Kärmeniemen Alaska



© Kärmeniemi

"Alaska" VH13-018-0593, vprt suomenhevostamma 153cm
1.5.2013 (14-vuotias), täyttänyt 4 vuotta 30.5.2013
omistaja vrl-00816, kasvattaja Kärmeniemi

kilpailee kenttäratsastuksessa helppo
ko: helppo B, re: 110cm, me: 110cm

KERJ-I (7 + 41 + 22,25 + 20 + 15 = 105,25)
KRJ-I (8 + 40 + 22 + 22 + 15 = 107)
ERJ-I (8 + 41 + 17,5 + 22 + 15 = 103,5)
SLA-I (11 + 25 + 23 + 20 + 18 = 97)
YLA1 (33 + 33 + 19 + 13 + 7 = 105)
SV-I (7 + 8 + 15 = 30)
KTK-III (17 + 17 + 17 + 17 = 68)

Isän takia osasin odottaa täysmulkkua, sellaista vuoristoratamaisen ailahtelevaa varsaa. Ja melkein sellaisen sain. Alaska on niin pieni, mutta silti niin perkeleen pippurinen. Se tuntuu olevan pelkkää jalkaa ja se tuntuu lähtevän käsistä hetkellä minä hyvänsä.

Jo pentuna Alaska oli liukas kuin saippua, jotain aivan erilaista kuin muut tapaamani suomenhevoset. Se sai nimensä silloin lukemani Looking for Alaska -nimisen opuksen mukaan. Siinä päähenkilöstä, Alaskasta, sanottiin vaikka mitä, kuten vaikka if people were rain—she was a hurricane tai from a hundred miles an hour to asleep in a nanosecond. Saatoin ahmia kirjan yhdessä yössä ja aamuyöllä yrittäessäni täyttää sen jättämää tyhjää aukkoa sydämessäni suuntasin paljain varpain Petjan kanssa katsomaan heräileviä hevosia. Katsellessani yksin kirmailevaa tammavarsaa, joka kuitenkin viiden minuutin rodeoshown jälkeen kävi tyynesti makuulle emänsä lähelle ja nukahti siihen paikkaan, tiesin sen olevan meidän Alaska.

Ei mennyt kauaa voittaa naperon luottamus, mutta samalla tajusin, että kyseessä on harvinaisen fiksu hevonen, mutta silleen huonolla tavalla fiksu. Se käyttäytyy suurimman osan ajasta kuin uhmaikäisen ja koiranpennun risteytys: tekee pahojaan ja mykkäkoulun saatuaan palaa mahdollisimman nöyrän ilmeen saattelemana anteeksi pyytelemään. Ja niin se yleensä saakin kun on niin tavattoman herttainen. Eihän Alaska ole mitään isäänsä verrattuna, pikkuneiti on keskittynyt enneminkin vaan AD/HD-pelleilyyn ja paikoillaanpysymättömyyteen sekä päinvastoin-kuin-sanotaan -päivien viettelyyn. Kunhan saa itsensä viritettyä samoille energia-aalloille niin kyllä tämän kanssa jaksaa touhuta. Välillä on huono päivä, välillä hyvä päivä, mutta niinhän meillä kaikilla on.

Ratsuna olo tuntuu olevan no matter what melkoista työmaata Alaskan kanssa. Se on niin helppo, mutta silti niin vaikea. Selkään kavuttua tuntuu siltä, kuin tamma olisi pelkkää jalkaa ja katoaisi alta ihan just. Se on kärsimätön, ei kestä turhaa seisoskelua sitten yhtään saatikka sitten jaksaisi odottaa apuja. Kyllä Alaska tietää aina mitä pitäisi tehdä seuraavaksi—tamman reaktiivisuus on ihan huippu! Sen on pakko saada olla niin hiton paskantärkeä, että se noudattaa kaikkia apuja heti kuin sanoen, että kyllä mä tiesin et sä aioit pyytää just tätä juttua. Istunnalle ja painolle pikkuneitimme on tavattoman herkkä, meni ikuisuus ennen kuin opin ratsastamaan Alaskalla suoraa linjaa... Se kun tuntui suorastaan ylireagoivan pienimpäänkin painoapuun aivan kuin tamma olisi millintarkka keittiövaaka. Lisäksi siinä on sellainen pieni juttu, että juuri kun oot saanut tamman mukavan pyöreäksi ja oikeasti myötäämään, menetät sen saman tien—se vain luiskahtaa avuilta pois kuin saippuapala konsanaan.

Opettajana Alaska on kyllä just eikä melkein kohdillaan! Se on opettanut mulle paitsi kärsivällisyyttä niin myös eleetöntä ratsastusta. Alaska on sellainen hevonen, jonka kanssa ei tarvitse koko ajan tehdä jotain. Kun säädöt ovat kohdallaan, voi vaan olla ja matkustaa, muuten joku saattaa vetää herneen nenään kun pitää jatkuvasti häiritä...

Kunhan pääsee koulukokeesta läpi, niin Alaska on varma suorittaja kenttäkilpailuissa! Se on vikkelä, itsevarma, rohkea ja voitonhimoinen. Tai eihän se varmaan varsinaisesta voittamisesta paljoakaan ymmärrä, mutta se vaan tahtoo olla ketterämpi, nopeampi, parempi kuin se on ikinä ollutkaan. Varovaisuutta voisi Alaska vielä mun puolesta hioa, se kun ei paljoakaan perusta puolikkaista laukka-askelista tai pohjasta hyppäämisistä, vaan pelaa mieluummin "varman päälle" ja hyppää kauempaa ja kahta kovempaa. Yleensä se jotenkin onnistuu aina samaan itsensä puhtaasti yli.

Joskus puomeja kuitenkin suorastaan ropisee mukaan rataesteillä ja välillä kynnetään maata maastoesteille—ja siitäkös tamma suutahtaa (kuskille siis, neiti itsehän on täydellinen), heittää saman tien persettä häntä kuin soihtu viuhuen! Kumma kyllä pysytään lähes aina pystyssä ties minkälaisten kupperiskeikkojen jälkeen ja silloin on Alaskan mielestä paras ensiapu jatkaa täyttä laukkaa just siihen suuntaan mihin satuttiin nousemaan pystyyn...

On se kyllä ihan huippuhevonen loppujen lopuksi. Jos olisin sitä myymässä tällä hetkellä kun tätä kirjoitan, hevosen ollessa kantakirjattu, joka lajissa sijoittunut ja voittanut seitsemänvuotias, niin pyytäisin siitä varmasti ainakin viisinumeroisen summan. Toistaiseksi ei ole tullut vastaan lajia, jossa Alaska ei menestyisi. Kisarutiinia saatuaan kouluratsastuskin on sujunut kaikista kolmesta päälajistamme melkeinpä parhaiten—vastoin kaikkien odotuksia! Iso kultakimpale, jonka kasvattajana ja omistajana en voi olla kuin ylpeä!

Joogin Elämännälkä
KERJ-I ERJ-I KRJ-III KTK-II SLA-I YLA1 SV-I
VIR MVA Ch Koijjari
KERJ-I ERJ-I KTK-II SLA-I YLA2
Ludwig
Elvira
Hepulin Amalia
ERJ-II ERL-III SLA-II YLA3
Virvelin Kosto
Roiston Kossuvissy
Tuuliviiri BRE
SLA-I
Raudan Routa
VPA2
Rautahaku
Silkkituuli
Silmukan Tuulikello Pojun Porras
Leidituuli


Jälkeläiset:
t. Kärmeniemen Helinä     s. 2.4.2014     (i. Koivumäen Kaskia)
t. Kärmeniemen Astoria     s. 20.3.2014     (i. Moon Surkusiipi)
o. Kärmeniemen Houston     s. 28.2.2014     (i. Hurjimus)
o. Kärmeniemen Feliz     s. 29.12.2013     (i. Taikakuun Taisto)
t. Kärmeniemen Antarktis     s. 28.11.2013     (i. Taikakuun Taisto)

Ludwig oli punarautias, 156 cm korkea esteratsastukseen painottunut suomenhevosori. Rakenteeltaan Ludwig oli hyvin ratsutyyppinen suomenhevonen, kevyen mallinen ja tasainen. Luonteeltaan ori oli melko ihmisystävällinen, mutta kuitenkin vauhdikas ja eläväinen, eikä tuottanut tylsiä hetkiä omistajilleen koskaan. Tämä ori nähtiin kilpailemassa elämänsä aikana pääasiassa tosiaan esteratsastuksessa, luokissa 100-110 cm. Kapasiteettia olisi varmasti ollut korkeammallekin, mutta kilpailuissa ori menestyi näissä luokissa erittäin hienosti ja taidokkaasti, joten miksikäs siinä ei olisi pysytty. Ludwig on kantakirjattu elämänsä aikana I-palkinnolle, mikä ei ole todellakaan huono saavutus. Jälkeläisiä siltä löytyy toista kymmentä ympäri Suomea.

Elvira oli hyvin pitkälti yleispainotteinen tamma, mutta pääsääntöisesti se nähtiin kilpailemassa esteratsastuksessa. Tummanpunarautias, 153 cm korkea tamma oli luonteeltaan melko äkkipikainen ja lennokas, mutta kuitenkin ihmisystävällinen ja ehdottomasti kiltti jokaiselle näkemälleen henkilölle. Elvira syntyi yksityisessä omistuksessa, mutta siirtyi pian vieroituksen jälkeen toiselle omistajalle, kenellä tamma asuikin sitten koko lopun elämänsä. Elvira menehtyi ollessaan 23-vuotias. Tähän ikään mennessä se oli ehtinyt saamaan kaksi upeaa jälkeläistä.

Virvelin Kosto oli rautias, 157 cm korkea suomenhevosori. Vikeksi kutsuttu ori oli luonteeltaan oikea täyden kympin hevonen, se oli ehdottoman rauhallinen, rehellinen ja kiltti, ja sen kanssa pystyi poikkeuksetta kuka tahansa tekemään lähes mitä tahansa. Vikke oli tunnettu upeasta luonteestaan ja hienosta rakenteestaan. Virvelin Kostosta odotettiin syntyväksi kouluratsua, mutta orin kyvyt esteillä huomattiin jo nuorena. Näinollen Vikke siirtyikin kisaamaan esteillä, missä se olikin kuin kala vedessä – orilla oli mieletön hyppytyyli, ja se oli vauhdikas, mutta tasainen ratsu. Eläkkeelle Vikke siirtyi opetusratsuksi yksityiseen omistukseen nuorelle tytölle. Vikke sai viettää elämänsä loppuun asti rakastavassa kodissa.

Roiston Kossuvissy oli Vissyksi kutsuttu rautias tamma, jolta löytyi säkäkorkeutta 154 cm. Tämä upea tamma menestyi niin esteratsastuksessa kuin näyttelyissäkin, sillä se oli rakenteeltaan erittäin korrekti ja näyttävä. Luonteeltaan Vissy oli rauhallinen ja lapsia rakastava, esteradoilla siitä kuitenkin kuoriutui erinomainen, lennokas suorittaja. Vissy asui yksityisessä perheessä, missä tamma sai opettaa perheen lapset ratsastamaan, ja näinollen tytär olikin yksi Vissyn aktiivisimmista kisaajista. Tamman vanhentuessa kisaaminen loppui, mutta Vissy teki vielä eläkkeellä satunnaisesti terapiaratsun uraa.

Rautahaku oli työhevostyyppinen, 159 cm korkea, massavampi rautias oripoika. Oria kutsuttiin nimellä Haku, ja lähes puolet elämästään se toimi pääasiassa työhevosen roolissa, kilpaillen myös satunnaisesti, mutta enemmän harrastepohjalta. Luonteeltaan ori oli hyvin nöyrä ja toimiva lajissaan, eikä sen kanssa tarvinnut milloinkaan jännittää suuresta koosta huolimatta. Hakun vanhetessa sitä alettiin kuitenkin vielä kouluttaa ratsuksi, minkä jälkeen ori starttasikin muutamissa helpoissa koululuokissa. Esteille tästä orista ei ollut sen suuren koon takia. Haku menehtyi vanhuuden tuomiin vaivoihin ollessaan 24-vuotias. Tätä ennen se ehti saamaan maailmaan viisi jälkeläistä.

Silkkituuli olikin huomattavasti sirompi, 149 cm korkea pieni suomenhevostamma. Väriltään tamma oli liinakko, painotukseltaan se oli taitavasti monipuolinen yleispainotteinen. Silkkituuli kilpaili elämänsä aikana vaihtelevalla menestyksellä niin este – kuin koulukilpailuissakin, mutta nähtiin se starttaamassa myös kenttäesteratsastuksessa erittäin hienolla menestyksellä. Kilpailu-uransa jälkeen Silkkituuli siirtyi siitostamman rooliin, ja ehtikin saada elämässään seitsemän toinen toistaan upeampaa jälkeläistä. Silkkituuli menehtyi ollessaan kunnioitettavat 25 vuotta.

Pojun Porras syntyi ratsastuskoulussa, missä se sai myös asua koko ikänsä. Ori oli väriltään punarautias, säkäkorkeutta siltä löytyi 160 cm. Alunperin ori aiottiin myydä eteenpäin, mutta lopulta kasvattaja halusikin pitää hevosen itsellään, ja sille tiellehän se jäi. Portsariksi kutsutulla orilla ei juurikaan kilpailtu, mutta se toimi kuitenkin oikein hienosti harrastehevosen roolissa. Ori ehti saamaan useita jälkeläisiä elämänsä aikana, mutta se ruunattiin kuitenkin vielä vanhemmalla iällä. Eläkepäiviään Portsari vietti aloittelijoiden talutustunneilla rauhallisesti, mikä olikin herran mielestä oikein mukavaa.

Leidituuli oli 155 cm korkea, rautias suomenhevostamma. Siron rakenteen omaava tamma kilpaili niin este – kuin kouluratsastuksessakin, molemmissa lajeissa suhteellisen hyvin menestyenkin. Rakenteeltaan tamma oli oikein näyttävä paketti, mutta luonteeltaan se oli toisinaan haastava ja hieman aggressiiviseksikin kutsuttu. Ilkeä se ei missään tilanteessa ollut, mutta Leidituuli oli hyvin oman arvonsa tunteva, eikä sallinutkaan aivan minkälaista kohtelua tahansa osakseen. Leidituuli ehti saamaan useamman jälkeläisen elämässään, joille se on periyttänyt hyvää rakennettaan, sekä taidokkuuttaan kilparadoilla.

näyttelyt

12.6.14 NJ Kärmeniemi: 4/12 irtoSERT (t. Kerppa)
25.5.14 NJ Koivumäki: 2/15 irtoSERT (t. Christa W.)
16.6.13 VSN Wild Horse Ranch: 36p RCH 4/16 (t. Niina)
15.6.13 VSN Moondance: 39p RCH 2/11 (t. Christa W.)

kenttäratsastus (39: 9-6-9)

09.11.15 KERJ helppo: 2/40
08.11.15 KERJ helppo: 5/27
07.11.15 KERJ helppo: 3/27
06.11.15 KERJ helppo: 1/27
02.06.14 KERJ helppo: 3/35
28.05.14 KERJ helppo: 5/40
27.05.14 KERJ helppo: 3/35
26.05.14 KERJ helppo: 4/40
05.05.14 KERJ helppo: 4/37
30.04.14 KERJ helppo: 5/50
28.04.14 KERJ helppo: 3/37
24.04.14 KERJ helppo: 6/40
23.04.14 KERJ helppo: 4/50
23.04.14 KERJ helppo: 2/40
12.04.14 KERJ helppo: 4/30
23.03.14 KERJ helppo: 1/39
22.03.14 KERJ helppo: 3/40
30.10.13 KERJ Cup helppo: 4/72
08.10.13 KERJ helppo: 3/30
06.10.13 KERJ helppo: 5/30
05.10.13 KERJ helppo: 2/30
30.09.13 KERJ helppo: 1/30
24.09.13 KERJ helppo: 2/18
17.09.13 KERJ helppo: 2/23
16.09.13 KERJ helppo: 3/23
15.09.13 KERJ helppo: 4/23
15.08.13 KERJ helppo: 1/50
07.08.13 KERJ helppo: 3/30
04.08.13 KERJ helppo: 1/30
18.07.13 KERJ helppo: 1/29
25.06.13 KERJ helppo: 1/50
02.06.13 KERJ helppo: 6/39
01.06.13 KERJ helppo: 1/39
26.05.13 KERJ helppo: 2/39
31.05.13 KERJ helppo: 6/40
30.05.13 KERJ helppo: 3/40
11.05.13 KERJ helppo: 6/39
08.05.13 KERJ helppo: 1/39
03.05.13 KERJ helppo: 6/50

esteratsastus (43: 7-5-11)

18.11.15 ERJ 110 cm: 6/50
17.11.15 ERJ 100 cm: 3/40
15.11.15 ERJ 110 cm: 1/50
12.11.15 ERJ 110 cm: 4/50
23.12.14 ERJ 110 cm: 3/50
21.08.14 ERJ 100 cm: 1/30
20.08.14 ERJ 100 cm: 3/30
19.08.14 ERJ 100 cm: 2/30
18.08.14 ERJ 100 cm: 1/30
03.06.14 ERJ 100 cm: 3/40
02.06.14 ERJ 110 cm: 5/40
27.05.14 ERJ 110 cm: 1/30
25.05.14 ERJ 110 cm: 1/30
24.05.14 ERJ 110 cm: 1/30
18.05.14 ERJ 110 cm: 3/30
05.05.14 ERJ 100 cm: 3/30
02.05.14 ERJ 100 cm: 2/30
30.04.14 ERJ 110 cm: 5/30
30.04.14 ERJ Cup 110 cm: 7/455
27.04.14 ERJ 110 cm: 5/30
26.04.14 ERJ 110 cm: 4/30
24.04.14 ERJ 110 cm: 5/30
24.04.14 ERJ 110 cm: 4/30
24.04.14 ERJ 110 cm: 4/30
22.04.14 ERJ 100 cm: 5/30
22.04.14 ERJ 110 cm: 4/30
21.04.14 ERJ 110 cm: 4/30
19.04.14 ERJ 100 cm: 2/50
17.04.14 ERJ 110 cm: 2/30
17.04.14 ERJ 110 cm: 3/30
16.04.14 ERJ 110 cm: 5/30
11.04.14 ERJ 110 cm: 3/30
10.04.14 ERJ 110 cm: 6/38
20.03.14 ERJ 110 cm: 5/30
10.08.13 ERJ 110 cm: 3/40
20.07.13 ERJ 100 cm: 1/30
19.07.13 ERJ 100 cm: 5/30
18.07.13 ERJ 100 cm: 5/30
18.07.13 ERJ 110 cm: 3/30
16.07.13 ERJ 110 cm: 2/30
08.06.13 ERJ 110 cm: 6/60
23.05.13 ERJ 110 cm: 3/13
11.05.13 ERJ 100 cm: 4/50

kouluratsastus (40: 6-7-8)

26.04.14 KRJ helppo C: 1/40
25.04.14 KRJ helppo C: 5/40
23.04.14 KRJ helppo B: 1/40
22.04.14 KRJ helppo C: 6/40
21.04.14 KRJ helppo B: 5/40
21.04.14 KRJ helppo B: 5/50
20.04.14 KRJ helppo B: 1/40
18.04.14 KRJ helppo B: 5/40
16.04.14 KRJ helppo B: 6/40
16.04.14 KRJ helppo B: 6/50
15.04.14 KRJ helppo C: 4/40
14.04.14 KRJ helppo C: 2/40
14.04.14 KRJ helppo B: 6/50
13.04.14 KRJ helppo C: 1/40
13.04.14 KRJ helppo B: 4/40
12.04.14 KRJ helppo B: 3/40
12.04.14 KRJ helppo B: 1/40
11.04.14 KRJ helppo B: 6/40
09.04.14 KRJ helppo B: 2/40
09.04.14 KRJ helppo C: 4/40
25.03.14 KRJ helppo C: 3/33
25.03.14 KRJ helppo B: 5/40
23.03.14 KRJ helppo B: 3/40
21.03.14 KRJ helppo B: 2/40
19.03.14 KRJ helppo B: 6/40
19.03.14 KRJ helppo B: 3/40
18.03.14 KRJ helppo B: 1/40
17.03.14 KRJ helppo B: 4/40
17.08.13 KRJ helppo C: 3/40
31.05.13 KRJ helppo B: 2/17
30.05.13 KRJ helppo B: 2/40
30.05.13 KRJ helppo C: 3/40
27.05.13 KRJ helppo C: 6/40
27.05.13 KRJ helppo B: 5/30
26.05.13 KRJ helppo C: 5/30
25.05.13 KRJ helppo C: 6/40
24.05.13 KRJ helppo B: 3/23
23.05.13 KRJ helppo C: 4/40
23.05.13 KRJ helppo B: 2/23
23.05.13 KRJ helppo B: 3/23
22.05.13 KRJ helppo B: 2/40
11.05.13 KRJ helppo B: 3/50

Kuulumisia 9. toukokuuta 2016

Huh hah hei! Onkohan nyt kaikki laatuarvostelut käyty? Alaska palkittiin hienosti Yleislaatuarvostelun ykköspalkinnolla ja vieläpä tilaisuuden neljänneksi parhaimmilla pisteillä, yli neljänkymmenen hevosen joukossa!

Kuulumisia 25. helmikuuta 2016

Alaska palkittiin isänsä tavoin Suomenhevosten Laatuarvostelun I-palkinnolla, seuraavien kommenttejen kera: Persoonallinen, hyvinkirjoitettu ja nokkela luonne. Tyyliltään mukavaa luettavaa. Ok leimat ja tyyppi 3p; isohko pää, pitkä lihakseton kaula, jyrkät lavat, massiivinen säkä 2p; ok runko, massiivinen lautanen, takakorkea 3p; pitkähkö jalkainen, käyrä kinner 3p. Hieno Alaska ♥

Kuulumisia 5. helmikuuta 2016

Käväistiin tässä pienet hallikenttäkisat ihan jenkkiporukalla eli Alaska, Arizona ja Colorado. Alaskan kanssa lähdettiin ihan puhtaasti mummoponin mielenvirkistykseksi, ja voi että kun sitä mielenvirkistystä olikin! Pikkutamma sai tartutettua innokkaan häsläyksensä myös muihin jenkkeihin—ennen kuin huomattiinkaan niin meillä oli trailerissa kolme sähikäisen lailla pyörivää suomenhevosta, jotka eivät olleet pysyä villahousuissaan (note to self: klippaa ne perskarvatkin ensi kerralla!) sitten millään.

Mentiin Alaskan kanssa ihan perinteinen helppo luokka, joka meni kyllä ihan täysin nauramiseksi. Tamma veti jumbosijoille heti kouluradalla kun mistään ei tullut mitään ja minäkin vain nauroin kyydissä kuin viimeistä päivää. Onneksi suoritus sai myös tuomarit hymyilemään, papereihinkin oli piirrelty nauravia naamoja ja toivoteltu tsemppejä treeneihin. Jospa vain tietäisivät, että tämä hätähousu on palkittu kakkoselle koululaattareissa...

No, päästiin kuitenkin jatkamaan ja suunnattiinkin ilman sen kummempia jäähdyttelyitä esteradalle. Siellä keveni vuorotellen etupää ja vuorotellen takapää, ja yleisössäkin tirskuttiin kumipallomaiselle tammalle, jonka lähestymiset esteelle aiheuttivat jännittyneitä henkäisyä ja puomien hipaisut helpottuneita huokaisua. Yksi puoli otettiin matkaan sarjan B-osalta, joka oli okseri. Niin yleensä käy jos meinaa mennä kahden laukka-askeleen sarjan yhdellä laukalla... Noustiin kuitenkin sieltä jumbosijalta, edelleen loppupäätä tosin lämpimänä pidellen, ja lähdettiin maastoon hyvillä mielin. Alaska sai vähän rauhoituttua, mutta samat fiilikset palasivat viimeistään kun sanat "kolme, kaksi, yksi, ratsasta" eksyivät vaaleisiin karvakorviin.

Ikävä kyllä maasto päättyi mun osalta tukkisarjan B-osalle, mutta Alaska oli hyvillä mielin jatkanut vielä C-osan ja pinkonut siitä vesiesteen kautta yhden tähden radan loppuun. Maalissa oli vielä pärskinyt tyytskärinä aplodeille ja nauruille ja loppuverkannutkin raviympyröillä ennen kuin oli antanut Tomille kiinni. On se vaan niin hölmö, mutta niin perkeleen viisas hevonen!

Kuulumisia 19. toukokuuta 2014

Starttasin itse pitkästä aikaa Alaskalla esteradalla! Siis voitteko kuvitella? Minä! Minä, estepelkoinen nössö, joka aina Alaskalla treenatessa pitää silmiä kiinni ja jonka sormet ovat enemmän tamman vaaleisiin jouhiin kuin estekoneen kuolaimiin johtaviin ohjiin tarrautuneita! Ihan reippahasti otin kymppiä kisaluokiksi... Ajattelin, että tekee ihan hyvää ottaa rutiinia tuolla tasolla mullekin kun hevonen on kuitenkin kotona suorittanut jo 120-tehtäviäkin hyvin tuloksina. Toiveena olisi startata vielä joskus sillä tasolla! Mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa, Alaskan kanssa on tullut nimittäin huomattua, että muualla asiat eivät ikinä mene kuten kotitreenissä... Muutenkin tää kymppi tuntuu ihan mukavalta ja sopivan pieneltä tällaiselle seminössölle... Alaska kun kuitenkin pinkoo välillä sellaista vauhtia, että oksat pois ja aivot narikkaan. Kympissä vielä menee jos tammalle näyttää tien, isommilla pitäisi kai osata itsekin jo ratsastaa esimerkiksi silmät auki.

Mutta niin, tosiaan startattiin yhteensä kolme kymppiä, kaksi ensimmäistä peräkkäisinä päivinä ja kolmas välipäivän jälkeen. Radat eivät olleet mitään supervaikeita, mutta suhteutetut linjat ja sarjat ovat meille aina enemmän tai vähemmän hankalia, joten tekemistä kuitenkin oli enemmänkin kuin sitä pelkkää esteeltä toiseelle ohjaamista...

Ensimmäisellä radalla pistettiin haisemaan ja mokailtiin hienosti sekä seitsemän askeleen suhteutettu, joka rymisteltiin komeasti viidellä ja puolella harppauksella, että yhden laukka-askeleen sarja, johon punkaistiin ehkä puolikas askel. Jos sitä räpellystä voi edes laukka-askeleeksi kutsua... Kuitenkin Alaska pysyi irti puomeista. Tyylipuhdashan suoritus ei missään nimessä ollut, ja erittäin kaukana siitä "rutiininomaisesta suorittamisesta", jota tällä hetkellä hevosen kanssa haen, mutta napattiin silti nopealla uusinnalla ja nollalla ensimmäinen sija. Toinen rata oli samanlaista räpellystä, mutta tällä kertaa saatiin ainakin sarjalla askeleet sopimaan. Hevonen saattoi olla myös vähän väsynyt edellispäivän pitkästä matkasta ja ensimmäisestä radasta, sillä otus pysyi peräti käsissä! Yksi puomi kolahti uusinnassa, kiitos valitsemani huonon tien ja siitä johtuneen vinon hyppylinjan, mutta pysyi kuitenkin kannattimillaan ja näin otettiin viikon toinen voittorusetti.

Alaskan välipäivänä tuli ratsastelua muita hevosia, sekä tietenkin tuupattiin melko rankka sileän treeni tammankin kanssa. Se oli silloin taas oma itsensä, joten seuraava päivä hirvitti jo valmiiksi. Kolmannen päivän kisarata oli ylivoimaisesti haastavin, oli ties minkälaista linjaa ja käännöstä, puhumattakaan kaikista radalle raahatuista erikoisesteistä. Onneksi tiesin jo etukäteen, että radalla ei ole mitään, mitä Alaska kyttäisi, mutta rata oli suoraan sanottuna yksi, tiivis tehtävä eli ei tulisi kyseeseenkään, että voisi vain roiskaista esteitä päin ja mennä tuurilla yli. Tiesin, että radan avainsana olisi kontrolli, ja tein vähän pidemmän sileän verkan keskittyen kaikkiin Alaskan keskittymiskykyä edistäviin tehtäviin. Otin myös vähemmän hyppyjä esteverkassa, lopettaen ennen kuin kopukka alkoi käydä ylikierroksilla, ja ei muuta kuin radalle. Kolmas rata oli ehdottomasti parhain ratamme koko viikkona, ellei jopa koko kisauralla! Neljännellä esteellä, tasaokserilla, takapuomiin kolahti mitä luultavimmin toinen takajaloista, ja siitä alkoikin paketti sitten vähän hajoilla Alaskan hermostuessa. Kuitenkin kunnialla päästiin rata loppuun sen kummempia sotkematta&mdashpari turhaa laukanvaihtoa ja yksi hyppy, joka olisi mun mielestä voinut lähteä vielä askeleen lähempää, pystylle. Nopealla nollalla oltiin taas voittajia, mutta tämä oli eka rusetti, josta pystyi olemaan myös oikeasti ylpeä! Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

Kuulumisia 29. joulukuuta 2013

Jouluvarsa antoi kyllä tänä vuonna odotuttaa itseään. Alaskakin, ensimmäistä kertaa mammana, oli ihan tylsistynyt kun ei voinut valtavan masunsa kanssa puikkelehtia menemään hurjaa pierupukkilaukkaa kuten yleensä tähän aikaan vuodesta. Onneksi ei sittenkään tullut sitä lunta, ties kuinka sekaisin läsipää olisi siitä mennyt! Hangessa temmeltäminen on kuitenkin Alaskan lempipuuhia... Mutta kyllä se Kärmeniemen Feliz sitten sieltä tuli! Alun perin olin jo kauan sitten päättänyt, että Alaskan ensimmäisestä orivarsasta tulee Felix, mutta kun kerta sattui joulun alle niin... Feliz Navidad! Ja taas paukkuu se mun veteen piirretty raja siitä, että millainen nimi on okei suomenhevoselle. Felizhän on espanjaa, ja tarkoittaa onnellista ja onnekasta&mdashmikä oli toinen syy siihen, että miksi varsa nimettiin enemmän kuin mieluusti z-kirjaimeen päättyvällä nimellä. Kyllähän tuo perheen suussa taittuu ihan Felixiksi! Katsotaan kuinka hilpeä veikko kaverista kasvaa!

Kuulumisia 25. joulukuuta 2013

Ei sitten saatukaan valkeata joulua, eikä näin ollen myöskään joulupäiväistä rekiajelua. Siitä huolimatta aaton ja joulun välisenä yönä meille saapui pari todella väsynyttä matkalaista Vallilasta. Karla ja Kassu olivat lähteneet heti omien aattojuhliensa jälkeen ajelemaan kohti Haminaa, ja saapuivatkin siinä puolenyön jälkeen varaperheensä luokse. Vähän sai potkia kavereita ylös joulupäivän aamuna&mdashtai no, aamuna ja aamuna, kello läheni jo yhtätoista!&mdashvaikka kaksikon ei tarvinnut edes aamutallia tehdä. Andrea tuli kanssa visiitille, vietettiin mukavasti rääppiäisiä ja vaihdettiin vielä lahjojakin. Lopulta suunnattiin sitten talliin, ajatuksena sulatella kinkkuja. Surku ja Alaska saivat pitäytyä tarhassa, ne eivät vauvamasuineen pääsisi edes käyntimaastolle. Ratsuiksi valikoituikin sitten Taisto Andrealle, Väinö Karlalle (reippaiden valituksien kera), Antero Kassulle, Veera mulle ja Petjalle sekä Varpunen Tomille. Lapset, joilla oli myös vähän energisemmät oripojat alla, pistivät aina sopivan paikan tullen viilettäen ravia ja laukkaa kun me Kärmeniemet meidän rauhallisten ja rautahermoisten rouvahevosten kanssa käpyteltiin perässä. Kukaan ei ollut vaivautunut edes hevostaan satuloimaan, suitset sentään sujahti kaikille päähän. Petjakin on päässyt jo ratsastuksen makuun istuen tukevasti Veeran korkean sään ja äidin välissä, eikä ruunikkoa edes haittaa jouhiin iloisesti takertuva pikkupoika. Ei kyllä kaduta Veeran pitäminen, parempaa opetusheppaa ei voisi ollakaan!

Kuulumisia 22. marraskuuta 2013

Ihanan jouluyllärinä VSRn johtoporukka oli päästänyt joulumielen valloilleen ja luvannut suomenhevosharrastajille joululahjaksi vähän erikoisempaa kantakirjatilaisuutta. Ei kuulemma tarvinnut näyttelymenestystä tai kantakirjattuja vanhempia tai mitään. Sinnehän me lähdettiin heti, mitäpä muuta tehdä tällaisen kaunokaisen kanssa? Tilaisuus oli tarkoitus järjestää joulukuussa, mutta valtava osallistujavyöry sai koko tilaisuuden täyteen ja tuomarit pääsivätkin heti töihin. Alaska keräsi hienot 68 pistettä ja pääsi näin ollen III-palkinnon suomenhevosten ratsutammakantakirjaan! Lausunto, johon ollaan tämän rimppakintun kanssa enemmän kuin tyytyväisiä, kuului näin: hyvät tyypit, pyöreä runko, hieman alakaulaa, pitkä lautanen, melko hyväasentoiset jalat. Alaskan isäukko Väinö oli myös samanlaisessa tilaisuudessa, pokaten upeasti II-palknnon. Ei syyttä siis ole kutsuttu meidän kopukoita upeiksi!

Assin estevalmennus kotona 13. kesäkuuta 2013

Assi oli vieraanamme pari päivää ja kouli hevosista vähän parempia ratsuja:

Edellisenä päivänä olimme hioneet ratsukon rauhallisuutta&mdashtämän päivän esteharjoitus tulisi pilaamaan kaiken opitun. Julian pyynnöstä olin rakentanut kentälle harjoitusradan, jossa oli varsinkin omituisia teitä ja tiukkoja kurveja. Ihailin vielä viimeisen kerran suhteellisen rauhallisesti ja letkeästi liikkuvaa Alaskaa, ennen kuin ohjeistin verkkahyppyjen jälkeisen tehtävän eli lyhyen kuuden esteen radan. Jo verkkahypyissä Alaska alkoi unohtamaan hieman sen, että hommat sujuvat paremmin rauhallisesti kuin kiireessä. Hosuminen kostautui parilla huonolla lähestymisellä ja puoliaskeleella. Ensimmäinen ratakerta sujui kuitenkin huomattavasti paremmin kuin olin odottanut, ehkä tammalla oli sittenkin vielä muistissa eilinen, tai ratsastajalla terästäytyneet vatsalihakset. Kumpi vain, valmennus sujui varsin hyvissä merkeissä. Pääsimme hiomaan vaikeiden teiden lähestymistä siten, ettei Alaskan tarvinnut vetää hernettä turpaansa liian myöhäisestä käännöksestä Julian muistaessa seurata katsellaan rataa. Vaikeinta olivat sellaiset tiet, joissa Julian täytyi ottaa reilummin taakse tai eteen, sillä Alaska olisi mieluummin venyttänyt kenguruloikkia, mutta tämäkin korjautui tänään hienosti. Kaikille jäi todella hyvät mielikuvat tunnista: sixpackin voima tuli todistettua moneen kertaan!

Assin kouluvalmennus kotona 12. kesäkuuta 2013

Assi oli vieraanamme pari päivää ja kouli hevosista vähän parempia ratsuja:

Toinen potilaani, siis valmennettavani, oli pienehkö Kärmeniemen Alaska, joka saapui ratsastajansa Julian kanssa niin tomerana niin tomerana märälle, sateiden kastelemalle kentälle. Julian lyhyen ratsuhistoriakertomuksen jälkeen päätimme lähteä työstämään rauhallisuutta ja rentoutta&mdashniitä kahta adjektiivia, joita Alaskasta ei ainakaan alkuverryttelyn aikana huokunut. Julia selvästi tiesi ratsastavansa pienellä pommilla, joka reagoisi jokaiseen liikkeeseen jopa räjähtämällä, joten pystyimme perusratsastuksen sijaan keskittymään hienosäätöihin. Jäimme työskentelemään suurella keskiympyrällä, jossa tarkoituksena oli ravata aina asetettuna ulos ja kulkea käyntiä asetettuna sisään. Siirtymässä suoristus, ja asetuksen ja askellajin vaihto. Ripeä Alaskahan ei alkuun jaksanut jäädä odottamaan suoristuksen jälkeen ratsastajaansa, vaan ikään kuin puolihuolimattomasti lähti kipittämään turpa rullalla kieli keskellä suuta&mdashusein juuri väärää askellajia asettuneena vähän sinne ja tuonne päin. Julia pääsikin treenaamaan vatsalihaksiaan siirtymissä etsiäkseen sitä harmoniaa, jossa Alaskakin malttaisi odottaa eikä ennakosi ratsastajansa pienistä liikkeistä, mitä saattaisi tulla. Kun sixpack jo melkein pullotti paidanhelmasta, se harmonia löytyi. Lopputunnista näimmekin niin pienillä avuilla keveästi liikkuvan parin, että valmentaja meinasi hyppiä riemusta.

Koulukisat Cresendossa 31. toukokuuta 2013

Raivopäissä laadittu myynti-ilmoitus Alaskasta pilalle menneiden kouluskabailujen jälkeen:

Kasvattaja myy kyynelsilmin nuoren, sporttisen ja superketterän suomenhevostamman. Elellyt koko ikänsä synnyinkodissaan ja nyt kasvattaja ei enää jaksa katsella suurinta epäonnistumistaan pihalla tarhailemassa. Ei ensihevoseksi, mutta jos olet ollut cowboy, crossi- tai BMX-ajaja, tule ihmeessä kokeilemaan. Ei eroa kamalasti. Jos pysyt kyydissä niin tämän kanssa olet varma voittaja!

KRJ:n alaiset kilpailut. Sijoitus 2/17. Tehtävänantona laatia myynti-ilmoitus ratsusta.

Kuulumisia 30. toukokuuta 2013

Pippurisella pikkuneidillä on nyt ikää täynnä hurjat neljä vuotta ja kilpaurakin on korkattu jo. Heti alkuunsa piti aloittaa Alaskalle ihan oma ruusukenaruviritelmä! Kuukausi kilpailemista takana ja yhdeksän ruusuketta kolmesta eri lajista... Tamma on osoittautunut myös oikein lahjakkaaksi helpoissa koululuokissa eli ei tarvitse unohtaa kouluratsastusta vaikka alkuunsa niin pelkäsinkin! Tosin helppo A -startti taitanee jäädä vain unelmaksi... Esteillä rimppakinttu on onneksi täysi tykki, kuten jo ensimmäisiä kertoja irtohypyttäessä arvelinkin. Oltiin edustamassa mestariseurakilpailun ensimmäisessä esteosakilpailuissa Virtuaaliset Kenttäratsastajat -seuraamme metrin luokassa ja Alaska täräytti heti ensimmäisen estestarttinsa ylämummoon: neljäs sija ja vain säälittäviä sadasosasekunteja kärjestä. Kouluosakilpailuissa Alaska starttasi helppo B -luokassa ja tadaa: kolmas sija. Ei yhtään pahempi edustus meidän kenttätiimiltä!

Koulukisat Domenica Estatessa 20. toukokuuta 2013

Alaska ei sitten ollutkaan niin helppo lastattava... Kisapaikalta kotiin kävellessä päivitin Facebookiin statusta:

Alaska oli aika super kisoissa, meni törkeän nätisti ja oli kärsivällinen ja kaikkea! Nyt on poniinit lastattu takasin koppiin ruusukkeiden kera ja matkalla kotiin! Niin siis kaikki muut paitsi tämä alla kävelevä yksilö, joka päätti lastaussillalla, että hän on ollut jo tarpeeksi paljon kiltisti yhdelle päivälle... Edessä reippaat 25 kilometriä matkaa kotipihaan, mun selkään on hirtetty vesikanisteri vatipäälle ja omina eväinä buffetista ostettu grandi ja fazerin sininen :)))

KRJ:n alaiset kilpailut. Sijoitus 5/8 (ei sij). Tehtävänantona kirjoittaa statuspäivitys kilpailusuorituksen jälkeen.

Kuulumisia 4. toukokuuta 2013

Pitihän se arvata. Ei Elämännälkä Junior tietenkään jaksaisi odottaa syntymistä kesäkuun puolelle eikä tietenkään jaksaisi olla ensimmäistä yötä ihan oman äidin kanssa. Ei, tämä pönötti aamulla ihan tyynenä Veeran vieressä ja Tuuliviiri veteli ruohonkorsia nassuunsa pienen matkan päässä. Äiti vähän tietenkin yritti komentaakin, mutta pikkuneiti oli kovin kipakka, tomera ja omatoiminen vauva eikä sitä paljoa elämän rajoittaminen kiinnostanut. Heti kun se sai pitkät koipensa järjestykseen niin alkoi meno ja meininki pitkin laidunta! Luonnollisesti vaalea prinsessa heitti kuperkeikat pari kertaa, mutta aina se nousi ylös kuin ei mitään ja jatkoi säälittävää pierupukkilaukkaansa. Ja kasvattaja rääkäisi taas ajatuksissaan, että miksi minä, ja haaveili pari viikkoa sitten lähteneestä enkeliluonteisesta varsasta, jolla olisi ollut sama isä. Ei, tietenkin päätin jättää meille kahdesta tämänkesäisestä jälkeläisestä juuri sen isänsä dickmuuvit perineen varsan.

Tämä on virtuaalitalli/virtuaalihevonen. Otsikkokuvien L.N.L. & luvat on. Muu materiaali Kärmeniemi 2007-2016 ellei erikseen mainittu.