällä ja paikassa, josta kukaan ei ollut sitä huomannut, tuomarin sylissä. minäkään en ollut sitä huomannut, vaikka kuitenkin tuomaria katsoin ennen kuin suoritukseni alkoi. Kaikille osallistuneille jaettiin isot suklaamunat palkinnoiksi. ---------------------------- Susi (VRL-00465) - Star Theme's Hackberry VH13-021-0328 Bertta on ehdoton luottoratsuni esteradoilla, joten olin suhteellisen varma menestyksestämme tässäkin tehtävässä. Suunnitelmani oli hypätä rata ja sen jälkeen noutaa radan keskelle asetettu pääsiäismuna korokkeeltaan. Rata meni hyvin, 0-rata ja reippaaseen tahtiin, joten ajattelin, että munan noutaminen sinetöi vesiselvän voittomme. Lähestyin hiljaisessa ravissa pääsiäismunaa ja olin juuri hiljentämässä käyntiin, kun Bertta päättikin vetää jarrut pohjaan. Käskin sen eteenpäin, mutta arvon rouva ruuvasi kavionsa maneesin pohjahiekkaan, eikä hievahtanutkaan. Käänsin tamman pois, kiersin pienen mutkan, jotta se näkisi munan ja otin uuden lähestymisen. Pääsimme hieman lähemmäs, mutta sitten rouva B päätti saada säpsyn ja lähti vetämään gaselliloikkia täysin päinvastaiseen suuntaan. Kolmas kerta toden sanoo. Kun Bertta rauhoittui, lähestyin pääsiäismunaa eri suunnasta. Berttakaan ei pelännyt enää niin paljon. Vain muutama askel vielä, ja yltäisin nappaamaan munan korokkeeltaan... Bertta ponkaisi kahdelle jalalle ja minä pääsin tunnustelemaan maneesin pohjaa. Tamma lähti jälleen gaselliloikilla toiseen päähän maneesia ja minä jäin sylkemään hiekkaa suustani. Meidät kuulutettiin ulos radalta, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Bertta ei antanut kiinni, vaan rallatteli ympäri maneesia varsin teatraalisesti ja loukkaantuneen oloisena. Muutama minuutti tammaa metsästettiin osittain yleisönkin avustuksella, jonka jälkeen vasta pääsin ulos maneesista. Ai että rakastankin tuota karvakorvaa!