Sama omistaja, uudet sivut

Estevalmennus, valmentajana VRL-14586

Tuiskulan Anselmi oli juuri sen näköinen kuin olinkin kyseisen suomenhevosen kuvitellut olevan. Vaalea, raamikas mutta kevytrakenteinen Anssi ravasi innokkaana kenttää ympäri omistajansa Felissa selässään. Minä kasasin kentälle simppelin linjan, jonka viimeinen este olisikin okseri. Sille saisi venyttää, mutta myös laskeutuminen olisi tärkeä juttu. Alkuravien jälkeen vaalea ori pyrähti laukkaan ratsastajan sitä niin kehottaessa. Ratsukko verrytteli isoilla ympyröillä esteiden lomassa, Anssi laukkasi rennosti ratsastajan kehuessa sitä vuolaasti myös ääneen.

Muutamat verryttelyhypyt loikattiin ohjaamalla hevonen kaarevasti keskelle linjaa ja hyppäämällä vain sen ensimmäinen osa yksittäisenä. Anssilla oli tekniikka hallussa ja ratsukon yhteispeli toimi saumattomasti niin alun pienillä ristikoilla kuin muutaman hypyn jälkeen myös pystyillä. Laukka rullasi hienosti, ja lämmittely sai hevoseen lisää puhtia. Anssi vaikutti vähän sellaiselta ujon puoleiselta hevoselta, jota vähän ehkä jännitti kentän keskellä seisova täysin vieras ihminen. Oman ihmisensä kanssa se taas näytti olevansa turvassa, hypyissä Anssi keskittyi kuuntelemaan ratsastajaansa sataprosenttisesti.

Muutaman lämmittelyhypyn sekä pienen käyntitauon jälkeen neuvoin ratsukon takaisin laukkaan ja tehtävien pariin. Linja alkoi suuntaa antavalla pystyllä, ja neljän laukka-askeleen jälkeen ylitettiin okseri. Helppo homma, kun pohjatyö on tehty hyvin. Ratsukko laukkasi muutaman ympyrän ennen linjalle lähtöä, jotta laukka saatiin kuntoon.

“Voit vähän muistutella laukan tahdista näpäkällä pohkeella, älä anna sen levitä vaan ennakoi!” Kun laukka oli ryhdikäs ja sen laatu tasainen, ohjasi Felissa hevosensa linjalle. Tehtävä sujui hyvin ja hevonen venyi hienosti kapealle okserille, mutta paketti meinasi levitä tehtävän jälkeen.

“Muista ratsastaa koko homma loppuun asti, kun kaviot irtoavat kentästä viimeisellä okserilla ei olla vielä maalissa! Tarkkana myös laskeutumisen kanssa, vahdi myös että laukka jatkuu laadukkaana.”

Linja alkoi sujua kun ratsukko sai siihen enemmän tuntumaa, esteiden noustessa ja okserin leventyessä Anssikin sai lisää itsevarmuutta ja Felissa muisti loppuun asti ratsastamisen ehdottoman tärkeyden.

Loppuverryttelyillä ravissa Anssi liikkui rentona ja reippaasti, vaikka olikin tehnyt töitä hikeen asti. Hyvän pätkän jälkeen kehotin Felissaa siirtämään ratsunsa käyntiin. Anssi sai pitkien ohjien myötä myös roimat taputukset ratsastajaltaan, kiitoksena onnistuneesta valmennuksesta.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut VRL-14586

Anssi seisoi käytävällä tallin viileydessä, silmät naulittuna minuun. Katselin sivummalta kun Felissa harjasi silmäteränsä kauttaaltaan, putsasi sen kaviot ja selvitteli harjan pienet takut. Tänään pyörittelisimme Anssia kentällä juoksutuksen tiimoilta. Pian Felissa huikkasi minut suitsimaan hevosen samalla kun hän itse lähti etsimään sivuohjia. Anssi katseli minua hieman epäluuloisena, kun avasin sen päitsien soljen ja nostin ne lepäämään hevosen kaulalle. Kuolaimet se otti suuhunsa muitta mukinoitta, Anssi tuntui keskittyvän enimmäkseen minun mulkoiluuni. Näpersin suitsien leuka- ja turpahihnat kiinni, ja Felissan pyynnöstä säppäsin hevosen jalkoihin vielä tummat suojat samaan aikaan kun hän asetteli juoksutusvyötä hevosen selkään ja napsautti vielä löysät sivuohjat paikoilleen.

Pian hevonen pyöräytettiin tallin lämmöstä kesäillan viileyteen, ja minä taluttelin sitä hetken käynnissä kentällä kuolainrenkaasta kiinni pitäen. Anssi tuntui vilkuilevan omistajansa perään, mutta tyytyi kävelemään minun vierelläni, kun tuttua naista ei näkynyt. Pian Felissa juoksi tallista juoksutusliinan kanssa, ja ohjasin Anssin kentän keskelle. Liina kiinnitettiin kapsonilla orin suitsiin samalla kun minä kiristin sivuohjia muutamalla pykälällä. Ryhdikäs ori lähti kävelemään suurella ympyrällä omistajattarensa ympärillä, ja minä siirryin sivummalle katsomaan. Anssi siirtyikin pian tahdikkaaseen raviin, jota työstettiin hetki molempiin suuntiin. Laukassa hevonen liikkui todella voimakkaasti, tehden välillä pieniä spurtteja ympyrällä.

Vaikka Anssi työskenteli liinassa vain noin puolisen tuntia, oli sen karva vyön alta märkä. Felissa ojensi liinan minulle, ja kävelimme orin kanssa pitkät leppoisat loppukäynnit pitkin suoraa uraa. Nyt se oli rennompi ja seurasi minua luottavaisesti, ja minä kehuin sitä ääneen kaulaa taputellen. Reilujen loppukäyntien jälkeen rento mutta väsynyt Anssi pääsi karsinaan odottamaan iltaheiniään, sillä kello lähenteli jo iltatallia, jossa olin luvannut auttaa. Anssi sai minulta vielä muutaman heppanamin ennekuin lähdin hakemaan muita hevosia yöpuulle.