Kärmeniemen Texas

nimi	Kärmeniemen Texas "Tex"	Meriitit 20.1.17 KTK-III (17 + 17 + 16 + 18 = 68) 20.7.16 SV-III (7,6 + 10 + 10 + 7,7 + 0 = 31,9) Jälkeläiset t. Kärmeniemen Illinois VH17-018-0000 t. Kärmeniemen Minnesota VH17-018-0000 t. Kärmeniemen Omaha VH17-018-0000 o. Kärmeniemen Tennessee VH17-018-0527
rekisterinumero	VH16-018-0994
rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkä	trt, 165cm
syntynyt	28.3.2016 (13-vuotias) 4v 30.7.16
omistaja	Kärmeniemet vrl-00816
kasvattaja	Kärmeniemi
koulutustaso	heA/110/105 (CIC1)

Texistä

Tex on vähän sellainen teennäinen hevonen. Se on aina niin olevinaan! Sitä kun menee hakemaan tarhasta niin on ihan sama onko sulla taskussa sen lempiherkkuja vai ei kun se on kuitenkin vastassa naama ihan norsun V:llä. Korvat ovat melkein pitkin niskaa ja näytetään pitkää naamaa ja vähän mulkoillaankin. Mitään ei kuitenkaan tehdä, ja kun riimunnarun lukko loksahtaa kiinni riimuun, niin kyllä sitä tullaan perässä kuitenkin ilman vastalauseita. Kunhan piti vähän nyrpistellä.

Hoitaessa tamma on helppo kuin mikä. Siinä on ehkä vähän lehmän vikaa: mieluiten se vain seistä möllöttäisi aivan paikoillaan, mitä nyt joskus sopii heilauttaa häntää kärpästen hätistelyyn. Ja tietty jos ruokaa tarjotaan, niin sitä kohti pyritään. Vaikka se tarjolla oleva ruoka ei välttämättä olisi tarjolla juuri hänelle. Mutta helppohoitoinen Tex tosiaan on! Pysyy paikoillaan, antaa tehdä kaikki toimenpiteet aina mahanalussukimisista korvansisustenharjailuun. Jalatkin nousevat kuitenkin itsekseen, ja joskus putsaajan pylly saattaa näyttää epäilyttävästä ruoalta, joten sitä saatetaan maistaa. Silleen varovasti. Yleensä on aika pahaa.

Satulalle ja suitsille pitää vähän nikotella, mutta periaatteessa pahin on ohi kun hevonen seisoo täyställingissä tallikäytävällä. Ratsuna Tex on nimittäin melko moitteeton! Se seisoo kiltisti paikoillaan kun ratsastaja hyörii ja pyörii ympäri ja ämpäri kiristämässä satulavyötä ja säätämässä jalustimia. Satunnaisesti se saattaa ehkä haukotella, mutta muuten se ei liiku senttiäkään. Ratsastaja saa myös nousta selkään ilman sen kummempia mielipiteitä. Kerran ratsastaja on myös ponnistanut yli satulasta, ja vastaavasti kerran jäänyt roikkumaan kyljestä kun voimat loppui. Silloinkaan ei liikuttu vaikka vähän hämmensi, että mitä se nyt oikein.

© Pulmu N, Cherie (CC BY-NC 2.0)

Sukuselvitys

Kärmeniemen Texas edustaa 3-polvista, vahvasti kenttäpainotteista sukua. Sen suvusta löytyy yhteensä kymmenen Kenttäratsastusjaoksen Laatuarvostelussa palkittua hevosta, ja suurin osa tamman lähisukulaisista on menestynyt myös este- ja kouluratsastuksessa.

Tex on siitoskäytössä. Oriin tulee olla niinikään menestynyt, 3-polvinen suomenhevonen.

kenttäratsastus (41)

31.07.17 KERJ Cup CIC1: 1/72
01.05.17 KERJ CIC1: 6/61
20.04.17 KERJ CIC1: 2/30
19.04.17 KERJ CIC1: 4/30
18.04.17 KERJ CIC1: 4/30
15.04.17 KERJ CIC1: 4/30
14.04.17 KERJ CIC1: 1/30
11.04.17 KERJ CIC1: 5/30
10.04.17 KERJ CIC1: 5/40
08.04.17 KERJ CIC1: 2/40
07.04.17 KERJ CIC1: 1/40
05.04.17 KERJ CIC1: 5/40
04.04.17 KERJ CIC1: 5/40
03.04.17 KERJ CIC1: 4/40
28.03.17 KERJ CIC1: 1/30
27.03.17 KERJ CIC1: 3/30
26.03.17 KERJ CIC1: 1/30
25.03.17 KERJ CIC1: 3/30
20.03.17 KERJ CIC1: 4/30
20.03.17 KERJ CIC1: 4/40
19.03.17 KERJ CIC1: 1/30
18.03.17 KERJ CIC1: 1/30
18.03.17 KERJ CIC1: 2/30
17.03.17 KERJ CIC1: 6/40
16.03.17 KERJ CIC1: 1/40
16.03.17 KERJ CIC1: 4/30
15.03.17 KERJ CIC1: 2/30
12.03.17 KERJ CIC1: 4/25
12.03.17 KERJ CIC1: 5/30
09.03.17 KERJ CIC1: 2/30
05.03.17 KERJ CIC1: 5/30
04.03.17 KERJ CIC1: 2/30
04.03.17 KERJ CIC1: 4/30
03.03.17 KERJ CIC1: 5/30
01.03.17 KERJ CIC1: 1/30
19.08.16 KERJ CIC1: 1/40
11.08.16 KERJ CIC1: 5/40
10.08.16 KERJ CIC1: 6/40
30.07.16 KERJ CIC1: 5/40
28.07.16 KERJ CIC1: 2/40
24.07.16 KERJ CIC1: 6/40

esteratsastus (40)

20.09.17 ERJ 110 cm: 1/30
19.09.17 ERJ 110 cm: 2/30
12.09.17 ERJ 110 cm: 2/30
10.09.17 ERJ 110 cm: 1/30
07.09.17 ERJ 110 cm: 2/30
04.09.17 ERJ 110 cm: 2/30
03.09.17 ERJ 110 cm: 2/30
11.08.17 ERJ 100 cm: 5/30
20.03.17 ERJ 110 cm: 5/40
17.03.17 ERJ 110 cm: 2/40
16.03.17 ERJ 110 cm: 1/40
16.03.17 ERJ 110 cm: 2/30
13.03.17 ERJ 110 cm: 3/40
11.03.17 ERJ 110 cm: 3/40
10.03.17 ERJ 110 cm: 3/30
09.03.17 ERJ 110 cm: 4/40
09.03.17 ERJ 110 cm: 3/30
07.03.17 ERJ 110 cm: 5/30
02.03.17 ERJ 110 cm: 2/35
02.03.17 ERJ 110 cm: 1/30
01.03.17 ERJ 110 cm: 3/30
27.02.17 ERJ 110 cm: 1/35
24.02.17 ERJ 110 cm: 3/35
24.02.17 ERJ 110 cm: 4/39
23.02.17 ERJ 110 cm: 3/35
13.02.17 ERJ 110 cm: 5/30
10.08.16 ERJ 110 cm: 3/40
06.08.16 ERJ 110 cm: 3/40
29.07.16 ERJ 100 cm: 3/40
29.07.16 ERJ 110 cm: 2/30
26.07.16 ERJ 110 cm: 2/30
24.07.16 ERJ 100 cm: 3/40
24.07.16 ERJ 110 cm: 5/30
22.07.16 ERJ 110 cm: 3/30
19.07.16 ERJ 100 cm: 2/40
17.07.16 ERJ 100 cm: 1/40
15.07.16 ERJ 100 cm: 1/40
07.07.16 ERJ 110 cm: 2/30
30.06.16 ERJ Cup 110 cm: 22/276
30.04.16 ERJ Cup 100 cm: 17/235

kouluratsastus (41)

10.07.17 KRJ helppo A: 1/30
31.05.17 KRJ Cup helppo A: 4/242
10.05.17 KRJ helppo A: 6/40
03.05.17 KRJ helppo A: 6/85
03.05.17 KRJ helppo A: 6/40
02.05.17 KRJ helppo A: 1/40
25.04.17 KRJ helppo A: 4/40
20.03.17 KRJ helppo A: 5/40
20.03.17 KRJ helppo A: 5/40
17.03.17 KRJ helppo A: 1/30
17.03.17 KRJ helppo A: 2/40
17.03.17 KRJ helppo A: 2/40
14.03.17 KRJ helppo A: 4/30
13.03.17 KRJ helppo A: 3/40
12.03.17 KRJ helppo A: 1/30
12.03.17 KRJ helppo A: 6/40
12.03.17 KRJ helppo A: 1/40
11.03.17 KRJ helppo A: 2/30
10.03.17 KRJ helppo A: 5/40
08.03.17 KRJ helppo A: 2/30
08.03.17 KRJ helppo A: 5/40
05.03.17 KRJ helppo A: 5/40
02.03.17 KRJ helppo A: 4/40
02.03.17 KRJ helppo A: 3/30
01.03.17 KRJ helppo A: 5/30
01.03.17 KRJ helppo A: 6/30
01.03.17 KRJ helppo A: 4/30
24.02.17 KRJ helppo A: 1/30
23.02.17 KRJ helppo A: 2/30
22.02.17 KRJ helppo A: 4/50
21.02.17 KRJ helppo A: 1/50
21.02.17 KRJ helppo A: 2/30
20.02.17 KRJ helppo A: 1/40
14.02.17 KRJ helppo A: 2/50
13.02.17 KRJ helppo A: 4/50
12.02.17 KRJ helppo A: 3/50
07.02.17 KRJ helppo A: 3/30
05.02.17 KRJ helppo A: 5/30
07.08.16 KRJ helppo A: 5/40
06.08.16 KRJ helppo A: 4/40
02.08.16 KRJ helppo A: 5/40
23.07.16 KRJ helppo A: 2/40

1. Vähäpellon pääsiäisvaellus: perjantai

"Älä viitsi mököttää", loistin Pinnan selästä kuin Naantalin aurinko. Luontoäiti oli siunannut Vähäpellon pääsiäisvaellusta sulilla maastoreiteillä ja lämpimällä auringonpaisteella, ja mun vaappuessa Pinnan pyöreässä selässä puolelta toisella, koin olevani mitä onnellisin. Tex oli ottanut pari hernettä tai oikeastaan koko kasvimaata nokkaansa heti alkuunsa: Tomilla oli ollut vaikeuksia saada korskuvaa tammaa rauhoittumaan käyntiin viimeisimmän vauhdikkaamman etapin jälkeen.

Verna johti joukkoa kaunis Viuhti allaan ja heti heidän perässään kulki tallin fyssari herrasmiesmäisen rauhalliseksi ja siistikäytöksiseksi osoittautuneen Veikko-orin kanssa. Orin takapuoli näytti etäisesti tutulta turvalliselta etäisyydeltä, olihan meidän Sulo perinyt paljon isältään.

“En mä mökötä”, Tomi sai irvistelyä hampaidensa välistä, kädet jossain korvissa kun se yritti pitää Texasia käynnissä. Honkkeli tamma puolestaan yritti tuijottaa ratsastajaansa yläkautta silmiin.

“Hyvä”, myhäilin siirtäen katseeni takaisin Veikon hännänjuureen. Pinna henkäisi ja annoin sen vaivihkaa venyttää itseään pidemmälle ohjalle. Pitkä viikonloppu Vähäpellon kauniissa maisemissa hyvän mielen hevonen alla oli juuri sitä, mitä mä olin koko alkuvuoden kaivannut.

2. Vähäpellon pääsiäisvaellus: lauantai

"Tätä on kaivattu", Tomi henkäisi sihauttaessaan ensimmäisen saunabissensä auki, “kankutkin kipeät”. Naisia nauratti ja mä tuuppasin mieheni melkein lauteilta alas. Kevään kylmyys ja oletettua kosteammaksi osoittautunut järvessä vilvoittelu olivat päässeet luihin ja ytimiin asti, mutta lämpimänä odottanut sauna teki tehokasta sulatustyötä.

Kuten olin olettanut, Pinna oli suoriutunut kaikesta kuin se olisi tehnyt vaellusratsun duunia koko ikänsä. Se oli asettunut kodiksi milloin puuhun sidottuna ja milloin japa-karsinassa, ja se oli aina iloisena jatkanut matkaa karavaanin mukana Viuhdin pitämää vauhtia tarkasti ylläpitäen.

Texas sen sijaan oli vähintäänkin järkkytynyt ihan kaikesta, mutta ennen kaikkea siitä, että sen piti kulkea kiltisti jonossa ja vieläpä Pinnan perässä! Tammat olivat kyllä kaveruksia kotona, mutta Texas oli hätähousu ja Pinna oli viilipytty ja kotona kuljettiin aina niin päin mutta nyt täällä näin päin, ja sekös oli käynyt tummanrautiaan pikajunan hermoille. Meitä pääsiäisretkelle ilmoittaessamme, olin päättänyt, että tällainen tekisi hyvää Texasille: pientä kärsivällisyysharjoittelua.

Saunassa raikasi nauru ja iloinen juttelu, ja minä luikin lauteilta alas kuin varkain. Ulkona vastassa oli kylmä kevätilta, juuri horisonttiin nukahtamaisillaan oleva aurinko ja lämpimissä väreissä hohkava järvi. Pyyhe mun ympärillä ei paljoa lämmittänyt, mutta jostain kuului hevosen tyytyväinen hörähdys, eikä saunanlämmin siideri ole ikinä maistunut niin hyvältä.

3. Vähäpellon pääsiäisvaellus: sunnuntai

"Hei."

Hiljainen tervehdys puski unimaailman läpi. Mä en jaksanut avata silmiä, en ihan vielä. Toskatorpassa oli sellainen ihanan seisahtunut, seesteinen lämpö, ja mun teki mieli käpertyä vällyihin ihan vain siitä nauttiakseni.

“Hei”, ja mua tökättiin poskeen, “herää.”

Mä en olisi millään halunnut herätä, mutta vastalauseista käyneet muminat kaikuivat ilmeisesti kuuroille korville hei-sanojen jatkuessa. Lopulta mun silmät tuijottivat siristelevien silmien lomasta avokkini ruskeita vastaavia, ja se näytti etäisesti onnelliselta.

“Mitä kello on?”

“Melkein yhdeksän.”

Mä en muista milloin mä olisin viimeksi nukkunut näin pitkään, ja olisin voinut vaikka lyödä vetoa, että Tomi ei muistanut milloin sen ei olisi tarvinnut tehdä sunnuntain aamutallia. Oli ihan hyvä herätä nauttimaan ihan vain siitä, lapsettomasta talosta ja hevosettomasta huolettomuudesta.

Loikoiltiin siinä kaksin ihan hiljaa, heräilevän Toskatorpan aamuun hitaasti havahtuen, ja mua hymyilytti vähän vielä aamupalapöydässäkin. Rauha, sitä me oltiin kaivattu itse kukin. Ja ehkä vähän sitä, että joku muu hoiti joskus hevoset.

4. Vähäpellon pääsiäisvaellus: maanantai

Linnun hento laulu kaikui metsikössä ja ilmassa oli aamuista kosteutta. Mua väsytti, ja mun silmäluomet lopsuivat jatkuvasti kiinni. Pinnan keinuva käynti teki vähän estääkseen mua tuudittautumasta uneen pitkän yöratsastuksen jälkeen. Tammasta huomasi, että sekin alkoi jo tuntea käydyn matkan painon harteillaan ja että kunnon lepo saattaisi maittaa sillekin. Tyhjinä roikkuvat jalustimet kilisivät aina välillä milloin mun rentoina heiluvia jalkoja ja milloin satulavyön solkia vasten.

“Onko kaikki hereillä?” Verna kailotti kärjestä, Viuhtin sedästä taaksepäin kuikuillen. Pinna ei siihen niinkään reagoinut, eikä oikein kukaan muukaan hevosista, mutta mä reagoin, ja kunnolla reagoinkin.

Se sensaatio oli vähän niinkuin se kun luulet tippuvasi jostain ja kun heräät, oletkin omassa sängyssä ihan turvallisesti. Harmi, että tällä kertaa se tippumisen tunne päättyi maanperätutkimuksiin. Verna huusi jonon seis ja Pinna tuijotti mua aivan kuin sitä olisi yhtäkkiä hävettänyt ihan hirveästi. Tomia nauratti.

“Ei tainnut olla kaikki hereillä”, se sai sanottua. Jenni liukui alas Veikon selästä ja otti kiinni Pinnan ohjista. Mä hilasin itseni pikkuhiljaa istuvaan asentoon ja tuijotin märästä metsäpolusta tuhriutuneita housujani. Texas kuopaisi kärsimättömänä eteensä sattunutta pikkulätäkköä, ja pisaroittain mutavettä liittyi kuraisten länttien joukkoon.

“Täällä on niin märkää”, mutisin niin surkealla äänensävyllä, että vielä äsken huolestuneelta näyttänyttä Vernaakin alkoi naurattaa.

“Enää pari tuntia päiväuniin”, se sanoi lämmin hymy kasvoillaan, ja Jenni punttasi mut jokseenkin vaivalloisesti takaisin Pinnan selkään. Tällä kertaa mulla pysyi jalustimet visusti jaloissa.

Jos joku kysyi, minä en missään nimessä havahtunut seuraavan kerran Vähäpellon pihamailta viimeiset kilometrit jokseenkin hämärtyneinä. Vernan viekas hymy kuitenkin vaikutti vähän siltä, ettei sen tarvinnut kamalasti keneltäkään kysellä. Velvollisuudet sujuivat kuin sumussa, ja musta tuntui, että Verna oli pistänyt tallihenkilökuntansa avustamaan meitä hevosten poislaitossa ihan vain siksi, ettei joku esimerkiksi lukitsisi hevostaan estevarastoon tai heittäisi heiniä kentän nurkkaan.

“Kunnialla selvittiin”, vaelluksen vetäjä hymyili ylpeänä toimistossaan. Mua ilahdutti kunnialla selviämistä enemmän takana olevat päikkärit ja kädessä pyörivä Kinder-muna, mutta kieltämättä mennyt vaelluskin aiheutta lämmintä pakahdusta rinnassa ja nykiviä hymykuoppia poskissa.

“Selvittiin ja selvittiin”, Tomi virnisti, ja kuin tilauksesta porukka alkoi muistella toinen toistaan hauskempia kommelluksia (paitsi hevosten niin myös ratsastajien…) matkan varrelta. Siinä, kuoriutuva suklaamuna kädessä, avokin pehmeä syli turran takaliston alla ja naurun täyttäessä Vähäpellon toimiston, kotiinpaluu ei enää ollutkaan niin kutsuva kuin aamuöisessä metsikössä kankut hellinä kovettunutta nahkasatulaa vasten.