Hurjimus

prt suomenpienhevosori 144cm, s. 26.12.2011 (3-vuotias) 3v. 5.3.2012 om. VRL-00816 (kasv. bill)

Kirjaimellinen pikkuhurjimus

Hurja on nimensä mukaisesti melkoinen veijari. Sen emä on yksi suosikkisuomenhevosiani, siitä ei pääse yli eikä ympäri, ja kun tuli tilaisuus ostaa tamman jälkeläinen, en epäröinyt hetkeäkään. Kun lähdin hakemaan kaveria kotiin ja näin sen ensimmäistä kertaa livenä – komean, läsipäisen ja sukkajalkaisen orinalun – en ollut uskoa silmiäni! Sehän oli ihan törkeän upea. Tässäkin tosin pätee se tuttu suomalainen sanonta, että moni kakku päältä kaunis... Lastattiin Hurjaa varmaan toista tuntia ja Karla-17-vuotta-ei-minulla-ole-ajokorttia ajoi mut koko tapahtuman jälkeen lähimpään ensiapuun, koska mun jalkapöytä piti kipsata. Normaaleilla lapsilla on itsesuojeluvaisto, mutta me ei ollakaan Karlan kanssa ihan normaaleja, joten oli ehkä ymmärrettävää, että vaikka Karla ajoi sen Helsinki-Vallila –matkan kortitta ja meikä oli lääkehouruissa jalka paketissa uuden kopun takia, oltiin silti kunnolla täpinöissä trailerissa matkaavasta orista. Onneksi olin koutsannut tytskyä koko kesän Kian ja traikun kanssa...

Ihan hyvä siitä tuli. Hurjasta. Sitä ei ehkä voi kuvailla herrasmieheksi, mutta ei se kyllä ole mikään kauhukakarakaan. Saatikka sitten mikään peruspolle. Ei oikein uppoa mihinkään kategoriaan. Kotiin saapumisesta seuraavana päivänä vähän tsiigailtiin miten Hurja suhtautui käsittelyyn, ja kävi ilmi, että sitä ei paljoa kiinnosta vaikka koira roikkuisi sen killuttimissa. Ei sillä, että koira olisi roikkunut, mutta Hurja oli tasan niin rento ori, etten ihmettelisi vaikka näin olisi käynyt ja poni ei olisi korvaansakaan lotkauttanut! Karla loikoili sen takapuolella ja mä kokeilin viimevuotisella hieronta- ja venyttelykurssilla oppimiani venytyksiä – kaikki muut meidän koput olivat ehdottomasti sitä mieltä, että ei käy, mee sinä akka venyttelemään vaan itteäs – ja tämä kaveri seisoi ihan tyytyväisenä paikoillaan, nojasi jopa vastaan! Oltiin luonnollisesti ihan innoissamme Karlan kanssa, oltiin vihdoin saatu oikeasti kiva poniori talliin, vieläpä erinomaisella ulkomuodolla ja sukutaululla varustettu sellainen.

Hurja on ihan hurjan hyvä ajaa. Se oli helppo opettaa ajolle, aluksi oli kyllä vähän tilanteita. Yhdet kärryt se sai paskaksi ja Kassu otti samalla turpiinsa aisasta. Kerran käytiin ojassakin, koska Hurjan mielipide oli jotain tämän tyylistä: apua kärryt, minä en ole ikinä nähnyt kärryjä, vaikka vedin sellaisia viimeksi just eilen! Loppujen lopuksi romuralli vaihtui rennoiksi hölkkälenkeiksi pitkin Vallilaa ja ojassa käytiin tasan silloin, kun Hurjaa kutitti perseestä ja se halusi rapsutella sitä havupuihin, yksinkertaisesti unohtaen sellaisen pikkuasian kuin kärryt ja ohjastajan. Mutta hyvä kärryponi se on. Valjaat eivät olleet mikään maailmoja järisyttävä juttu, eikä kärrytkään – paitsi ehkä ihan vähän – niin ajateltiin, että eipä tuo varmaan olisi millänsäkään satulasta. Suitset olivat jo vanha juttu, mutta kun aseteltiin varovasti selkään joku Pääskysen vanha koululätkä, niin voi jumankekka. Kyllä meidän tallin käytävällä olevat renkaat ovat aina kestäneet hevosten riekkumisen, jopa Rassen ja jätti-Juven, mutta Hurja paineli suoraan ovesta ulos puolet tallin seinistä mukanaan. Ja kaikista hauskinta oli se, että kun seuraavana päivänä testattiin sille Aavan vanhaa estesatulaa, niin herralla ei ollut asiaan mitään mielipidettä. Siinä vaiheessa todettiin, että selvä, tämä on estehevonen. Aavan satulan se saikin pitää, uudet toppaukset satulasepältä ja se istui orhen selkään kuin valettu.

Jätettiin tapakasvatus vähemmälle ajalle, sillä oli sanomattakin selvää, että Hurjaa oli koulittu kasvattajalla paljon! Yleensä kun nuoren ostaa niin saa hiomattoman timantin, mutta me saatiin ainakin valmiiksi hiottu sellainen. Kunhan pistettiin vähän panostusta lastauksen harjoittelemiseen, niin meillä oli valmis paketti ratsutusta vailla. Ja se onkin hupaisa kokemus. Koska olen himpun verran nössö, Karla kipusi ensimmäisenä orin selkään muutaman päivän satulassa roikkumisen ja ratsastajan painoon totuttelemisen jälkeen. Hurjaa ei paljoa kiinnostanut, vähän jos se häntäänsä heilautti ja kuolaimia kalisutti kun oli tylsää. Pikkuhiljaa edettiin juoksutusliinassa kulkemisesta uralla menemiseen, ja siitä ratsastusradan teihin. Itsekin lopulta uskaltauduin selkään parin viikon jälkeen ja alettiin käydä Hurjan kanssa yhdessä maastolenkkejä. En ole ikinä perustanut oikein maastoilusta, mutta läsipään kanssa se on oikein mukavaa. Sekin nauttii.

Hurjasta kasvoi kyllä loistava ratsu. Maastokiipeily tarjosi sille hyvää lihastreeniä heti alusta alkaen – lyhyistä käyntilenkeistä siirryttiin pikkuhiljaa reipastahtisempiin lenkkeihin ja lopulta kohoteltiin kuntoa kiitolaukassakin kuin kenttähevoset konsanaan. Me ollaan yritetty rakentaa Hurjaa huolella, hitaasti mutta varmasti –tekniikalla, ja se kaikki aika ja työ kantoi kyllä hedelmää. Ponilla on lihaksisto kunnossa, se kantaa itsensä erittäin hienosti vaikkei vieläkään suostu ottamaan koulusatulaa selkäänsä ilman mutinoita, hyppää hyvällä tekniikalla ja jaksaa työskennellä motivoituneena. Esteratsuhan tuo on jo sukunsakin puolesta, mutta kun se jo parivuotiaana hyppi 120-senttisten aitojen yli tammoja tsekkailemaan, totesin, että kyllä, tästä tulee meidän ensimmäinen estesuomenhevonen. Kyllähän Hurjan veri vetää myös vähän maastoesteillä, mutta koulussa se osaa olla melkoinen katastrofi. Se on kuin eri hevonen esteradalla, minne sen sydän ehdottomasti kuuluu. Siellä se menee vaikka läpi harmaan kiven eikä mikään ole esteenä, ei edes esteet!


Sukutiedot

i. VIR MVA Ch Unholan Tuisku
prt sh 157cm (KTK-I)		 ii. Kaikkitietävä
prt sph 146cm (KTK-III)		 iii. Kaan Tietävä
evm
iie. Helmiira
evm
ie. Aholan Emmastiina
prt sh 157cm		 iei. Mysti-Potku
evm
iee. Kiiran Stiinu
evm
e. Hunajapyrstö
trt sph 139cm (KTK-II)		 ei. Hyytävä
m sph 135cm (KTK-III)		 eii. Pakkanen
evm
eie. Hallava
evm
ee. VIR MVA Ch Alaina
hprn sph 140cm (KTK-II)		 eei. Ruupertii
evm
eee. Suveriina
evm

Kilpailusijoitukset (ko: heA, re: 100, me: 100)

esteratsastus

ERJ-sijoitukset (10 kpl):
07.06.12 100 cm: 2/30
06.06.12 100 cm: 5/40
09.05.12 100 cm: 1/30
09.05.12 100 cm: 1/40
08.05.12 100 cm: 5/30
07.05.12 100 cm: 5/30
07.05.12 100 cm: 1/40
06.05.12 100 cm: 5/30
05.05.12 100 cm: 5/30
05.05.12 100 cm: 3/40

muut sijoitukset

KERJ-sijoitukset (3 kpl):
31.05.12 helppo luokka: 6/50
10.05.12 helppo luokka: 2/50
08.04.12 helppo luokka: 1/40

Päiväkirja

Kuulumisia - 10.5.2012
Käytiin alkukuusta kisaviikoilla tuolla Keski-Suomessa ja Hurja pääsi starttaamaan ensimmäiset estekilpailunsa! Kilpailuneitsyys orilta oli korkattu jo huhtikuun alussa kenttäkisoissa, mutta olihan estekisoissa aina erilaista ja paljon enemmän hälinää ja häslinkiä. Ilmoitin meidät metriin ja Napoleonin kanssa mentiin kahteenkymppiin, vähän kieltämättä jännitti mennä suoraan metriin kun oltiin aiemmin menty esteillä vain ysikymppiä. Pitkähkö matka sujui mutkattomasti, Kassu ja Karla lähti mukaan kisahoitajiksi ja henkiseksi tueksi... Hurja oli ihan täpinöissään, koska kisapaikalla olikin hitosti enemmän porukkaa kuin kenttäkisoissa, ja minä - liian kauan pelkässä tutussa kenttäporukassa kisanneena - olin valmis kääntymään kannoillani, mutta tallityttöni ja -poikani suunnilleen kantoivat mut kainaloista näyttämään tarpeelliset paperit kansliaan ja vahvistamaan ilmoittautumisen. Kunhan sain jännitykseni kitkettyä, ei ollut oikeastaan mitään huolehdittavaa. Hurja oli melkoisen hurja radalla, mutta se oli vain positiivista. Tyhjin käsin ei nimittäin lähdetty. Tällä hetkellä orin karsinan reunusta koristaa sen yhden sinivalkoisen lisäksi neljä keltaista ja toinen sinivalkoinen! Ihan huippuponi ♥

Estevalmennus - 4.5.2012
"Julialla ja Hurjalla oli estekisat tulossa, joten keskityimme treenaamaan sitä varten. Lämmittelyesteiden jälkeen tein kaksikolle radan, jonka tyyppinen voisi ihan oikeasti hyvin olla edessä seuraavissa koitoksissa. Siinä oli pari teknistä kohtaa ja tiukkaa kaarretta. Hurjalla oli tänään vähän meno päällä, ja se itse olisi mieluusti kaahannut esteiden yli hirveällä vauhdilla. Menohaluja sillä olikin enemmän kuin keskittymiskykyä, ja ensimmäiset hypyt menivät vähän sähläämiseksi. Treenin edetessä Julia sai kuitenkin orin paremmin hanskaansa, jolloin tuloksena oli pari hyvin näyttävää käännöstä 'kolikon päällä' ja puhdas hyppy. Kieltämättä nimensä veroinen hevonen, minä ajattelin katsoessani ratsukon menoa. Itseluottamus orilla ainakin oli kohdillaan, eikä se kertaakaan edes epäillyt selviytymistään hypyistä, vaikka lähestyminen olisikin ollut valmentajan hiukset nostattava.. Jotenkin hevonen vain aina onnistui keräämään itsensä esteen yli - ja vieläpä puhtaasti. Ei tullut kuin yksi pudotus, kun hevonen ja ratsastaja olivat eri mieltä siitä, mistä este hypätään ja siksi ponnistus jäi vähän vajaaksi. Kaiken kaikkiaan sujui kuitenkin oikein hyvin, ja treenin lopuksi niin ratsastaja kuin hevonen näyttivät ihan tyytyväisiltä itseensä."

Estevalmennus - 28.4.2012 (valmentajana Vila K)
"Maneesissa odotti pelottavan näköinen esterata jos vertasi poniin, jonka sitä oli määrä hypätä. Hurja oli reippaan oloinen, mutta alkuverryttelyssä siitä löytyi sitä jarruakin. Ori kuunteli tarkkaavaisesti Karlaa, joka ratsasti todella huolellisesti. Tämänpäiväisessä esteradassa oli viisi estettä. Kolme pystyä, muuri ja okseri. Ensimmäisenä hypättiin yksinkertainen pysty, jolta tehtiin tiukka kaarre pystyn ja okserin sarjalle, siitä loivasti muurille ja viimeisenä pysty pitkän kaarteen jälkeen. Hurja tuli ensimmäiset kolme estettä aina hienosti, ilman hankaluuksia. Muurilla vauhti alkoi hyytyä, koska siellä oli suuria kaarteita ja liikaa aikaa jäädä nysväämään. Muistutin Karlaa hyppyrauhasta ja johan onnistui. Pahempia huomautuksia en keksinyt, tämäkin kaksikko saa olla todella tyytyväinen itseensä."

virtuaalihevonen | a sim-game horse
Kuvasta kiitos Kisshulle!