I. Donegan on komea voikonkirjava ori, joka on tehnyt hienon uran kouluratsastuksessa kasvattajansa Ríona Donnellyn kanssa. Orilla on erittäin rauhallinen ja varma luonne, jonka ansiosta siitä onkin tullut suosittu tammanomistajien silmissä. Ríona Donnellyllä oli suuret suunnitelmat Don-orilinjan jatkamiselle, mutta hän sairastui vanhemmiten vakavasti ja joutui lopettamaan kasvatustoiminnan, jolloin sekä Donegan, että sen varsa Donovan tulivat myyntiin. Doneganilla on 19 varsaa ja se on periyttänyt runsaita vuohiskarvoja ja jouhia, sekä hyviä hermoja vähän heikompiluonteisemmillekin tammoille käytettynä. Ori asuu viimeisen tiedon mukaan ruunattuna Irlannissa Broganin perheen äidin ja tytärten ratsuna pikkukisoissa menestyen.

II. Dwayne oli melko suuri ruunivoikonkirjava ori, joka oli nuoruusvuotensa kasvanut laumassa ilman koulutusta tai ihmisen vaatimuksia. Koko lauman tullessa myyntiin Ríona Donnelly kuitenkin kiinnostui orista toki sen värinkin takia, mutta myös sen rauhallisuuden ja seurallisuutensa vuoksi. Ríona Donnelly osti orin lähinnä jalostuskäyttöä varten, mutta kilpaili sen kanssa silti muutaman kauden kouluratsastuksessa. Dwayne asui loppuelämänsä Donnellyn tallissa ja siitä jäi tiettävästi 13 varsaa, kun laumassa syntyneistä ei saatu koskaan tarkkaa selvyyttä. Ori lopetettiin vanhuuden tuomien jalkavaivojen vuoksi.

IE. Cassidy on Lúcas Finneganin kasvattama rautiaankirjava tamma, jonka Ríona Donnelly osti tamman ollessa 8-vuotias. Cassidy on varsonut kuusi varsaa, joista vain yksi oli ori. Tamman kanssa on kilpailtu noviisi-tasolla valjakkoajossa ja helpoissa kouluratsastusluokissa, mutta enemmän se on saanut keskittyä varsomiseen ja varsoistaan huolehtimiseen. Luonteeltaan Cassidy on vähän hapan, muttei missään nimessä ilkeä. Ríona Donnellyn lopettaessa kasvatustoiminnan tamma myytiin läheiselle ratsastuskoululle, jonne se ei valitettavasti oikein sopinut. Cassidy myytiinkin taas melko nopeasti ja nyt se viettää eläkepäiviä Arklow’ssa kolmen hevosen pikkutallissa ja on varsonut vielä kerran.

E. Lennan on Ríona Donnellyn kasvattama lähes ponikokoinen rautias tamma, joka varsoi kasvattajallaan ollessa kahdesti ennen kuin Ríonan siskontytär osti tamman kilpailukäyttöön. Lennanin kanssa on kilpailtu valjakkoajossa hyvällä menestyksellä meriittinä Irlannincobien valjakkomestaruuksien hopea parin vuoden takaa. Nykyinen omistaja kuvaili Lennania luonteeltaan erittäin tammamaiseksi ja sellaiseksi yhden ihmisen hevoseksi, jonka kaveriksi pääseminen vie aikaa, mutta on sen vaivan arvoista. Omistaja ei vielä osannut sanoa, onko tammalle tulossa lisää jälkikasvua mutta toistaiseksi he keskittyvät ainakin vain kilpailemiseen.

EI. Larkin oli tavallista cobia raskasrakenteisempi ja erittäin runsailla vuohiskarvoilla varusteltu Briteissä asuva ori, jota on Irlannin puolella käytetty tammoilla harvemmin ja vain pakasteena. Brittien puolella ori kuitenkin oli suosittu ja siitä jäikin lähes varsaa, joiden joukossa on muutama nykypäivänä menestynyt jalostusori. Monet tammanomistajat jättivät valitettavasti orin haastavan luonteen kokonaan huomioimatta sokaistuessaan sen rakenteeseen ja runsaisiin vuohiskarvoihin, jolloin lopputuloksena on ollut valitettavasti myös luonteeltaan täysin rotumääritelmän vastaisia hevosia. Larkin oli ajokoulutettu, mutta sen kanssa on valjakkokilpailuiden sijaan ajettu lähinnä näytösluonteisesti erilaisissa tapahtumissa.

EE. Quinlan oli ruunikko ponikokoinen tamma, jota sen omistaja Ríona Donnelly ei aikonut ollenkaan käyttää jalostukseen tamman liian kevyeen rakenteen vuoksi. Lopulta löytyi kuitenkin sopivan oloinen ori Larkin, jota uskallettiin lempeälle Quinlanille käyttää. Quinlan varsoi Larkinista kaksi tammavarsaa. Quinlanin kanssa kilpailtiin vaihtelevalla menestyksellä parivaljakossa, mutta ystävällisen ja rauhallisen luonteensa vuoksi sitä käytettiin enemmän terapiaratsuna jonka lisäksi se toimi myös pari vuotta lasten ponikerhossa opetusratsuna.

Valjakkovalmennus, valmentaja Hamzi

Felissa oli juuri aloittanut komean irlannincoborinsa kanssa verryttelyt kun pyyhälsin paikalle. Tervehdin valjakkoa ja siirryin keskemmälle kenttää rakentelemaan tehtävärataa. Valmennuksessa keskityttäisiin tänään tarkkuutta vaativiin tehtäviin, eli pujottelemaan porteista ynnä muuta sellaista. Valjakon verryteltyä ja hieman kävelty pitkin ohjin, pyysin Felissaa aloittamaan tehtävän. Kentällä oli kolme porttia. Pyysin valjakkoa tulemaan sen ensin käynnissä ja kun käännökset sujuisivat, siirryttäisiin raviin ja jopa laukkaan. Alussa Felissa sai hieman enemmän patistaa Oivaa liikkumaan eteenpäin ja taipumaan käännöksissä, mutta hetkellisen tahtojen taistelun jälkeen Oiva alkoi liikkua valjakkohevoseksi hyvällä tahdilla ja hyvässä muodossa. Käynnin jälkeen tehtiin muutama portti ravissa, ja kun pallot pysyivät paikoillaan, siirryttiin laukkaan. Laukassa tuli muutama turhan tiukka käännös ja pienet punaiset pallot tippuivat kannattimiltaan useammin kuin olisi tarvinnut. Pidätteiden ja tarkemman ohjauksen avulla tehtävä saatiin kunnialla, ilman virheitä vietyä läpi, eikä Oivan myöhässä löytyneeseen vauhtiin tarvinnut isommin puuttua.

Felissa sai itsenäisesti loppuverrytellä Oivan kanssa. Samalla itse korjasin rakennelmani omille paikoilleen ja jäin sitten seuraamaan valjakon työskentelyä loppu ajaksi.

Valjakkovalmennus, valmentaja Marsen

Tänään valmennettavinani oli felissa komean Oivansa kanssa. Tänään oli tarkoitus treenata valjakkoa koulukokeen muodossa. Alkuverkassa Oiva liikkui mukavasti eteenpäin, se olisi mielellään lennokkaasti vain ravaillut pitkin kenttää ja felissa sai todella houkutella oriaan tekemään käynti-ravi siirtymisiä. Oiva teki aina käynnistä räjähtävän lähdön raviin ja muutamat askeleet olivat hieman epämääräisiä. Kun siirtymisiä harjoitettiin tarpeeksi kauan, alkoi Oivakin viimein nöyrtymään ja siirtymiset olivat huomattavasti nätimpiä. Teimme molempiin suuntiin parit ympyrät. Oiva vaikutti ainakin näin alussa hieman jäykältä ja taipui varsin vastahakoisesti. Oikea suunta oli orille paljon helpompi. Aikamme työstettyä vasenta kierrosta alkoi vaadittavaa taipuisuutta löytyä. Alkuun harjoittelimme kolmikaarista kiemurauraa, josta siirryimme sujuvasti tempon lisäyksiin. Onneksi teimme alkuun ympyräharkkaa, koska taipumista vaadittiin kolmikaarisella. Kuten ympyräharkan lopussa löytyi hyvää taipumista, ei se ollut mihinkään kadonnut myöskään tässä tehtävässä. Kaaretkin näyttivät juuri siltä kuin kuuluivat, kaarilta, eikä epämääräisiltä kiemurteluilta. Lävistäjällä treenailimme tempon lisäyksiä ja nyt Oiva sai näyttää räjähtäviä lähtöjään hieman hallitummin. Nyt ei ne eivät enää tuntuneet oria kiinnostavan, kun ei niitä kerran saanut alkuverkassakaan tehdä. Felissan määrätietoisella ohjastuksella alkoi Oiva tekemään yllättävän hienoja lisäyksiä. Pian Oiva pääsikin tempojen lisäysten makuun, joten päätin hieman sekoittaa pakkaa ottamalla loppuun pysähdyksiä ja peruutuksia. Tästähän Oiva hieman otti taas hernettä nenään, juuri kun oli päästy työskentelemään edes hieman vauhdikkaammin, piti taas malttaa ja jarruttaa. Felissa sai alkuun todella tehdä töitä, mutta sitkeä yrittäminen kannatti, koska Oiva pian herkistyi pidätteille ja malttoi suorittaa loputkin tehtävät kunnialla.

Valjakkovalmennus, valmentaja Nerita

Upea irlannincob Donovan, eli Oiva, käveli nätisti kärryt perässään kentälle. Valjakko oli jo lämmitellyt, joten pääsimme heti asiaan. Tänään keskittyisimme ravityöskentelyyn ja kuvioihin. Alkuun pyysin valjakkoa tekemään pysähdykset muutamissa eri kohdissa. Oiva ei olisi oikein tahtonut seistä paikoillaan, joten pysähdyksiä otettiin vähän enemmän. Lopulta ori malttoikin seistä nätisti paikoillaan ja lähteä vasta pyynnöstä eteenpäin. Sitten siirryttiinkin raviin. Alkuun etsittiin sopiva harjoitusravi, josta tehtiin temponlisäyksiä. Oivalla oli taas ongelmia malttaa harjoitusravissa, mutta toistojen ja muutamien käyntiin siirtymisten jälkeen alkoi ori taas malttaa. Kun tehtävä sujui, tehtiin harjoitusravissa täyskaartoja. Tiet tahtoi alkuun mennä miten sattuu ja ori ei tahtonut millään asettua. Kun valjakko jäikin isolle voltille ja felissa sai asetuksen kuntoon, löytyi täyskaarron tietkin. Onnistuneen suorituksen jälkeen lopettelimme valmennuksen.

Valjakkovalmennus, valmentaja Nerita

Oiva ja felissa olivat toisen kerran valmennettavinani. Tällä kertaa olin jo rakentanut eräänlaisen tarkkuusradan valmiiksi. Rata koostui keilaporteista ja yhdestä puomi kulmaesteestä. Valjakko oli jo kävellyt, joten he ravailivat vielä vähän itsenäisesti. Sitten aloitettiin keilaporteilla käynnissä. Oiva yritti hiukan ravailla ja oikoa, mutta felissa taitavasti piti orin hallussaan. Joku pallo tippui keilan päältä, mutta suurimmaksi osaksi valjakko sujahti porteista nätisti. Sitten mentiin portteja ravissa, joka meni selkeästi paremmin kuin käynnissä. Oiva osasi vähän itsekin katsoa sopivia kohtia ja nyt yksikään pallo ei pudonnut muutamien toistojen aikana. Seuraavaksi siirryttiin kulmaesteelle. Ensin käynnissä puomit vähän kolisivat ja ori tahtoi taas rynniä eteenpäin. Seuraavalla kerralla mentiin ja rauhallisemmin, jonka jälkeen voitiin mennä ravissa. Oivan on selkeästi helpompi liikkua ravissa kuin käynnissä, koska nyt kulmatehtävä meni oikein näppärästi. Lopuksi vielä koko rata, joka meni melkein puhtaasti. Sen jälkeen valjakko käveli vielä loppuun.