Painswick Ginny, "

ginny"

Näyttelypalkinnot ja meriitit

Luonne

Ginny on ollut alusta asti omistajilleen rakas silmäterä ja sitä on kohdeltu kuin prinsessaa. Eikä syystä, sillä se on käytökseltään erittäin prinsessamainen! Se inhoaa loskakelejä, rakastaa kunnon harjausta ja karsinassaan se syödä sipsuttaa niin nätisti, ettei levinneitä heinänkorsia näy koskaan.

Pieni prinsessa on hyvin itsenäinen tapaus. Tietenkin se nauttii muiden ponien seurasta, mutta se selkeästi joskus ärtyy tarhakaverien hössötyksestä. Silloin se siirtyy sivummas ja on mielellään omissa oloissaan. Tarhassa ollessaan se saattaa monesti vain seistä kauan paikallaan ja katsella kaukaisuuteen näyttäen hyvin mietteliäältä. Sisälle haettaessa Ginny tulee lähes poikkeuksetta houkuttelematta luokse ja tympeällä säällä se on revetä liitoksistaan onnesta, kun se pääsee takaisin sisälle.

Harjaus on Ginnylle paras osa jokaisessa päivässä. Se silminnähden rentoutuu, kun sitä harjaa ja onhan se jopa muutaman kerran tainnut torkahtaakin. Satuloinnin koittaessa kaikki tämä rentoutuminen kuitenkin kaikkoaa ja tamma antaa selkeästi näkyä, ettei hän millään nyt viitsisi ottaa tuota satulaa selkäänsä. Näissä tilanteissa ei auta kuin tarttua härkää sarvista ja osoittaa Ginnylle, kuka se pomo olikaan. Suitsienkin laittoa tamma voi joskus protestoida nostamalla tai puistelemalla päätään. Tällöin sitä täytyy tarttua tiukasti etuhiuksista ja kuin peläten harjansa vahingoittumista, se laskee päänsä alas ja antaa laittaa suitset mukisematta päälle.

Ginny ei ole aloittelijan ratsu. Se tietää, mitä kuuluu tehdä, mutta se huomaa, jos ratsastaja ei. Kun se kerran älyää, että se saa tehdä mitä tahtoo ja pelleillä miten huvittaa, voi koko ratsastuskerta olla pilalla. Tämä tamma vaatii päättäväisen ratsastajan kertomaan sille, miten toimitaan ja miten ollaan kunnolla. Kun Ginny ymmärtää asioiden oikean laidan, se toimii kuin unelma. Sen liikkeet ovat sulavat ja kauniit, sen kyydissä on miellyttävää olla ja se kulkee kuin itsestään hyvässä muodossa. Esteradoillakaan Ginny ei ole hullumpi, mutta se tuppaa innostumaan ja hutiloimaan hypätessään, joten sen koulutuksessa ollaan päätetty keskittyä kouluun.

Kilpailuissa ja muissa tapahtumissa Ginny on hyvin samanlainen kuin tarhassa. Se viis veisaa muiden hevosten hötkyilyistä eikä tunnu aina edes huomaavan olevansa missään erikoisessa paikassa.

Sukuselvitys

Ginnyn isä Gilderoy, lyhyemmin Roy on suorastaan täydellinen pakkaus. Irlannissa syntynyt lempeäluontoinen ori on palkittu virtuaalisen muotovalion tittelillä sekä kantakirjattu kolmannelle palkinnolle. Ulkonäössä ei siis ole valittamista, ja luonteeltaan Royn omistaja kuvailee sitä lempeäksi ja ratsain hieman tahmeaksi tapaukseksi. Oria ei ole suuremmin kilparadoilla nähty, mutta kapasiteetikas ori hyppää ratana 120-senttisiä esteitä.

Ginnyn isänisä Osgiliath on nykyään jo eläköitynyt esteratsu joka viettelee rauhaisia eläkepäiviään pienellä ratsastuskoululla. Se astui muutamia tammoja, ja Ossin sukulinjaa jatkaa kolme orijälkeläistä. Nuorempana Ossi kilpaili rennolla otteella seura-, ja aluetason estekilpailuissa kohtalaisella menestyksellä. Ori joutui kuitenkin sairaseläkkeelle jo 12-vuotiaana trailerionnettomuuden seurauksena, sillä ori loukkasi etujalkansa pahasti. Se ruunattiin ja kaupattiin lupaavalle junioriratsastajalle kouluratsuksi. Ossi kilpaili useita aluetason koulukilpailuja menestyen kohtalaisesti. Eläköityessään lempeä ruuna muutti belfastilaiselle ratsastuskoululle ja tekee siellä satunnaisia tunteja.

Ginnyn isänisänisä Emerald's Forest oli hieno brittiläissukuinen connemaraori, joka polveutuu suoraan connemarajalostuksen suurista vaikuttajista. Ori myytiin 5-vuotiaana Irlantiin kilpaponiksi. Forest kilpaili sekalaisesti koulu-, este-, ja kenttäkisoja vaihtelevalla menestyksellä. Ori oli luonteeltaan varsin pippurinen ja ailahteleva tapaus, joten sen kisamenestys riippui pitkälti siitä millaisella tuulella se sattui olemaan. Hienon sukunsa tähden Forestia kyseltiin jalostukseen useille kymmenille tammoille ympäri Britteinsaaria. Ori menehtyi karsinaansa rauhallisesti 22-vuotiaana, ja jätti jälkeensä 15 jälkeläistä.

Ginnyn isänisänemä, Gloomy Dolores, oli varsin tuntemattomasta suvusta polveutuva ruunivoikko tamma. Sen syntymän aikoihin kasvattajien tapana oli ostaa vain poneja joiden sukulinjoissa kulki suuria menestyjiä, joten useat ostajaehdokkaat hylkäsivät tämän helmen tietämättä mitä menettivät. Laraksi kutsuttu tamma oli nimittäin todella lahjakas esteratsu, joka jo nuorella iällä osoitti taitonsa voittamalla luokkansa kaksissa suurissa estekilpailuissa. Tamma kilpaili menestyksekkäästi aina 12-vuotiaaksi saakka, jolloin se astutettiin ensimmäisen kerran. Laralla on yhteensä neljä jälkeläistä jotka kilpailevat esteratsastuksessa.

Ginnyn isänemä Septima oli kaunis kimo connemaratamma, joka kilpaili pieniä luokkia sekä koulu-, että esteratsastuksessa. Tamma oli luonteeltaan varsin herttainen ja lempeä äitihahmo, joka ei taatusti olisi tehnyt pahaa kärpäsellekään. Septiman kisaura katkesi kuitenkin 9-vuotiaana hankosidevammaan, ja tamma jäi kisaeläkkeelle. Sen kanssa treenattiin yhä kevyesti, mutta jalan ärtyessä Septima siirrettiin vain siitostammaksi. Tamma astutettiin useilla menestyneillä yleispainoitteisilla oreilla. Septima vaikutti myös ratsuponijalotuksessa kahden varsan verran. Tamma menehtyi 18-vuotiaana vakavaan ähkyyn.

Ginnyn isänemänisä Nor Never syntyi eräänlaisella kotieläinpihalla, jossa useat lapsiperheet kävivät ihastelemassa orivarsaa. Nuoresta orista kaavailtiin ratsua omistajien tyttärelle, joka tahtoi kilpailla esteillä. Kasvaessaan Never paljastui kuitenkin varsinaiseksi tuittupääksi, joka ei sopinut nuorelle ja kokemattomalle ratsastajalle. Ori laitettiin koulutukseen läheiselle tallille, jonka kautta ori löysi itselleen kodin erään tunnetun connemarakasvattajan luota. Tuittupäisestä luonteestaan Never ei ollut koulutuksessa päässyt, mutta orista oli kuoriutunut varsin toimiva esteratsu. Se kilpaili muutamia startteja myös koulupuolella, mutta orilla oli hyvin lyhyt pinna harjoitella mitään keskittymistä vaativaa. Never astui kolme tammaa elämänsä aikana. Ori menehtyi 24-vuotiaana laitumelleen.

Ginnyn isänemänemä Katie's Broom on tunnetun connemarakasvattajan kasvatti, joka myytiin pikkuvikaisena eräälle pieniin luokkiin tähtäävälle kilparatsastajalle. Broom oli nuorena kaatunut laitumella ja loukannut jalkansa, mutta vanhemmalla iällä vanha vamma ei tamman menoa haitannut. Tamma kilpaili kouluratsastuksessa HeB-HeA ja voitti seuramestaruuden kahtena vuonna peräkkäin. Broom astutettiin vanhemmalla iällä kaksi kertaa, joista toisella kertaa se loi varsansa.

Ginnyn emä Emphory's Ilana on kaunis ruunivoikko connemaratamma, joka on saavuttanut hienolla rakenteellaan virtuaalisen muotovalion tittelin ja champioonin. Tamma on kantakirjattu joulukuun 2011 tilaisuudessa kolmannelle palkinnolle. Ginny on selkeästi perinyt prinsessaluonteensa suoraan emältään, jota omistaja kuvaileekin oikukkaaksi ja tammamaiseksi.

Ginnyn emänisä Horife's Horcrux eli lyhyemmin ja ytimekkäämmin Honda oli varsinainen teräspappa. Se kilpaili vielä 21-vuotiaana pikkuluokkia koululuokissa. Honda oli omistajansa mukaan reipas, energinen ja mukava ratsastaa. Hondan suvussa on korkeammallakin tasolla kilpailleita connemaroja, mutta Honda itse vaikutti lähinnä HeC-HeB-radoilla seuratasolla. Honda astui elämänsä aikana useita tammoja ja jätti jälkeensa hienoja ja kapasiteetikkaita jälkeläisiä.

Ginnyn emänisänisä Gotta Go Now eli Nova oli komea kimo connemaraori, jonka säkäkorkeus hipoi 140-senttiä. Novaa kuvattiin hyvin itsepäiseksi ja herkäksi oriksi, jolta kuitenkin löytyi huomattavasti omaa moottoria. Nova kilpaili parhaimmillaan vaativaa B:tä aluetasolla menestyen kohtalaisesti. Orilla oli kuollessaan 4 jälkeläistä.

Ginnyn emänisänemä Alice oli hieman tuntemattomampi koulutamma, joka kilpaili lähinnä pikkukisoja ja näyttelyitä. Alicen omisti eräs junioriratsastaja, jonka kanssa Alice kilpaili HeB-tasoisia kisoja. Omistajan loukkaannuttua ratsastusonnettomuudessa Alice myytiin eräälle kilparatsastajalle, jonka kanssa Alice väläytteli taitojaan jopa VaB-luokassa muutaman startin verran. Alicella oli menehtyessään kolme jälkeläistä, kaksi oria ja yksi tamma.

Ginnyn emänemä Esme's Scream, joka paremmin tunnettiin Sheenana, oli kasvattajansa connemarajalostuksen kulmakivi. Sheena linjautui suoraan varsin kapasiteetikkaista ja menestyneistä connemaroista. Tamma esitteli itsekin koulutaitojaan korkeissakin luokissa menestyen loistavasti. Tamma astutettiin ensimmäisen kerran 10-vuotiaana ja toisen kerran sen ollessa 12. Tamma jätti jälkeensä vain nämä kaksi jälkeläistä, sillä se menehtyi trailerionnettomuudessa 13-vuotiaana.

Ginnyn emänemänisä Biased Bilius eli Bill on irlantilaissyntyinen, sitemmin Britannian puolelle Pohjois-Irlantiin muuttanut connemaraori. Rautiaankimo ori kilpaili pääasiassa kouluratsastuksessa ympäri Britanniaa. Bill oli sukunsa takia hyvin arvostettua tavaraa jalostuksessa, mutta orin omistaja oli todella tarkka astutettavista tammoista, minkä tähden Billillä on vain kourallinen jälkeläisiä.

Ginnyn emänemänemä Lizard oli reipasliikkeinen, hieman raskaampi onnemaratamma. Se ei voimakkaamman rakenteensa vuoksi pärjännyt juurikaan näyttelyissä, mutta kilparadalla tamma oli lyömätön. Se kilpaili sekalaisesti pienissä este-, ja koululuokissa useamman kymmenen sijoituksen verran. Lissu astutettiin ensimmäisen kerran vasta 12-vuotiaana, ja tamma ehti saattaa maailmaan 3 jälkeläistä ennen kuin menehtyi tallipalossa vain 15-vuotiaana.

© farga.

Jälkeläiset

Ginny on tarjolla ratsuponi- ja connemarajalostukseen. Ota yhteyttä sähköpostilla savelsalo@raitatossu.net

Kilpailukalenteri

Kalenterissa vain osa kaikista osallistumisista.

Päiväkirja

Valmennukset