19.12.2021 SISU Battle Jukolassa (kirjoittanut omistaja)
Ei niin pitkä, mutta sitäkin kivisempi Coltin tie kilparatsuna sai tänään sellaisen käänteen, mihin kukaan ei olisi uskonut. Teknisesti taitavan orin kanssa on hiottu yhteistyötä ja kasvatettu luottamusta koko sen ajan kun se on meillä ollut ja nyt kova työ on alkanut myös tuottaa tulosta. Jukolassa järjestetty SISU Battle keräsi pelipaikalle uskomattoman määrän toinen toistaan hienompi suomenhevosia. Muutama helpompi lämmittelyluokka kilpailtiin ennen varsinaisia mestaruusluokkia ja niistä ainut sijoitus tuli Taikalle, viides sija prosentein 81,000%. Ensimmäiseen mestaruusluokkaan eli Helppo A oli ilmoittautunut 100 ratsukkoa, joiden joukossa Felicia ja Colt taisteli tiensä läpi ensimmäiselle sijoitukselle prosentein 86,000%.

Upeat palkinnot oli sponsoroinut Equestrian PRO ja Oddpixel. Vau! Kyllä on kotiväki ihmeissään kun näiden kanssa palataan takaisin Kastehelmeen.

05.09.2021 Kouluratsastuskilpailut Rihtniemessä, kirjoittanut omistaja
Rihtniemen ratsutilan avajaisviikonloppuna oli nuorille hevosille suunnatut kouluratsastuskilpailut. Kastehelmen tallissa nuorisoa riitti vaikka muille jakaa, joten sopivia osallistuvia hevosia oli useita. Reissuun mukaan lähti tällä kertaa kuitenkin Moona, Halla ja Colt. Varsinkin Colt tarvitsi tälläistä pikkukisojen rauhallista tunnelmaa, se kun on asunut meillä vasta hetken ja omaa hiukan värikkään historian nuoresta iästään huolimatta.

Päivän toinen ja viimeinen luokka oli 5-6 vuotiaille suunnattu Helppo B, johon itse osallistuin Coltin kanssa ja Cecilia Hallan kanssa. Heti hevosautosta purusta asti Colt oli varsin virittynyt ja suoraan sanoen levoton. Verkkailin sen kanssa aika kauan, jotta se tottuisi paikkaan ja voisi jopa alkaa keskittyä työskentelyyn. Rata saatiin ratsastettua läpi, mutta tuomarikin kommentoi hevosen levottomuutta sekä sitä, miten se jännittyi siirtymisissä. Totta joka sana ja prosentteja 58,077%. Fiksumpi olisi ehkä jättänyt starttaamatta tällaisen viulunkielen kanssa, mutta miten kouluradalta voisi saada hyviä kokemuksia, jos sinne ei ollenkaan mene? Orin kanssa on treenattu niin hemmetin paljon, että tällä hetkellä tekisi mieli kokeilla sellaista lähestymistä asiaan, että unohtaisi sen pihattoon lomailemaan pariksi viikoksi ja miettimään maailmanmenoa.

05.02.2021 Ikäryhmäkilpailujen kolmas osakilpailu, kirjoittanut omistaja
Virtuaalisten Suomenratsujen ikäryhmäkilpailuiden toinen osakilpailu jäi meidän porukalta välistä, joten kolmanteen osakilpailuun lähdettiin kaikkien kolmen mahdollisen hevosen voimin. Nallelle meillä oli suurimmat odotukset, onhan sen kanssa treenattu oikeastaan kaikkea mahdollista, kaikista mahdollisista lajeista vaikkei meille oikein vieläkään ole selvää, mikä se orin juttu on. Colt on ollut Kastehelmessä niin vähän aikaa, ettei yhteistyössä ole vielä kehumista ja Halla on palaillut juuri varsalomalta.

Mitä Coltiin tulee niin eipä sen kasvattaja tai entinen omistaja juuri valehdellut kertoessaan orin olevan katastrofi. Ikäryhmäkilpailuista ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa orin jäädessä ensin rakennearvostelussa ilman palkintoa. Milläs arvostelet hevosta, joka ei seiso sekuntiakaan paikoillaan eikä esitä askeltakaan säntillistä ravia? Häpesin silmät päästäni ja mietin, että olisi pitänyt jättää ori vain kotiin. Irtohypytys ei ollut ihan floppi, ori sijoittui luokan keskivaiheille ja suoritti ihan kohtalaisesti. Askellajikoe sen sijaan sai minut miettimään, että olisiko tämä koko hevosen pitänyt jättää ostamatta? Vaikkei odotukset olleet kovin korkealla, sai päivä sinisilmäisen uskoni tulevaisuuteen horjumaan.

18.06.2021 Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Colt tuli meille Kastehelmeen tekemään kolttosiaan muutaman mutkan kautta samalta lopettavalta tallilta kuin Tuutikki. Nuorella orilla on melko värikäs historia takanaan, mutta lupaan, että täältä se ei lähde kuin korkealaitaisessa. Ja miten nopeasti se tapahtuu, jää nähtäväksi ja riippuu orista itsestään. Myynti-ilmoituksessa kuitenkin painoi sukutaulu ja kuvat tällä kertaa enemmän kuin luonne. Mulla on kova luotto Coltiin, eiköhän siitä vielä täyspäinen ratsu koulita. Tai sitten meidän yhteisestä tulevaisuudesta tulee vain yksi kliseinen Hevoshullu-sarjis lisää. Tarkoitus kuitenkin olisi päästä orin kanssa kilpakentille asti, ainakin kouluratsastuksessa, mutta mahdollisesti myös esteillä ja kentässä. Viimeisimmän mittauksen jälkeen ori on selvästi vielä kasvanut korkeutta ja vaikkei siitä isoa tullutkaan, pystyy se varmasti ylittämään halutessaan vähän isompia esteitä kuin ristikoita, vaikka koulusuvusta onkin.

17.06.2021 Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut kasvattaja)
Meille Villahakaan palasi vajaan puolen vuoden myyntikokeilun jälkeen suomenpienhevosori, jota ei suoraan sanottuna kaivattu takaisin meidän maille aiheuttamaan ylimääräistä päänvaivaa. Toimintamme oli ollut oikeastaan koko viimeisen loppukevään ja alkukesän ajan hieman pysähtynyttä ja uusien kasvattien sijaan oltiin keskitytty vain pyörittämän perusarkea jopa ilman kilpailureissujakaan. Pieni hiljaiselo teki hyvää ja nautin suuresti meidän tyynestä arkielämästä. Hevoset alkoivat laiduntaa kesäkuun alussa pikkuhiljaa ja turhat tavoitteet jäivät taka-alalle. Kun tieto Kolttosen kotiinpaluusta saapui, kävi ilmi ettei Kolttonen juuri ollut sen paremmaksi uuden omistajan kanssa muuttunut. Moni oli ollut sen kanssa aivan kädetön. Tiesinkin heti, että ori on saatava hyvään pysyvään uuteen kotiin mahdollisimman pian. Meille sitä ei voisi jättää, paitsi ehkä jos ruunaisi mokoman. Mutta mitäpä me yhdellä taulapäisellä ruunalla suomenhevossiittolassa. Kolttosella oli kuitenkin aika kiva suku eikä vanhemmilla ollut tarkoitus teettää enempää varsoja, joten toivoin jonkun näkevän tässä orissa jotain piilevää järkeä. Eli eikun vaan Kolttosen hakuun Lappiin ja takaisin. Ja sitten myynti-ilmoitusta näppis sauhuten kirjoittelemaan.

14.02.2021 Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut Nikki)
Jos nimestä ei tajua, että millainen hevonen Koltti on, niin sitten saa syyttää ihan itseään. Näin mulle meinaan kävi. Villahaasta kaupattiin taidokkaasti kouluhevosen alkua, se tuli kahdesta vaativan B-tason vanhemmasta ja sillä oli kuulemma liidokkaat askeleet. Kysymällä Kolttosesta sai kuvia ja videoita, jotka nyt jälkeenpäin ajateltuna olivat taatusti huolella valittuja. Koltti ei näyttänyt millään tavalla huonolta, joten jätin varsasta virallisen tarjouksen ja lähdin viikonloppuna hakemaan punaista orivarsaa kotiin. Se oli lastatessa hieman levottoman oloinen, mutta laitoin sen vain vähäisen matkustamisharjoituksen piikkiin. En kai halunnut ajatella, että olin taas mennyt ostamaan itselleni sellaisen tyypillisen hölmön suomalaispojan, joita Sotis oli jo valmiiksi tulvillaan.

19.01.2021 Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut kasvattaja)
Villahakaan syntyi tammikuussa orivarsa, jonka olemassaoloa aloin kyseenalaistaa heti siitä hetkestä lähtien, kun ori ensimmäisen kerran lähti tarhasta emänsä rinnalta omalle retkelleen aidan ali ja vähät emänsä hermostuneista huuteluista välittämättä pinkoi tallin tontilta autotien suuntaan. Kyllähän takaraivossa oli toki jyskyttänyt järjen murunen sinä hetkenä, kun varsan isää Käpykepposta aikoinaan astutushommiin talutin, mutta kai minä kuvittelin, että kahdesta miinuksesta syntyy hevostenkin kohdalla aina plussa. Nyt minulla oli kuitenkin käsissäni hyvin pienikokoinen, mutta pahuksen nokkela orinalku, jonka olin ajatellut jättää kotiin. Kun ori karkureissun jälkeisellä viikolla onnistui rikkomaan emänsä laadukkaan harjapakin kannen hontelolla varsansäärellään, nimesin orini siinä samaisessa hetkessä vaatimattomasti Kolttoseksi ja ryntäsin heti seuraavalla tauolla toimiston koneelle kirjoittamaan myynti-ilmoitusta kiukusta kihisten. Panostin sanavalintoihin ja markkinoin varsaa liikkeiden osalta pienhevoskokoisena koululupauksena, joka ei jättäisi ketään kylmäksi. Ja sehän oli totta, kyllä ori sen verran usein pistää vereni kiehumaan. Mainitsin vanhempien kattavasta kilpailu-urasta ja siitä, että nyt olisi tilaisuus ostaa näiden hevosten viimeinen jälkeläinen. Seuraavaa ei tulisi, ei todellakaan. Suljin läppärin kannen suureleisesti ja vilkaisin kännykkääni vain todetakseni, että tallityöntekijämme on koittanut soittaa. Whatsapp lauloi saman tien ja eiköhän siellä ollut kuva tarhaavasta Kolttosesta emänsä loimenriekale suussa, emän seisoessa hieman kauempana raadeltu loimi yllään. Ei hirveästi tarvinnut katua impulsiivista myynti-ilmoituksen tekoa. Aloin laskea päiviä varsan vieroitusikään ja ristin sormeni toivoen jonkun tarttuvan huikeaan tarjoukseeni mahdollisimman pian.