Vanilla Unicorn

Kuvagalleria

† 17.10.2017

Koskaan ei tiedä, onko aikaa paljon vai vähän.
Yht'äkkiä huomaa, se päättyikin tähän.
muistot kauniit voimaa antaa, surun raskaan hiljaa kantaa.
Ei jaksanut sydän kultainen, vaan lähdit luokse pilvien valkeiden.

Perustiedot

RotuHannover Sukupuoli tamma
Syntymäaika 15.10.2015 Rekisterinumero VH15-011-0439
Väri Ruunikko Säkäkorkeus 164 cm
Kasvattaja Sofia W., Ascuns Omistaja felissa, VRL-04000
Painotus Kouluratsastus Kotitalli Jukola

KRJL 15.04.2017 ~ 8,5 + 40 + 25 + 20 + 15 = 108,5 p. KRJ-I

Historia ja luonnekuvaus

Mikä kumma saa suomalaisen kouluratsastajan hankkimaan ratsunsa Seychelleiltä? Olisihan niitä vastaavalla kapasiteetilla varustettuja varsoja ollut saatavilla lähempääkin, mutta tiedättehän te naiset. Kun johonkin ihastuu, ei ole mitään väliä paljonko se hankkiminen tulee viemään aikaa tai rahaa, saati aiheuttamaan paperitöitä. Intian valtamerellä sijaitseva Seychellien saariryhmä on tunnettu lähinnä häämatkailusta ja muusta turismista, mutta ilmeisesti siellä joku kasvattaa hevosiakin. Ascuns Farm on tunnettu westernhevosistaan, mutta kyllä joukossa on perinteisempiäkin ratsuja. Trooppiseen ilmastoon tottuneelle varsalle ensimmäinen talvi Suomessa oli melkoinen shokki, mutta onneksi loimet ja lämpölamput on keksitty.

Hoitaessa Nilla tarkkailee uteliaana ihmisen touhuja ja haluaa haistella kaikki harjat ja varusteet läpi ennen niiden käyttöä. Herkkujen toivossa tamma myös hamuilee usein taskuja ja kuolaa hihoja. Karsinan yläosan ollessa auki on Nillan pää useimmiten käytävän puolella, vaikkei siellä mitään tapahtuisikaan. Tamma kuitenkin haluaa olla perillä jokaisesta kulkijasta, ettei kukaan pääse menemään rapsuttamatta ohi. Nilla on kaikkien loimitettavissa ja talutettavissa, eikä tallityöntekijöillä ole oikeastaan koskaan ollut sen kanssa ongelmia.

Ratsastaessa tamma on kuitenkin enemmän yhden ihmisen hevonen. Sen ratsastaminen vaatii täydellistä molemminpuolista luottamusta parhaaseen lopputulokseen pääsemiseksi. Nilla ei anna mitään ilmaiseksi, vaan vaatii joka askeleella ratsastajalta keskittynyttä ratsastusta. Sen ratsastaminen on kuitenkin todella palkitsevaa, kun se on höyhenen kevyt kädelle ja siltä löytyy hyvä eteenpäinpyrkimys. Nillalta löytyy myös todella hienot liikkeet ja pyrimmekin kansalliselle tasolle asti. Kouluratsastus on ehdottomasti tamman laji, mutta on sillä mielenvirkistykseksi välillä hypättykin. Maastoilusta ja varsinkin pitkistä laukkapätkistä Nilla nauttii täysin siemauksin.

Nilla on todella rauhallinen matkustaja ja se kävelee traileriin tai hevosautoon reippaasti taluttajan perässä. Kasa heinää turvan eteen ja lastaussilta kiinni, etkä edes muista kyydissä olevan hevosta. Kuljetusvarmuus huomattiin jo tamman ollessa puolivuotias, kun se lensi reilun vuorokauden vaihtoineen Seychelleiltä Suomeen. Toki kokemus oli uusi ja pelottavakin, mutta tamma suoriutui hienosti. Nyt parin tunnin kilpailumatkat hevosautossa on sille lasten leikkiä. Kisapaikoilla tamma myös odottelee rauhassa kuljetusautossa yksinkin, jos kaverit vaikka suorittavat vielä. Tamma on muita hevosia kohtaan ystävällinen ja melko alistuvainen. Muiden hevosten kanssa tarhaamisessa tai laiduntamisessa ei siis ole ollut ongelmia. En usko, että Nilla viihtyisikään tarhassa yksin, se kun on niin seurankipeä. Tarhakavereiden peräänkin täytyy aina huudella jos ne haetaan ensin sisälle.

Sukutaulu

i. Dead Soldier's Waltz
VH14-011-0568
KRJ-I
musta 165 cm
ii. Dancing on Battlefield
evm
iii. Dancing Dane
iie. Battle of Roses
ie. Warbride
evm
iei. Warwaltz
iee. Requires Gold
e. Pear Vanilla xx
VH13-006-0076
XLA-I YLA1 KRJ-II
rautias 163 cm
ei. Pear Taste xx
evm
eii. Takemypearsaway xx
eie. Tanya II xx
ee. Vanilla Dream xx
evm
eei. Hopeless Dreams xx
eee. Vantastica xx

I. Dead Soldier's Waltz eli Waldo on mori-morin omistama upea musta hannoverori. Se asuu Saksassa Brokeback -nimisellä saksalaisia puoliverirotuja kasvattavalla tallilla. Luonteeltaan ori on rauhallinen ja hyvätapainen, oikea nallekarhu. Waldo on kilpaillut krj:n alaisissa kilpailuissa Grand Prix-tasolla. Sillä on ennestään kolme varsaa, joista kaksi on hannovereja ja yksi harvinaisempi arabialainen puoliverinen. Ori on palkittu kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa I-palkinnolla.

II. Dancing on Battlefield oli kasvattajansa ylpeys ja monen vuoden kasvatustyön tulos. Orin emäksi valittu Battle of Roses oli tasoittanut isän puolelta tullutta temperamenttia niinkin paljon, että ruunikkoa pystyi sanomaan jo ihan mukavaksi kaveriksi. Ihmisensä kuitenkin tarkoin valitseva Dancing on Battlefield kävi läpi usean ratsastajan ennen kuin löysi yhteisen polun brittiläisen John Taskerin kanssa. Kaksikko voitti useita arvokisoja niin Saksassa kuin muuallakin euroopassa ja orin siirtyessä viimein siitosuralle, olivat tammanomistajat tammoineen jo jonottamassa. Dancing on Battlefield lopetettiin 22-vuotaana ähkykierteen vuoksi, ori ehti saada viitisenkymmentä jälkeläistä.

III. Saksan eliittihuutokaupasta korkeaan hintaan huudettu Dancing Dane ehti kisauransa aikana haalia kultaa ja kunniaa niin Saksassa kuin muuallakin euroopassa. Grand prix -tasolla kilpaillut 164cm korkea ruunikko ei kuitenkaan ollut luonteensa puolesta sieltä helpoimmasta päästä, mikä rajoitti osaltaan orin suosiota jalostuksessa. Vaikka orin jälkeläiset perivätkin valitettavan usein isänsä temperamentin, kuului pakettiin myös hienot liikkeet, joista etenkin orin lisätty ravi lienee mainitsemisen arvoinen. 25-vuotiaana Dancing Dane muutti takaisin kasvattajalleen viettämään ansaittuja eläkepäiviä, ennen kuin nukkui pois 32-vuoden iässä.

IIE. Battle of Roses oli ehkä herttaisin hevonen mitä maan päältä löytyy. Lähinnä Pohjois-Saksan kisakentillä edustanut musta, 167cm tähtipää oli lähes täydellinen paketti näköä, kokoa ja liikettä hienolla luonteella höystettynä, ja tamma jäikin siitostammaksi jo suhteelisen nuorena. Myöhemmin myös KTK II -palkittu tamma sai yhteensä 6 jälkeläistä ennen eläköitymistään.

IE. Warbride oli hieman vaatimattomampi tapaus sekä rakenteeltaan että kisamenestykseltään, vaikka starttasikin useampaan kertaan aina intermediate II -tasolla saakka. Ruunikko, 165cm korkea tamma oli vaihteleva suorittaja, tehden ajoittain nappisuorituksia ja ajoittain täysiä floppeja. Koska Warbride ei koskaan saavuttanut sille asetettuja odotuksia, lopetti se kisauransa jo 10-vuotiaana siirtyen siitoskäyttöön. Valitettavasti tamma ehti kuitenkin tehdä vain kaksi varsaa ennen lopettamiseen johtanutta loukkaantumistaan.

IEI. Warwaltz oli 166cm korkea, ruunikko herrasmies joka hurmasi sekä luonteellaan että ulkonäöllään. Ratsastajansa Adrian Kahlerin kanssa ympäri eurooppaa Grand prix -tasolla kilpaillen kiertänyt ja tasaisen hyvin menestynyt ori oli kisauransa jälkeen suosittu myös siitoksessa ja saikin elämänsä aikana lähemmäs sata jälkeläistä. Warwaltz periytti jälkeläisilleen lennokkaiden askeleiden ja miellyttämishalunsa lisäksi myös lempeää luonnettaa, jonka ansiosta orin

IEE. 166cm korkea, punaruunikko läsipää Requires Gold ei ollut varsinaisesti mikään kovan tason kilparatsu, vaikka nuorempana useammissa koulukisoissa starttasikin. Vaativa A -tasoinen, ei-niin-tunnetusta suvusta oleva raudikko oli kuitenkin erittäin selväpäinen ja miellyttämisenhaluinen tamma ja toimi nuoruuden kisauransa jälkeen oikein toimivana äiti-tytär -ratsuna. Requires Gold sai elämänsä aikana kolme varsaa ja menehtyi vanhuuteen lähes 30 vuoden iässä.

E. Pear Vanilla xx eli Vani on Sofia Westerbackan omistama kaunis rautias täysiveritamma. Se on kilpaillut vaativalla tasolla kouluratsastuksessa mahtavat 60 sijoitusta, joista 14 on voittoja. Tammalla on ennestään neljä varsaa, joista kolme on täysiverisiä. Vani on luonteeltaan kiltti ja miellyttävä tamma, joka on kahminut laatuarvostelupalkintoja niin englantilaisten täysiveristen arvostelussa, kuin yleis- ja kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluissakin.

EI. Komea ja luonteeltaan sangen miellyttävä rautias Pear Taste xx kilpaili nuorella iällä parin vuoden ajan laukkahevosena. Nopeus ei tällä englantilaisella täysiverisellä kuitenkaan ollut ihan sitä luokkaa, että sillä olisi laukkakilpoja voitettu. Tämä oli kasvattaja-omistaja Michael Keysille tietenkin pettymys, vaikka laukkauran mahdollinen epäonnistuminen olikin ollut tiedossa jo ennen oriin syntymää. "Pear" nimittäin sattuu olemaan vahinkovarsa, jonka isä kyllä on ihan mukavasti pärjännyt laukkaratsu, mutta emä sitä vastoin rauhallisemmanpuoleinen täykkäritamma, joka toimi lähinnä perheen tyttären harrasteratsuna ja kilpaili jokusen startin kouluratsastuksessa tasolla helppo A-vaativa B sijoittuenkin muutaman kerran. Onneksi Keys osasi ottaa huomioon, että Pear Tasten emä oli kuitenkin saanut ne muutaman sijoitusta koulusta; sen pohjalta hän päätti kouluttaa Pearinkin kouluratsuksi ja myydä sitten eteenpäin jollekin piirimestaruustason koulujunnulle. Mieli kuitenkin muuttui, kun Pear osoitti lahjakkuutensa voittamalla ensimmäisen helppo A -luokkansa hienoin pistein ja sen jälkeen sijoittumalla jokaisessa kymmenessä koulukisassa, johon se oli ilmoitettu. Säkäkorkeudeltaan 165-senttinen ori asuu edelleen kotitilallaan McAlister Farmilla itäisessä Britanniassa ja nauttii nykyään ansaituista eläkepäivistä lukuisien arvokisasijoitusten jälkeen. Hyvärakenteinen ori on myös kantakirjattu II-palkinnolla 5-vuotiaana kotimaassaan Iso-Britanniassa (evm). Jalostukseen Keys on käyttänyt Pear Tastea harkitusti; oriilla on kaikkiaan seitsemän jälkeläistä (oriita 4 ja tammoja 3), joista kaikki ovat jatkaneet enemmän tai vähemmän koulukenttien valloitusta isänsä kavionjäljissä.

EII. Takemypearsaway xx ehti luoda varsin kelvollisen laukkauran jockey Charlie Nevisin ratsastamana ennen kuin se piti lopettaa vaikean jännevamman vuoksi vain 12-vuotiaana. "Saway" oli yksi omistajansa Michael Keysin tärkeimpiä silmäteriä, ja hän otti oriista luopumisen hyvin raskaasti siitä huolimatta, että komea täysiverinen osasi olla varsinainen maavaiva. Voimakastemperamenttinen ja luonteeltaan toisinaan varsin arvaamaton tummanpunarautias oli monen hevosenhoitajan kauhu, mutta menohaluja ja sisua sillä kyllä piisasi! Ori oli peräisin arvostetusta laukkaratsuja kasvattavasta Glendale Acresista, ja niin Sawayn isä kuin emäkin ovat näyttäneet potentiaalinsa laukkureina. Hankala luonne hillitsi tammanomistajia, mutta kuusi tammanomistajaa uskaltautui astuttamaan hevosensa Sawaylla. Se todellakin kannatti, sillä ori periytti näyttävän ulkomuodon lisäksi upeita liikkeitä ja osaan jälkeläisistään myös räjähtävää vauhtiaan. Täysiveristä ei viety kantakirjaustilaisuuteen, mutta niissä parissa näyttelyssä, joissa näyttävän 170 cm korkean oriin kanssa ehdittiin käydä, se korjasi poikkeuksetta ruusukkeet kotiin.

EIE. Kun Keysin perheen pikkuprinsessa Amelie alkoi varhaisteini-iässä vinkua ensimmäistä omaa pullapalleroheppaa, asia ratkaistiin kuten maineikkaita kilpahevosia kasvattavalta ja valmentavalta hevostilalta saattoi odottaa; tyttärelle rahdattiin oma halittava pusittava täysiveritamma Tanya II xx aina Saksasta saakka. Isä Michael Keys osti kyseisen tamman vähän myös sitä silmällä pitäen, että se oli peräisin hyvästä suvusta, johon oli miksattu laukka- ja kouluhevosia sopivassa suhteessa. Säkäkorkeudeltaan 162-senttinen "Tanya" paljastui kuitenkin laiskanpulskeaksi, hieman (...) yksinkertaiseksi otukseksi, jonka päähän eivät opetetut asiat tuntuneet uppoavan kuin korkeintaan hetkeksi. Tästä huolimatta Amelie kolusi sen kanssa läpi muutamat kouluratsastuskilpailut luokissa helppo A/vaativa B. Tamma nappasikin niistä yhden kakkos- ja kaksi kolmossijaa, mikä oli huomattavasti enemmän, kuin mitä kukaan siltä osasi odottaa. Luonteeltaan punaruunikko oli aina ollut mitä lempein, ja sitä rapsuttelivat pienimmätkin tallitytöt mieluusti aina, kun ratsustaan turhantärkeän Amelien silmä vältti. Nykyään tamma on jo eläkkeellä, eikä sillä ole Pear Tasten lisäksi muita jälkeläisiä.

EE. 165 cm korkea punarautias Vanilla Dream xx on näyttävä tamma niin ulkomuodoltaan kuin myös räiskähtelevältä luonteeltaan. Temperamenttinen englannintäysiverinen on lähtöisin monipuolisesta suvusta, josta löytyy niin kovan tason kenttäratsuja kuin muutama laukkahevonenkin. Sukutaulun perinteitä noudattaen myös "Vanilla" koulutettiin kenttäratsuksi. Tämä olikin varmasti oikea valinta, sillä tamma on sittemmin päässyt lajissaan kansalliselle huipputasolle saakka. Peloton tamma hyppää varmasti ja itseensä luottaen 140 cm ratana ja 120 cm maastossa, vaikka tyyli ei ehkä ihan se kaikkein oppikirjamaisin olekaan. Kouluratsastus on täysiverisen mielestä selkeästi pitkäveteistä, mutta päättäväisen ja osaavan ratsastajan kanssa tässäkin lajissa on pärjätty aina vaativa A -tasolla asti. Luonteeltaan Vanilla ei kenties ole se kaikkein miellyttävin kaveri (etenkään lajitovereitaan kohtaan), mutta kuten sanottua, määrätietoisen ratsastajan kanssa se on saavuttanut huikeita tuloksia. Brightonin liepeillä tunnetulta Berrytale's -hevostilalta lähtöisin oleva tamma myytiin kolmivuotiaana Emily Whiten talliin Norwichin lähialueelle, jossa se tätä nykyä viettää eläkepäiviään ja jonka kanssa hypätään enää ainoastaan mielen virkistykseksi. Vanilla on toiminut jalostustammana viimeiset seitsemän vuotta, ja jälkeläisiä sillä on Pear Vanillan lisäksi viisi kappaletta.

EEI. Hopeless Dreams xx oli niin ulkomuodoltaan kuin luonteeltaankin upea täysiverinen, joka asui koko elämänsä synnyintilallaan Birminghamin liepeillä. 169-senttisen kimon oriin erinomaista rakennetta arvostettiin kantakirjaustilaisuudessa (oriin ollessa seitsenvuotias) I-palkinnolle saakka (evm). "Dreamy" oli muutenkin varsinainen näyttelytähti; huomionkipeä ori suorastaan rakasti saadessaan esiintyä ja saavutti kymmenvuotiaana kotimaassaan Iso-Britanniassa Grand Champion -arvonimen (evm). Alunperin, täysiverisen ollessa viisi-kuusivuotias kasvattaja-omistaja Andrea McLeeve kilpaili oriin kanssa kenttäratsastuksen helpoissa luokissa, mutta tämä ura jäi tähdenlennoksi. Viidestä kilpailustaan Dreamy toki sai saalikseen yhden kolmossijan, mutta se oli esteillä liian hidas ja kömpelö ja oli tämän tästä telomassa itseään kaiken maailman suojavarusteista huolimatta. Näin ollen McLeeve katsoi parhaaksi säästää hevostaan enemmiltä telomisilta, jotta se pystyisi jatkamaan menestyksekästä uraansa näyttelymaailmassa. Tämä oli ehkä hyvä päätös, sillä niin upea kuin ori ulkomuodollisesti olikin, ei se ratsuna ollut kovin kummoinen. Kouluratsuksi Dreamy taipui vaatimattomasti helppo A -tasolle asti, ja sen koulutustaso rataesteillä on merkitty sataan senttimetriin. Luonteeltaan Dreamy oli kuitenkin aivan ihana, vaikka toki orimainen puolikin siitä ajoittain löytyi. Selväpäinen ja fiksu, kunnioitettavassa 31 vuoden iässä kuollut ori jätti jälkeensä huimat 56 jälkeläistä (joista tosin ainoastaan Vanin voi tavata virtuaalimaailmassa).

EEE. Italiasta Berrytale's -tilalle Iso-Britanniaan rahdattu Vantastica xx on rakenteellisesti virheetön, 167 cm korkea tummanpunarautias, joskin tamman äkeässä ja äkkipikaisessa luonteessa on paljonkin parantamisen varaa. Hoitajien kauhu "Vanta" muuntuu osaavan ja napakan ratsastajan käsissä kerrassaan upeaksi CIC1-tason kenttähevoseksi (evm), jonka suorituksista ei vauhtia ja lennokkuutta puutu - sitä vastoin hätäjarru tuntuu puuttuvan tämän hevosen varustelusta tyystin. Tamma on aina ollut lahjakas erityisesti esteillä, mutta myös kouluosuudet on aina saatu hoidettua tyylillä alta pois. Näyttelyt ovat täykkärin mielestä aina olleet varsin ikävystyttävää ajanvietettä, joissa ei edes oikein malttaisi käyttäytyä kunnolla. Tästä huolimatta Vanta on kiikutettu aikanaan kantakirjaustilaisuuteen, josta se poistui kunnioitettava I-palkinto mukanaan (evm). Kun tamman meriittilistaa tutkii (tai edes vilkaisee nopeasti), ei liene ihme, että se on ollut kisauransa jälkeen ahkerasti siitoskäytössä. Ennen eläkepäivien viettoon siirtymistä Vantastica xx jätti jälkeensä peräti seitsemän jälkeläistä, joihin kaikkiin se periytti kipakkaa luonnetta ja huimaa kenttäpotentiaalia.

© isä & emä: felissa, isän suku: mori-mori, emän suku: Sofia W.

Jälkeläiset

Rotu, skp Varsa Syntymäaika Isä Menestys
Hann, tamma Vanilla Fairy Tales 05.04.2016 Fractal's Mickey 40 krj-sij.
Hann, tamma Vanilla Quantum 06.11.2016 Nouvion Quantum Core 40 krj-sij.
Hann, ori Bentaygo 07.01.2017 Versace Wolf vt. 2/10
Hann, ori Vanilla Novos 26.08.2017 Sokerikuun Cruzeta
Rist, ori Kuinkas Sitten Kävikään 12.10.2017 Kerta Kiellon Päälle

Kilpailutulokset

11.01.2016 - Zelos - Grand Prix - 3/30
11.01.2016 - Zelos - Grand Prix - 2/30
12.01.2016 - Tuiskula - Grand Prix - 5/40
12.01.2016 - Tuiskula - Grand Prix - 2/40
15.01.2016 - Tuiskula - Grand Prix - 1/40
16.01.2016 - Zelos - Grand Prix - 2/30
20.01.2016 - Tuiskula - Grand Prix - 6/40
21.01.2016 - KF Ponies - Grand Prix - 3/50
21.01.2016 - Whitehall - Grand Prix - 2/40
21.01.2016 - Hukkapuro - Grand Prix - 1/40

21.01.2016 - Wolf Sporthorses - Grand Prix - 2/40
22.01.2016 - Hukkapuro - Grand Prix - 6/40
22.01.2016 - Whitehall - Grand Prix - 1/40
22.01.2016 - KF Ponies - Grand Prix - 6/50
23.01.2016 - KF Ponies - Grand Prix - 6/50
23.01.2016 - Hukkapuro - Grand Prix - 3/40
24.01.2016 - Eucarya - Grand Prix - 2/50
24.01.2016 - Eucarya - Grand Prix - 1/50
25.01.2016 - Wolf Sporthorses - Grand Prix - 5/40
27.01.2016 - Hukkapuro - Grand Prix - 1/40
28.01.2016 - Hukkapuro - Grand Prix - 3/40
28.01.2016 - KF Ponies - Grand Prix - 7/50
28.01.2016 - Hukkapuro - Grand Prix - 1/40
29.01.2016 - Hukkapuro - Grand Prix - 3/40
29.01.2016 - KF Ponies - Grand Prix - 1/50
30.01.2016 - Hukkapuro - Grand Prix - 3/40
31.01.2016 - Hukkapuro - Grand Prix - 5/40
04.02.2016 - Hukkapuro - Grand Prix - 6/40
12.02.2016 - Hukkapuro - Grand Prix - 4/40
14.02.2016 - Hukkapuro - Grand Prix - 5/40

15.02.2016 - Hukkapuro - Grand Prix - 6/40
21.02.2016 - Rêve de Haussea - Grand Prix - 4/30
22.02.2016 - Rêve de Haussea - Grand Prix - 2/30
23.02.2016 - Hukkapuro - Grand Prix - 4/40
23.02.2016 - Hukkapuro - Grand Prix - 2/40
24.02.2016 - Rêve de Haussea - Grand Prix - 3/30
25.02.2016 - Rêve de Haussea - Grand Prix - 2/30
01.03.2016 - Rêve de Haussea - Grand Prix - 3/30
30.10.2016 - Orange Wood - Vaativa A - 3/14 tarina
30.10.2016 - Runoranta - Vaativa B - 2/11 tarina
30.03.2016 - Bailador - 110 cm - 4/126 ERJ-Cup
01.04.2016 - Delicate - 110 cm - 5/30
02.04.2016 - Mörkövaara - 110 cm - 3/30
02.04.2016 - Delicate - 110 cm - 5/30
06.04.2016 - Mörkövaara - 110 cm - 3/30
06.04.2016 - Mörkövaara - 110 cm - 1/30
06.04.2016 - Zelos - 120 cm - 5/30
07.04.2016 - Zelos - 120 cm - 2/30
08.04.2016 - Delicate - 110 cm - 2/30
09.04.2016 - Mörkövaara - 110 cm - 5/30
09.04.2016 - Mörkövaara - 110 cm - 3/30
10.04.2016 - Mörkövaara - 110 cm - 5/30
12.04.2016 - Vanima - 120 cm - 2/30
14.04.2016 - Vanima - 120 cm - 5/30
22.04.2016 - Satulinna - 110 cm - 5/30
23.04.2016 - Satulinna - 110 cm - 5/30
02.05.2016 - Mörkövaara - 110 cm - 2/30
07.05.2016 - Edelsten - 110 cm - 1/30
10.05.2016 - Mörkövaara - 110 cm - 1/30
26.03.2017 - Jukola - 100 cm - 1/4 tarina
07.04.2016 - Satulinna - CIC2 - 3/30
11.04.2016 - Satulinna - CIC2 - 4/30
27.04.2016 - Satulinna - CIC2 - 2/30
10.05.2016 - Satulinna - CIC2 - 3/30
12.05.2016 - Satulinna - CIC2 - 2/30
13.05.2016 - Metsovaara - CIC2 - 6/40
18.05.2016 - Satulinna - CIC2 - 2/30
20.05.2016 - Marabel - CIC2 - 3/9
21.05.2016 - Satulinna - CIC2 - 4/30
21.05.2016 - Metsovaara - CIC2 - 4/40
22.05.2016 - Satulinna - CIC2 - 1/30
25.05.2016 - Metsovaara - CIC2 - 3/40
26.05.2016 - Metsovaara - CIC2 - 4/40
30.05.2016 - Metsovaara - CIC2 - 1/40
02.06.2016 - Metsovaara - CIC2 - 2/13
03.06.2016 - Metsovaara - CIC2 - 1/35
05.06.2016 - Metsovaara - CIC2 - 4/35
06.06.2016 - Metsovaara - CIC2 - 2/13
08.06.2016 - Metsovaara - CIC2 - 1/13
11.06.2016 - Metsovaara - CIC2 - 5/31

Päiväkirja ja valmennukset

17.10.2017 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut felissa

Juuri varsomisen jälkeen päiväkirjaan kirjotellessani, en ikinä olisi uskonut miten äkkiä ja miten pahasti pieleen kaikki voikin vielä mennä. Jälkeisiä odotellessa varsa nousi reippaana pystyyn, imi maitoa ja teki pikikakan. Vihdoin ulkona roikkuneet jälkeisetkin irtosivat ja huokaisimme helpotuksesta. Nilla piti varsastaan superhyvää huolta, mutta alkoi muutaman päivän kuluessa mennä todella huonovointiseksi. Tammalle nousi kuume, se oli apaattinen eikä ruokakaan enää maistunut. Eläinlääkäri saatiin paikalle nopeasti ja hän totesi Nillan kärsivän vakavasta kohtutulehduksesta. Jollain ihmeen tavalla jälkeiset olivat repeytyneet irti niin, että osa niistä oli jäänyt sisälle aiheuttaen vakavan myrkytystilan. Kaikesta mahdollisesta hoidosta huolimatta Nilla vaipui ikiuneen tiistaina 17. lokakuuta. Orpo pikkuori vierellään huutaen.

26.03.2017 Tarinaestekilpailut, sijoitus 1/4

Tehtävänanto: Viimeinen luokka oli täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Syypäänä tähän oli Hannen mies Samppa, joka päätti alkaa sirkkelöintihommiin pihalla huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Selvisitkö luokasta kunnialla, vai järkyttyikö ratsusi maneesissa kaikuvasta sirkkelin surinasta?

Osallistuminen: Kotitallilla hyvän valmentautumisen jälkeen olisi pitänyt olla kisapäivän aamuna hyvä ja itsevarma fiilis, mutta omat tuntemukseni olivat kyllä kaikkea muuta. Varustin tammaani aivan kauhuissani ja odottelimme kutosluokkaa ja omaa vuoroani todella pahoinvointisena. Radalla yritin sulkea korvani kaikelta muulta ja keskittyä täysillä suoritukseen, mutta esteistä innostunut täysillä etenevä ratsuni tuotti hieman säröjä harmoniaan. Ensimmäisten kahden esteen jälkeen fiilis alkoi olla hyvä ja esteet ylittyivät ehkä paremmin kuin meillä koskaan ennen. Viidennelle esteelle suunnatessamme Nilla teki yhtäkkiä täyspysähdyksen, sitten 180 asteen käännöksen ja lähti päättömään laukkaan pitkin maneesia. Katsomosta kuuluneen kohahduksen ja kavioiden töminän seasta kuulin ilmiselvää sirkkelin ääntä! Tein kaikkeni pysyäkseni selässä ja yritin pidätellä tammaani, mutta eniten kirosin mielessäni, ja ehkäpä jopa ääneen, mikä prkeleen puutyöverstas tallinpihasta on tullut! Ja miten herkkis Nilla osaakaan olla, onhan se sitä samaa sirkkeliä kuunnellut tarhatessaan jo viikon päivät.. Samppa tulee kyllä saamaan palautetta, lupaan sen, vaikka suuremmilta vahingoilta nyt säästyttiinkin.

18.03.2017 Estevalmennus Jukolassa

Kirjoittanut omistaja: Nillan kanssa on aikoinaan kilpailtu esteillä 120 cm luokissa, mutta nyt emme ole pitkään aikaa hypänneet kavaletteja kummoisempaa. Nykyinen tasomme onkin siis vähän valmennuksen kohderyhmää alempana, mutta uskon tekniikan löytyvän taas muutamien treenikertojen jälkeen jostakin selkärangasta - niin ratsastajalla, kuin ratsullakin. Valmennukseen on sen verran vielä aikaa, että ehdimme muutaman kerran muistelemaan itsenäisesti miltä ne estepuomit näyttivätkään. Valmennuksessa hypättävä rata näyttää varsin mielenkiintoiselta. Ensimmäinen huomioitava asia Nillan kanssa on se, että meillä pysyisi koko radan hyvä kontrollissa oleva pyörivä laukka. Pahoin pelkään, että tamma innostuu vähän turhan paljon ja itse jarrutan niin paljon, että tulee huonoja lähestymisiä ja kieltoja. Viidennelle esteelle asti saa olla koko ajan hyppäämässä, mutta sen jälkeen on pidemmät etäisyydet loppujen esteiden välillä. Toinen huomioitava asia liittyy vähän edelliseen, nimittäin sarjaeste numero viisi, sekä sitä edeltävät esteet 3 ja 4, jotka nekin ovat samalla linjalla. Vaikka kuinka kävelisin rataa ja laskisin askeleita, voi näissä mennä todella pahasti pieleen jos Nillan laukka ei ole kontrollissa ja se pääsee vain painamaan menemään. Kolmas asia on aivan henkilökohtainen eikä liity hevoseen mitenkään, mutta kun rataharjoituksista ja kilpailuista on ollut paljon taukoa, on tämä pää täyttynyt kouluohjelmilla ja muulla hömpällä. Radan opetteluun täytyy todella keskittyä, sillä tässä radassa on monta kohtaa josta tällainen lahopää ohjaa hevosen helposti aivan väärälle esteelle. Kuinka houkuttelevaa olisikaan sarjaesteen jälkeen hypätä este numero kaksi kuutosen sijaan? Tai nelosen jälkeen seiska? Eikö se rata jatkunutkaan tännepäin?

Kirjoittanut valmentaja Hanne: Nillan kanssa pitäydyttiin valmennuksen alussa 60 senttimetrin korkeudessa, mutta loppuvaiheessa hypättiin rataa jo ihan 80 senttisenäkin. Ja melko selkärangasta nuo hypyt näyttivät tammalta sujuvankin, mitä nyt pientä ruosteisuutta oli havaittavissa. Felissa valmennuksen alussa käydyn keskustelun mukaan hieman huolissaan tamman vauhdista ja erityisesti sarjaesteestä. Rataa ryhmän kanssa kävellessämme hän nosti huolen aiheeksi myös sarjaa edeltävien kahden esteen välin, joka voisi muodostua haastavaksi, mikäli Nilla vaan kaahottaa menemään. Vauhtiongelma osoittautuikin itse radalla päinvastaiseksi - tammalla oli nimittäin kaasu hukassa ja kaikeksi ihmetykseksi Felissa saikin ratsastaa hevosta ihan kunnolla eteen. Tämä taisi kuitenkin olla ratsastajalle henkisesti varsin hyvä asia, sillä turha jännitys karisi tiehensä, kun ratsu ei ollutkaan karkaamassa mihinkään. Loppujen lopuksi rata meni oikein hyvin ja sekä Nilla, että Felissat tuntuivat kehittävän suoritustaan kerta kerralta paremmaksi. Pahamaineinen sarjaestekin sujui loppujen lopuksi varsin hienosti ja ratsukko skarppasi erityisesti siinä vaiheessa, kun estekorkeus nostettiin 80 senttimetriin.

30.10.2016 Tarinakoulukilpailut, sijoitus 2/11

Tehtävänanto: Tässä luokassa musiikki ja asu ratkaisevat! Kerro yhdellä lauseella vain hevosesi lempinimen viimeisellä kirjaimella alkavia sanoja käyttäen, millaisessa asussa astelitte näytille. Linkitä mukaan myös musiikkikappale YouTubesta, jonka tahdissa esiinnyitte.

Osallistuminen: Auttavainen ahkera anoppini askarteli aurinkolasillisen aavistuksen alatyylisen asumme, aikomuksena automaattinen ansioituminen. + kappaleena Sierralla Nevadaan.

30.10.2016 Tarinakoulukilpailut Orange Woodissa, sijoitus 3/14

Tehtävänanto: Täydennystehtävä. Hevosesi on loukkaantunut radan jälkeen! Etsit käsiisi kisapaikalla olleen päivystävän eläintohtorin ja selität hänelle tapahtuneesta. Keskustelun tekstipohja on valmiiksi kirjoitettu, mutta siinä on aukkoja! Täydennä alla annettujen aiheiden mukaisesti yksittäiset sanat tämän eläinlääkäriaiheisen kontekstin ympärille.

Osallistuminen: - Hei, voisitko auttaa? Hevoseni on loukkaantunut, huomasin sen palatessamme kentältä.
- Mikä on vialla?
- Hevonen on HÄTÄÄNTYNYT. HÄNNÄSSÄ on TALIKKO ja se on ihan VAALEANPUNAINEN.
- Minä tulen HÖRISEMÄÄN. ...Jaahas, tässäkö potilas? Todellakin, siinähän näyttää olevan jotakin... katsotaanpa... vaikuttaa PÄTEVÄLTÄ.
- Hevonen KILPAILEE.
- Millainen se oli suorituksen aikana?
- Minä JUOKSIN, mutta hevonen oli MURHEEN MURTAMA.
- Niin varmasti. No, laitan siihen SATULAN, jonka pitäisi helpottaa.
- Oletteko aivan varma?
- Olen aina varma, minullahan on eläinlääkärin ammattitutkinto maan VOITONHALUISIMMASTA instituutista.
- Hyvä on...
- Anna sen vaikuttaa 22 minuuttia, ja hevosesi on taas VALTAVA.
- Hienoa, kiitos!
- Ei huolta, tai kuten minulla on aina tapana sanoa: ÄLÄ TEE TÄNÄÄN MITÄÄN MINKÄ VOIT JÄTTÄÄ HUOMISELLE!

20.07.2016 Tunareiden heinänäyttelyt

Osallistuimme heinäkuun lopulla järjestettyihin näyttelyihin Nillan kanssa Hevostammojen luokkaan. Nilla sai punaisen nauhan ja sijoittui luokkansa ensimmäiseksi, joten jäimme odottelemaan BIS-kehän alkua. Esittäjistä meinasi tulla pulaa, nimittäin BIS-kehään meni poneistani myös Ciara ja Amaethon. Lopputuloksena Nillasta tuli BIS6 ja tamma sai vihreän ruusukkeen.

Tätä mieltä tuomari oli Nillasta: "Upea tamma. Kiiltävä karvapeite, lempeä katse. Kerrassaan ihastuttava päämerkki. Hyvät lihakset, tammamaisen hoikka. Kauniit liikkeet."

29.05.2016 Tarinakilpailut Mandelbackessa

Osallistuimme Nillan kanssa Mandelbackan kolmeosaisiin tarinakilpailuihin, joissa jokaisen osakokeen pisteet laskettiin yhteen ja eniten pisteitä saanut voitto kokonaiskilpailun. Luokkina meillä oli Helppo A, 120 cm sekä 115 cm maastoesteet. Kokonaistuloksissa sijoituimme toiseksi neljän ratsukon joukossa. Ohessa vielä kilpailusuorituksemme..

1. Kouluosuus: Helppo A 3/4
"Kauhean vatsataudin kourissa yritin kiertää kilpailualuetta läpi etsien samalla sekä lähintä vessaa, että sopivaa kuskia Nillalle. Kaikki tutut ja puolitutut vaikuttivat olevan kiireisiä omien hevostensa kanssa, joten ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin pakottaa hevosiin hyvin varautuvasti suhtautuva äitini Nillan selkään. Luojan kiitos GP-tason kouluratsu suoriutuu helposta luokasta kuin vettä vaan ja äitini on kulkenut mukana kilpailuissa ponivuosistani asti, joten hän osasi radan jotenkuten.

2. Esteosuus: 120 cm 3/5
"Pesin Nillan meksikolaiset estesuitset kisapäivää edeltävänä iltana ja pakkasin ne mukaan rasvattuani ja koottuani ne. Ennen esterataa suitsiessani tammaa huomasin kuitenkin ohjien puuttuvan.. Nopean ongelmanratkaisukykyni avulla sain valokuvaamassa olleen tuttuni juoksemaan hevostarvikekojulle ostamaan suitsiin ohjat. "Nää oli ainoot mitä oli jäljellä.." sanoi kaverini empien saavuttuaan takaisin pidellen kädessään vaaleanpunaisia glitterillä koristeltuja ohjia. Todella kivat, aivan todella todella kivat."

3. Maastoesteosuus: 115 cm 1/4
"Värikkään ja monivaiheisen kilpailupäivän loppupuolella olin postaamassa Instagramiin hehkutusta siitä, miten mainio hevonen minulla onkaan, vaikka kaikki muu menikin lähestulkoon päin persettä. Tekniikan ihmelapsena julkaisin vahingossa Instagramiin kaverilleni aiemmin snäppäämäni duckfaceselfien, jonka kuvasin aamuyöstä Nillan häntää letittäessäni.. Sydämeni jätti muutaman lyönnin välistä ja kun olin poistamassa kuvaa alkoi puhelimeni nettiyhteys pätkiä, joten sinne se jäi internetiin kaikkien nähtäville."

15.05.2016 Kür-koulukilpailut Hukkapurossa, sijoitus 3/4

Osallistuimme Otterleyn tallillaan Hukkapurossa järjestämiin leikkimielisiin koulukilpailuihin, joissa ratsastettiin vain Kür-luokkia. Musiikin tahtiin ratsastus oli meille aivan vierasta, mutta hauskaa oli ja ollaampahan yhtä kokemusta rikkaampia taas.

Kilpailumusiikkina Tungevaag & Raaban - Parade. "Osallistuminen nopeana päähänpistona ja neljä päivää aikaa harjoitella, hyvä yhdistelmä! Kaikesta huolimatta olen tyytyväinen rataamme ja Nilla oli oma mahtava itsensä. Ihan ei tahdissa pysytty, mutta ei se mitään, hauskaa oli kuitenkin!"

14.02.2016 Kouluvalmennus Jukolassa, kirjoittanut felissa

Suoraa töistä tallille kiirehdittyäni hain Nillan nopeasti tarhasta sisälle ja aloin harjaamaan sitä. Huomasin Nillan olevan tavallista säpäkämmällä tuulella, liekö oma kiireeni ja jännitykseni tarttunut saman tien tammaan. Onhan sitä valmennuksissa käyty paljon ja kotitallin ulkopuolellakin, mutta hei, meille on sentään tulossa vierailevia ratsukoita, joten olisi kiva jos voisimme Nillan kanssa näyttää parhaita puoliamme.. Varusteet tamman niskaan saatuani vaihdoin vielä omat vaatteet, nappasin fleeceloimen kainaloon ja lähdin taluttamaan Nillaa maneesille.

Valmennukseen kanssani osallistuvat Riella ja Ninni olivat jo ehtineet maneesiin, mutta eivät sentään ehtineet odottelemaan meitä. Noloa, lyhyin matka ja tietysti viimeisenä paikalla! Nousin reippaasti Nillan selkään ja aloitimme alkukäynnit kuunnellen valmentajamme Inkan selostusta seuraavan tunnin ohjelmasta. Nillalla oli vähän turhan paljon virtaa ja intoa, joten varsinkin pysähdyksien kanssa oli aluksi ongelmia. Myös laukannostoissa Nilla kuvitteli ilmeisesti olevansa vähintään miljoonan dollarin arvoisessa laukkalähdöstä, spurteista päätellen.. Pikkuhiljaa tamma alkoi onneksi kuitenkin rentoutua ja välikäynneissä venytteli todella mukavasti selkäänsä. Lopputunnista Nilla oli todella rento, ja niin kevyt ja herkkä ratsastaa, ettei tammaa sellaisena ole vähään aikaan taas nähtykään. Kiitos superpaljon valmentajalle!

Loppukäyntien jälkeen harjasin Nillan tallissa oikein pitkän kaavan mukaan ja tamma saikin jo jäädä sisälle mutustelemaan heiniään muiden tallikavereiden saapuessa pikkuhiljaa sisälle.

21.01.2016 KRJ-tarinakoulukilpailut, sijoitus 4/4

Tehtävänanto: Sinä ja ratsusi saatte pitkiä katseita varusteistanne, mistä tämä mahtaa johtua? Tarinoi, runoile tai vaikkapa uudelleensanoita joku laulu. Mitä luovempi ja yllättävämpi olet, sitä paremmin pärjää!

Osallistuminen: Kaikki minut ja tammani Nillan tuntevat tietävät sen, että me pukeudumme mieluusti aina ja vain pinkkiin. Ainakin kotioloissa, kilpailuihin yritämme sitten varustautua vähän hillitymmin. Olin kisapäivää edeltävänä iltana pakannut kaksi kassia valmiiksi, toiseen valkoisen kisahuovan ja siistit kisavaatteet Oberwaldin koulukisoja varten ja toiseen pinkit varusteet viikonlopun valmennusta varten. Kisapäivän kiireisenä aamuna kassit menivät tietenkin sekaisin ja huomasin vasta kisapaikalle saavuttuani, ettei meillä ole mukana kuin pinkki satulahuopa, pinkki fleeceloimi – sekä itselleni upeat pinkit ratsastushousut. Saimme suuren puoliveritammani kanssa hieman, miten sen sanoisi, pitkiä ja ihmetteleviä katseita, mutta ei meitä sentään onneksi siistin kilpa-asun puutteesta hylätty!

05.01.2016 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut felissa

Tänään keli oli lauhempi kuin pitkiin aikoihin, pakkasta oli siis vain 18 astetta ja aurinkokin koitti hieman paistaa. Päätinkin jo aamulla herätessä, että tänään lähtisimme Nillan kanssa kävelylle maastoon. Etsin kotoani kaikki mahdolliset toppavarusteet ja näytinkin ihan eskimolta tallille lähtiessä, tai niin mieheni ainakin naureskeli. ”Muista se loimi!” hän myös huusi juuri kun olin juoksemassa ovesta ulos. Mikä siinä mahtaa olla, etteivät Nillan tavarat saisi olla kotona levällään? Varsinkin kun kyse on sentään puhtaasta loimesta, uudesta pinkistä loimesta, joka oli aivan pakko ostaa. ”Tulisit joskus tallille katsomaan, ei se niin kamala elukka ole mitä luulet!” sanoin miehelleni virnistäen ja lähdin autolle.

Jukolaan saapuessani vein uuden loimen yksityistallin varustehuoneeseen ja lähdin hakemaan Nillaa tarhasta. Molemmat tammat, Nilla ja Joiku, seisoivat portilla odotellen. Nilla hirnahti tervehdykseksi höpöttäessäni sille ja Joikukin vaikutti uteliaalta. Tarhan portin avattuani ja sisälle astuttuani Joiku kuitenkin väistyi nopeasti takavasemmalle ja sain Nillalle hyvin riimun päähän ja tamman ulos tarhasta. Nilla hirnui kaverinsa perään koko matkan talliin, mutta Joikua ei tuntunut kiinnostavan. ”Olisit joskus edes hiljaa” lässyttäen komensin tammaani.

Harjasin Nillan karsinassa niin pitkäveteisesti, että tammaa alkoi selvästi kyllästyttää. Se tutki taas kerran koko harjapakin sisällön läpi ja kaivoi taskuni todeten niiden olevat herkuista tyhjät. ”Mikä kamala kohtalo, ei ainuttakaan herkkua maailman hienoimmalle tammalle” Nilla tuntui sanovan murheellisella katseellaan. Loimitin tamman ja lisäsin itselleni yhden vaatekerroksen sekä paksummat hanskat ja lähdimme kävelylle tilan ympäri kiertävälle reitille. Pihattotarhan ohi kävellessämme Nillan piti hirnua entisen tallikaverinsa Inkan perään. ”Joo se on kiva tamma, mut anna olla” tiuskaisin Nillalle. ”Senkin seurankipeä höpsö” lisäsin kyllä pian taas tammalle lässyttäen. Muutama metsäpolku oli melko paksun lumikerroksen peitossa ja saimme rämpiä oikein kunnolla. Tai minä rämmin, Nillan nyt ei paljoa tarvinnut jalkojaan nostella, mutta ainakin tuli taluttajalle lämmin. Aurinko alkoi pikkuhiljaa laskea ja taivas oli kauniin oranssi, nautin suunnattomasti niin kelistä, ulkoilusta kuin hevoseni seurastakin. Tallille päin tullessamme alkoi kuitenkin omia varpaitani paleltaa, mutta onneksi olimme melkein kotona. Tallin käytävällä kaivoin taskustani muutaman kuivan leipäpalan ja Nilla katsoi ihmetellen, mistä ne oikein tupsahtivat. Venyttelin vähän tammaa, otin siltä loimen pois ja päästin sen karsinaan. Kello olikin jo sen verran paljon, että muita hevosia alettaisiin pikkuhiljaa ottaa sisälle. Nilla sai päälleen kevyen talliloimen ja eteensä hieman heiniä, joiden avulla se jaksaisi odotella kavereitaan ja varsinaista iltaruokaa.

Ennen lähtöäni päivitin vielä Nillan karsinanovessa olevat loimitusohjeet. ”Sateella pinkki loimi ja pakkasella se toinen pinkki loimi, kovalla pakkasella se paksuin pinkki ” eivät kuulemma olleet kaikkein selvimmät ohjeet. Ehkä tamman loimet pitäisi vaan numerokoodata. Tai sitten antaa tallityöntekijöille vapaat kädet. Kyllä Jukolan porukkaan voi luottaa <3

13.12.2015 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut felissa

Suomeen tultuaan Nilla muutti ystäväni varsapihattoon siksi aikaa, että löytäisin sille tallipaikan, jossa pääsisimme kunnolla harjoittelemaan ratsuelämän alkeita ja valmentautumaan. Joulukuun alussa törmäsin pitkästä aikaa Jukolaan. Olin ennenkin hakenut sieltä tallipaikkaa aiemmalle hevoselleni, mutta karsinat täyttyivät ennätysnopeasti ja hevoseni muutti muualle. Nyt kuitenkin tallin nettisivujen mukaan yksi karsina olisi vapaana ja otin heti tallin omistajaan Hanneen yhteyttä, pitäisikö tieto vielä paikkaansa. Hanne vastasi nopeasti ja selvisi, että karsina oli vapaana. Sovimme muuttopäivän vielä tälle viikonlopulle ja niin Nilla sai muuttaa uuteen kotitalliinsa.

Jukola on reilun kahdenkymmenen hevosen talli Etelä-Lapissa. Mahtavien maastojen lisäksi tallilta löytyy myös kenttä ja maneesi, joten ratsastusmahdollisuudet ovat kunnossa. Kun siihen lisätään vielä osaava ja hevosista välittävä henkilökunta, en olisi voinut parempaa paikkaa tammalleni löytää. Muuttopäivän aamuna olin jännityksestä huonovointinen, mutta Nilla käveli hevosautoon tuttuun tapaan korvaansa lotkauttamatta. Se ei edes ihmetellyt sitä, kun viereinen kuljetuspaikka täyttyi loimilla, muilla varusteilla ja lisärehuilla. Matka Jukolaan tuntui kauhean pitkältä, vaikkei se sitä ollutkaan. Perillä meitä oli vastaanottamassa Hanne ja tallikoira Miska. Nillalle oli laitettu valmiiksi yksityistallin karsina numero kuusi, heti rehuvaraston ja varustehuoneen vierestä. Todella kiva paikka ihmisrakkaalle tammalle, niin se saa seurata koko ajan tallin tapahtumia aitiopaikalta. Tarhakavereiksi Nilla saa kuulemma suomenhevostammat Joikun ja Inkan. Kaikki tuntuu sujuvan niin hyvin, että voiko tämä olla tottakaan. Huomenna tamma täyttääkin jo 2 vuotta!

01.11.2015 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut felissa

Seychelleiltä 28 tuntia lentokoneessa matkustanut Nilla on unelmieni täyttymys. Vain vähän yli puolivuotias tamma käyttäytyi kuulemma koko lennon ajan kuin vanha tekijä heiniään mutustellen. Helsinki-Vantaan lentokentällä näin tamman ensimmäisen kerran livenä ja odotukseni täyttyivät sataprosenttisesti, elleivät jopa ylittyneet. Varsa oli juuri niin kaunis kuin kuvista ja videoista olin nähnyt. Rehellisesti sanoen, en ollut koskaan ennen tavannut näin lempeällä katseella varustettua hevosta. Tuntuu utopistiselta ajatella, että tämä tamma on nyt minun. Talutin Nillan omaan hevosautoomme ja lähdimme kohti kotitallia. Rankan matkustuksen jälkeen Nilla pääsi yömyöhään kotitallilla heti omaan karsinaansa ja jäi tyytyväisenä lepäilemään väkirehut ja heinää saatuaan. Nilla saa nyt pari päivää ensin totutella Suomen kirpeään syysilmaan. Sen jälkeen aloitamme maastakäsittelyn harjoitukset ihan tamman ehdoilla. Moni onkin vitsaillut, ettei Nillalta paljon taidettu mielipidettä kysyä, kun se pakattiin paratiisisaarella lentokoneeseen ja lennätettiin tänne kuran ja loskan keskelle.

Virtuaalihevonen
Ulkoasu © M Layouts | Kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan | Varusteet © Equestrian PRO