Päiväkirjamerkintä 25. syyskuuta 2016, kirjoittanut omistaja

Valjakkopiireissä aktiivinen ystäväni Creimeide erehtyi kerran sanomaan ääneen, että valjakkopainotteinen suomenhevonen voisi olla kiva. Olin salamana paikalla kauppaamassa hänelle tietysti varsaa Marengista, jolla oli kilpailukokemusta valjakosta ja suuria suunnitelmia valjakkoajojaoksen laatuarvostelua ajatellen. Orin valinta tuottikin hieman hankaluuksia, koska Tuiskulassa ei ollut ainuttakaan valjakkoa kilpaillutta oria, jolla olisi vielä sopivan mittainen suku. Rätvänän Krokantti oli kuitenkin sukunsa puolesta mielenkiintoinen valinta ja koska oria on ajettu nuorempana ennen ratsutusta, uskoin sen taipuvan kärryjen eteen uudelleen vielä vanhemmallakin iällä. Astutuksen ja varsan syntymän välillä Krokantin kanssa ehdittiinkin kilpailla valjakkoajossa 20 sijoituksen verran. Rautias tammavarsa oli jo syntyessään varsin suloinen ja koska jälkiruokateemalla jatkettiin, sai varsa nimekseen Tuulihattu.

Päiväkirjamerkintä 3. helmikuuta 2016, kirjoittanut omistaja

Marengin orivalintoja miettiessä katseeni kohdistui aina uudelleen omaan oriini Saunakauhaan, joka on kilpaillut varsin menestyksekkäästi kouluratsastuksessa. Astutus sujui ongelmitta ja Marenki tiinehtyi ensimmäisellä yrityksellä. Pitkän odotuksen jälkeen Marenki varsoi rautiaan tammavarsan, joka nimettiin Kaneliksi. Vaikka kaikki varsat olisi ihana pitää itsellä, pitää asioissa olla myös joku tolkku eikä tallia voi laajentaa loputtomiin. Niin Kaneli päätyi muutaman muun varsan kanssa myytävien listalle etsimään kilpailemisesta ja jalostuksesta kiinnostunutta uutta kotia. Pian Adinan omistava Jannica ottikin minuun yhteyttä ja kertoi olevansa kovasti kiinnostunut Kanelista. Tamma oli silloin vasta maitovarsa, mutta kaupat tehtiin ja Kaneli pääsi vieroitusajan jälkeen muuttamaan Adinaan Jannican hellään huomaan. Mielenkiintoista seurata varsan kuulumisia ja nähdä kasvaako siitä lainkaan emänsä oloinen!

Kouluvalmennus 3. heinäkuuta 2016, valmentaja Bris

Tänään kävin valmentamassa felissaa ja hänen syötävän suloista tammaansa Fiktion Marenkia. Alkuun Marenki oli hieman tahmea ja felissa sai lämmitellä sitä kunnolla tekemällä paljon puolipidätteitä, voltteja ja ympyröitä. Kun Marenki oli saatu kunnolla lämmiteltyä, missä kesti yllättävän kauan, aloitimme harjoittelemaan siirtymistä peruutuksesta suoraan raviin. Marenki oli hienosti kuulolla ja asteli tarkkaavaisena kuunnellen ratsastajaa, mutta ensimmäisellä kerralla se kuitenkin nosti ravin käynnin kautta. Pyysin felissaa korjaamaan vielä kyynärpään kulmaa hiukan ja pyytämään Marenkia rohkeammin eteenpäin. Tamma epäröi vielä hiukan, mutta sai kuitenkin nopeasti jutun juonesta kiinni. Vielä muutaman toiston jälkeen liike oli jo erittäin onnistunut. Toivotin ratsukolle mukavaa loppukesää ja jätin heidät tekemään itsenäisiä loppuverryttelyitä.

Päiväkirjamerkintä 20. joulukuuta 2016, kirjoittanut omistaja

Marenki ei ole ehtinyt meillä vielä kauaa asuakaan, mutta kun tamma kerran on sukunsa puolesta kantakirjakelpoinen, niin pitihän se tietysti heti kantakirjattavaksi ilmoittaa! Tunsin itseni kyllä hieman hulluksi, kun päätin ilmoittaa tamman tilaisuuteen, joka olisi juuri ennen joulua. Ihan kuin muita jouluvalmisteluja ei olisi tarpeeksi, niin puunaa nyt vielä yksi hevonen edustuskuntoon ja kuskaa se VSR:n kantakirjatuomareiden tarkan silmän alle. Ratsu-suunnalle ilmoitettu tammani sai tuomareilta hienon pisterivin 17 – 16 – 15 – 16, mikä tekee yhteensä 64 pistettä. Varsin kiva tulos sh-kantakirjan tavat tuntien. Ja mikä parasta, Marenki käyttäytyi todella edustuskelpoisesti koko tilaisuuden ajan ja sitä oli ilo käsitellä. Pikkuhiljaa tamman kilpailu-ura alkaa olla loppusuoralla ja sen jälkeen onkin varsojen vuoro!

Päiväkirjamerkintä 11. marraskuuta 2015, kirjoittanut omistaja

Marenki on sokerista ja kananmunan valkuaisista valmistettu kuiva ja makea leivonnainen. Fiktion Marenki sitten taas on komean kokoinen punarautias suomenhevostamma, jonka suvusta löytyy monenlaisia hienoja hevosia. Eikä se itsekään ole yhtään sen huonompi, päinvastoin, se on perinyt hyviä ominaisuuksia niin isältään kuin emältäänkin. Fiktiossa järjestettiin loppusyksystä suuri kasvattimyynti, jossa myytiin monipuolisesti erilaisia suomenhevosia. Itse seurasin kauppojen kulkua alusta asti löytämättä ”sitä oikeaa”, mahdollisesti tulevaa Tuiskulan ensimmäistä Fiktiolaista suomenhevosta. Myytäviä hevosia oli enää neljä ja ehdin jo hyväksyä ajatuksen, ettei näistä löytynyt meille sopivaa hevosta. Milja kuitenkin lisäsi kaksi hevosta myyntiin, joista toinen oli valloittava Marenki-tamma. Sen sukuun tarkemmin tutustuttuani kirjoitin Miljalle ostotarjouksen ja sovimme koeratsastuksesta. Marenki oli vielä parempi, kuin myynti-ilmoituksesta olin ymmärtänyt, joten pakkasin sen ilomielin hevosautoon kohti Tuiskulaa. Tulevaisuuden tavoitteenamme on kilpailla 40 sijoitusta sekä krj:n että vvj:n alaisista kilpailuista, sekä osallistua suomenhevosten laatuarvosteluun. Muutaman suloisen varsankin Marenki saa pyöräyttää.