I. Gaoithe Stoirme on mustankimo 166 cm korkea massiivinen ori, joka tunnettiin lähinnä valjakkohevosena. Ori kilpaili valjakkoajossa tasolla Vaativa, lähinnä yksilövaljakossa, tosin ori kuulemma osasi vetää myös parivaljakossa. Ori on luonteeltaan oikea ”mamin kullanmuru”, jonka sydän on täyttä kultaa, kuin ”jättimäinen nallekarhu” kuvaili omistaja oriaan. Myöhemmällä iällä ori sai useita jälkeläisiä, joista kaikki ovat toimineet ainakin jossain vaiheessa elämää valjakkohevosina. Tällä hetkellä ori viettelee onnellisia eläkepäiviään edelleen saman omistajan hoivissa.

II. Toirneach oli irlantilainen hieno ori, joka kantakirjattiin aikoinaan Irlannissa huippupistein. Ori oli erittäin näyttävä ja komea irlannincob, silloin pienen irlantilaissiittolan paras ori. Ori osallistui muutamiin näyttelyihin, mutta pääasiassa sitä käytettiin pelkästään jalostukseen. Toirneach saikin erittäin paljon jälkeläisiä. Saattaa olla, että Saken isä on ainut orin jälkeläisistä, jonka kanssa on kilpailtu muissakin kilpailuissa kuin näyttelyissä.

IE. Su Craobh oli 159 cm korkea tamma, joka kilpaili paljon valjakkoajossa, sekä yksilö-, että parivaljakossa Vaativa -tasolla. Tamma menestyi kohtalaisen hyvin ja sai kilpauransa päätteeksi pari jälkeläistä, joista Saken isä oli ensimmäinen. Su Craobh oli kiltti ja lempeä tamma, joka rakasti omistajansa rapsutuksia, ja oli muutenkin erittäin hellitty ja rakkaana pidetty tamma. Tamman luonteen arvellaan periytyneen Gaoithe Stoirmelle, sillä ori on aivan samanlainen kuin emänsä; mamin kullanmuru.

E. Cathal oli kaunis ja miellyttämisen haluinen tamma, jolla kuitenkin oli luonteessa myös pikkuisen vauhtia ja omapäisyyttä. 162 cm korkea, massiivinen tamma ei suinkaan ollut vaarallinen, sillä se varoi aina satuttamasta ihmisiä. Tamman omapäisyys saattoi tarkoittaa esimerkiksi sen seisahtumista paikalleen juuri kun on kiire ja pitäisi saada hevonen äkkiä tarhaan. Cathal kilpaili hieman Helppo B tasolla kouluratsastuksessa, sekä osallistui myös muutamiin näyttelyihin. Lisäksi tamma sai kaksi varsaa, joista Sakke syntyi tamman ollessa jo 19-vuotias.

EI. Daibhi oli Euroopassa syntynyt, 165 cm korkea, mustankirjava irlannincob ori, joka menestyi erityisesti valjakkoajossa ja kouluratsastuksessa. Daibhi kilpaili pääasiassa vähän pienemmissä kilpailuissa, mutta menestyi niissä sitäkin paremmin. Lisäksi ori oli uransa loppupuolella pienimuotoisessa siitoskäytössä. Daibhi oli luonteeltaan melko orimainen ja välillä vähän raisu, mutta omistajan mukaan orin luonne tasaantui ja parani sen vanhetessa.

EE. Féileacán oli Alankomaissa syntynyt, ja siellä koko elämänsä samalla tallilla asustanut mustankirjava, 150 cm korkea ja lempeä tamma. Tamma toimi lähinnä terapiaratsuna, vaikka Féileacán osasikin taitavasti jopa Helppo A -tason asioita. Tamma oli luonteeltaan aina ystävällinen ja lempeä, pomminvarma, minkä takia päätettiin jo sen ollessa nuori hevonen, että ”tästähän koulutetaan terapiaratsu”. Tamma sai elämänsä aikana muutamia varsoja, joista Cathal oli ainoa jota voitiin nimittää edes jotenkin kilparatsuksi.

© Lia

Kouluvalmennus 15.01.2015, valmentaja Víva

Komea mustankirjavankimo Irlannin cob Sakke saapui Felissan kanssa maneesiin, minun odottaessani heitä malttamattomana. Tervehdin tuttua ratsastajaa hymyillen, mutta hevosta sen sijaan jäin tapittamaan hetkeksi. Enhän minä ollut tuota komistusta vielä valmentanut, joten katselinkin melko tarkkaavaisena ratsukon saapumista luokseni. Pyysinkin siinä sitten heti Felissaa ottamaan alkuverryttelyt itsenäisesti, minun siirtyessäni hieman syrjemmälle katselemaan kaksikon verryttelyä. Sakke vaikutti hyvin kuuliaiselta ja nöyrältä tapaukselta - tai ainakin siltä se näytti. Ori liikkui moitteettomasti kaikissa askellajeissa kun Felissa otti sen kanssa siirtymisiä ja hieman taivutteli sitä. Lopuksi olikin aika ottaa ohjat käsiin ja pyysin Felissaa ottamaan Saken kanssa vastalaukkaa ensin maneesin pitkillä sivuilla ja lopuksi maneesin ympäri. Ratsukko liikkui vastalaukassa sujuvasti, eikä ongelmaa ollut, joten pyysin heitä peruuttaamaan ja lähtemään suoraan vastalaukkaan. Tämä tuotti hieman hankaluuksia, mutta tehtävästä suoriuduttiin loppujen lopuksi hyivin. Vielä viimeiseksi sai Felissa ja Sakke ottaa hieman peruutuksia, joista lähdettiin suoraan laukkaan. Peruutukset onnistuivat hyvin, eikä laukkaan lähteminenkään tuottanut vaikeuksia. Sakke olikin tehtävien aikana hyvin näppärä tapaus.

Valjakkovalmennus 24.06.2015, valmentaja Víva

Nurmikentälle saapui Felissa ja hänen komea mustankirjavankimo tupsujalkainen ori Sakke, joille minun oli tarkoitus pitää tänään valjakkovalmennus. En ollut sitten viimevuoden jälkeen pitänyt yhtään valjakkovalmennusta, mutta uskoin valmennuksesta tulevan varmasti ihan siedettävä. Niimpä sitten laitoinkin valjakon verryttelemään alkuun suurella ympyrällä, jossa he saivat mennä jonkun aikaa käynnissä. Katselin valjakon menoa tarkkaavaisesti. Sakke vaikutti sopivan reippaalta ja kuuliaiselta tapaukselta - ainakin se oli todella hienon näköinen kulkiessaan valjakko perässään. Toisinaan kyllä kaipasin käyntiin himan nopempaa tempoa, joten pyysin Felissaa laittamaa Saken hieman reippaampaan käyntiin. Hetken päästä valjakko saikin siirtyä jo raviin, jolloin he saivat ravailla molempiin suuntiin. Sakke ravasi pirteän oloisena eteenpäin ja ori kuuntelikin koko ajan mitä siellä kärryjen puolella tehtiin. Lopulta valjakko sai siirtyä jo laukkaamaan. Sakke olikin mukavan reipas ja siirtyi kuuliaisesti raviin että laukkaan, eikä hoppuillut yhtään. Laukkailun päätteeksi alettiinkin työstämään valjakon kanssa enemmän tehtävien tarkkuutta. Pyysin valjakkoa kulkemaan edelleen ympyrällä ja ottamaan pysähdyksiä, joiden jälkeen lähdetään suoraan raviin. Valjakko tekikin työtä käskettyä, eikä pysähdyksissä taikka sitten siirtymisissäkään näyttänyt tulevan ongelmia tai valjakon välillä mitään erimielisyyksiäkään. Sakke reagoi nopeasti apuihin, pysähtyi ja lähti sitten kuuliaisesti raviin. Tehtävää toistettiin valjakon kanssa jonkun aikaa, ennen kuin annoin valjakolle vielä tehtäväksi pysähtyä käynnistä, peruuttaa, lähteä laukkaan ja laukata kokonainen kierros. Tehtävän suoritus onnistui valjakolta loistavasti, joten päätettiinkin lopetella valmennus sitten tähän hyvään loppu tulokseen. Felissa saikin loppuverrytellä Saken itsenäisesti.

Valjakkovalmennus 12.08.2015, valmentaja Riella

Sakke olikin komea otus ja ihastelin sitä suunnattomasti, kun saavuin sitä ja sen omistajaa valmentamaan. Kyseessä olisi ensimmäisiä virallisia valjakkoajovalmennuksia ja toivoin suoriutuvani niistä kunnialla. Kyselin felissalta ensin Saken luonteesta ja toimivuudesta, mikä osoittautui hyväksi. Kiireinen, mutta miellyttämisenhaluinen. Pyysin felissaa lämmittelemään ennen varsinaisen valmennuksen aloittamista samalla, kun itse seurasin menoa vierestä. Sakke vaikutti erittäin tarkalle ja kuuliaiselle tapaukselle, mitä nyt hieman reippaan oloiselle. Halusin alkuun nähdä, kuinka valjakolta sujui kootut askellajit, jolloin Sakke hieman hermostui, kun sillä oli tänään normaalia enemmän menohaluja. Kehotin felissaa pidättämään hieman ja käyttämään vaikka vähän ääntään, että Sakke rauhaantuisi ja keskittyisi paremmin.

Upeiden toistojen ja välikäyntien jälkeen tehtävänä oli tehdä viisikaarista kiemurauraa, koska tämä on usein valjakoille vaativa tehtävä. Sakke esiintymishalustaan ja pätevyydestään huolimatta yritti hieman oikoa kulmia, mutta niinkuin ratsastaessakin, ulko-ohja auttoi asiaan huomattavasti. felissa joutui käyttämään paljon ääntään, ettei Sakke kaahottanut menemään. Sain yhtäkkiä idean ja kysyinkin felissalta onko lähistöllä vesihautaa, muistelin myös ettei se kuulunut Saken lemppareihin. Sain vastaukseksi, että pitäähän sellainen löytyä että valjakoilla saa treenattua sitä. Käskin siis valjakon siirtymään sinne ja näyttämään, kuinka kyseinen este sujuisi. Sakke näytti epäröivän hieman, mutta ei onneksi kummoisia kehotuksia tarvinnut mennäkseen yli. Toisella kerralla se päätti tehdä kunnon sivuloikan, mikä aiheutti kärryjen kallistuksen ja valmentajan hengen haukkomisen. Viimeinen ja kolmas kerta toden sanoi, sillä Sakke meni oikein mallikelpoisesti vesihaudan yli. Hienoa!