16.03.2020 Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Kastehelmen tammoista neljä oli ultrattu ja todettu tiineeksi ja niiden pitäisi varsoa kevään aikana. Varsoja odotettiin jännityksellä, kuin kuuta nousevaa ja pystyssä oli jopa vedonlyöntejä siitä, kuka varsoo ensimmäisenä ja ovatko varsat oreja vai tammoja. Itse olin sitä mieltä, että on lottovoitto jo jos kaikki sujuu hyvin ja varsat ovat terveitä. Tammat oli siemennetty hyvin samoihin aikoihin, ei kuitenkaan tarkoituksella, kiimat vaan osuivat niin. Onneksi meillä on tallilla toimiva valvontajärjestelmä ja ihan parhaat luotettavat työntekijät. Ei tällaisesta urakasta yksin selviäisi.

Kolmantena tammoista varsoi pikkuinen Lyyli. Kuvankaunis voikko tamma oli astutettu vähintään yhtä hienolla voikolla B-sektion orilla Glenwood Caruso. Ori on Lyylin tavoin monipuolinen kilpaponi ja sellainen welshin pitää minusta ollakin, ei vain kaunis katseltava, vaan myös toimiva. Varsalla oli mahdollisuus periä voikkogeeni molemmilta vanhemmiltaan, mutta sellaiseen arpaonni ei tällä kertaa osunut. Voikko orivarsa näki päivänvalon 16. maaliskuuta ja ostajaehdokkaat kiinnostuivat samantien. Varsa kuitenkin myytiin Nintsulle Moanaan, jossa se kilpailemisen lisäksi pääsee jatkamaan sukuaan.

25.08.2019 Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Hevoslaumaansa karsiva Savagen omistaja Hazel oli tarjonnut Lyyliä minulle takaisin jo viime talvena, muttei minulla ollut silloin ponille oikein sopivaa käyttöä ja kannustin etsimään sille jostain uuden kodin. Myyntiaika venyi pitkäksi eikä tästä persoonallisesta ponista tuntunut olevan kiinnostusta. Se kääntyikin lopulta minun onnekseni, sillä Kastehelmessä oli laadukkaan pikkuponin paikka auki ja mikä olisikaan sen parempi, kuin kaunis ja osaava, varsinkin kun se on oma kasvatti <3 Hazel oli kouluttanut ponin hyvin ja pitänyt siitä muutenkin erinomaista huolta, joten Lyyli pääsee täysillä suoraan käyttöön näyttelyihin ja ratsastuskilpailuihin.

07.01.2017 Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut Hazel)
”Perkele!” pääsi pikkutamman perässä kirmaavalta nuorukaiselta. Kerrassaan esimerkillisenä kyseisen ponin omistajana nauroin hyväntahtoisesti katsellen menoa. Meidän uusin tulokas, Lynn oli aiheuttanut jo ensimmäisenä päivänä pään vaivaa ja nyt jo toisena päivänä se onnistui karkaamaankin työntekijältämme. Vieressäni seisova Spock katseli menoa kauhistuneen oloisena. Taputin orin silkkistä kaulaa ja jatkoin tämän puunausta kaikessa rauhassa. Onnekseni tilukset olivat moneen kertaan aidatut, joten suurempaa hätää ponin kannalta ei ollut. Ilma oli leuto, ja juuri sopiva ulkokatoksessa hevosten hoitamiseen. Ruunikon karva kiilteli kauniisti auringon valossa ja touhutessani stressi kaikkosi kokonaan mielestäni. Kerkesin jatkaa jo hyvän tovin ja aloittaa orin hännän selvittämisen, kun työntekijäkaksikkomme ilmestyi ilkikurisen welshponin kanssa tarhoilta päin. ”Voin sanoa jo nyt, että tää poni on ihan kamala. Miks ihmeessä sä menit tämmösen ostamaan?” pitkähiuksinen vaaleaverikkö tyttö katsoi minuun tuskastuneen näköisenä. ”Oota vaan, kun pääset ratsastamaan sillä. Se on ihan erilainen”, sanoin naurahtaen puhdistaessani varrellista piikkisukaa Spockin jouhista. Ori katselikin silmät suurina puomin toisella puolella kipittävää, uteliasta ponia. ”Sietää tosiaan olla”, tyttö vastasi puuskahtaen. Hetken päästä kuulin tallikäytävän sementtilattiaa vasten kopisevat kaviot, jotka vaimenivat kääntyessään kauempana olevaan siipeen. ”Voi voi”, sanoin huokaisten hymyillen ja jatkoin heinäkasansa tuhoamista jatkaneen Spockin jouhien selvittelyä.