I. Hittolainen oli punarautias suomenhevosori, joka kasvoi kaikkien odotusten mukaisesti isänsä tapaan vähän yli 160 cm korkeaksi. Orin kasvattaja yritti kovasti tehdä Hittolaisesta ravihevosta, mutta juoksu ei kulkenut ja ori tuntui vain jäävän kilpakumppanien jalkoihin. Se muuttuikin luonteeltaan nopeasti melko epävarmaksi ja alkoi turhautuessaan näykkiä ja potkia. Kasvattaja päätyi myymään mielestään pahatapaisen ja virattoman orin lähes pilkkahinnalla, jolloin Hittolaisen osti pienikokoinen, mutta kokenut kenttäratsastaja Annastina Koski, joka näki orissa potentiaalia. Hittolainen muuttuikin kovan työn tuloksena kuin eri hevoseksi, kun se sai mielekästä tekemistä maastoradoilta ja itsevarman ratsastajan. Ravitaustastaan huolimatta ori kunnostautuikin omistajansa kanssa kenttäratsastuksen saralla saavuttaen jopa kaksi SM-mitalia. Hittolainen myös kantakirjattiin R-suunnalle II-palkinnolla ja siitä jäi useita hienoja varsoja, yhteensä 8 oria ja 13 tammaa, joista suurin osa toimii nykyään ratsastuskoulukäytössä. Ori lopetettiin sen ollessa jo 26-vuotias sen vietettyä useampia vuosia vain oloneuvoksena.

II. Hiittinheitto oli vaaleanpunarautias 163 cm korkea ravisukuinen ori, jonka ennätys oli 1.21,8aly ja voittosumma 274 350 euroa. Sen hienosti nousussa ollut raviura katkesi kuitenkin harmilliseen loukkaantumiseen, josta orin jalka ei ikinä palautunut ennalleen. Heitto siirtyikin jo melko nuorena jalostuskäyttöön ja omistajansa vaimon maastoratsuksi. Luonteeltaan se oli ruunamaisen leppoisa ori. Heitto kantakirjattiin J-suunalle II-palkinnolle ja vaikka se edustikin todella yleistä ravisukua, käytettiin sitä kohtalaisen paljon jalostukseen ja siitä jäi yli 40 varsaa. Ori lopetettiin 23-vuotiaana sen jalkojen mentyä todella huonoon kuntoon.

IE. Upea Ursula on hienon raviuran tehnyt musta suomenhevostamma, jonka ennätys oli 1.29,5ake ja voittosumma 16 450 euroa. Luonteeltaan Ursula oli melkoinen tammamainen känkkäränkkä, jota tallityöntekijät eivät ikinä halunneet käsitellä yhtään ylimääräistä. Ursulasta jäi kuusi varsaa, joista yksi on ori, kaksi ruunaa ja loput tammoja. Kaikki varsat on nuorena ravikoulutettu ja niiden kanssa on aloitettu kilpailemaan raveissa, mutta vain kaksi menestyi paremmin ja neljä siirtyi ratsun tehtäviin. Varsojen kanssa tamma oli todella suojelevainen ja huolehti niistä vähän turhankin hyvin, pitäen ihmiset loitolla. Ursula lopetettiin 21-vuotiaana vaikean ähkyn seurauksena.

E. Vaikkasittenii eli Nipsu on rautias ratsutamma, jolta löytyy korkeutta 159 cm. Tamma on kantakirjattu R-suunalle I-palkinnolla ja se on saanut myös jälkeläispalkinnon menestyneiden varsojensa ansiosta. Luonteeltaan Nipsu on lempeä ja kiltti tamma, joka nyt vanhoilla päivillään toimii lähinnä maastoratsuna ja paimentaa tallin nuorempia hevosia. Omia varsoja sille ei enää tehdä, nykyiset kahdeksan saavat riittää, vaikka se onkin ollut todella hyvä emä kaikille varsoilleen. Nipsun varsoista 4 on tammoja, 2 ruunia ja kaksi jätetty oriksi. Toinen orivarsa on kuin meidän Hittavaisen vastakohta, musta ja lähes pienhevoskokoinen. Nuorempana Nipsu kilpaili omistajansa tyttärien kanssa vaihtelevalla menestyksellä este- ja kouluratsastuksessa aluetasolla. Se on myös opetettu aikanaan ajolle, mutta raveissa tai valjakkoajossa sen kanssa ei ole kilpailtu.

EI. Hymyheikki oli todella komea R-suunnalle huippupisteille kantakirjattu punarautias ori, joka tuntuu nykyään löytyvän lähes jokaisen ratsastuskilpailuissa menestyvän suomenhevosen suvusta. Orilla oli kaikissa jaloissa korkeat sukat sekä leveä läsi, joka ulottui toisen silmän yli tehden siitä herasilmän. Heikin kanssa kilpailtiin menestyen aluetasolla niin koulu-, este- kuin kenttäratsastuksessakin. Ehdittiinpä sen kanssa vanhoilla päivillä myös startata valjakkoajossa. Kyseessä olikin melkoinen monitoimihevonen, joka sai koko elämänsä ajan olla saman ihmisen silmäteränä. Heikistä jäi yhteensä 25 varsaa, 13 tammaa ja 12 oria. Luonteeltaan ori oli hyvätapainen, mutta orimaiseen tapaan todella kovasti tammojen perään. Heikki päästettiin vihreämmille laitumille 27-vuotiaana sen yleiskunnon heikennyttyä.

EE. Päällepäsmäri oli ratsusuokiksi melko pienikokoinen vaaleanrautias tamma, jonka säkäkorkeus oli 154 senttiä. Päällepäsmäri myytiin kasvattajaltaan 3-vuotiaana paikalliseen ratsastuskouluun, jossa se viettikin suurimman osan elämästään ollen erittäin suosittu hevonen tuntiratsastajien keskuudessa. Se nimittäin sopi helppoutensa puolesta ihan aloittelijoille, mutta sillä oli kuitenkin haasteita annettavana myös kokeneemmille ratsastajille, varsinkin esteratsastuksessa. Tamman kanssa ei juurikaan kilpailtu tallin omia harjoituskisoja ja lähialueen seurakisoja enempää. Päällepäsmäri myytiin 17-vuotiaana eläkekotiin, jossa se varsotettiin kahdesti. Tammavarsa Vaikkasittenii sai jäädä kotiin, mutta orivarsa Pirunpäsmäri myytiin. Päällepäsmäri lopetettiin 24-vuotiaana pahaksi edenneen kaviokuumeen vuoksi.

Maastoestevalmennus - valmentajana Jannica

Kaahailijatankkerin ja felissan yhteistyötä oli mielenkiintoista seurata kentällä käydyssä alkuverryttelyssä, tai pikemminkin molempien herättelyssä. Lämmin aurinkoinen kevätkeli oli saanut molemmat lomamoodiin ja nainen sai tosissaan pyytää oria eteen, että se olisi osoittanut edes pienintä kiinnostusta estekoulua kohtaan. Kentälle asetellut pienet pystyesteet eivät jaksaneet oria innostaa niin kauan kun ei näköpiiriin isompia ilmestyisi. Tehtyänne reippaan määrän taivutusta, asetusta ja eteenpyrkimystä vaativia tehtäviä sait nostaa laukan ja tehdä laukassa esteiden ympärille muutamia ympyröitä. Niiden jälkeen tultiin pientä 60cm esterataa muutaman kerran, joka käsitti neljä estettä tiukoilla linjoilla suoralla uralla ja kaksi kokorataleikkaalla molemmista suunnista tullen. Verkkahypyt sujuivat helposti ja saitte kävellä maastoradalle siirtymisen ajan, koska ori hengästyi lämpimän kelin takia helpommin kuin normaalisti ja ratsastajallekin suotiin juomatauko hevosen tavoin ennen maastoesteille siirtymistä treenin kestettyä siinä vaiheessa jo lähes tunnin kahdenkymmenen asteen lämmössä.

Kävimme ensin tutustumassa kävellen koko rataan, teille se toki oli tuttu, mutta minulle valmentajana ei ja oli tärkeää nähdä kokonaiskuva ennen kuin lähdettiin hyppäämään. Saitte ottaa pienellä pellolla tai verkka-alueella vielä muutamaa verryttelyyn tehtyä maastoestettä samalla tehden siirtymisiä, nyt alkoi Taavistakin kuoriutumaan maastoguru, joka teki mielellään töitä pienilläkin esteillä, mutta ei kuitenkaan hätiköinyt liikaa. Puuttuvat hokit korvattiin vielä nopeasti uusilla ja sitten oltiinkin valmiita radalle. Kävelyn jälkeen suuntasimme ensimmäisenä vesiesteelle, joka sujui helposti ja sen pitikin olla helpoimmasta päästä, joten se jätettiin rauhaan melko pian. Seuraavaksi siirryttiin banketille, jossa nähtiin ensiyrityksillä mielenkiintoisia lähestymisiä ja suorituksia, mutta pysyi ori sentään pystyssä, vaikka sitäkin ehdin jo epäillä ekoilla yrityksillä. Risuesteellä Taavi hyppäsi reippaasti ja aikailematta esteen ylitse, joten siirryimme heti tukeille.

Niistä jätettiin matalin hyppäämättä ja saitte tehdä ympyrätyöskentelyä pienellä ympyrällä annetun tilan puitteissa töitä ensin keskimmäisellä noin 60-senttisellä tukilla ja lopuksi otettiin vielä 80-senttistä tukkia ympyrällä, jonka jälkeen saitte siirtyä tulemaan suoralla linjalla sitä korotettuna kymmenellä sentillä. Suoriuduitte annetusta tehtävästä oikein hyvin ja myös hypyt alamäkeen toiseen suuntaan sujuivat ongelmitta, vaikka ori epäröikin ensimmäisellä kerralla hieman. Seuraavana radalla oli trakehner-este, joka meni sen verran hyvin että suuntasimme maaojalle. Senkin ylitse tuli sen verran komea ja helpon oloinen suoritus, että viimeiselle esteelle kävi tie. Tynnyrikään ei kokeneelle ratsukolle tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Sen verran oli kuitenkin tynnyrin takana oleva maa vielä kostea kevään sulavesistä, että emme korkeimmillaan sitä ottaneet lainkaan.

Hypättyänne kaikki radan esteet kerran pidettiin kävelytauko, koska ori oli jo todella hengästynyt ja hikinorot valuivat lihaksikkaalta kaulalta etujalkoihin. Hetken käveltyänne jatkettiin vielä treeniä. Vauhtia orissa riitti kyllä yhä, sitä ei käynyt kieltäminen. Ammeellakin hypyt olivat rohkeita ja reippaita, vaikka suurimmalle korkeudelle asetettu este näytti omasta mielestäni jättimäiseltä valkohailta, joka muuten myös löytyi vesiesteen kiertoreitiltä sillan pielestä. Sitä piti Taavinkin sivusilmällä vilkaista, mutta toki ori muisti estejohteen edellissyksystä vielä hyvin, vaikka se oli suhteellisen uusi. Taisi enemmän olla ratsastaja, joka jäi tuijottamaan hain avonaiseen kitaan. Lopuksi otettiin tynnyrin ja tukkien linjaa vielä muutamaan kertaan, ylämäkeen sitä ei otettu tuon kosteahkon pohjan vuoksi tänään. Vesiesteellä olisi ori pulikoinut pidempäänkin mukavan lämpimässä kelissä, mutta harmikseen se joutui sieltä tulemaan pois suurempia kahlailuja suorittamasta, olihan nyt vasta kuitenkin toukokuu, eikä orin sopinut sairastua ennen laatuarvostelua, joka oli rankka koitos jo muutenkin! Loppuverryttelyssä keskityttiin kuumentuneen orin rentouttamiseen ja sait tarjota sille hieman rennompaa tuntumaa. Ennen loppukäyntejä saitte vielä tehdä paljon voltteja ja ympyröitä, jolloin Taavikin keskittyi ja jätti sähläämisen vähemmälle.