Päiväkirjamerkintä 25.03.2017, kirjoittanut omistaja

Alkuvuodelle odoteltiin lähes kymmentä uutta Tuiskulavarsaa, joiden jokaisen syntymää hämmästeltiin kuin kyseessä olisi ollut kasvattajatädin ensimmäiset varsat. Olkia kului varsomiskarsinoissa siihen tahtiin, että lähialueen karjatilalliset soittelivat huolissaan ja ihmettelivät, millä he eläimensä kuivittavat koko lopun pitkän vuoden! Unet ovat myös jääneet melko vähäisiksi, kun tallissa on saanut rampata katsomassa tilanteiden kehittymistä ja varsomiskameran tarkkuudessa ja kuvanlaadussa on hieman havaittu puutteita. Ja nyt näin maaliskuun loppupuolella ollessa, tallissa on kasvamassa yhdeksän toinen toistaan lupaavampaa varsaa, joiden kanssa on nähty myös melkoinen värien kirjo. Ilman eläinlääkäriäkin selvittiin suurimmassa osassa tapauksista.

Vuoden 2017 neljäs varsa oli yhdistelmästä Rohkea-Elmer – Kirouksen Helmi. Kenttäpainotteinen ori muutti meille vasta Rohkelikon lopetusmyynnistä, eikä sillä ollut aiempia varsoja. Kärmeniemeläinen isä ja minulle ennestään tuttu emänemä Bilehile kyllä vakuutti minut ilman omia näyttöjä. Bilehile oli Rohkean Hurmurin emä, joka taas oli yksi Tuiskulan ensimmäisistä suomenhevosista. Suvuissa se näkyy vielä Rivieranmalvan ja Kuuralehdon Hurmosritarin kautta – eli sellaisten varsojen kuin Tuiskulan Metsännneito ja Tuiskulan Arsenikki. Varsominen oli varsan emälle Kirouksen Helmelle jo viides ja kaikki sujuikin ilman mitään ongelmia. Hieman kauhistuneena katsoin kyllä syntynyttä varsaa, sillä pelästyin sen olevan vähintään sokea. Parempi tarkastelu paljasti tällä rautiaalla tammavarsalla kuitenkin olevan vain herasilmät! Se, miten ne tällaiselle läsipäiselle – mutta suomenhevoseksi melko pienimerkkiselle tammalle geenilotossa siunaantui jää arvoitukseksi, mutta näyttävät kyllä veikeältä! Tammavarsa sai nimekseen Hallamarja ja sen kanssa on tulevaisuudessa tarkoitus keskittyä kenttäratsastukseen. Valitettavasti melko pian varsan vieroituksen jälkeen emä Helmi meni niin huonoon kuntoon, että se oli lopetettava. Onneksi talliin jäi kuitenkin hieno tammavarsa jatkamaan sen kavionjäljissä.

Päiväkirjamerkintä 27. toukokuuta 2016, kirjoittanut omistaja

Tuontikeskus Alegrea selatessani löysin kaksi todella mielenkiintoisen oloista suomenhevostammaa, joita oli tietysti lähdettävä vielä samana viikonloppuna katsomaan ja koeratsastamaan. Ruunikko lähes pienhevosmittoihin jäänyt Lumoajatar ja liinakko suurikokoisempi Kirouksen Helmi olivat kuin tehtyjä Tuiskulan suomenhevoslauman jatkoksi. Kovin perusteelliselle koeratsastukselle ei kummankaan kanssa ollut aikaa, mutta ainakin ne liikkuivat kaikissa askellajeissa eteenpäin ja pieni ristikkoeste ylittyi. Kaikki muu olisi sitten plussaa, sillä näillä suvuilla ei haittaisi vaikka tammat jäisivät pelkästään siitoskäyttöön. Teimme kauppakirjat saman tien ja lastasimme Lumon ja Helmin hevosautomme kyytiin matkalle kohti uutta kotia.