Esteratsastusvalmennus 08.11.2016, kirjoittanut kasvattaja

Kävelin reippaasti kohti Tuiskulan tallin ratsastuskenttää. Olin tulossa pitämään suomenhevoskasvattini Peetulle ja tämän omistajalle felissalle estevalmennusta. Odotin innolla näkeväni jo komeaksi varttuneen orin näkemistä, olihan sen emä Lumi minulle hyvin tärkeä, joten olisi mukava nähdä oliko tamma periyttänyt orille sen parasta puolta, eli varovaisuutta, mutta samalla hyvää estetekniikkaa.

Ratsukko oli jo kentällä verryttelemässä. Lumi pöllysi Peetun kavioiden alla ja ratsukko näytti todella keskittyneeltä. Felissa huomasi saapumiseni ja hiljensi orinsa käyntiin. ”Sehän näytti oikein hyvältä, jatka vain verryttelemistä, niin minä kasaan sillä välin teille esteet. Eikös lähestymiset olleet toiveena.”, lörpöttelin naiselle. Vaihdoimme kuulumiset ja Felissa vahvisti, että tosiaan lähestymisiin kaivattaisiin hieman apuja. Vilkuilin sivusilmällä ratsukon etenemistä samalla, kun kasasin kentälle viisi estettä, yhden sarjan ja kolme yksittäistä estettä. Peetu näytti rauhalliselta ja se eteni jouhevasti eteenpäin. Olin oikein tyytyväinen näkemääni. Felissan saatua lämmiteltyä oriinsa, siirryimme hyppäämään ensiksi 50cm ristikkoa, halusin nähdä miten Peetu reagoisi pieneen hyppyyn. Felissa ohjasi orin esteelle ja Peetu intoutui siitä. En kommentoinut, vaan katsoin miten ylitys menisi. ”Hiemanhan se kaahaili, joten paremmin pidätteet. Tule vielä kertaalleen tämä ja tuo seuraava pysty, niin alan sitten korjailemaan ratsastusta.”, huikkasin hyväntuulisena.

Alkuunsa Peetu oli erittäin innostunut ja sen keskittyminen oli tämän vuoksi hieman haparoivaa. Hyvän ponnistuksen ori kyllä omasi emänsä tapaan, mutta hyppyjen lähestymiset eivät aina menneet nappiin. Lähdimme työstämään tätä ongelmaa tekemällä ennen jokaista pysty estettä sekä esteen jälkeen voltit. Alkuunsa Peetu ei oikein ymmärtänyt mitä siltä haettiin, ja se työntyi hieman lapa edellä volteille. Korjasin hieman felissan asentoa, ja pyysin häntä tekemään hieman liioitellusti johtavan ohjasotteen nuoren orin kanssa. Tämä auttoi ja ori suoristui. Hypyt alkoivat myös luonnistumaan, kun felissa sai ajoitettua voltit sopivan välimatkan päähän lähestymisestä. Estekorkeudet pysyivät tänään matalina, 50-80 cm välimaastossa. Yksittäisten esteiden jälkeen lähdimme vielä työstämään sarjaestettä, jolla felissan tuli huomioida suora hyvä tie keskelle esteitä. Alkuunsa tuli muutama ohi meno toisella esteellä, kun ensimmäinen hyppy lähti liian reunasta. Menin seistä töröttämään ennen estettä, että tästä et ainakaan hyppää. Felissa hieman punasteli, kun oli ollut tässä hieman huolimaton. Peetukin katseli minua hieman kummissaan ja meinasi alkaa hidastelemaan, huikkasin vain, että eteen ja ratsukko ylitti sarjaesteen sulavasti. ”Nonni, ja noi helppoahan se oli.”, naurahdin ja siirryin takaisin esteiden viereen jatkamaan valmennusta.

Hiomme lopputunnin vielä sarjaestettä, jossa ei enää ongelmia tullut. Päätimme valmennuksen radan hyppäämiseen, jossa esteiden väliin tuli tehdä nuo alkutunnilla tehdyt voltit. Peetu oli selvästi jo vähän uupunut, mutta felissa sai skarpattua hyvin oriinsa hyppyihin. Yhdet puomit tulivat alas, mutta muuten ratsukon meno oli oikein sulavaa. Kiitin valmennettaviani ja lähdin purkamaan esterataa, felissan jäädessä loppuverryttelemään ratsuansa.

Päiväkirjamerkintä 30.07.2016, kirjoittanut kasvattaja

Heinäkuun viimeinen viikko oli ollut todella lämmin ja hiostava. Hevoset norkoilivat enimmäkseen puiden varjoissa hännät laiskasti viuhuen. Lumi-tamma oli kuitenkin erittäin pirteällä päällä ja se ravaili laitumen reunaa reippaasti. Iso varsavatsa vain hölskyi puolelta toiselle. ”Otas nyt hieman rauhallisemmin, vai aijotko varsoa liikkeellä ollessasi.”, rupattelin tammalle, kun oli täyttämässä kesälaitumen vesiastioita. Lumi tuli tervehtimään minua ja hamusi hiuksiani. Silitin tammaa. Hikinenhän se oli kaiken ravaamisen jälkeen, joten suihkutin vesiletkulla tammaa. Lumi selvästi nautti saamastaan viilentävästä suihkusta. Muut laitumen tamman tulivat myös ihmettelemään tapahtumaa. Vaaleanrautias tamma siirtyi sivummalle, kun Della, Wilma ja Rinja tunkeutuivat juoma-astian äärelle. Wilma komensi tomerasti kaikki pois tieltänsä. Tämänkin tamman oli aika varsoa ihan näiden päivien aikana. Saa siis nähdä kumpi kerkiää ensiksi pienokaisensa pyöräyttämään Wilma vai Lumi.

Ilta toi tullessaan todella kosteanilmamassan ja ukkonen jyrähti muutaman kerran kauempana Heinäahon kirkonkylän suunnalla. Hain kantavat tammat tämän vuoksi hieman aikaisemmin sisään. Tamma kaksikko Wilma ja Lumi päättivät sitten illan mittaan alkaa varsomaan suurin piirtein samaan aikaan. Vanhempi tamma, Wilma, kerkesi pyöräyttämään mustan tamma varsan ensimmäisenä. Lumi tuli hienosti perässä vaaleanrautiaan ori varsansa kanssa. ”Olisitte kyllä voineet varsoa hieman eriaikaa, vaikka tämä menikin oikein hyvin kummaltakin”, mumisin tammoilleni. Wilman varsasta tuli tamman viides ja Lumen varsasta tamman toinen. Olin varsomisten jälkeen erittäin helpottunut. Paniikkihan siinä meinasi ensiksi iskeä, kun huomaat että toinen lähtee varsomaan ja toinenkin antaa siihen merkkejä. Varsomisissa ei tälläkään kertaan tapahtunut mitään ihmeellisyyksiä, vaan tammat selvisivät omin avuin. Minun huolekseni tuli vain auttaa vastasyntyneiden kuivaamisessa ja pystyyn auttamisessa ensi askelille.

Vaaleanrautiaan orivarsan päätä koristi pitkä ja leveähkö piirto ja sen jalat olivat erittäin vaaleat, mutta niissä ei näkynyt sukkia. Varsa oli hieman ujonpuoleinen alkuunsa ja se meni aina alkuunsa ihmisiä piiloon emänsä taakse. Varsan nimeämisoperaatio olikin sitten hieman haastavampi tapaus ja pyörittelin mielessäni jos jonkin moisia nimivariaatioita. Lopulta nimi vääntyi muotoon Lumikuningas. Olin päättänyt nimetä Lumen kaikki ori puoliset varsat Lumi-alkuteemalla ja tamma varsat Kukka-jälkiliitteellä. Peetu lempinimi vääntyi Lumen ensimmäisen varsan, lempinimi Pyry, mukaisesti P-kirjaimesta.

Päiväkirjamerkintä 02.07.2016, kirjoittanut kasvattaja

Lumi pakattiin tänään trailerin kyytiin, ja auton nokka kääntyi kohti Tinúvelin emännöimää Hirttivaaran tilaa. Tamman toisen varsan isäksi oli valikoitunut Hirttivaaran oma kasvatti Ristipisto eli Riku ori, jota olin jo pidemmän aikaa ihaillut. Riku oli vaikuttanut minut kenttäpainotuksellaan ja mukavalla suvulla. Orin tulisi myös periyttämään rohkeaa luonnetta.