28.03.2020 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Kastehelmen tammoista neljä oli ultrattu ja todettu tiineeksi ja niiden pitäisi varsoa kevään aikana. Varsoja odotettiin jännityksellä, kuin kuuta nousevaa ja pystyssä oli jopa vedonlyöntejä siitä, kuka varsoo ensimmäisenä ja ovatko varsat oreja vai tammoja. Itse olin sitä mieltä, että on lottovoitto jo jos kaikki sujuu hyvin ja varsat ovat terveitä. Tammat oli siemennetty hyvin samoihin aikoihin, ei kuitenkaan tarkoituksella, kiimat vaan osuivat niin. Onneksi meillä on tallilla toimiva valvontajärjestelmä ja ihan parhaat luotettavat työntekijät. Ei tällaisesta urakasta yksin selviäisi.

Neljäntenä eli kevään viimeisenä poiki Mellu, joka panttasi varsaansa niin kauan, että eläinlääkäri tarvittiin käynnistämään varsominen. Siitä huolimatta kaikki meni hyvin ja nyt tamman rinnalla kasvaa ruunikko tammavarsa, joka on kuin klooni emästään. Varsan isä on Stall Dangossa asuva Kernfield Marabou, joka on kilpaillut yli metrin luokissa. Annabel ja Cecilia saivat nimetä varsansa itse, jolloin siitä tuli Kastehelmen Caramel Kisses. Itse olisin ehkä harkinnut jotain lyhyempää ja vähemmän imelää, mutta tällä mennään. Onhan se nyt söpö. Lempinimeksi muodostui hyvin nopeasti Kisu, joka on varsin söpö nimi sekin. Varsa jää meille kotiin kasvamaan ja siitä odotetaan vanhempiensa tavoin monipuolista kilpaponia, kunhan muistetaan vaan edetä rauhassa eikä vaatia pieneltä ponilta liikaa ja liian nopeasti. Tulevaisuudessa haluaisin myös jatkaa tätä emälinjaa, mutta aika näyttää mihin asti päästään.

22.09.2019 3-tason esteratsastuskilpailut Ruunaankoskessa, kirjoittanut omistaja
Hallikauden alkua jo kovin odotellaan, mutta vielä ehdittiin ulkokentällä hyppäämään 3-tason estekisat lehtien putoilleissa puista. Ruunaankosken suuri kenttä oli sateista huolimatta todella kivassa kunnossa ja pohja kesti hyvin koko päivän. Kilpailuihin mukaan lähti Annabel Kiiralla, Cecilia Mellulla ja minä itse Cherillä. Kolmen tamman kanssa matkustaminen on aina aika mielenkiintoista yhden ollessa tosi hapan ja kahden muun vähän provosoituvia, mutta hienosti me selvittiin. Päivän ensimmäisenä luokkana hypättiin metri, johon Annabel ja Cecilia saivat heti ruveta valmistautumaan. Verkassa molemmat ponit olivat tyttöjen kertoman mukaan reippaita ja hyvin kuulolla.

Ensimmäisenä starttasi Annabel ja Kiira, joiden perusrata sujui todella hienosti nollalla virhepisteellä. Uusinnassa Annabel vähän varovaisempana ratsastajana pelasi varman päälle, mutta liian varovaisen ja pitkän tien valinta toi ratsukolle 3 virhepistettä yliajasta. Tyttöjen välissä oli vain kaksi ratsukkoa, joten pian oli Cecilian ja Mellun vuoro. Hurjapäisenä vauhtiratsastajana tunnettu Cecilia supernopean poninsa kanssa veti radalta tuplanollan! Täytyy myöntää, että äitiä katsomossa kauhistutti, sillä tuollain uhkarohkeus koituu helposti kohtaloksi ja puomeja alkaa tippua. Mellu on kyllä esteponina ihan uskomaton ja sillä taitaa olla kapasiteettiä nousta vielä korkeampiin luokkiinkin. Yhteistyö Cecilian kanssa on alkanut myös pelaamaan tosi hyvin! Lopulta neljä ratsukkoa sai radalta tuplanollan, mutta Cecilia ja Mellu veivät nopeimmalla ajallaan ykkössijan! Annabel ja Kiira olivat kuudensia 15 ratsukon luokassa.

Itse olin ilmoittautunut Cherin kanssa hyppäämään 130 ja 140 cm luokat. Cheri oli vähän tahmea verkassa ja minä Cecilian voitosta ja nopeasta radasta innostuneena puskin sitä eteenpäin vähän turhankin kovaan. Tammahan otti siitä nokkiinsa tietysti heti ja esitteli verkkaradalla kuinka korkealle ja kauas ne ison puoliverisen takajalat saakaan nousemaan. Ei se etupääkään maassa pysynyt, joten mietin hetken jo perumista. Radalle päästessä Cheri vähän skarppasi ja keskittyi kiukuttelun sijaan olennaiseen, mutta vesieste oli tänään meille liikaa. Kaksi kielto perusradalla jätti meidät sijalle 11, viimeiseksi ratsukoksi joka ei kieltänyt ulos asti. Pikkuhiljaa Cheri alkoi kuitenkin tuntua helpommalta ratsastaa ja 140 startti alkoi paljon paremmin. Perusradalla maltti säilyi ja selvisimme se läpi ehjin nahoin, mutta uusinnassa tuli puomeja kuten niin kovin monille muillekin. Lopullinen sijoituksemme oli kymmenes, enkä mä ehkä turhaan ostanut Oikeaa Estehevosta kasvamaan tällaisen nirppanokkaisen kuumakallen rinnalle. Ottaa vielä kuitenkin oman aikansa, ennen kuin Mussu hyppää tällä tasolla ja siihen asti Cheri saa kuskata tätiä esteiden yli vähemmän varmasti ja turvattomasti.

Kaikenkaikkiaan päivä oli todella opettavainen ja Ruunaankosken puitteita on kyllä pakko kehua! Tänne tullaan takuulla uudelleenkin. Cecilia kehui myös palkintojen olevan hyvät.