Kouluvalmennus 28.04.2017 Jukolassa, kirjoittanut kasvattaja (Hanne)

Valmennuspäivä aloitettiin kouluryhmällä, johon oli ilmottautunut kaksi ratsukkoa. Seurasin mielenkiinnolla jukolalaisten suomenhevosten alkuverryttelyä ja ihastelin kuinka hienoja ja komeita niistä pikkuisista pörröisistä varsanpalleroista olikaan tullut vuosien saatossa. No jaa, olihan tässä vähän hiomisen varaakin, totesin itsekseni, kun katselin Ellin ja Ponnen menoa. Suomenhevosruuna rymisteli juuri menemään C-päädyn kulmat suoriksi, kuin pahempikin ex-ravuri.
"Elli tee puolipidäte ja pari käyntisiirtymistä seuraavalla pitkällä sivulla, että saat sitä vähän enemmän kuulolle. Seuraavassa päädyssä keskity ratsastamaan kulmat. Siirry vaikka tarvittaessa käyntiin tai tee voltti sinne kulmaan, kunhan se Ponne ei vain juokse niiden läpi", ohjeistin ruunan ratsastajaa.
Valmennuksen toinen ratsukko puolestaan näytti varsin hyvältä. Loruli (miten suloinen lempinimi!) ravasi tahdikkaasti Felissan taivutellessa sitä volteille ja pääty-ympyröille.

"Aletaan sitten hommiin, jos hevoset tuntuvat vetreiltä. Ponnekin näyttää siellä jo olevan vähän paremmin hallinnassa! Jatketaan sen verran vielä taivuttelua, että tullaan kolmikaariselle kiemurauralle sieltä C-päädystä. Ensin käynnissä, sitten harjoitusravissa. Ja keskittykää ratsastamaan hyvät kaaret asetuksineen. Keskihalkaisijalle aina suoristus noiden puomien väliin", ohjeistin ratsukoita.
Ensimmäisenä kiemurauralle lähte Elli Ponnen kanssa. Käynnissä ruuna näytti ihan hyvältä, eikä häseltänyt läheskään niin paljoa kuin ravissa.
"Aseta vaan rohkeasti Elli siinä kaarella. Oikein hyvä suoristus!"
Loruli suoritti kiemurauran käynnissä todella hienosti, mutta ravissa tamma ei oikein olisi viitsinyt taipua.
"Taitaa olla vielä jotain mammaloman aikaisia jäykkyyksiä, se näyttää nimittäin vähän kireältä etenkin tähän oikeaan kierrokseen. Pyydä sitä vaan nätisti, mutta päättäväisesti taipumaan vähän, se tekee sille ihan hyvää. Muista myös ylläpitää tahti! Nyt se meinaa hyytyä kaarien kohdalla."
Ponnella vauhdin hyytyminen ei taaskaan ollut ongelma, mutta suorat tiet ja taipuminen tahtoivat taas unohtua. Pari viimeistä kertaa ravissa menivät kuitenkin huomattavasti paremmin kuin aluksi.

"Otetaan sitten hetkeksi käyntiin ja voitte antaa ohjaa. Felissa muistaa pitää Lorulilla tahtia yllä", sanoin vapauttaen ratsukot kiemurauralta. "Jatketaan kohta vähän laukalla, jonka jälkeen työstetään oikein kunnolla niitä luvattuja lisäyksiä."
Välikäyntien jälkeen ohjeistin ratsukoille seuraavan tehtävän, jossa tehtäisiin toisella pitkällä sivulla lisättyä käyntiä ja toisella laukannosto. Lyhyille sivuille saisi halutessaan tehdä pysähdyksen tai voltin, mikäli hevonen tuntui sellaista tarvitsevan.
"Ponnella on vauhti kyllä hyvin hallussa, mutta tahti ei. Toisin sanoen se vain kaahottaa nyt keskikäyntiä sen sijaan, että venyttäisi itseään ja työskentelisi takaosallaan, kuten lisäyksessä kuuluu. Tee Elli muutama puolipidäte, mutta aktivoi sitä samalla pohkeella ylös ja eteen... Juuri noin! Hyvä!"
Laukka suomenhevosruunalla näytti melko raa'alta ja hätäiseltä, mutta se annettakoon anteeksi Ponnen taustat huomioonottaen. Kehotin Elliä jatkamaan laukkaa vielä pääty-ympyrälle, jossa ratsastaja saikin sen suunnilleen taas hallintaansa.
Loruli alkoi muutaman laukkapätkän myötä löytää kadoksissa olleen moottorinsa ja käyntilisäykset alkoivat näyttää aika hyviltä.
"Hyvä Felissa, kehu sitä! Nyt alkoi takapääkin vihdoin toimia, huomasitko? Voit seuraavalla laukkasuoralla koittaa vähän säädellä laukkaa."

Laukkojen jälkeen jatkettiin yhä samantapaista harjoitusta, joskin käyntisivulle tehtäisiin nyt temponvaihteluita lisäysten sijaan ja laukkasivulla otettiin puolestaan lisäys ravissa.
"Nyt saatte valita teettekö lisäyksen harjoitus- vai kevyessä ravissa. Kumpi tuntuu helpommalta. Suosittelen silti harjoitusravia, sillä siinä pääsette paremmin tuntemaan hevosen liikkeet. Täällä toisella pitkällä sivulla ratsastetaan käyntiä oikein huolellisesti. Voitte ensin vähän hidastaa sitä ja sitten taas nopeuttaa. Lyhyille sivuille sitten voltteja niin päästään jo aloittamaan loppuverkkojakin."
Ponne yllätti ravilisäyksissä ja alkoi selvästi miettiä mitä se Elli siellä selässä siltä oikein halusi. Temmonvaihtelut käynnissä tekivät sille selvästi hyvää ja voisikin olla hyvä idea aloittaa seuraavalla kerralla niillä. Loruli alkoi jo hieman hyytyä ravilisäyksissä vaikka se oli vasta lämmennyt laukoista. Tammalla oli kunto vielä silminnähden alhaalla ja sitkeä treeni palautumispäivät mukaan lukien tekevät sille varmasti hyvää. Voisin suositella myös hierojaa helpottamaan tiineyden aikana jumiutuneita lihaksia.

Päiväkirjamerkintä 25.03.2017, kirjoittanut omistaja

Alkuvuodelle odoteltiin lähes kymmentä uutta Tuiskulavarsaa, joiden jokaisen syntymää hämmästeltiin kuin kyseessä olisi ollut kasvattajatädin ensimmäiset varsat. Olkia kului varsomiskarsinoissa siihen tahtiin, että lähialueen karjatilalliset soittelivat huolissaan ja ihmettelivät, millä he eläimensä kuivittavat koko lopun pitkän vuoden! Unet ovat myös jääneet melko vähäisiksi, kun tallissa on saanut rampata katsomassa tilanteiden kehittymistä ja varsomiskameran tarkkuudessa ja kuvanlaadussa on hieman havaittu puutteita. Ja nyt näin maaliskuun loppupuolella ollessa, tallissa on kasvamassa yhdeksän toinen toistaan lupaavampaa varsaa, joiden kanssa on nähty myös melkoinen värien kirjo. Ilman eläinlääkäriäkin selvittiin suurimmassa osassa tapauksista.

Vuoden 2017 seitsemäs varsa oli yhdistelmästä Tuiskulan Kaskisavu – Jukolan Lorulikka. Kyseessä oli molemmille hevosille ensimmäinen jälkeläinen, joten melko pienin odotuksin, mutta kovasti jännittyneenä tiineysaikaa seurattiin ja varsomista odotettiin. Ori itsekin on vielä aika nuori, mutta sukunsa puolesta sopi mielestäni todella kivasti Lorulle, joka taas oli ehtinyt melko vanhaksi ensimmäistä varsomista ajatellen. Varsominen sujui kuitenkin kuin oppikirjoissa ja Loru oli todella hyvä emä varsalleen. Tummanpunarautiaan tammavarsan nimeksi piti ensin tulla Tuiskulan Loruilija, mutta typosin sen useampaan kertaan Loruliljaksi ja sellaiseksi se myös lopulta rekisteröitiin. Reipas ja utelias erikoisella piirrolla varustettu tammavarsa on ehdottomasti yksi kauneimpia näkemiäni. Lempinimeltään Liljaksi ristitty tamma jää meille Tuiskulaan kasvamaan ja sen kanssa tähdätään tulevaisuudessa vanhempiensa tavoin kouluaitojen sisälle.