• Etusivu
• Kasvatus

• Orit
• Tammat

Nimi	Penlige LAC	Sukupuoli	Tamma
Rotu	Welsh D	Syntymäaika	27.04.2013
Säkäkorkeus	152cm	4-vuotias	27.04.2017
Rekisterinumero	VH18-026-0140	Kasvattaja	L´amour aux Chevaux
Koulutustaso	110cm, HeB	Omistaja	Tea (VRL-12751)
Painotus	Esteratsastus	Väri	-

20.10.2018 KTK-I
20 + 20 + 20 + 20 = 80p.

Luonne

Pipsa on valpas ja äärettömän utelias tamma. Siellä missä tapahtuu, on myös tämä neiti tikkana paikalla ja mielellään työntämässä turpaansa mukaan menoon. Kilttihän Pipsa toki on, muttei aina ymmärrä, että kolmatta pyörää ei joka tilanteeseen kaivata. Tamma onkin se, jota saa tarhan portilta hussata ihan urakalla pois toista ponia sisälle haettaessa ja tallissakin tämä huutaa jo ihan vain varmuudenkin vuoksi, kun kuulee jonkun liikkuvan tallikäytävällä.

Lajitovereidensa kanssa Pipsa tulee hyvin toimeen ja sopiikin oikestaan minkä tahansa lauman jatkeeksi. Ihmisten seurasta tamma pitää myös, eikä niinkään ole väliä, onko kaksijalkainen tuttu vai tuntematon. Tarhasta tamma onkin helppo metsästää - huutaa vain neitiä nimeltä ja riemusta puhkuen se saapuu portille katsomaan, että kenen vuoro on tänään arvon neitiä viihdyttää. Taluttaessa joutuu pitämään silmiä selässäkin, sillä Pipsa harvoin malttaa kävellä nätisti vierellä, vaan unohtuu monesti ihmettelemään milloin mitäkin ja saattaa siinä sivussa kävellä kantapäiden kautta.

Hoidettaessa Pipsa ei aina malttaisi pysyä paikoillaan, vaan pyörii väkkärän lailla yrittäessään seurata hoitajan tekemisiä. Harjat ja muut tilpehöörit on hyvä siirtää tamman ulottumattomiin - ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta, kun tämä neiti keksisi viskellä kaiken irtoavan pitkin tallikäytävää. Ponista itsestään ihan hirmuisen hauskaa, mutta siinä vaiheessa kun jo kolmas harjapakki on palasina tallin lattialla, ei siinä hoitajaa enää jaksa naurattaa. Muuten itse hoitotoimenpiteet eivät tuota ongelmia. Harjata saa reippain ottein ihan turvasta hännänpäähän, kaviot nousee mallikkaasti aina pyydettäessä ja suihkepulloja saa käyttää ilman seinille loikkivaa hevosta. Vedestä Pipsa ei kuitenkaan perusta ja toisinaan vaaditaan vähän oveluutta, jotta neidin saa huijattua pesulle. Yleensä onkin hyvä olla kaksi käsiparia auttamassa, jos meinaa tammaa saada pestyä.

Ratsastaessa Pipsa on reipas ja varsinkin alkuun vähän touhottaja. Ratsastaja saa alkuverryttelyssä keksiä ihan kunnolla aivojumppaa, jotta tamma malttaa kaiken muun ihmettelyn sijaan keksittyä itse treeniin. Kun keskittyminen sitten on ok, voi todeta neidin liikkuvan ihan hevosen kokoisin askelein. Pipsalla tosiaan on isot liikkeet ja oman moottorinkin käyttö kohdillaan, joten meno on matkaa voittavaa. Koulupuolella tamma vaatii ratsastajaltaan hyvää mielikuvitusta, sillä se kyllästyy harvinaisen nopeasti saman tehtävän toistamiseen ja alkaa sen jälkeen puskemaan lapa edellä pohjetta vastaan. Perusasiat siirtymisistä aina laukanvaihtoihin kuitenkin sujuvat - vaaditaan vain monipuolista treeniä ja vähän palkitsemistakin.

Hyppääminen on selkeästi se Pipsan juttu ja jo pelkästään esteet nähdessään alkaa tamma käymään kierroksilla. Hypätessä neiti ei esteitä kyttäile, vaan hyppää yli sieltä mistä käsketään. Vauhtia vain on usein aivan liikaa. Isot liikkeet kun yhdistää vauhtiin, niin Pipsalla on esteradalla yleensä vähiten askeleita, mutta samalla pitäisi pystyä varmistamaan, että esteistä selvitään puhtaasti. Tamma vaatii usein rauhoittelua ja jarruttelua, mutta repimään on turha lähteä - siitä tämä vain kimmastuu ja lähtee riuhtomaan kahta kauheammin eteen. Rauhallinen ja syvä istunta yhdistettynä tasaisiin puolipidätteisiin on usein se paras keino, muistaa sitten vain antaa tilaa itse hypylle.

Maastoon Pipsa lähtee aina mielellään ja onkin mukava maastokaveri, koska ei tunnu pelkäävän mitään. Ratsastajan hereillä pitämisiksi pitää vain toisinaan vähän säpsyä maahan putoavaa lehteä tai tien poikki hyppivää harakkaa. Torumalla pelleily usein loppuu, mutta mikäli ratsastaja yhtään lähtee mukaan leikkiin, on loppulenkki samanlaista hötkyilyä mitättömistä asioista. Reippaat laukkapätkät ovat Pipsan mielestä parasta ja tutuilla reiteillä tamma ei meinaa housuissaan pysyä, kun laukkapätkä alkaa häämöttää ja osanotot hälle, joka yrittää ponia pitää koko lenkin käynnissä. Tämä neiti ei oikein osaa arvostaa rauhallisia kävelylenkkejä.

i. Llygedyn Rhioganedd VWY-II, YLA1, ERL-II, KTK-III	ii. Cwmnantcol Twedwr VIR MVA Ch, KTK-II, VWY-II	iii. Criallt Absoliwt -
		iie. Gwenledyr WS -
	ie. Llygedyn Rhianu VIR MVA Ch, KTK-II, ERL-II, YLA2, VWY-II, VPA1	iei. Llygedyn Carus -
		iee. Nefertari's Sereena -
e. Llygedyn Pennaeth KTK-II, YLA1, VWY-II	ei. Llygedyn Penrith YLA1, VWY-II, VPA1	eii. Aelwen Dark Magic -
		eie. Llygedyn Teleri VWY-II, VPA1, YLA3
	ee. Gwalch Gwraig Ch, KTK-II, YLA2, VWY-II	eei. Gwrddywall Re YLA3, VWY-II
		eee. Gwalch Crystin -

Sijoitukset

Päiväkirja

Estevalmennus 3.7.2013, Noka (noka@live.com)
Keskityimme Pipsan kanssa tänään tiukkoihin teihin, jotta tamma joutui oikeasti keskittymään ratsastajan antamiin apuihin. Ratsukko sai verrytellä vapaasti ensin tasaisella ja otimme sen jälkeen laukassa puomia kymmenen metriä halkaisijaltaan olevalla voltilla. Se osoittautui yllättävän hankalaksi, Pipsalla kun oli sen verran vauhtia, ettei se millään pystynyt taipumaan noin pienelle ympyrälle. Pyysin ratsastajaa rauhoittamaan tammaa volteilla ilman puomia käyttämällä ulko-ohjan puolipidätteitä ja kun meno alkoi näyttää hallitulta, siirryttiin takaisin puomille. Nyt Pipsa nippanappa pysyi ympyrällä ja muistutin edelleen hidastavista ulkoavuista. Lopulta olin tyytyväinen suoritukseen ja siirryimme kiemurauralle, johon olin pystyttänyt kaksi 60cm ristikkoa. Ensimmäiselle esteelle piti tulla ravissa ja jatkaa siitä vasemmassa laukassa seuraavalle ristikolle. Tehtävä sujui yllättävän hyvin ja parin toiston jälkeen nostin ristikot 70cm pystyiksi ja jyrkensin esteiden välistä kulmaa aavistuksen. Mitä enempi korkeutta tuli, sitä enemmän Pipsa tuntui innostuvan, mutta ratsastaja pysyi hyvin ajantasalla ja rauhoitti menoa istunnalla. Seuraavana oli vuorossa 70cm pysty pääty-ympyrällä, josta tuli tiukka kurvi oikealle, halkaisijalle laitetulle pystylle. Korkeutta jälkimmäisellä esteellä oli 80cm. Nyt ratsukolle meinasi tulla hoppu ja esteelle tultiinkin aivan vinossa ihan vasemmasta reunasta. Pyysin jälleen keskittymään vauhdin rauhoittamiseen ja nyt lähestyminen saatiin nappiin. Korotin esteitä vielä pariin otteeseen ja täytyy kehaista, että ratsastaja sai hyvin pidettyä poninsa hallinnassa!