• Etusivu
• Kasvatus

• Orit
• Tammat

Nimi	Aron LAC	Sukupuoli	Ori
Rotu	Welsh C	Syntymäaika	29.04.2013, 9v
Säkäkorkeus	134cm	3-vuotias	29.7.2014
Rekisterinumero	VH13-025-0058	Kasvattaja	L'amour aux Chevaux
Koulutustaso	re 100cm, me 90cm, HeB	Omistaja	Tea (VRL-12751)
Painotus	Yleispainotus	Väri	Ruunikko

Luonne

Ennen varsinaista esittelyä hieman historiaa. Oli aika hankkia ensimmäinen C-orini ja kyselin kasvattajia läpi. Mistään en löytänyt kasvattajaa, jolla olisi valmiita varsoja tai nuoria joten päätin ottaa riskin. Löysin mieluiseni yhdistelmän, josta varsan halusin ja päätin jälkeläisen varata, vaikka orin syntymisestä ei ollut takuuta. Se aamuinen puhelu oli yksi elämäni parhaista - ori tuli. Minua ei juurikaan kiinnostanut, miltä se näytti, se oli nyt minun orini. Ajattelin, että voihan sen ruunata, jos huonosti käy. Ei Roni se hienoin ja näyttävin tarhassa nököttäessään ole koskaan ollut, mutta erittäin rakas se minulle on aina ollut. Tähän oriin minulla on alusta alkaen ollut erityinen yhteys.

Lyhyesti sanottuna Ronia voisi kuvailla todelliseksi showmieheksi, joka rakastaa tammojen huomiota ja hieman liioitellusti pelkää kaikkea mikä pusikossa hiemankin rasahtaa.

Hoitaessa Ron on onneksi suurimmaksi osaksi todella kiltti. Se kuitenkin osaa myös temppuilla ja kun jokin hoidossa ei oria miellytä, ei se todellakaan pelkää näyttää sitä! Poni saattaa uhkailla, steppailla ja jopa näykkiä hieman, jos ei koe saavansa ansaitsemaansa kohtelua. Ori on hoitaessa aina valppaana ja seuraa ympäristöään korvat tötteröllä, välillä hirnuen innokkaasti esimerkiksi pihalla kävelevälle upealle tammalle tai salaperäisille kottikärryille, jotka olivat vaihtaneet paikkaa - Ronin mielestä tietysti hyvin mystisesti.

Riimunnarun päässä Ron ei jaksaisi yhtään käyttäytyä. Pitäisi muka seistä paikallaan tai kävellä rauhallisesti, kun viereisellä laitumella olisi kivoja tammoja? Taluttaessa ori lähinnä vain pöhiseekin jatkuvasti ympäriinsä steppaillen. Se hirnuu kaikelle erikoiselle, mutta erityisenä meluamisen kohteena ovat tietysti tammat, joille pitää huutaa ja esiintyä tullakseen varmasti huomatuksi..

Ron on niitä kouluratsuja jotka eivät anna mitään ilmaiseksi, mutta osaavan ratsastajan kanssa orin taidot pääsevät oikeuksiinsa ja se tottelee kiltisti. Oikeanlaisella ratsastajalla ori hakeutuu automaattisesti muotoon lämmettyään, mutta jos huomaa voivansa vain lompsia laiskasti eteenpäin niin myös tekee sen. Kouluratsuna on siis hyvällä ratsastajalla varsin mukava. Kuuliainen ja yhteistyöhaluinen ori onkin koulukiemuroissa oikea unelma, se kun todellakin yrittää parhaansa!

Esteillä Ron toimii hienosti ja hyppää kenen hyvänsä kanssa yli mistä tahansa - aina parhaansa tehden. Vain muurit kammottavat oria, ja niillä se saattaakin joskus kieltää. Matkaa voittava laukka on tämän pojan etuna esteiden välillä ja sitä toisinaan tarvitaankin. Vaikka Ron onkin varma hyppääjä ja ylittää lähes esteen kuin esteen, ei sen hyppytyylissä aina ole kehumista. Hidastempoinen hyppääminen tarvitseekin seurakseen nopean ja tehokkaan laukan, joka onneksi orilta löytyy. Kun ratsastaja osaa vaatia ponilta tarpeeksi, korjaantuu sen hyppytyylikin ja ori ylittää esteet kohtuullisen nätisti sekä hyvässä ajassa!

Maastossa pikkuherra toimii muuten hienosti, mutta näkee pelottavia mörköjä vähän joka pusikossa. Silloin ainoa hyvä vaihtoehto on tietysti mahdollisimman nopea pakeneminen! Ratsastajan onkin oltava tarkkana ja jätettävä ainakin omat pelkonsa tallille. Mikäs sen parempaa kuin hermoheikko ratsastaja ja vielä hermostuneempi ori...

Kisoissa ja uusissa paikoissa ori on melko samanlainen kuin kotona, mutta hiukan jännittyneenpi. Se tarkkailee ympäristöään, steppailee ja hirnuu, kun maastakäsin käsitellään. Kun ratsastaja laitetaan selkään, jaksaa ori kuitenkin keskittyä hieman paremmin. Suoritukset Ronilla sujuvat yleensä hyvin, sillä se keskittyyn tehtäviinsä ja jättää radan aikana tammat huomioimatta - yleensä ainakin.

Lastatessa kävelee yleensä lunkisti suoraan sisään, etenkin jos sisällä on jo valmiiksi kaveri. Matkustaa rauhallisesti, tosin saattaa hirnahdella, jos matkustaa kaverin kanssa tai haistaa/kuulee auton ulkopuolella mahdollisesti olevat hevoset, esimerkiksi kilpailupaikalla. Sosiaalinen ori matkustaakin mielellään kaverin kanssa ja yksin ollessaan saattaa pitää suurempaakin metakkaa.

Kengitys, eläinlääkärinkäynnit ja muut vastaavat toimenpiteet sujuvat Ronin kanssa hyvin. Käsittelijän on kuitenkin parempi olla välittämättä orin luimimisesta, hännän vispomisesta ja muusta uhkailusta, se vain kuuluu asiaan eikä herra oikeasti ole mitään tekemässä.

i. Cedion Dwfn Afon VWY-II, YLA2, KTK-III	ii. Caer Llion Dawn VWY-I, ERL-III, YLA2, KTK-I	iii. Champion's Duldsam VWY-II
		iie. VIR MVA Ch J'Fea YLA2, VWY-II, VWY-AB
	ie. Ch Cedion afon mai VWY-II, YLA2, KTK-III	iei. Rheibes Defod Ch
		iee. Pencocks Betrys VWY-II, VWY-A
e. Rhonanya LAC KTK-II, KRJ-II, VWY-II, ERJ-III, YLA2	ei. Ridhamhna Giotr Aengus Dawn VWY-II	eii. Seindorf Sir Angus -
		eie. Rhaib Nwyfre -
	ee. VIR MVA Ch Rhonwen Dawn VWY-II, YLA2, KRJ-I, KTK-II	eei. Wolfcult VWY-II, KRJ-II, YLA2, VWY-AB
		eee. Collfarn Rhosod VWY-C

Jälkeläiset
Synt - skp/nimi - emä - omistaja

15.02.2015	wC-t. Tuiskulan Neve	e. Tuiskulan Neidion	Tea (VRL-12751)
15.03.2015	wC-o. Cedion Sior Aneurin	e. Cedion Siowen	Tea (VRL-12751)
06.07.2015	wC-o. Amiral TV	e. Alexandra LAC	Hilde (VRL-14119)

Sijoitukset

Päiväkirja

Pk-merkintä, Inari (ukonhauta@hotmail.com)
Jouduin huomauttamaan perässäni korskahtelevalle poniorille jo viidettä kertaa sillä lyhyellä matkallamme tarhasta talliin. Hienoliikkeinen oripoika röyhisteli rintaansa kaikkien ohitse kulkemiemme lukuisien tarhojen tammoille, yrittäen samalla salakavalasti astua varpailleni jokaisella lennokkaalla askeleella. Nykäisin napakasti ketjuriimunnarusta aina, kun Roni sai päähänsä huutaa jollekulle tammoista. Osa tammoista kurkisteli uteliaana menoamme, toiset eivät edes korvaansa letkauttaneet - syöminen oli tärkeämpää. Sain kuitenkin ponipojan raahattua talliin, jossa se rauhoittui huomattavasti.
Olin päättänyt tänään vain tutustua Roniin, olihan hevonen täysin uusi minulle. Harjailin herrasmiestä pitkän aikaa, puhdistin kaviot huolellisesti ja selvitin myös jouhet sormieni avulla. Roni käyttäytyi kauniisti, jos mukaan ei laskettu niitä muutamaa kiljahdusta, kun karsinan ohitse tepasteli viirukas tallikissa tai pääskynen lehahti kattoparruihin rakentamasta pesästään. Päätin palkita orin viemällä sen syömään vihreätä tallipihan kulmalta alkavalta niityltä. Ronin syödessä mehukasta ruohoa antoisasti, istuskelin maassa sen vieressä heinänkorsi huulteni välissä.
Kun ruunikko alkoi saada tarpeekseen pienellä alueella seisoskelusta, vein sen takaisin tarhaan tammoille pöhisemisen saattelemana. Suljettuani tarhan portin jäin vielä hetkeksi katselemaan Ronin villiä pukkilaukkaa, josta se pian rauhoittui piehtaroimaan ja syömään.

Toinen touhuamispäivä Ronin kanssa (By Dora)
Tänään tulin jälleen viihdyttämään Ronia ja olin päättänyt jo aamusta, että tänään olisi vuorossa juoksutusta. Tietenkin esteiden hyppääminen tai maastolenkkikin olisivat olleet vaihtoehtoina, mutta minun teki mieli juoksuttaa joten poniparka päätyi liinan päähän. Aamupäivästä ei onneksi ollut vielä liian kuuma eikä ötököitäkään ollut hirveästi, joten olimme valinneet hyvän ajankohdan päätyä kentälle pyörimään. Alkuun Ron oli vähän tahmea ja liikkui löntystellen ympyrällä. Enemmän ponia olisi kiinnostanut kauempana tarhaavat toverit ja ruunikko kipityksensä lomasta hirnui hurjasti ja puisteli päätään.
"Laitetaanpas nyt vähän vauhtia niihin kinttuihin. Ravia!", huikkasin ja maiskuttelin ja poni lähti laiskaan raviin. Maiskuttelin vähän enemmän ja näytin kerran juoksutusraippaa, joka toi hurjasti lisää intoa Ronin askeleisiin. Raippaa en kertaakaan joutunut käyttämään - sen näyttäminen riitti oikein hyvin ruunikolle kannustukseksi ja motivaatioksi. Ponin ravatessa pienentelin ja suurentelin välillä juoksutusympyrää sekä pidin huolen, ettei Ron yrittänyt lähteä ryntäilemään ympäri kenttää. Ori oli kuitenkin erittäin kiltisti ja juoksi hyvin molempiin suuntiin. Ravipätkien jälkeen pyysin jälleen käyntiä ja poni sai tepsutella reippaasti hetken ajan. Loppuun otettiin myös laukkaakin ja Ron lähti pierupukituksen siivittämänä reippaaseen neliin heti sitä pyytäessäni. Alkuun tuntui, että laukka oli ehkä vähän turhan reipasta mutta suurentaessani ympyrää vauhtikin palasi tasaiseksi ja sopivaksi. Taas Ron sai juosta molempiin suuntiin ja minä muuttelin ympyrän halkaisijan kokoa sekä välillä toppuuttelin vauhtia. Juoksutusrumban jälkeen harjasin nelijalan jälleen ulkona, kylmäsin sen kinttuja sekä märällä sienellä hieroin myös ponin kaulaa, ryntäitä ja kainaloita. Ron ei vettä juurikaan arastellut ja seisoi nätisti paikoillaan, kun minä leikin vesileikkejä. Hyvien viilennysten jälkeen napsautin riimunnarun kiinni riimuun ja vein orin syömään vihreää tarhaan. Autoin vielä ponijuttujen jälkeen vähän tallilla - siivosin tietysti omat jälkeni, lakaisin vähän tallikäytävää ja ennen lähtöäni autoin vielä päiväheinien jakamisessa. Ronin tarhaan heiniä viedessäni sujautin ponille myös yhden porkkanan herkuksi ja jätin ruunikon sitten natustelemaan sitä sekä heiniään kaikessa rauhassa.

Ensimmäinen touhuamispäivä Ronin kanssa (By Dora)
"No voi hellanlettas kun olet komea poika!", lörpöttelin riimunnarun päässä pörisevälle welshille, joka katseli minua tummilla silmillään tarkkaavaisesti. Olin lupautunut tulemaan kahtena päivänä hoitamaan Ron-oria sen omistajan ollessa viikonlopun mittaisella kisamatkalla. Talutin tempoilevan seuralaiseni harjauspuomille - pikkuori puhisi ja melusi minkä kerkesi nähdessään kauempana olevassa tarhassa naisväenedustajan. Orin pörräys oli aika huvittavaa katseltavaa, vaikka Ronia piti hiukan toruakin kun se ei enää meinannut kävellä ollenkaan samaan suuntaan kuin minä. Harjasin ruunikon läpi ja suin sen jouhetkin harjakamman ja sormieni avulla selviksi. Otsatukan nyhjäämistä poitsu ei arvostanut vaan luimisteli korviaan ja lonksutteli hampaitaan.
"Noh, äläs nyt viitsi.", totesin ponille ja selvitystuokion jälkeen taputin sen leveää kaulaa. Ron oli pienestä luiminnasta ja uhittelusta huolimatta erittäin helppo hoitaa - kavioiden puhdistuksessa tai varusteidenkaan laitossa ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Ratsastaminen ruunikon kanssa oli vähän eksoottista - en muistanut milloin viimeksi olisin istunut näin matalan hevosen, eikun siis ponin, selässä. No ainakaan tippuminen ei pelottanut yhtään, kun maahankin oli niin lyhyt matka. Aloittelin hommat orin kanssa kevyesti ja teimme uralla siirtymisiä käynnin ja ravin välillä sekä taivuttelin ponia pienillä volteilla. Ron oli hyvin tarkka avuistani ja jos pohje edes vähän lipesi tai ohjastuntuma oli liian kova, niin welsh ei kyllä tehnyt yhtään mitään. Yritinkin siis ratsastaa mahdollisimman tarkasti ja pitää apuni erittäin selvinä. Yhteinen sävel löytyi ihastuttavan nopeasti ja peruutuksista ja pysähdyksistä siirryttiin pohkeenväistöihin. Ron liikkui erittäin hienosti ja väistöt onnistuivat mallikkaasti molempiin suuntiin. Ravasin ponin kanssa myös pidempiä pätkiä ja loppuun otin vähän laukkaakin keskiympyrällä. Poni ei yrittänyt kertaakaan kaahata ja sen laukka oli erittäin mukavaa sekä tasaista. Ratsastustuokion jälkeen talutin orin harjauspuomille, riisuin siltä varusteet ja harjasin satulan alle jääneen kohdan. En kuitenkaan vielä harjannut Ronia kokonaan läpi tai kylmännyt sen jalkoja vaan lähdin vielä orin kanssa maastoon kävelemään. Puiden varjostamalla metsäpolulla oli ihanan viileä ja ruunikkokin selvästi nautti kun sai köpötellä menemään. Annoin orin nyhtää pari tupollista ruohoakin suuhunsa polun viereiseltä pientareelta ennen kuin suuntasimme takaisin tallille. Harjasin nyt Ronin kunnolla läpi, puhdistin sen kaviot ja kylmäsin kopukan jalat letkun kanssa. Jalkojen kylmäyksen jälkeen loruuttelin vettä myös sankkoon ja annoin ponin juoda kunnolla ennen kuin vein sen takaisin tarhaansa laiskottelemaan. Kun poni oli hoidettu alta pois saatoin viedä kaikki kamppeet ja harjat paikoilleen, vetää letkun takaisin telineeseen ja käydä tallissa siivoamassa Ronin karsinan. Onneksi ruunikko ei ollut kovinkaan pahasti miinoittanut boksiaan ja sen siivoamisessa ja tuoreempien alusten tuomisessa meni vain vartti suunnilleen.

Uittamista Ronin ja Harun kanssa
Kesän kuumimmat päivät olivat iskeneet ja hevoset tuntuivat erittäin apaattisilta ja laiskoilta. Haru ja Roni tuntuivat erittäin hyviltä ystäviltä toisiaan kohtaan, vaikka olivat kummatkin oreja - ne rapsuttelivat toisiaan, laidunsivat lähekkäin ja leikkivät aina yhdessä. Olimme ennen vain maastoilleet oreilla samaan aikaan, mutta nyt olin yksin eli tilanne oli toinen.
Menin Harun ja Ronin yhteiselle laitumelle ja nostin käteni ilmaan. Välittömästi kummatkin pojista lähtivät laukalla luokseni. Pieni Roni jäi hieman jälkeen lyhyempien jalkojensa vuoksi. Onneksi Haru kuitenkin välitti ystävästään ja ravasi puolet matkasta Ronin vierellä. Olin erittäin onnekas ja kummatkin oreista olivat yllättävän puhtaita. Harjasin molemmat pojat rivakasti pölysualla ja sujautin riimut päähän. Tiesin nimittäin, että molemmat toimivat nätisti ilman suitsiakin. Peruutin hieman ja hyppäsin vauhdin kanssa Ronin selkään. Hieman ori ihmetteli, mutta pienellä pään nostamisella siitäkin selvittiin. Otin oikeaan käteeni Harun vaaleanvihreän riimunnarun. Selästä käsin tein Ronin riimunnarusta ohjat sitomalla toisen pään vasemman puolen metallirinkulaan. Avasin vielä portin ja matkamme kohti järveä pystyi alkamaan.
Annoin orien matkalla syödä kunhan samalla liikkuivat eteenpäin. Tammojen laitumien ohitus oli hieman vauhdikkaampaa, mutta siitäkin selvisimme hienosti.
Rannalla Haru hyppäsi suoraa veteen riuhtaisten minut melkein Ronin pyöreästä selästä. Roni epäröi hieman rannalla steppaillen sivusuunnassa ennen kuin uskalsi upottaa jalkansa vielä toistaiseksi kirkkaaseen järviveteen. Haru loiskutti vettä hullunlailla etujalkojaan nostellen. Siirryimme hieman syvemmälle, jotta pääsisimme kaikki kunnolla uimaan. Kun Ronin jalat eivät enää pohjaan osuneet, liu'uin hitaasti sen vierelle uimaan. Harun pitkät jalat ylettyivät pohjaan joten vaihdoin sen selkään istumaan. Uiskentelimme ympäriinsä, välillä rannassa ja joskus hieman syvemmälläkin.
Kummatkin oreista päättivät rannemmassa ruveta piehtaroimaan ja onneksi ehdin hypätä rantahiekalle ennen kuin ehti tapahtua mitään. Pidemmän aikaa orit jaksoivat vedessä uiskennella ja jouduin Harunkin lopulta houkuttelemaan herkkupaloin vedestä.
Kotimatka sujui leppoisasti Harun selässä istuskellen. Poikkesimme myös pyörähtämässä pienellä metsälenkillä, koska pojilla vaikutti olevan erittäin paljon virtaa. Kotona päästin orit suoraa laitumelle ilman ylimääräisiä toimenpiteitä.

Estevalmennus Ronille, valmentajana Riitsu
Tänään valmennettavakseni Riihikorpeen saapui Tea ratsunsa Ronin kanssa. Estevalmennuksen aiheena olikin tänään pääosin erikoisesteet, koska niitä ori kuulemma kammoaa jonkun verran, varsinkin muureja. Ratsukko suoritti itsenäisiä alkuverkkoja, minun seuraillessani vierestä. Olin aikaisemmin rakentanut ratsukolle radan, jossa oli kuusi estettä: vesieste, kaksi muuria, okseri sekä kaksi trippeliä. Ratsukon yhteistyö näytti sujuvan todella hyvin, vaikka Roni olikin hieman jännittynyt uudesta paikasta. Hyvin alkuverkkojen jälkeen pyysin ratsukkoa ensin tulemaan jokaisen esteen yksitellen. Ratsukolla oli hieman vaikeuksia vesiesteelle lähestyessä, mutta hyppy onnistui hyvin. Seuraavaksi oli muurin vuoro. Roni kielsi esteellä kaksi kertaa Tean patisteluista huolimatta. "Älä patista oria nyt yhtään, vaan anna sen ylittää este omalla vauhdillaan." Hyvän ja rauhallisen lähetymisen myötä Roni voitti pelkonsa ja hyppäsi muurin yli hyvällä tyylillä. Nyt pystyimme aloittamaan itse radan hyppäämisen. Kaikilla muilla esteillä paitsi muurilla oli nyt korkeutta 80cm. "Tulkaa rata reippalla tahdilla muutaman kerran." Tea sai Ronin liikkumaan hyvää vauhtia sekä laukan tempo oli mahtava. Muutamalla esteellä ponin hypyt jäivät hieman huonoiksi, vaikkei puomeja pudonnutkaan. Ratsukko onnistui kuitenkin hyppäämään radan onnistuneesti, kun esteet olivat 100cm korkeita, joten annoin heille luvan aloittaa loppuverkat.

Estevalmennus Tea & Aron LAC, valmensi Lissu T.
Tällä kertaa Tean ja Ronin kanssa treenattiin erikoisesteitä. Verryttelyesteet olivat normaaleja pystyjä ja oksereita, mutta treenissä oli niiden lisäksi lankku, sianselkä ja talon muotoinen muuri. Ratsukko eteni tasaista, reipasta vauhtia, ori oli virkeä ja hypyt.. no, kehityskelpoisia. Ronin hyppytyyli ei ole se kaikkein hienoin, mutta Tea on saanut oriinsa vähän lisää ryhtiä ja terävyyttä, eivätkä hypyt ole ihan sen näköisiä, että nyt esteen yli heitetään kattilallinen keitettyä spagettia. Verryttelyt sujuivat hyvin, esteet ja askeleenpidennykset ja -lyhennykst sujuivat hyvin, joten siirryimme erikoisesteille.
Esteet olivat alkuun 75-80cm korkeita. Roni ei ollut erikoisesteistä millänsäkään, vaan ylitti jokaisen kuin hyppäisi niitä päivittäin. Kun ratsukko oli hypännyt läpi kaikki esteet aloimme yhdistellä niitä ja juuri rakentamiani pystyjä ja oksereita pikku radaksi. Ensin pysty - okseri - lankku - suunnanvaihto - pysty - sianselkä - suunnanvaihto - talo - muuri - pysty - okseri. Yhdeksän esteen rata oli aika suoraviivainen ja simppeli, mutta sitä pystyi vaikeuttamaan tekemällä lyhempiä teitä ja vinoja lähestymisiä paremman ajan saamiseksi (olkoonkin, ettei tällä kertaa otettu aikaa). Ensimmäisellä hyppykerralla Tea teki muutaman virhearvion reittien suhteen, ja liian lyhyiksi jääneiden teiden vuoksi lankulla ja sianselällä otettiin puomit alas. Toinen hyppykerta sujui maltillisemmin ja pidemmin reitein ilman tiputuksia. Korotin esteitä 10cm ja ratsukko otti radan vielä kerran, nyt hivenen enemmän aikaa pelaten. Ensimmäisen kierroksen virheistä oli opittu, ja Tea jätti orilleen tarpeeksi tilaa liikkua ja hypätä. Meno oli tasaisen varmaa, orin laukka hyvää ja hypyt kelvollisia, Tean ratsastus siistiä. Ratsukko sai taas verrytellä itsenäisesti, jahka olin kehunut kaksikkoa tarpeeksi.

Kisapäivävalmistelut (Kirjoittanut Kerppa)
Ronilla on kisapäivä ja vaikken kisoihin mukaan ehdikään lähteä, lupauduin hoitamaan orin matkakuntoon sekä pakata tavarat valmiiksi.
Tallilla rupesinkin ensimmäisenä laittamaan kisakaappia kuntoon, kävin sentään eilen jo putsailemassa ja kiillottamassa sekä suitset että satulan. Varasuitsien pesu oli jäänyt, mutta tein pikakiillotuksen sitten niille sekä kuljetusriimulle. Muutama kuivatusloimi varuulle, onneksi on vielä lämpimät kelit ja niille tuskin tarvetta tulee.. sieni ja ämpäri, heinäverkko. Pintelit mukaan vielä, kisapakissa onneksi on valmiina kaikki pikkutilpehööri, joita saattaa matkassa tarvita.
Vaikka aamuheinät olikin jo melko pitkälti syöty kun kävin Ronin karsinasta hakemassa, ei se silti katsonut minua erityisen arvostavan oloisena, aamutouhut ei selkeästikään ole sen mieleen! Vein orin pesupaikalle puunattavaksi ja käytinkin hyvän tovin sitä harjatessani. Hännän selvittäminen on aina pieni operaatio, kun jouhia riittää vaikka muille jakaa, lopuksi kyllästin orin karvankiillotusaineella ja se rupesi jo näyttämään varsin kilpakelpoiselta. Viimeisenä iskin harjan kimppuun ja rupesin väkertämään kalanruotolettiä, eihän kisoissa sovi tukka hulmuten juoksennella. Tässä vaiheessa kuuntelin Ronin kyydin kurvaavan pihalle ja olin tyytyväinen, että olin jotakuinkin aikataulussa - ja kun talliin tultiin huhuilemaan orin perään, pystyin luovuttamaan puunatun ja letitetyn jätkän kuljetussuojineen suoraan lastattavaksi.

Estevalmennus Tea & Aron LAC, valmensi Lissu T.
Tea verrytteli komeaa, virkkua welshoriaan ja työsti sen laukkaa reippaammaksi. Olimme vaihtaneet nopeat kuulumiset ja Tea oli kertonut orinsa ongelmaksi heikon, hitaan hyppytyylin. Lähdimme siis työstämään orin hyppyjä hieman pyöreämmiksi (siinä mittakaavassa kuin se oli mahdollista) ja laukkaa terävämmäksi ja tahdikkaammaksi. Alkuverryttelyn jälkeen pääsimme verryttelyhyppyihin; ristikkoon, pystyyn, tasaokseriin ja pikku innariin. Innarilla oli korkeutta 60cm, muilla esteillä 70cm, ja pystylle ja okserille olin laittanut laukkapuomit. Welsh laukkasi hyvää, tasaista laukkaa, teki matalan ja laiskan hypyn ristikolle, huomattavasti paremmat hypyt pystylle ja tasaokserille - kiitos laukkapuomien! - ja selkeästi parempaa jälkeä innarille, hypyt pyöristyivät selkeästi kun niiden oli pakko.
Verryttelyjen jälkeen siirryimme itse treeniin, joka tehtiin suhteutetuilla väleillä ja yhdellä isommalla innarilla. Esteet olivat alkuun 80cm korkeat, innari oli pysty - pysty -sarja ja suhteutettu väli oli pysty - tasaokseri -sarja neljän laukka-askeleen välillä. Roni vastasi Tean apuihin hyvin, ponin laukka rullasi hyvin eteenpäin ja hypyt lähtivät laiskuudestaan huolimatta takaosasta. Innarille ori teki hivenen pyöreämmät hypyt kuin suhteutetulle välille, vaikka niillekin tehtiin paremmat loikat kuin verryttelyjen yksittäisesteille. Nostin puomeja 10cm, ja nyt aloimme työstämään Ronin laukkaa. Aluksi Tea sai lyhentää ponin laukkaa niin, että suhteutettu väliin tuli viisi laukka-askelta, ja seuraavalla kerralla askel pidennettäisiin ja väli laukattaisiin kolmella laukka-askeleella. Ronin laukkaa oli huomattavan helppo työstää, Tean ratsastus oli siistiä ja rauhallista. Innari jätettiin 90cm korkeuteen, mutta suhteutettu väli korotettiin 100cm korkeuteen. Vielä yhdet hypyt molemmille, ja kun ne sujuivat päästin ratsukon loppuverkkaamaan itsenäisesti.

Juoksutusta (By Kerppa)
Lupauduin liikuttamaan Ronia tänään ja hainkin sen heti tallille päästyäni sisälle ja jätin karsinaan odottamaan, että saan haalittua juoksutusvermeet kasaan. Poika oli melkoisen jekkuilevaisen oloisella tuulella taas, joten päädyin ottamaan sen käytävälle kaksinpuolin kiinni, pääsenpähän helpommalla itse, kun ei tarvitse vahtia orin jokaista liikettä. Harjailun päätteeksi puin Ronille juoksutusvyön ja suitset, otin orin liinan päähän ja lähdettiin tekemään alkuverryttelyksi pieni lenkki tallialueen ympärille, pikkuhiljaa kentälle päin vaeltaen. Jonkin verran matkalla piti kiukutella ja vähän myös esiintyä, kuljettiin kuitenkin laitumella olevien varsallisten tammojen ohi.. eipä tuntunut tammoja pahemmin Ronin esiintymiset kiinnostaa.
Kentällä kiinnitin samointein sivuohjat ja pyysin ensin muutaman kierroksen käyntiä nähdäkseni onko kireys sopivalla, säädin vielä vähän ja laitoin sitten orin raville. Hieman meinasi olla energiaa ja sainkin toppuutella menoa, mutta lyhyen alkuspurttailun jälkeen rupesi sopiva tahti löytymään ja kohtapuoliin myös takaosa löytämään tietään rungon alle. Annoin Ronin ottaa pienen pätkää laukkaakin vielä ennen suunnanvaihtoa, eikä siinä kohtaa enää ollut selkeästikään tarvetta ylimääräiselle kaahotukselle. Suunnan vaihduttua kesti jonkunaikaa löytää pyöreä ura, jonka lisäksi mielenosoituksellisesti piti alkuun myös jo hieman himmailla vauhtia. Kohtapian kuitenkin löytyi taas sopusointu menemiseen ja Roni näytti muutamia oikein kivoja pätkiä niin ravissa kuin laukassakin.
Lopuksi käytiin taas kävelemässä hieman lähimaastoissa ja annoin orin tutkiskella rauhassa aina kun tuli jotain tutkimisen arvoista eteen. Tuntui kuitenkin tyyppi ihan tyytyväiseltä, kun oli päässyt liikkumaan. Suuri hiki ei orille tullut, joten palautin harjauksen jälkeen sen takaisin tarhaansa.

29.9.2013, estevalmennus 100cm - Yrtti
Kun saavuin kentälle Tea ja Roni olivatkin jo verryttelemässä, laitoin verryttely esteiksi 4 kavalettia ympyrällä. Kasasin myös kentän toiselle pääty-ympyrälle pystyn ja okserin, ajattelin että tänään keskittyisimme kaarteisiin ja temponvaihteluihin jotta saisimme haluamalla tavalla ratsastettua kaarteella olevat esteet ja myös katsoa kuinka tiemme esteelle vaikuttavat hyppyyn ja suoritukseen. Pyysin Teaa ratsastamaan Ronin reippaassa ravissa ympyrälle ja muutaman kerran ylittää kavaletit, tämä sujui hienosta ja mainitsin Tealle hyvästä yhteistyöstä Ronin kanssa. Nyt pyysin heitä tulemaan sama harjoitus laukassa, hypyt sujuivat hyvin, mutta huomautin vielä Tealle korjaamaan painopisteensä joka oli valahtanut ympyrällä hieman liikaa sisäkaarteelle. Näin saimme hieman suurennettua ympyräämme jotta olisi myös helpompi hypätä isompia esteitä jatkossa. Verryttelyn jälkeen halusin vielä nähdä muutaman hypyn kaarteella tulematta koko ympyrää vielä joten Tea ja Roni tulivat 60cm pystyn kaarteella. Painopiste oli korjattu ja kaarre sujui hyvin, pyysin Teaa tulemaan uudestaan vielä hieman vahvemmalla laukalla muttei kumminkaan päästäisi laukkaa liian pitkäksi, nostin esteen 80cm. Tea teki pyydettyä ja Roni liiti yli esteen, vielä kerran samalla tavalla pyysin heitä tulemaan nyt toiseen suuntaan okseria,(100cm). Tie meinasi kaarteessa jäädä vähän liian tiukaksi, mutta hyppy onnistui kumminkin hyvin. Muistutin Teaa painopisteestä ja ympyrän pitämistä mahdollisimman isona ja annoin luvan tulla ympyrää millä olin nostanut molemmat esteet 100cm. Ensimmäinen yritys ei onnistunut lainkaan, pyysin heitä uudestaan ja muista se TIE ja RATSASTA se! Nyt tultiin jo aika vauhdilla esteelle ja okserin takapuomi hieman kolisi mutta tiet olivat todella hyvät! Pyysin ratsukkoa vielä kerran tulemaan jotta saisimme puhtaan suorituksen vielä loppuun, nyt hieman rauhallisemmin mutta edelleen vahvalla laukalla. Ratsukko suoritti uusintatehtävän mallikkaasti ja päätimme että tähän oli hyvä lopettaa. Kiitin ja kehuin hyvästä yhteistyöstä, Tea ja Roni jäivät vielä kentälle ratsastamaan loppuverryttelyt.

Estevalmennus 100cm, valmentajana allu
Kun saavuin maneesille, missä minun piti valmentaa Ronia, oli Tea jo paikalla verryttelemässä poniaan. Rupesin kasaamaan esteitä sillä aikaa kun Tea ja Ron tekivät laukka-verryttelyä. Kasasin kentän keskelle yhden ristikon, yhden pystyn, yhden okserin ja Ronin kammo esteen - muurin. Samalla katselin ratsukon yhteistyötä ja se oli varsin hyvää. Ron meni muotoon ja yritti parhaansa totellakseen Tean apuja. Hetken päästä pyysin Teaa tulemaan 80cm korkeudessa olevan pystyn lämmittelyesteenä. Ron kiihdytti ennen estettä vähän ja hyppy lähti liian kaukaa. Kehotin Teaa ottamaan seuraavalla kerralla hieman pieniä pidätteitä, mutta pitämään silti jalat ponin kyljissä ja tarvittaessa puristamaan hieman pohkeilla. Seuraavaksi Ronin hyppy onnistui loistavasti ja se sai Tealta kehuja. Käskin Teaa hyppäämään seuraavaksi muurin, jotta pienellä radallamme se olisi ponille jo tuttu. Ensimmäisellä kerralla Ron löi jarrut pohjaan vaikka Tea kuinka yritti. Seuraavalla kerralla Tea napautti vähän raipalla. Ron hypäsi ison ilmavan loikan muurin yli. Pyysin Teaa ottamaan muurin vielä kerran. Tällä kertaa se sujui hyvin ja Ron teki ihan normin hypyn muurille. Sitten oli radan vuoro. Ensin ristikko, okseri, pysty ja viimeiseksi muuri. Ron hyppäsi innokkaasti ja taitavasti. Välillä se yritti kiristää tahtia, mutta silloin kehotin Teaa ottamaan pidätteitä. Kaikki esteet sujuivat oikein mallikkaasti, vaikka olivatkin kaikki 100cm. Pyysin Teaa ottamaan lopuksi loppuravit ja -käynnit.