I. Metkuli oli hopeanruunikko pienhevosori, jonka säkäkorkeus jäi jostain luonnonoikusta vain 140 senttiin vanhempien ollessa huomattavasti suurempia. Orin kasvattaja yritti kovasti tehdä Metkulista ravihevosta, mutta juoksu ei kulkenut ja ori tuntui vain jäävän isompien kilpakumppanien jalkoihin. Se muuttuikin luonteeltaan nopeasti melko epävarmaksi ja alkoi turhautuessaan näykkiä ja potkia. Kasvattaja päätyi myymään mielestään pahatapaisen ja virattoman orin lähes pilkkahinnalla, jolloin Metkulin osti pienikokoinen, mutta kokenut kenttäratsastaja Marie Mäentausta, joka näki orissa potentiaalia. Metkuli muuttuikin kovan työn tuloksena kuin eri hevoseksi, kun se sai mielekästä tekemistä maastoradoilta ja itsevarman ratsastajan. Pienestä koostaan huolimatta ori kunnostautuikin omistajansa kanssa kenttäratsastuksen saralla saavuttaen jopa kaksi SM-mitalia. Metkuli myös kantakirjattiin P-suunnalle II-palkinnolla ja siitä jäi useita hienoja varsoja, yhteensä 8 oria ja 13 tammaa, joista suurin osa toimii nykyään ratsastuskoulukäytössä. Ori lopetettiin sen ollessa jo 26-vuotias sen vietettyä useampia vuosia vain oloneuvoksena.

II. Villiviikari oli hopeanmusta 155 cm korkea ravisukuinen ori, jonka ennätys oli 1.21,8aly ja voittosumma 274 350 euroa. Sen hienosti nousussa ollut raviura katkesi kuitenkin harmilliseen loukkaantumiseen, josta orin jalka ei ikinä palautunut ennalleen. Villiviikari siirtyikin jo melko nuorena jalostuskäyttöön ja omistajansa vaimon maastoratsuksi. Luonteeltaan Villiviikari oli todella kaukana villistä tai viikarista, se oli pikemminkin ruunamaisen leppoisa ori. Ori kantakirjattiin J-suunalle II-palkinnolle ja vaikka se edustikin todella yleistä ravisukua, käytettiin Villiviikaria kohtalaisen paljon jalostukseen ja siitä jäi yli 40 varsaa. Ori lopetettiin 23-vuotiaana sen jalkojen mentyä todella huonoon kuntoon.

IE. Hovineito on hienon raviuran tehnyt punaruunikko suomenhevostamma, jonka ennätys oli 1.29,5ake ja voittosumma 16 450 euroa. Luonteeltaan Hovineito oli melkoinen tammamainen känkkäränkkä, jota tallityöntekijät eivät ikinä halunneet käsitellä yhtään ylimääräistä. Hovineidosta jäi kuusi varsaa, joista yksi on ori, kaksi ruunaa ja loput tammoja. Kaikki varsat on nuorena ravikoulutettu ja niiden kanssa on aloitettu kilpailemaan raveissa, mutta vain kaksi menestyi paremmin ja neljä siirtyi ratsun tehtäviin. Varsojen kanssa Hovineito oli todella suojelevainen ja huolehti niistä vähän turhankin hyvin, pitäen ihmiset loitolla. Tamma lopetettiin 21-vuotiaana vaikean ähkyn seurauksena.

E. Virman Virne on ruunikko pienhevostamma, jolta löytyy korkeutta 137 cm. Tamma on kantakirjattu P-suunalle I-palkinnolla ja se on saanut myös jälkeläispalkinnon menestyneiden varsojensa ansiosta. Luonteeltaan Virne on lempeä ja kiltti tamma, joka nyt vanhoilla päivillään toimii lähinnä maastoratsuna ja paimentaa tallin nuorempia hevosia. Omia varsoja sille ei enää tehdä, nykyiset kahdeksan saavat riittää, vaikka se onkin ollut todella hyvä emä kaikille varsoilleen. Virneen varsoista 4 on tammoja, 2 ruunia ja kaksi jätetty oriksi. Toinen orivarsa on kuin meidän Maineen vastakohta, rautias ja reippaasti hevoskokoinen. Nuorempana Virne kilpaili omistajansa tyttärien kanssa vaihtelevalla menestyksellä este- ja kouluratsastuksessa aluetasolla. Se on myös opetettu aikanaan ajolle, mutta raveissa tai valjakkoajossa sen kanssa ei ole kilpailtu.

EI. Nestori oli todella komea P-suunnalle huippupisteille kantakirjattu tummanpunarautias ori, joka tuntuu nykyään löytyvän lähes jokaisen ratsastuskilpailuissa menestyvän pienhevosen suvusta. Orilla oli kaikissa jaloissa korkeat sukat sekä leveä läsi, joka ulottui toisen silmän yli tehden siitä herasilmän. Nestorin kanssa kilpailtiin menestyen aluetasolla niin koulu-, este- kuin kenttäratsastuksessakin. Ehdittiinpä sen kanssa vanhoilla päivillä myös startata valjakkoajossa. Kyseessä olikin melkoinen monitoimiponi, joka sai koko elämänsä ajan olla saman ihmisen silmäteränä. Nestorista jäi yhteensä 25 varsaa, 13 tammaa ja 12 oria. Luonteeltaan ori oli hyvätapainen, mutta orimaiseen tapaan todella kovasti tammojen perään. Nestori päästettiin vihreämmille laitumille 27-vuotiaana sen yleiskunnon heikennyttyä.

EE. Kerran Kipakka oli todella pienikokoinen vaaleanruunikko tamma, jonka säkäkorkeus oli vain 135 senttiä. Kipakka myytiin kasvattajaltaan 3-vuotiaana paikalliseen ratsastuskouluun, jossa se viettikin suurimman osan elämästään ollen erittäin suosittu poni tuntiratsastajien keskuudessa. Se nimittäin sopi helppoutensa puolesta ihan aloittelijoille, mutta sillä oli kuitenkin haasteita annettavana myös kokeneemmille ratsastajille, varsinkin esteratsastuksessa. Tamman kanssa ei juurikaan kilpailtu tallin omia harjoituskisoja ja lähialueen seurakisoja enempää. Kipakka myytiin 17-vuotiaana eläkekotiin, jossa se varsotettiin kahdesti. Tammavarsa Virman Virne sai jäädä kotiin, mutta orivarsa Virman Vekkuli myytiin. Kerran Kipakka lopetettiin 24-vuotiaana pahaksi edenneen kaviokuumeen vuoksi.

Kouluvalmennus 31. lokakuuta 2016, valmentaja Kemiina

Hurjan söpö peikonpoika saapui valmennettavakseni. Paksun otsatukan takaa hirnahteli uudessa paikassa Metkan Maine, joka kyllä erittäin kuuluvasti ilmoitti olevansa paikalla. "Harjoitellaan tänään ihan vain rentoutumista ja oikeaoppista istuntaa", mainitsin Felissalle, joka nyökkäsi päättäväisesti vastaukseksi. Hän talutti ponikokoisen hevosen talliin ja alkoi varustaa sitä.

"No niin, nyt kun olette ottaneet alkukäynnit, niin ota ohjastuntuma ja ala taivutella Mainetta suurilla pääty-ympyröillä", ohjeistin Felissaa, joka taas hyvin koruttomasti jatkoi ratsastusta. Hopeanruunikko hevonen kuunteli ratsastajaansa tarkkaavaisesti, hakien kauniiseen peräänantoon. "Taivuta Mainetta niin, että näet sen turvan. Koita saada se vähän niin kuin banaanin muotoiseksi, etu- ja takapää kohti ympyrän keskiosaa", neuvoin Felissaa, "hyvä, myötää vähän. Juuri noin!", kehuin ratsukkoa. Maine oli erityisen kuuliaisella ja herkällä päällä. Suuria ympyröitä harjoitettiin kumpaankin suuntaan. Lisäksi ennen raviharjoituksiin siirtymistä he tekivät pohkeenväistöjä koko uran leikkaajalla. "Suorista Mainetta, nyt se on melko vino". Felissa puri huultaan ja antoi apuja toisensa perään, mutta Maine hieman haroi vastaan. "Anna selkeämpiä apuja, nyt se ei selvästikään ymmärrä mitä haet", kerroin. Ratsastaja huokaisi, rentoutti hartiat ja aloitti uudelleen seuraavan pohkeenväistön. Se sujui jo huomattavasti paremmin!

Ravi- ja laukkaharjoitukset tehtiin suurella ympyrällä verkkaiseen tahtiin. Maine herkistyi hetki hetkeltä yhä enemmän ja keskittyi täysin työhönsä. Aluksi se hieman kaatui sisälle päin, mutta Felissa kerkesi korjata tilanteen ennen kuin itse ehdin mitään sanoa. Onnistuneiden ympyräharjoituksien jälkeen ratsukko siirtyi kaviouralle ottamaan ravista laukkaan siirtymisiä. Ne onnistuivat ongelmitta ja Maine ottikin takaosaansa alle loppuvaiheessa oikein hienosti! Annoin ratsukolle luvan lopettaa harjoitukset ja aloittaa kunnon loppuverryttelyt. Työn tuloksena oli rento ratsu ja ryhdikkäästi istuva ratsastaja. Loppuravien aikaan Maine haki oikein hienosti eteen-alas!

Päiväkirjamerkintä 30. joulukuuta 2015, kirjoittanut felissa

Vuoden 2015 lopulla Juulia kävi Läpi Hurmaavan hevoskantaa ja päätyi myymään hopeanruunikon pienhevosorin Metkan Maineen. Mietin pitkään mitä käyttöä näin pienelle suokille olisi, mutta lähdin kuitenkin Hurmaavaan katsomaan ja koeratsastamaan oria sen erikoisen värin innostamana. Juulia näytti orin kanssa Helpon A:n liikkeitä ja meno näytti yllättävän lennokkaalta, joten kiinnostukseni alkoi kasvaa. ”Odotas kun näet miten se hyppää!” kehui Juulia, ja seuraavien minuuttien aikana päätös orin ostamisesta vahvistui! Pienestä koostaan huolimatta Maine on mitä mainion kilpahevonen. Ja sukunsa puolesta sillä on annettavaa myös suomenhevosjalostukselle. Kauppakirjat tehtyämme talutin orin hevosautoomme ja yllätyin sen fiksusta käytöksestä. Niin tämä mahtava tappijalka sai matkustaa Tuiskulaan muiden suomenhevosteni joukkoon. Tavoitteenamme on ainakin sla.